Lue keskustelun säännöt.
14v on niin ujo että jättää sen takia osallistumatta kaikkeen
28.02.2023 |
Harmittaa tytön puolesta. Jännittää niin kovasti kaikkia juttuja, joissa pitää olla koko päivä tai jopa yön yli, että edellisenä iltana tulee itkukohtaus, että ei halua mennä. On ollut pienestä asti samanlainen. Ei ole uskaltanut olla edes mummolassa yötä ja aluksi koulussa oleminenkin oli vaikeaa. Harmittaa nyt kun tyttö on kasvanut ja nyt saisi turvallisesti jo kokeilla siipiä ja ottaa vähän pesäeroa, käydä vaikka päivän laskettelureissulla koulun kanssa liikuntapäivänä, niin ei uskalla. Pelkään että jää pian ulkopuoliseksi kun kaverit tekee ja omani ei.
Mulla on pari vuotta vanhempi poika ja hänen kanssaan ei ole ollut koskaan tällaista ongelmaa. En tiedä mitä olen tytön kohdalla tehnyt väärin tai miten voisin häntä paremmin rohkaista. Nuoruus jää elämättä tuota menoa.
Kommentit (27)
Kyllä se lopulta pesästä lentää. Kaikki ei kypsy samaa vauhtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin apua hakisin, ei ihan normiahdistusta ole enää tuo.
Kaikki ei ole yhtä rohkeita sosiaalisissa tilanteissa tai edes nauti niistä, eikä se tarkoita että nuoruus jäisi sitten elämättä. Anna lapsen hakeutua uusiin tilanteisiin omaa tahtia, älä ainakaan painosta, mutta voithan ehdottaa jotain kivaa jolloin mielenkiinto voittaisi jännityksen.
Vierailija kirjoitti:
Hae tytölle apua. Tuollainen elämä on kovin rajoittavaa jos itkien pelkää kaikkea sosiaalista kanssakäymistä.
Joo pakko hakea. En minäkään toivo, että elämä jää elämättä tuollaisen ujouden tai ahdistuksen takia. Vielä on ystäviä, joiden kanssa olla vapaa-ajalla, mutta en tiedä kuinka kauan. Se pelottaa. Ap
Älä tehdä hänen kansaa ex tempore juttuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se lopulta pesästä lentää. Kaikki ei kypsy samaa vauhtia.
Ei tässä siitä taida olla kyse. Ensin on innoissaan että on tulossa jotakin spessua koulussa, esim tuo laskettelureissu joka olisi ollut tänään. Mutta sitten iskee ahdistus, että ei halua mennä.
Ja Nro 4: en ole painostanut :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ikinä lasketellut
Joo paljonkin. Ei ole kyse siitä ettei osaa tai tykkää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko sille diagnoosin? Jessus.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sille diagnoosin? Jessus.
Samaa mieltä, jos lähtee apua hakemaan ujouteen niin saa takuuvarmasti diagnoosin jota ei saa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suutut varmasti mutta oot(ko) kasvattanut tytön ja pojan eri tavalla(?)
Ei tuo normaalia ole. Omakin 14-vuotias tyttöni arastelee vieraita ihmisiä ja uusia tilanteita, ja tuntee olonsa niissä vaikeaksi, mutta siitä huolimatta hän onnistuu menemään tilanteisiin ja hoitamaan asiansa, vaikka jännittääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sille diagnoosin? Jessus.
En halua. Haluan vain että saisi apua tuohon ujouteen, koska se rajoittaa häntä paljon. Myös muiden kokemuksista olisi paljon apua, että mikä teillä on auttanut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suutut varmasti mutta oot(ko) kasvattanut tytön ja pojan eri tavalla(?)
Mielestäni en. Molemmille olen tarjonnut samanlaisia mahdollisuuksia. Poika on pienestä pitäen mennyt mielellään mummolle yökylään ja vähän isompana kavereille, on käynyt monilla jalkapalloleireillä ja kisareissuissa ja niin edelleen. Tyttö on luonteeltaan ollut aina erilainen. Nyt isompana tämä ero vain korostuu, kun on ollut enemmän leirikouluja ja retkiä. Molemmat on niistä innoissaan, mutta vain toinen niihin uskaltaa lähteä mukaan. Tai ei esikoisella niitä enää niin paljon ole, mutta pointti varmaan tuli selväksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suutut varmasti mutta oot(ko) kasvattanut tytön ja pojan eri tavalla(?)
Ei penis saa ketään toimimaan eri tavalla vaan luonne. Voi tulla yllätyksenä mutta myös peniksillisillä on eroja luonteissaan. Toiset on menevämpiä ja toiset ujompia.
Itse olin tuossa iässä ujo mutta muutaman vuoden päästä rohkaistuin ja sitä kautta pystyin elämään suht normaalia elämää ettei mikään asia jäänyt ujouden takia tekemättä.
Voi olla että tytöstä ei pidetä eikö sen takia halua osallistua. Minua inhottiin niin paljon teininä etten enää lopulta uskaltanut liikkua mihinkään kun kaikkialla oli sama eli en päässyt mukaan porukoihin. Ei vaan ehkä osaa pukea sitä sanoiksi. Mulla auttoi vaan paikkakunnan vaihto.
Tämän heitän vain lonkalta enkä ole mikään alan asiantuntija, mutta itselläni on F60,6 estynyt persoonallisuushäiriö jonka vasta hiljattain sain todenneeksi alan ammattilaiselta, että voisiko joku vastaava olla ehkä teinilläsi?. Koko ikäni jännittänyt asioita suunnilleen tarha ikäisestä lähtien ja nyt päätin, että teen vihdoin asialle jotain. Johon oli hoitomuodoksi myös esitetty psykoterapiaa. Itse olen harkinnut meneväni vertaistukiryhmään. Tämän häiriöni vuoksi kärsinyt elämän eri osa-alueilla.
Hae tytölle apua. Tuollainen elämä on kovin rajoittavaa jos itkien pelkää kaikkea sosiaalista kanssakäymistä.