Miksi korkean osaamistason ihmiset ei saa nyt töitä?

Minusta on ihan järkyttävää, että nyt valtiovallan tavoitteena on vain LISÄTÄ akateemisten määrää, kun entisillekään ei löydy töitä! Toki tilanne vaihtelee varmasti paljon aloittain, mutta sitten pitäisi aloituspaikkojakin lisätä VAIN niille aloille, joilla on työvoimapula. Poikani opiskelee kuljetusalaa ammattikoulussa ja alalla riittää päteville töitä (huom, uutispaukku, sinnekään ei vain mennä töihin, vaikka se ei selvästikään av-mammojen standardeilla ole korkean osaamistason työtä, kaikkihan nyt osaa ajaa ja lastata), mutta niinpä vain hän on "ylemmän tahon" mielestä nyt melkeinpä syrjäytynyt, kun ei ole käynyt edes lukiota. Näiden opetusministerien ym. visioiden pitäisi joskus selvästi edes hipaista todellisuutta.

Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että työnteko nykyisellään on huomattavasti erilaisempaa kuin 10 vuotta sitten, ja aivan massiivisesti erilaisempaa kuin 20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkyttävää, että nyt valtiovallan tavoitteena on vain LISÄTÄ akateemisten määrää, kun entisillekään ei löydy töitä! Toki tilanne vaihtelee varmasti paljon aloittain, mutta sitten pitäisi aloituspaikkojakin lisätä VAIN niille aloille, joilla on työvoimapula. Poikani opiskelee kuljetusalaa ammattikoulussa ja alalla riittää päteville töitä (huom, uutispaukku, sinnekään ei vain mennä töihin, vaikka se ei selvästikään av-mammojen standardeilla ole korkean osaamistason työtä, kaikkihan nyt osaa ajaa ja lastata), mutta niinpä vain hän on "ylemmän tahon" mielestä nyt melkeinpä syrjäytynyt, kun ei ole käynyt edes lukiota. Näiden opetusministerien ym. visioiden pitäisi joskus selvästi edes hipaista todellisuutta.

Koulutetulla rekkakuskilla onkin töitä, mutta merkonomin työt tekee tradenomi, media-alan perustutkinnon suorittaneen työt medianomi - tai itse asiassa ovat molemmat työttöminä - jne.

Korkeakoulutetuilla on korkeampi työllisyysaste kuin matalammin koulutetuilla. Kaikkein huonoin työllisyys on pelkän peruskoulun käyneillä.

Vierailija kirjoitti:

Itse otin osa-aikaisen "duunarityön", koska akateemisia hommia ei saanut (olin noin puoli vuotta työttömänä). Palkka on pieni, mutta työ ei kuormita ollenkaan. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. 

Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa mutta töitä olen tehnyt laidasta laitaan. Nyt kun ikää jo päälle 50v niin yt-potkujen jälkeen ei uutta työtä ole löytynyt. Ikäsyrjintä on ikävä ilmiö enkä näe sen ainakaan helpottavan. Onhan meillä pääministeri joka signaloi, että ikääntyvää on ihan ok solvata ja halveksua. 

Reilun parin vuoden työttömyyden jälkeen sain osa-aikaisen ja määräaikaisen duunarityön. Palkka on surkea mutta aina se työttömyyskorvauksen voittaa. Työssä on mahdollisesti jatkoakin tarjolla vähän paremmilla tunneilla. Sekin tosin määräaikaisena.  Minä olen ennemmin töissä, näilläkin tunneilla tulee kartutettua eläkettä ja jos saan jatkoa niin anssin päivätkin nollaantuu. Mieluummin tekisin omia töitäni mutta jos niitä ei mulle tarjota niin tyydyn huonopalkkaisiin duunaritöihin. Se hyvä puoli tässä työssä on, että työt ei seuraa kotiin. Meen töihin, teen hommat ja päivä loppuu siihen. Kukaan ei odota mun lukevan sähköposteja viikonloppuisin tai olevan linjoilla paltsussa klo 21. Niin, kyllä tässä hyviäkin puolia on.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että työnteko nykyisellään on huomattavasti erilaisempaa kuin 10 vuotta sitten, ja aivan massiivisesti erilaisempaa kuin 20 vuotta sitten.

Kaikki tässä keskustelussa ovat olleet töissä viimeisen 10 vuoden sisällä.

Mikä sitten on korkeaa osaamista? Itse olen yo, jolla työuraa takana reilu 15v. Juuri solmin työsopparin, jolla pääsen uralla taas pari pykälää eteenpäin. Ohitin tällä työkokemuksella muutaman korkeakoulun käyneen mutta olenkin itse sitä mieltä, että töitä ei tehdä papereilla vaan osaamisella. Ikää mulla on 46v. Toki omia lapsia kannustan opiskelemaan mitta sinne korkeakouluun ei kannata hautautua: kokemus ja käytännön osaaminen hankitaan työtä tekemällä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkyttävää, että nyt valtiovallan tavoitteena on vain LISÄTÄ akateemisten määrää, kun entisillekään ei löydy töitä! Toki tilanne vaihtelee varmasti paljon aloittain, mutta sitten pitäisi aloituspaikkojakin lisätä VAIN niille aloille, joilla on työvoimapula. Poikani opiskelee kuljetusalaa ammattikoulussa ja alalla riittää päteville töitä (huom, uutispaukku, sinnekään ei vain mennä töihin, vaikka se ei selvästikään av-mammojen standardeilla ole korkean osaamistason työtä, kaikkihan nyt osaa ajaa ja lastata), mutta niinpä vain hän on "ylemmän tahon" mielestä nyt melkeinpä syrjäytynyt, kun ei ole käynyt edes lukiota. Näiden opetusministerien ym. visioiden pitäisi joskus selvästi edes hipaista todellisuutta.

Koulutetulla rekkakuskilla onkin töitä, mutta merkonomin työt tekee tradenomi, media-alan perustutkinnon suorittaneen työt medianomi - tai itse asiassa ovat molemmat työttöminä - jne.

Korkeakoulutetuilla on korkeampi työllisyysaste kuin matalammin koulutetuilla. Kaikkein huonoin työllisyys on pelkän peruskoulun käyneillä.

Näin on, mutta minusta pitäisi esim. peruskoulussa paljon suoremmin ja rehellisemmin kertoa, millaiset työllisyysnäkymät ovat konkreettisesti milläkin alalla, vaikka toki sekin vaihtelee ajan kanssa. Eli vaikka se merkonomi ei saisi töitä, sähkömies saa, ja kumpikin valmistuu ammattikoulusta. Lääkäri saa töitä, kulttuurintutkija ei, kumpikin valmistuu yliopistosta. (Siis nämä ovat nyt kärjistyksiä, ymmärrätte varmaan.) Ei kaikkia amisaloja voi niputtaa keskenään ja kaikkia akateemisia aloja keskenään. Olen itse ammattikoululaisen äitinä suivaantunut siitä puhetavasta, mikä nykyisin on ihan uutisiin pesitynyt, eli puhutaan toisaalta korkeasti koulutetuista ja sitten siitä, että pelkän peruskoulun käyneet ovat aika tyhjän päällä - ikään kuin siinä ammattikoulutason kohdalla olisikin vain suuri tyhjyys, eikä sitä olisi olemassakaan. Siellä on tosi paljon hyvin työllistäviä aloja, joilla pääsee tienaamaan heti parikymppisenä, eli tämä olisi monelle ihan hyvä vaihtoehto, mutta mielikuva on, että kaikki ammattikouluun menijät ovat vain epäonnistuneita ja äidit vuodattavat katkeria kyyneleitä, kun eivät saa järjestää lakkiaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkyttävää, että nyt valtiovallan tavoitteena on vain LISÄTÄ akateemisten määrää, kun entisillekään ei löydy töitä! Toki tilanne vaihtelee varmasti paljon aloittain, mutta sitten pitäisi aloituspaikkojakin lisätä VAIN niille aloille, joilla on työvoimapula. Poikani opiskelee kuljetusalaa ammattikoulussa ja alalla riittää päteville töitä (huom, uutispaukku, sinnekään ei vain mennä töihin, vaikka se ei selvästikään av-mammojen standardeilla ole korkean osaamistason työtä, kaikkihan nyt osaa ajaa ja lastata), mutta niinpä vain hän on "ylemmän tahon" mielestä nyt melkeinpä syrjäytynyt, kun ei ole käynyt edes lukiota. Näiden opetusministerien ym. visioiden pitäisi joskus selvästi edes hipaista todellisuutta.

Koulutetulla rekkakuskilla onkin töitä, mutta merkonomin työt tekee tradenomi, media-alan perustutkinnon suorittaneen työt medianomi - tai itse asiassa ovat molemmat työttöminä - jne.

Korkeakoulutetuilla on korkeampi työllisyysaste kuin matalammin koulutetuilla. Kaikkein huonoin työllisyys on pelkän peruskoulun käyneillä.

Näin on, mutta minusta pitäisi esim. peruskoulussa paljon suoremmin ja rehellisemmin kertoa, millaiset työllisyysnäkymät ovat konkreettisesti milläkin alalla, vaikka toki sekin vaihtelee ajan kanssa. Eli vaikka se merkonomi ei saisi töitä, sähkömies saa, ja kumpikin valmistuu ammattikoulusta. Lääkäri saa töitä, kulttuurintutkija ei, kumpikin valmistuu yliopistosta. (Siis nämä ovat nyt kärjistyksiä, ymmärrätte varmaan.) Ei kaikkia amisaloja voi niputtaa keskenään ja kaikkia akateemisia aloja keskenään. Olen itse ammattikoululaisen äitinä suivaantunut siitä puhetavasta, mikä nykyisin on ihan uutisiin pesitynyt, eli puhutaan toisaalta korkeasti koulutetuista ja sitten siitä, että pelkän peruskoulun käyneet ovat aika tyhjän päällä - ikään kuin siinä ammattikoulutason kohdalla olisikin vain suuri tyhjyys, eikä sitä olisi olemassakaan. Siellä on tosi paljon hyvin työllistäviä aloja, joilla pääsee tienaamaan heti parikymppisenä, eli tämä olisi monelle ihan hyvä vaihtoehto, mutta mielikuva on, että kaikki ammattikouluun menijät ovat vain epäonnistuneita ja äidit vuodattavat katkeria kyyneleitä, kun eivät saa järjestää lakkiaisia. 

Tarkennetaan: merkonomi ja kulttuurintutkija eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä.

Silti kulttuurintutkija työllistyy noista paremmin. Yliopistokoulutuksen yksi keskeinen tavoite on ajattelun kehittyminen ja sitä ajattelutapaa voi hyödyntää monenlaisissa töissä. Suurin osa yliopistokoulutuksistahan ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkyttävää, että nyt valtiovallan tavoitteena on vain LISÄTÄ akateemisten määrää, kun entisillekään ei löydy töitä! Toki tilanne vaihtelee varmasti paljon aloittain, mutta sitten pitäisi aloituspaikkojakin lisätä VAIN niille aloille, joilla on työvoimapula. Poikani opiskelee kuljetusalaa ammattikoulussa ja alalla riittää päteville töitä (huom, uutispaukku, sinnekään ei vain mennä töihin, vaikka se ei selvästikään av-mammojen standardeilla ole korkean osaamistason työtä, kaikkihan nyt osaa ajaa ja lastata), mutta niinpä vain hän on "ylemmän tahon" mielestä nyt melkeinpä syrjäytynyt, kun ei ole käynyt edes lukiota. Näiden opetusministerien ym. visioiden pitäisi joskus selvästi edes hipaista todellisuutta.

Eihän ole tarkoitus että kaikki työllistyisivät koulutustaan vastaavasti, vaan sillä haetaan lisäarvoa että osa on altavastaajana, tämä kehityssuunta alkoi jo 90-luvulla teknologiayrityksissä ja sitä PM:n signalointikin osoitti, että on hyväksyttävää osoittaa paikkaa jos sillä saavuttaa toisaalla hyötyjä.

Se on juuri niin, että kun kouluttaa valtavasti liikaa akateemisia, niin palkat rommaa. Sehän tässä on tarkoituskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiiä, samaa mietin ja jään seuraamaan keskustelua. Ikää 43, pk-seutu. Ennen perääni soiteltiin ja olin kysytty asiantuntija. Nyt ei mitään, vaikka yhtä hyvä osaaja olen yhä.

Sama homma, olen siis Ap, ennen headhunterit koko ajan soitti, tuli työtarjouksia, nyt ei mitään! Ja mulla on vielä erikoisosaamista ja johtajakokemusta paljonkin. Nyt tässä 3-4kk aikana laittanut kymmeniä hakemuksia ja kerran päässyt haastatteluun (joka ei johtanut mihinkään). Ennen (siis esim 10v sitten) sain tyyliin joka paikan mitä hain. En tajua.

Siis oletko sinä nyt työtön, vai harmittaako sinua ainoastaan se, ettei koko ajan soitella perään ja kerrota kuinka mahtava olet?

Jos jälkimmäinen, niin en jaksa sääliä. 

Joo mä oon ite sosionomi ja aina naurattaa kun puhutaan miten paljon pulaa on työntekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkyttävää, että nyt valtiovallan tavoitteena on vain LISÄTÄ akateemisten määrää, kun entisillekään ei löydy töitä! Toki tilanne vaihtelee varmasti paljon aloittain, mutta sitten pitäisi aloituspaikkojakin lisätä VAIN niille aloille, joilla on työvoimapula. Poikani opiskelee kuljetusalaa ammattikoulussa ja alalla riittää päteville töitä (huom, uutispaukku, sinnekään ei vain mennä töihin, vaikka se ei selvästikään av-mammojen standardeilla ole korkean osaamistason työtä, kaikkihan nyt osaa ajaa ja lastata), mutta niinpä vain hän on "ylemmän tahon" mielestä nyt melkeinpä syrjäytynyt, kun ei ole käynyt edes lukiota. Näiden opetusministerien ym. visioiden pitäisi joskus selvästi edes hipaista todellisuutta.

Koulutetulla rekkakuskilla onkin töitä, mutta merkonomin työt tekee tradenomi, media-alan perustutkinnon suorittaneen työt medianomi - tai itse asiassa ovat molemmat työttöminä - jne.

Korkeakoulutetuilla on korkeampi työllisyysaste kuin matalammin koulutetuilla. Kaikkein huonoin työllisyys on pelkän peruskoulun käyneillä.

Näin on, mutta minusta pitäisi esim. peruskoulussa paljon suoremmin ja rehellisemmin kertoa, millaiset työllisyysnäkymät ovat konkreettisesti milläkin alalla, vaikka toki sekin vaihtelee ajan kanssa. Eli vaikka se merkonomi ei saisi töitä, sähkömies saa, ja kumpikin valmistuu ammattikoulusta. Lääkäri saa töitä, kulttuurintutkija ei, kumpikin valmistuu yliopistosta. (Siis nämä ovat nyt kärjistyksiä, ymmärrätte varmaan.) Ei kaikkia amisaloja voi niputtaa keskenään ja kaikkia akateemisia aloja keskenään. Olen itse ammattikoululaisen äitinä suivaantunut siitä puhetavasta, mikä nykyisin on ihan uutisiin pesitynyt, eli puhutaan toisaalta korkeasti koulutetuista ja sitten siitä, että pelkän peruskoulun käyneet ovat aika tyhjän päällä - ikään kuin siinä ammattikoulutason kohdalla olisikin vain suuri tyhjyys, eikä sitä olisi olemassakaan. Siellä on tosi paljon hyvin työllistäviä aloja, joilla pääsee tienaamaan heti parikymppisenä, eli tämä olisi monelle ihan hyvä vaihtoehto, mutta mielikuva on, että kaikki ammattikouluun menijät ovat vain epäonnistuneita ja äidit vuodattavat katkeria kyyneleitä, kun eivät saa järjestää lakkiaisia. 

Tarkennetaan: merkonomi ja kulttuurintutkija eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä.

Silti kulttuurintutkija työllistyy noista paremmin. Yliopistokoulutuksen yksi keskeinen tavoite on ajattelun kehittyminen ja sitä ajattelutapaa voi hyödyntää monenlaisissa töissä. Suurin osa yliopistokoulutuksistahan ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin.

Totta tuokin. Toisaalta sitten vaikuttavat paljon ihan muut kuin koulutustasoon liittyvät seikat: oletko rohkea työnhakija, osaatko verkostoitua, onko jo valmiiksi suhteita jne. jne. Tästä on ollut av:lla hyviä ketjuja, kuinka moni kokee olevansa "pihalla" akateemisessa maailmassa, jos siellä ei valmistuta suoraan johonkin ammattiin. Etenkin duunarikodeista tulevat kokevat sen kaiken verkostoitumisen ja muun "epämääräisen" vaikeaksi. Itse olen duunarikodista kotoisin ja opiskellut sen jälkeen merkonomiksi ja humanistiksi. Jälkimmäiset opinnot antoivat paljon, kehittivät juuri ajattelua, kuten kirjoitit, mutta työllistymisen kannalta olisi varmaan ollut parasta jäädä  kehittämään itseään tuonne silloiselle opistotasolle eli merkonomiksi.

En tarkoita, että tilanne humanistina olisi TOIVOTON, mutta kun kirjoitin siitä, miten toivoisin esim. peruskouluun realistisempaa ohjausta siinä, miten eri aloilla työllistytään, tarkoitin sitä, että jos haluaa vaikeammin työllistävälle alalle, siihen urapolkuun pitää panostaa heti alusta alkaen. Omina opiskeluaikoinani tuollaiseen ei opastettu mitenkään, toivottavasti tilanne on muuttunut. Eli mahdottomia aloja ei ole, mutta sitten pitää olla joku näkemys siitä, miten juuri minä sitä koulutusta käytän työllistyäkseni, onko jokin hyvä yritysidea tms. Tällaiset valtiovallan "kaikki vaan korkeakouluun, jee jee, kivalta näyttää  tilastoissa"- visiot ovat karmivia.

Vierailija kirjoitti:

Yksi KTM tekee kelapäätöksiä - sosiaalitukipäätöksiä toimeentuloasiakkaille. Ei saanut muuta.

Tuo on kyllä vastuullista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ikäsyrjintä alkaa nykyisin naisilla jo 40+. Syynä ovat nuorempien rektytoijien mielikuvat, joita jopa oma pääministerimme ruokkii. Aina kun kohtaa vanhempia rekrytoijia, on ihan eri asenne nähtävissä.

Toinen syy on se, että jos on työtön, on heti epäilyttävä. Työttömyys on tehokkaasti saatu leimattua työttömien syyksi tässä maassa.

Ei tuo polttomerkki-ikä pelkästään naisten ongelma ole. Miehillä on ihan sama ikäraja.

Vierailija kirjoitti:

Samoin piti olla ”virkamiespula” kun kunta-alalla eläköidytään. Yhtään virkaa ei ole ollut esim omassa kunnassa puoleen vuoteen avoinna… ”työvoimapula” joo

Tätähän se on kunnissa.

Oma yksikkö kunnassa, jossa on paljon eläköitynyt porukkaa. Uutta väkeä palkataan ehkä 1 / 5 eläköitynyttä kohden. Työyhteisö on kutistunut, esim. sihteerejä ei enää ole, vaan kaikki heidän tekemänsä työ joko jaetaan kaikkien kesken tai jätetään sujuvasti tekemättä. Virkoja on jonkin verran auki, mutta johtuu siitä, että muutaman vuoden kuluttua moni karkaa muualle, osa yksityiselle puolelle, osa muihin tehtäviin (valtiolle jne) jossa on paremmat olot ja palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan järkyttävää, että nyt valtiovallan tavoitteena on vain LISÄTÄ akateemisten määrää, kun entisillekään ei löydy töitä! Toki tilanne vaihtelee varmasti paljon aloittain, mutta sitten pitäisi aloituspaikkojakin lisätä VAIN niille aloille, joilla on työvoimapula. Poikani opiskelee kuljetusalaa ammattikoulussa ja alalla riittää päteville töitä (huom, uutispaukku, sinnekään ei vain mennä töihin, vaikka se ei selvästikään av-mammojen standardeilla ole korkean osaamistason työtä, kaikkihan nyt osaa ajaa ja lastata), mutta niinpä vain hän on "ylemmän tahon" mielestä nyt melkeinpä syrjäytynyt, kun ei ole käynyt edes lukiota. Näiden opetusministerien ym. visioiden pitäisi joskus selvästi edes hipaista todellisuutta.

Koulutetulla rekkakuskilla onkin töitä, mutta merkonomin työt tekee tradenomi, media-alan perustutkinnon suorittaneen työt medianomi - tai itse asiassa ovat molemmat työttöminä - jne.

Korkeakoulutetuilla on korkeampi työllisyysaste kuin matalammin koulutetuilla. Kaikkein huonoin työllisyys on pelkän peruskoulun käyneillä.

Näin on, mutta minusta pitäisi esim. peruskoulussa paljon suoremmin ja rehellisemmin kertoa, millaiset työllisyysnäkymät ovat konkreettisesti milläkin alalla, vaikka toki sekin vaihtelee ajan kanssa. Eli vaikka se merkonomi ei saisi töitä, sähkömies saa, ja kumpikin valmistuu ammattikoulusta. Lääkäri saa töitä, kulttuurintutkija ei, kumpikin valmistuu yliopistosta. (Siis nämä ovat nyt kärjistyksiä, ymmärrätte varmaan.) Ei kaikkia amisaloja voi niputtaa keskenään ja kaikkia akateemisia aloja keskenään. Olen itse ammattikoululaisen äitinä suivaantunut siitä puhetavasta, mikä nykyisin on ihan uutisiin pesitynyt, eli puhutaan toisaalta korkeasti koulutetuista ja sitten siitä, että pelkän peruskoulun käyneet ovat aika tyhjän päällä - ikään kuin siinä ammattikoulutason kohdalla olisikin vain suuri tyhjyys, eikä sitä olisi olemassakaan. Siellä on tosi paljon hyvin työllistäviä aloja, joilla pääsee tienaamaan heti parikymppisenä, eli tämä olisi monelle ihan hyvä vaihtoehto, mutta mielikuva on, että kaikki ammattikouluun menijät ovat vain epäonnistuneita ja äidit vuodattavat katkeria kyyneleitä, kun eivät saa järjestää lakkiaisia. 

Tarkennetaan: merkonomi ja kulttuurintutkija eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä.

Silti kulttuurintutkija työllistyy noista paremmin. Yliopistokoulutuksen yksi keskeinen tavoite on ajattelun kehittyminen ja sitä ajattelutapaa voi hyödyntää monenlaisissa töissä. Suurin osa yliopistokoulutuksistahan ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin.

Totta tuokin. Toisaalta sitten vaikuttavat paljon ihan muut kuin koulutustasoon liittyvät seikat: oletko rohkea työnhakija, osaatko verkostoitua, onko jo valmiiksi suhteita jne. jne. Tästä on ollut av:lla hyviä ketjuja, kuinka moni kokee olevansa "pihalla" akateemisessa maailmassa, jos siellä ei valmistuta suoraan johonkin ammattiin. Etenkin duunarikodeista tulevat kokevat sen kaiken verkostoitumisen ja muun "epämääräisen" vaikeaksi. Itse olen duunarikodista kotoisin ja opiskellut sen jälkeen merkonomiksi ja humanistiksi. Jälkimmäiset opinnot antoivat paljon, kehittivät juuri ajattelua, kuten kirjoitit, mutta työllistymisen kannalta olisi varmaan ollut parasta jäädä  kehittämään itseään tuonne silloiselle opistotasolle eli merkonomiksi.

En tarkoita, että tilanne humanistina olisi TOIVOTON, mutta kun kirjoitin siitä, miten toivoisin esim. peruskouluun realistisempaa ohjausta siinä, miten eri aloilla työllistytään, tarkoitin sitä, että jos haluaa vaikeammin työllistävälle alalle, siihen urapolkuun pitää panostaa heti alusta alkaen. Omina opiskeluaikoinani tuollaiseen ei opastettu mitenkään, toivottavasti tilanne on muuttunut. Eli mahdottomia aloja ei ole, mutta sitten pitää olla joku näkemys siitä, miten juuri minä sitä koulutusta käytän työllistyäkseni, onko jokin hyvä yritysidea tms. Tällaiset valtiovallan "kaikki vaan korkeakouluun, jee jee, kivalta näyttää  tilastoissa"- visiot ovat karmivia.

Humanistitaustaisena olen tottunut 3 asiaan: 1) erilaisiin työtilaisuuksiin on tartuttava juuri sillä hetkellä, kun mahdollisuuksia niihin avautuu; 2) palkan, sijainnin tai työn sisältöjen osalta ei voi juuri vaatimuksia esittää: 3) joka paikkaan on pidettävä verkostot lämpiminä.

Kun nämä asiat sisäistää, saa töitä - ei mitään kokoaikaista vakituista virkaa, mutta ainakin erimittaista ja erityyppistä pätkää ja silppua, joskus vähän isompiakin klönttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin juuri porilaistuneesta kasvatustieteiden tohtorista, 47 v, joka ei sitten millään saa vakituista työpaikkaa. Ja ne pätkätyötkin on aina toisessa maakunnassa, yleensä Helsingissä, yliopistolla. Satakunnassa on vähiten korkeakoulutettuja suhteessa koko väestöön. Porikin on entinen teollisuus- ja työläiskaupunki. Täällä akateemisuus on lähinnä kartettava asia. Tohtorius, muu kuin lääketieteen, on jo ihan liikaa. Yhteen tämän tohtorin hakemaan paikkaan oli palkattu tradenomi. 🙄

Vapaat työpaikat menevät lisäksi lähes poikkeuksetta paikallisille. Siis ei riitä, että olet asunut 10 v, vaan suku pitää olla satakuntalainen. 😁

Yhtä merkitsevä kriteeri on myös oikean puolueen jäsenkirja tai tunnettu myönteisyys siihen suuntaan.

Miksi kukaan palkkaisi tohtoria tradenomin työhön? Todennäköisesti työ on sisällöltään sellaista, mikä menisi merkonomipohjaltakin, mutta tradenomeista on niin järisyttävä ylitarjonta, että niitä saa kaupan kassallekin.

No kun sen paikan vaatimukset eivät olleet tradenomin alaa. Tämä tohtori on yrittänyt jälkeen päin pyytää rekrytointiin liittyviä asiakirjoja, mutta usein niitä ei luovuteta.

Jää syystä epäily, onko pätevin palkattu, vai mieluummin se tuttu, sukulainen, jo aiemmin samassa työpaikassa ollut.

Tuntuu ettei töitä löydy oikeen kenellekkään tällä hetkellä, oli kyse nuoresta vastavalmistuneesta tai vanhemmastakin osaajasta. Pula on eri alojen osaajista, mutta ei niitä osaajia vaan haluta palkata. Surullistahan se on :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti, minun korvaan särähtää tuollainen 'korkean osaamistason ihminen', lähtökohtaisesti sillä jo mollataan muita osaamistasostaan, että on vähempiarvoista tai heikompaa, eihän se niin voi olla, pitää rakentaa uskottavuus muille avuille kuin osaamistasolle, motivaatio on tärkeintä työn tekemisessä, ollut aina. 

Tällä palstalla suurin osa on elämäm kolulaisia jotka ei kestä tosiasiaa että akateemiset ja korkeakoulutetut nyt vaan OSAA erikoisosaamista. Koulutus vaikuttaa tosi paljon.

Se ei ole mikään itsestäänselvyys että se yliopistotutkinnon hankkinut OSAA sitä erikoisosaamista, yhtähyvin se voi olla ihan käsi. Toisaalta se ammattikoulun käynyt voi olla ihan yhtä hyvin erikoisosaamisen OSAAJA. Itselläni on maisterin paperit hyvillä arvosanoilla kun taas kaverini on vain "amis". Tämä kaverini osaa vain korjata ihan minkä tahansa polttomoottorilla käyvän kulkuvälineen mopoista metsäkoneisiin , oli siinä minkälainen vika tahansa ja se jos mikä mielestäni on jo sitä parempaa ERIKOISOSAAMISTA. Kunnioitan sitä erikoisosaamista hemmetin paljon enemmän kuin jonkun lakimieskonsultin tms. pykälännylpyttämisosaamista.