Saako säälillä ratsastaa työpaikkahaastattelussa?
Sain juuri tiedon työnantajalta, ettei valitse minua hakemaani työhön, vaikka olen selkeästi paras, pätevin ja eniten kokemusta omaavin kyseisestä työtehtävästä (nämä ovat siis työnantajan kuvauksia minusta). Sen sijaan hän valitsi henkilön, joka vaikutti siltä, että tarvitsee työpaikkaa enemmän. Siis mitä hittoa? Käynkö minä tai joku muu muka huvikseen työhaastatteluissa? Työhaastattelussa en myöskään puhunut veloistani tai rahan tarpeestani, koska se ei mielestäni ole asiallista käytöstä työhaastattelussa ja CV annetaan työnantajan tarkistettavaksi, jotta sillä olisi oikeasti merkitystä työhaastattelussa. Valittaisin jollei olisi kyseessä yksityinen työnantaja. Työnantaja yritti minua myös vara-henkilöksi, jos toisen kanssa ei onnistukaan, mutta sain kieltäydyttyä hommasta. Kokemukseni mukaan 90% työnantajista ei ikinä palaa kontaktiin vara-henkilön kanssa, joten siihen suostuminen on täysin turhaa.
Jokatapauksessa olen aivan sairaan vihainen, koska olen etsinyt sopivaa työtä kohta vuoden. Pitääkö siis jatkossa ruveta keräämään häpeämättömästi säälipisteitä kertomalla esimerkiksi omasta köyhyydestä työpaikkahaastattelussa? Minut on kasvatettu siihen, ettei tällaista tehdä, mutta ilmeisesti olen naiivi...Olen tärissyt ja itkenyt puhelun jälkeen, jota tosi pahalta tuntuu. Ei yhtään lohduta se, että muka voisin saada jonkin toisen työn tuosta vain...Ei se ole mitenkään itsestäänselvää nykypäivänä. Kiva selittää tätä juttua sossussa..."En saanut työtä vaikka olin pätevin"
Kommentit (34)
Olen 60 ihmisen esimies enkä ikinä palkkaisi ketään säälistä.
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
- haastattelija on täysin ammattitaidoton (joko valintaprosessissa tai asian kertomisessa hakijoille)
- sinä olet tulkinnut haastattelijan sanomiset väärin
Sinänsä se, että on "papereiden perusteella paras", siis omaa paperilla parhaan koulutuksen ja työkokemuksen ei välttämättä tarkoita sitä, että tulisi automaattisesti valituksi. Ainakin minä pyrin valitsemaan sopivimman henkilön kulloiseenkin tehtävään ja siihen vaikuttavat em. asioiden lisäksi mm.
- motivaatio ja innostus juuri kyseiseen hommaan
- ymmärrys yksikön toiminnasta ja ideat sen kehittämiseksi (ns. potentiaali)
- sopivuus työyhteisön jäseneksi
- asenne työyhteisöä, esimiestä ja työtehtävää kohtaan
Valinta on siis monen tekijän summa, mutta koskaan en valitse työtä tekijälle, vaan aina sopivimman tekijän työhön. Esimiehenä vastaan ensisijaisesti siitä, että yksikköni toimii parhaalla mahdollisella tavalla.
Sanoisin, että säälillä ei kannata lähteä ratsastamaan. Vaikka tässä tapauksessa sillä olisikin ollut vaikutusta, niin väitän, että valtaosaan haastattelijoista ja esimiehistä säälin kerjääminen tekee täysin päinvastaisen vaikutuksen: Henkilön motivaatio työntekoon on väärä!
Ah ihanaa kiitos 33! En itsekään uskonut ensin korviani, koska en ole koskaan kuullut vastaavaa, mutta työnantaja tosiaan sanoi että "minusta tuntui että toinen työnhakija tarvitsi työpaikkaa enemmän". Olen tehnyt yli 50:ntä työtä ja isäni ja äitini ovat molemmat olleet esimiehiä ja työnantajia ja en ole elämässäni kuullut tuollaista perustelua, enkä tule koskaan unohtamaan sitä.
Ja olen aika varma, ettei yhden työpaikan menettäminen kiusaisi minua näin paljon, jos ei olisi lama. Laman takia olen menettänyt jo 10 työpaikkaa, joten en ihan pienestä ole kettuuntunut. Ilman tuotannollis-taloudellisia ongelmia vetäisin parhaimmillaan kuukaudessa 4000e. Lama kiristää hermoja, koska vakituiset työt ovat niin harvassa. Varsinkin opiskelun kanssa yhteen sopivat. Keikkatyötä on tehty jo 9 vuotta kaiken rinnalla ja siksi en tosiaankaan halua varahenkilöksi enää. Jos haluan varalle, haen varmaan varalle. Helppoa varmaan pistää meikäläistä varahenkilön rooliin.
Kyllä se toinen vaan oli parempi kuin sinä. Nämä sinua ei valittu puhelut on rekrytoijille tosi vaikeita ja yritetään kertoa asia puhuen mahdollisimman positiivisesti myös siitä rannalle jääneestä hakijasta. Ettei hän luovuttaisi vaan jatkaisi hakemista, joku kerta se sitten osuu.
Ja kertaakaan en ole palkannut ketään säälistä, maanantaina taas kolme haastattelua.
Se on varmaan ollut paremman näköinen kun sinä se toinen hakija. Jos nimittäin on ollut mieshaastattelijoita. Jos taas naisia, ja niillä ollut samoja kokemuksia, niin sääli on tainnut toimia. Itse en kyllä mitään säälipisteitä keräisi, ei todellakaan käy mun luonteelle. En muista että oisin ikinä ees tekoitkenyt tms. jota muutama kaverini on harrastanut (naisia). Älä ala ratsastamaan tarkoituksella negatiivisilla asioilla, jos ne muuten tulee puheeksi, niin voihan niistä puhua, mutta ei niissä pidä velloa. Huono haastattelija....
[quote author=" AV MAMMA" time="10.01.2015 klo 17:45"]
Kyllä se toinen vaan oli parempi kuin sinä. Nämä sinua ei valittu puhelut on rekrytoijille tosi vaikeita ja yritetään kertoa asia puhuen mahdollisimman positiivisesti myös siitä rannalle jääneestä hakijasta. Ettei hän luovuttaisi vaan jatkaisi hakemista, joku kerta se sitten osuu.
Ja kertaakaan en ole palkannut ketään säälistä, maanantaina taas kolme haastattelua.
[/quote
Valitettavasti oli vain 3 hakijaa ja minulle sanottiin jo työhaastattelussa, että olen hakijoista koulutetuin ja pätevin ja CV:ni on häikäisevää luettavaa.
[quote author="Vierailijana" time="10.01.2015 klo 17:47"]
[quote author=" AV MAMMA" time="10.01.2015 klo 17:45"]
Kyllä se toinen vaan oli parempi kuin sinä. Nämä sinua ei valittu puhelut on rekrytoijille tosi vaikeita ja yritetään kertoa asia puhuen mahdollisimman positiivisesti myös siitä rannalle jääneestä hakijasta. Ettei hän luovuttaisi vaan jatkaisi hakemista, joku kerta se sitten osuu.
Ja kertaakaan en ole palkannut ketään säälistä, maanantaina taas kolme haastattelua.
[/quote
Valitettavasti oli vain 3 hakijaa ja minulle sanottiin jo työhaastattelussa, että olen hakijoista koulutetuin ja pätevin ja CV:ni on häikäisevää luettavaa.
[/quote]
Ammattitaidoton haastattelija
Haastattelija oli naimisissa ja kolmen lapsen isä. Vaimo oli mukana haastattelussa ja pari onnellisen oloinen. Sanoin suoraan etten halua että mitkään ulkonäköseikat vaikuttaa valintaan. On jo aiemmin vaikuttaneet 2 kertaa.
Haastattelu kesti 1h 20 min eli panostin tosissani ja oli hyvä kun malttoivat päästää ovesta ulos.
Olen niin väsynyt tähän työnhakuun...mielivaltaista menoa.
Työ oli vielä sellaista, että olen kaikin puolin ylikoulutettu siihen. Mutta koska opiskelen uutta ammattia, tarvitsen nimenomaan viikonlopputyön. Hakijoista yksi oli ainakin krapulassa ja loput varmaan minua paljon nuorempia. En keksi muuta kuin että jollekin minua nuoremmalle keksittiin antaa se eka vakituinen työpaikka. Ei lohduta yhtään...Olisin tarvinnut sen työn nyt. On vielä sellaista duunia, että on yleensä inhokkitöiden listalla kärkisijoilla. Eli en ole mikään nirso.
Olisin mieluusti hyväksynyt esim. sellaisen syyn, että toisen kanssa kemiat kohtasivat paremmin ja se olisi ollut parempi veruke kuin saamani selitys. Hakemassani työssä sekin on tärkeää. Minulla oli vielä 3 suosittelijaa. Yksi haastattelijan kaveri.
Jokatapauksessa en usko että syystä minulle valehdeltiin. Olisi paljon helpompiakin tapoja hylätä hakija. Esim. sanoin työhaastattelussa että minulle riittää vaikka pelkkä sähköposti, jossa vain sanotaan etten tullut valituksi, mutta työnantaja soitti kuitenkin ja selitteli oma-aloitteisesti. Hakemassani työssä on ihan tavallista hakea varalle ihmisiä, mutta yleensä niihin ei sitten pidetä mitään kontaktia.
Ei kai rekrytoijat sano, että heistä tuntui että joku toinen tarvitsi työpaikkaa enemmän?
Kerroin vielä jälkikäteen tekstarilla kuinka köyhä oikeasti olen tällä hetkellä, olen sossussa, tulot keikkatyöllä alle 200e kuussa, opintolainaa 20 000, luottokorttivelkaa, eli tuskinpa kukaan tarvitsi duunia enemmän kuin minä. Luonnollisesti ei tullut mitään vastausta viestiin. Olisin kyllä halunnut edes anteeksipyynnön.
Mun on vähän vaikea uskoa, että säälistä ketään palkataan. Ettei olisi ennemminkin kyse siitä että olit ylikoulutettu --> lähdet parempiin hommiin heti kun pääset
Ei kesken opiskelun, joka kestää vielä monta vuotta, mihinkään parempaan duuniin lähdetä. Viikonlopputyö oli nimenomaan ainoa joka sopii ja lupasin työhaastattelussa olla töissä ainakin opintojeni loppuuun asti.
[quote author="AV Mamma" time="10.01.2015 klo 18:30"]
Pätevin ei ole aina sopivin.
[/quote]
Miksei sitten sanottu niin, vaan sanottiin että joku toinen tarvitsee työtä enemmän. Sanoin vielä työhaastattelussa, että valitkaa varmasti se, jonka kanssa kemiat kohtaa eli mulle ei olisi tarvinnut valehdella.
Onko siis OK että työnantaja valehtelee perusteluista sujuvasti ja olettaa minun jäävän vielä kiltisti joksikin varahenkilöksi? Ja melkein mikä tahansa veruke olisi ollut parempi kuin puhelimessa sanottu, vaikka että lapset eivät pitäneet minusta, ansaitsen paremman työn tms. Saamani veruke on niin hullu että sen on pakko pitää paikkansa.
Jos on Ok, rupean häpeämättömästi parkuu haastatteluissa koska kaikki näyttää olevan sallittua työmarkkinoilla.
Kuinka monelle sopisi työpaikkojen jakaminen puhtaasti hyväntekeväisyysperiaatteella?