Saako säälillä ratsastaa työpaikkahaastattelussa?
Sain juuri tiedon työnantajalta, ettei valitse minua hakemaani työhön, vaikka olen selkeästi paras, pätevin ja eniten kokemusta omaavin kyseisestä työtehtävästä (nämä ovat siis työnantajan kuvauksia minusta). Sen sijaan hän valitsi henkilön, joka vaikutti siltä, että tarvitsee työpaikkaa enemmän. Siis mitä hittoa? Käynkö minä tai joku muu muka huvikseen työhaastatteluissa? Työhaastattelussa en myöskään puhunut veloistani tai rahan tarpeestani, koska se ei mielestäni ole asiallista käytöstä työhaastattelussa ja CV annetaan työnantajan tarkistettavaksi, jotta sillä olisi oikeasti merkitystä työhaastattelussa. Valittaisin jollei olisi kyseessä yksityinen työnantaja. Työnantaja yritti minua myös vara-henkilöksi, jos toisen kanssa ei onnistukaan, mutta sain kieltäydyttyä hommasta. Kokemukseni mukaan 90% työnantajista ei ikinä palaa kontaktiin vara-henkilön kanssa, joten siihen suostuminen on täysin turhaa.
Jokatapauksessa olen aivan sairaan vihainen, koska olen etsinyt sopivaa työtä kohta vuoden. Pitääkö siis jatkossa ruveta keräämään häpeämättömästi säälipisteitä kertomalla esimerkiksi omasta köyhyydestä työpaikkahaastattelussa? Minut on kasvatettu siihen, ettei tällaista tehdä, mutta ilmeisesti olen naiivi...Olen tärissyt ja itkenyt puhelun jälkeen, jota tosi pahalta tuntuu. Ei yhtään lohduta se, että muka voisin saada jonkin toisen työn tuosta vain...Ei se ole mitenkään itsestäänselvää nykypäivänä. Kiva selittää tätä juttua sossussa..."En saanut työtä vaikka olin pätevin"
Kommentit (34)
Uskomatonta kuinka AV-palstakin näyttää kallistuvan siihen suuntaan, että työnhakijan päälle voi sontia miten päin tahansa halutessaan. Kiitos myötätunnosta.
Rupean sitten elämään pelkällä sossulla. Sehän on perustuslaillinen oikeuteni. Hyvää hyvyyttäni olen yhteisvastuun nimissä ollut töissä tai työnhakijana koko ajan ja elättänyt itseni. Työkkäristähän ei heru mitään.
Tiedoksi vielä kaikille, että vain kerran elämässäni olisin saanut duunin suhteilla eli ansaitsemattomasti ja silloin en sitä ottanut, joten ihmettelen kuinka joku voi jossain tällä hetkellä iloita siitä, että sai duunipaikan koska kerjäsi sääliä työhaastattelussa, kun ei ansiot riittäneet.
Olen aika vakuuttunut että yhteisvastuu on vain illuusio mun korvien välissä. Olen työskennellyt 15-vuotiaasta ja 20 vuotta putkeen.
EI, mutta jos joskus haet mulle töihin niin minulla saa..
Olen myös tehnyt kyseistä työtä vuosia. Nyt vain etsin parasta sopimusta itselleni eli viikonlopputyötä. Eli tuskin kärkyin parempiin töihin. Tämä oli se parempi työ.
Riippuen siitä paljonko tähän tulee peukutuksia, valitsen sossun (johon ei sisälly edes työnhakemisen velvoitetta) tai sitten työn hakemisen. Opiskelijallehan opiskeluun keskittyminen on helpointa. Sossu = vasen peukalo, työnhaku = oikea peukalo.
Voihan tietysti olla että työ meni vaikka lapsiperheen äidille tai yh-äidille. Mutta olisi minullakin lapsi, jos katsoisin että minulla olisi siihen varaa ja aikaa. Eli se siitä säälistä...Sitä paitsi tarvitsevuus on niin subjektiivinen juttu, ettei työnantaja voi ulkoapäin tutkailemalla, maksimissaan tunnin ajan, päätellä kuka on hakijoista kaikkein tarvitsevin. Toisaalta kun on perheellinen itse niin...Elävät myös itse yhteiskunnan tuilla 90%.
Vai miltä AV mammoista tuntuisi käydä työhaastatteluissa, joissa ratkaiseva kriteeri on se kuka tarvitsee työtä eniten? Eiköhän alkaisi aikamoinen tunteisiin vetoaminen.
Seuraavaksi pistän työhakemukseen, että olen toimeentulotuella, mutta haluaisin kuitenkin siltä niin paljon pois ja haluan elättää itseni niin kuin kunnon ihminen. Ai niin, unohtuipa täällä kertoa, että poikaystävä asuu ulkomailla eli olisi sitäkin kiva nähdä edes kerran vuodessa. Joten in reality toimeentulo on mulle maanpäällinen helvetti. Mutta opiskelu tärkeintä.
Ainoa keino millä taidan saada tästä rauhan, on että ajattelen, ettei työnantaja ole oikein kunnossa, vetää mm. mielialalääkkeitä vakavan onnettomuuden jälkeen, eikä vaimo puutu päätöksentekoon. Eli ei kai ole ihan kunnossa työnantajaksi.
Tottakai työnantaja saa itse päättää, kenet palkkaa töihin. Oli syy, mikä tahansa. Turha ruikuttaa.
Ei voi, kyllä ainakin kunnallisella sektorilla täytyy valita pätevin. Myös yksityisellä voi valittaa esim. liittoon. Ja miksi olisi olemassa työnhakijan valitusoikeus jos työnantaja saa mielivaltaisesti valita kenet haluaa? Ei se ole mikään totta kai! Haloo hei! Kuka edes opiskelisi, kouluttautuisi tai yrittäisi hakea työtä jos CV:llä ei olekaan mitään vaikutusta vaan kriteerit voivat olla mielikuvituksen tuotosta? Ja vaihtelevat ennakoimattomasti työnantajasta toiseen? Sinusta esim. ulkonäön perusteella olisi ok valita ja naisten ja ulkomaalaisten syrjintä on ok?
Lahjukset ja työn saanti reittä pitkin, sängyn kautta ja sukulaisia suosimalla on näköjään kans OK AV - palstalla?
Ottaen huomioon että henkilö voisi periaatteessa valittaa työnantajan valinnasta, on luikurin laskeminen tosi riskialtista...