Kaikkia "vaikeasti pariutuvia" tuttuja naisia yhdistää yksi asia
Kommentit (181)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]
Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta. Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....
[/quote]
Missä piireissä pyörit? Oma mieheni ja hänen ystävänsä eivät pelaa mitään pleikkaria. Harrastavat urheilua ja ovat herrasmiehiä. Ehkä et vaan ole törmännyt laadukkaisiin miehiin?
[/quote]
Pyörivätkö oma miehesi ja hänen ystävänsä tällä hetkellä sinkkuina vasten tahtoaan?
Kyllä, ap, olen samoilla linjoilla sinun kanssasi.
Hankala ihminen on aivan eri asia kuin hyvä itsetunto.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:21"]
Hankala ihminen on aivan eri asia kuin hyvä itsetunto.
[/quote]
Hankalalla voi olla hyvä itsetunto.
jos hyvä itsetunto tarkoittaa sitä ettei mikään kelpaa niin sitten
Joo. Suurin osa miehistä etsii oikeasti piikaa ja äitiä itselleen, sitten jos nainen onkin itsenäinen eikä suostu kynnysmatoksi...
No, en ole minäkään kenellekään kelvannut eikä kukaan oikein minulle. Kärjistäen.
Toisaalta olen hyvin nuoresta asti tiennyt, että en halua perhettä enkä välttämättä edes yhteisasumista. Ja kun taas suurin osa ihmisistä haluaa lapsia ja haluaa "oikean" parisuhteen, joten mun markkinat on aina olleet erittäin kapeat. Olen seurustellut silleen kevyesti muutaman kerran, mutta vuotta pidempään ei ole yksikään juttu kestänyt.
En koe olevani vaikea, itsetunto vaihtelee asiasta toiseen, tasapainoiseksi tosin tunnen itseni. Ikää 43. Yksin viihdyn, en halua edes lemmikkieläintä "riesakseni".
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:51"]Olen vierestä seurannut nyt lähes nelikymppisen sinkkuystäväni mieskuvioita. Hänellä on jonkin verran työstämistä ulkonäköön liittyvissä itsetunto-ongelmissa, mutta muuten hän tuntuu olevan sinut itsensä kanssa. Hän on hyvin koulutettu ja itsenäinen. Toki miehettömyys saa silloin tällöin aikaan "kukaan ei rakasta minua" -itsesäälikohtauksia, mutta noin muuten hänellä menee varsin hyvin.
Suurin este ystäväni pariutumiseen on erittäin korkeat vaatimukset, suoranainen nirsous. Miehen tulisi olla todellinen lumihiutale: oikea koulutus (yliopisto), oikea ala (luova ja mediaseksikäs), oikea ulkonäkö (semmonen Jared Leto), oikea tyyli (sopivasti mutta ei liikaa hipsteri), oikea tausta (ei eronnut, ei lapsia), oikeat harrastukset (trendikkäät liikuntalajit ja nykytaide) jne. Oikeasti, tuollaisia timantteja on aika vähän vapaana.
[/quote]
No minulle ei kyllä olisi mikään timantti! Mutta joo, ronkelit jää roklaamaan yksin.
Naiset kirjoittaa käsittämättömän rumasti miehistä. Onko ihme jos naisviha yleistyy koko ajan?
Aika paljon tuntuu ihmiset etukäteen rankkaavan ulkoisten ominaisuuksien perusteella, kuten ulkonäön, koulutuksen, työn perusteella ja sitten tulevat lukuisat tuulesta temmatut "luonnekriteerit", joita niitäkin on pitkä utopistinen lista.
Eikö tärkeintä pitkässä juoksussa kuitenkin olisi se kuinka tulee ihmisen kanssa toimeen? Miten hyvin osuu ajatukset yksiin? Siihenhän ei koskaan edes päästä, kun tyrmätään suoralta kädeltä loppujen lopuksi triviaalien asioiden pohjalta. Enemmän sitä paljon peräänkuulutettua avoimuutta toivoisin puolin ja toisin.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 20:17"]
Eikö tärkeintä pitkässä juoksussa kuitenkin olisi se kuinka tulee ihmisen kanssa toimeen? Miten hyvin osuu ajatukset yksiin? Siihenhän ei koskaan edes päästä, kun tyrmätään suoralta kädeltä loppujen lopuksi triviaalien asioiden pohjalta. Enemmän sitä paljon peräänkuulutettua avoimuutta toivoisin puolin ja toisin.
[/quote]
Ei sitä voi tietää kun testaamalla, että tuleeko oikeasti jonkun kanssa toimeen pidemmällä aikavälillä. Jos valittavana on 5 henkilöä kenen kanssa jatkaa ensitapaamisen jälkeen tapailua, niin useimmiten joidenkin perusteiden mukaan on valintoja tehdä eikä mistään niistä voi tietää valitseeko oikein. Perustui valinta sitten ulkonäköön tai siihen kuinka hauskaa oli ensitapaamisessa.
Mikä on "vaikeasti pariutuva"? ä
Tunnen nimittäin ihmisiä joilla ei ole montaa kumppania ollut, eikä useimmat ihmiset kiinnosta heitä lainkaan. Itsetuntoja on heillä hyviä ja huonoja, mutta vaikeasti pariutuviksi en sanoisi.
Ainoa, joka "vaikeasti pariutuvasta" tulee mieleen, on kaverini joka on 16-vuotiaasta asti jahdannut miehiä ihan epätoivoisesti, pyytää ulos aivan ketä tahansa miehenpuolta ja puhuu sinkkuudestaa aina kun nähdään. Feikkaa eri persoonia miehille riippuen siitä, mistä arvelee heidän tykkäävän. Pyysi jopa yhden parhaan kaverinsa säätöä treffeille kun ei ne vielä seurustelleet.
Nimenomaan huono itsetunto ja epätoivo ajavat miehet pois.
Hyvä itsetunto myös auttaa pariutumaan, mikäli haluaa pariutua.
Siis päätelmäni on, että hyvä itsetunto auttaa tekemään omannäköisiä valintoja ja myös saamaan valinnat maaliin.
Huono itsetunto on tuhoisaa pariutumisen kannalta. Se on harmi, koska juuri huonoitsetuntoinen tarvitsisi jonkun, joka rakastaisi häntä ehdoitta, koska taustalla on usein jonkinlaista hylkäämistä yms.
OT. Kuuntelin radiosta Sari Helinin keskusteluohjelmaa alkoholinkäytöstä. Hauskalta kuulosti se, kun joku keskustelija kertoi, että johonkin tutkimukseen tms. ihmiset olivat vastanneet, että pakko juoda alkoholia kotona, koska ei muuten kestäisi puolisoa!
Tärkeä tieto tuossa ohjelmassa oli se, että naiselle turvallinen alkoholimäärä vuorokaudessa on yksi annos eli pieni viini! Monet juovat reippaasti enemmän.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 15:49"]Olen täysin samaa mieltä. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei tarvitse toista ihmistä tekemään itsestään onnellisemman tai tyytyväisemmän.[/quote]
Tarvitsevuus ja itsetunto ovat eri asioita. Hyväitsetuntoinen 22-vuotias korkeakouluopiskelija voi hyvin kömpiä äitinsä kainaloon myrskyisänä yönä, jos tuulen äänet pelottavat häntä.
Yhtä lailla 22-vuotias korkeakouluopiskelija voi olla ensimmäisessä työpaikassaan hyvin epävarma osaamisestaan, mutta silti hänellä voi olla hyvä itsetunto.
Hyvään itsetuntoon kuuluu realismi, omien heikkouksien ymmärtäminen ja riippuvuuden myöntäminen. Itseriittoisuus ei ole hyvää itsetuntoa.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:34"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:18"][quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 12:03"] Olen nelikymppinen "hankalasti pariutuva" nainen. Itsetuntoni on kohdallaan, tiedän siis hyvät ja huonot puoleni. En ole hankala enkä tarvitse kuuta taivaalta. Kaipaan ensisijaisesti henkistä yhteyttä ja toteutuakseen se tarvitsee sen, että olemme miehen kanssa henkisesti ja älyllisesti samalla tasolla. En kuvittele olevani mikään Einstein - eikä minulla ole korkeakoulutusta - mutta sivistän itseäni monin tavoin ja nautin asioiden pohdiskelusta. Katselen mieluusti TED-puheita ja olen innoissani kaikesta uudesta mitä opin. Valitettavasti ikäisiäni henkisesti kypsiä ja elämäntavoiltaan terveitä - ei siis renttuja - miehiä ei ole helppo löytää. Niinpä olen ryhtynyt kuivassa avioliitossa olevan miehen rakastajattareksi ja homma toimii hienosti! Saan sekä älyllistä keskustelua että kiihkeää, lämmintä seksiä ja mies kokee samoin. En silti kiellä ettenkö toivoisi löytäväni vapaata miestä, jonka kanssa voisi luoda yhteistä tulevaisuutta. Tällä hetkellä kuitenkin näin on ihan hyvä. [/quote] No tässä on just sen tyyppinen minä-olen-speciaali -monologi jota nelikymppisiltä sinkuilta kuulee. [/quote] Haha. Sama tuli mieleen. Olen spesiaali ja itsenäinen nainen, kun suostun pettäjä-ukkomiehen panoksi. Ja henkinen yhteyskin on nyt löytynyt. (Kunnes se ukkomies kyllästyy, jää kiinni tai löytää toisen panon).
[/quote]
Luulen, että mies ei kyllästy! Meillä natsaa seksissä(kin) hienosti. Mies nuolee kuin viimeistä päivää ja minä ratsastan parit orkut ennen häntä. Omien sanojensa mukaan hän on onnellinen siitä, että saa tyydyttää minut niin kauan kunnes päädyn parisuhteeseen.
Ei ole ihannetilanne vehdata varatun miehen kanssa, en niin ole sanonutkaan. Miehellä on monia syitä miksi hän ei eroa ja vaimoa kiinnostaa seksi kerran kuukaudessa. Vaimon olisi syytä katsoa peiliin ja miettiä tykönään, että ihanko todella "nuori" ja viriili mies tyytyy seksiin kerran kuussa.
[/quote]
Voin muuten kokemuskesta sanoa, että miehet tuppaa sanomaan tuota samaa tuttua läppää, että helpolta ulkopuoliselta naiselta irtoaisi piparia. Ikinä eivät saa kotona...jep jep. Ja sitten kun naiselta kysyy niin seksielämä onkin aika vilkasta.
Mutta mikäs siinä pannessa useampaa kuin yhtä jos joku pölvästi siihen suostuu.
[/quote]Niin ja vielä yks vaimonpölvästi joka ei välitä siiitä että oma mies ei paljon kunnioita.....
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:19"]
Hyvä itsetunto.
[/quote]
Anskumäarvaan; sä olet varmaan tuollainen ikisinkku?
Mulla on sisko, joka ei ole koskaan seurustellut enkä ihmettele. Pelkää niin perhanasti kaikkea oikeaa läheisyyttä ja itsensä jakamista muutenkin kuin sängyssä. Kerran päätti ottaa itseään niskasta ja laittoi ilmoituksen suomi24:n sivuille, mutta kun tuli ensimmäisiä vastauksia hän päätti jo parin lauseen jälkeen millainen mies siellä kirjoittaa, tapaamatta tai vastaamatta viesteihin, ja vähän ajan päästä poisti profiilinsa.
Lisäksi on ihan sietämättömän rasittava besser-wisseri, erityisesti toisten suhteiden suhteen.
Toki muistaa kertoa miten hän on liian itsevarma.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:19"]
Hyvä itsetunto.
[/quote]
Mitä sitten?
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:31"]Hep! Mä olen juuri sellainen. Myönnän kyllä olevani hankala. Jotenkin ei huvita luopua vapaudesta. Liian kivaa yksin. Käsittämätön määrä olisi tyrkyllä miehiä mutta kun ei kiinnosta nää pleikkaria pelaavat vässykät. Jotkut on silleen "onpa kumma kun et saa miestä". Mä yritän edes näyttää surulliselle ja olla silleen juu, byhyy....
[/quote]
käsittämätön määrä :DD juu on varmasti.