Lue keskustelun säännöt.
En halua olla missään tekemisissä mieheni lasten kanssa.
08.01.2015 |
mitä mieltä, voiko tämä suhde onnistua? Oletteko törmänneet koskaan tällaiseen pariskuntaan, miten kävi? Onneksi lapset ovat isällään 1-4 päivää kuukaudesta vain. Olen tehnyt hyvin selväksi että musta ei tule mitään äitipuolta. Miehen haluan silti!
Kommentit (96)
Ootko varma, että SÄ et oo se 12v, joka tätä kirjottaa. Jotenkin vaikea uskoa, että aikuinen ihminen, joka on noin huono käyttäytymään ;)
Itse olen kahden uusioperheen kasvatti. Toisessa velipuolia, toisessa uusi sisar isäpuolen vanhasta avioliitosta. Olen aina ollut hyvissä väleissä sekä äiti- että isäpuoleni kanssa esim. valmistuessa annoin äitipuolelle lyyran siinä missä omalle äidillenikin.
Luulisin, että se jollain tasolla miestäsikin loukkaa, kun hän sietää sinun teiniäsi, mutta sinä et about yhtenä päivänä kuukaudesta hänen lapsiaan.
Btw, kaverilleni kävi niin, että aikuisena hänen äitipuolensa adoptoi hänet, koska koki niin voimakasta läheisyyttä tähän tyttöön. Eikö olisi kiva tarjota edes se mahdollisuus näille lapsille muodostaa läheinen aikuisuussuhde jonkun kanssa ja vaan päättää toi outo oleminen miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa oot reilu täti. Voi jumalauta. En todellakaan haluis tuntea sua.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:31"]
En minäkään! En ole ikinä nähnyt miehen lapsia, olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Onneksi lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ja asuvat omillaan. Tunne on varmasti molemminpuolinen.
[/quote]
Mahtavaa, ensiis ole ainoa! Odotan juuri nimenomaan että miehen lapset kasvaa aikusiksi ja jättävät isänsä rauhaan. Toivottavasti muuttavat mahd. kauas opiskelemaan. Ap
[/quote]
haluaako mies samaa?
[/quote]
Olen sanonut suoraan heti alussa, että hänen aikuiset lapsensa ovat osa hänen elämäänsä, eivät minun. Asiasta ei olla koommin keskusteltu.
Tuhoon tuomittu suhde, sillä lapset ovat osa miestäsi ja miehesi rakastaa lapsiaan todennäköisesti vielä enemmän kuin sinua. Luulen, ettei miehestä hyvälle tunnu, jos hänen rakastamansa ihminen ei pysty rakastamaan niitä ihmisiä jotka hänelle on tärkeitä, oli kysymyksessä sitten lapset, vanhemmat, sisaret jne.
Sinuna ottaisin vapaan miehen, jolla ei olisi lapsia tai sukua, jolloin hän voisi omistautua kokonaan sinulle.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:31"]
En minäkään! En ole ikinä nähnyt miehen lapsia, olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Onneksi lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ja asuvat omillaan. Tunne on varmasti molemminpuolinen.
[/quote]
Mahtavaa, ensiis ole ainoa! Odotan juuri nimenomaan että miehen lapset kasvaa aikusiksi ja jättävät isänsä rauhaan. Toivottavasti muuttavat mahd. kauas opiskelemaan. Ap
[/quote]
haluaako mies samaa?
[/quote]
Olen sanonut suoraan heti alussa, että hänen aikuiset lapsensa ovat osa hänen elämäänsä, eivät minun. Asiasta ei olla koommin keskusteltu.
[/quote]
Eli hänen ei tarvitse olla tekemisissä sinunkaan penskan kanssa? Mies tuskin haluaa että lapsensa muuttavat kauas ja "jättävät hänet rauhaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi asuu sun lapsen kanssa, mutta sinä et halua olla missään tekemisissä miehesi lasten kanssa? Taisit juuri saada itsekkyyspalkinnon. Itsekkäitä sikoja on maailma täysi, mut tuo on jo jotain ihan käsittämätöntä.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:26"]
Minusta tuo on ikävää kaikkia osapuolia kohtaan. Vaikka sinulla ei olekaan vastuuta miehesi suhteesta lapsiinsa, vaikuttaa varmasti jonkin verran negatiivisesti heidän suhteeseensa jos puoliso suhtautuu lapsiin noin negatiivisesti. On myös ikävää joskus tulevaisuudessa kun lapset ovat isoja ja heillä on omia lapsiaan. Ihanko totta ajattelit vältellä miehen lapsia koko loppuelämäsi ajan? Vai kuvitteletko voivasi tuosta noin vain luontevasti esitellä itsesi 20 vuoden kuluttua aikuisille lapsille? Miten ajattelit toimia jos muutatte miehen kanssa yhteen?
[/quote]
Siis me asumme jo yhdessä mut mä lähden pe-iltana siis oman lapseni kanssa joko mökille tai sitten vanhempieni luo, palaamme sunnuntai-iltana. Lapset on nähneet mut vilaukselta joskus. En aio olla heidän kanssa 20 vuoden päästäkään tekemisissä, tästä on sovittu miehen kanssa ja sille ok. Oma lapseni asuu meillä, on jo yläasteella eikä halua saada "uusia sisaruksia" hänkään kun ehti olla yli 12v. mun elämäni pääsisältö.
Ap
[/quote]
Vaikutat älykkäältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]
Miehesi kattoo sun lasta, mutta sä et sen? Olet itsekäs ihminen!! Häivy miehen luota miehen takia. Tai toivottavasti mies tajuu jättää sut ja äkkiä! !
[/quote]
No ihanpa hirveästi katsomista yläaste-ikäisessä hiljaisessa pojassa. Poika kokkaa mielellään ja tekee kotitöitä, usein viikonloppuisin omalla isällään ja milloin milläkin harrastusleirillä niin ei tuossa paljoa "sietämistä" ole. Olen tottunut pojan kanssa rauhaan ja hiljaisuuteen, kaksi kirkuvaa ja riehuvaa pikkutyttöä on viimeisin asia mikä tässä elämäni vaiheessa kiinnostaa.
Sitäpaitsi eikö lapset tajua jos joku ei pidä heistä? Eli parempi vaan mun pysytellä poissa. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:33"]
Ymmärrän sinua täysin. KUKAAN ei halua elättää tai kasvattaa toisten lapsia. Opettajat ja lastentarhanhoitajatkin saavat palkkaa siitä. Ei sitä kukaan ilmaiseksi tee. Uusperheet ovat ongelmapesiä tai kompromissien kompromisseja. Jokainen huolehtikoon omista lapsistaan toisia vaivaamatta.
[/quote]
Ootko koskaan kuullu adoptiosta? Ja kyllä mä ainakin öisin heräsin pikkusisaruksia tuudittamaan, vaikkeivät omia lapsia (eivät edes biologisesti sukua). Se, että sinulla on rajoittunut empatiakyky ei tarkoita, että meillä kaikilla muillakin on. Eikä se, että mä kykenen rakastamaan tuttuja ja tuntemattomia tarkoita sitä, että sunkin täytyy. Sen sijaan, että teet höpsöjä "ei kukaan"-statementteja, kannattaisi ennemmin sanoa "minä en ainakaan", koska sitähän se loppujen lopuksi tarkottaa. Ollaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]
Miehesi kattoo sun lasta, mutta sä et sen? Olet itsekäs ihminen!! Häivy miehen luota miehen takia. Tai toivottavasti mies tajuu jättää sut ja äkkiä! !
[/quote]
No ihanpa hirveästi katsomista yläaste-ikäisessä hiljaisessa pojassa. Poika kokkaa mielellään ja tekee kotitöitä, usein viikonloppuisin omalla isällään ja milloin milläkin harrastusleirillä niin ei tuossa paljoa "sietämistä" ole. Olen tottunut pojan kanssa rauhaan ja hiljaisuuteen, kaksi kirkuvaa ja riehuvaa pikkutyttöä on viimeisin asia mikä tässä elämäni vaiheessa kiinnostaa.
Sitäpaitsi eikö lapset tajua jos joku ei pidä heistä? Eli parempi vaan mun pysytellä poissa. Ap
[/quote]
Eipä ihme oo että lapsi on hiljaiseksi oppinut... Kuinka pieniä nämä miehesi lapset oikein ovat? Sano nyt vielä että ero tuli sun takia.
Onkohan tämä sittenkin se sama provo, joka aiemmin kirjoitti hyvin samaan sävyyn siitä kuinka miehen omat lapset jäävät perinnöttömiksi... Sama vastaus täältä jokatapauksessa: unelmien mies sulla, kun noin pystyy omia lapsiaan kohtelemaan! Ja ap vielä kehuu netissä tuollaisella :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:33"]Ymmärrän sinua täysin. KUKAAN ei halua elättää tai kasvattaa toisten lapsia. Opettajat ja lastentarhanhoitajatkin saavat palkkaa siitä. Ei sitä kukaan ilmaiseksi tee. Uusperheet ovat ongelmapesiä tai kompromissien kompromisseja. Jokainen huolehtikoon omista lapsistaan toisia vaivaamatta.
[/quote]
Jos näin ajattelee ei kannata ottaa puolisoa jolla on lapsi.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:39"]
Mistä tuo trauma on sinulle tullut?
[/quote]
Mulla ei ole traumaa, mä vaan olen aina inhonnut lapsia ja tein tän seurustelun alkuaikana selväksi, oli siis miehen ihan oma valinta lähteä mun kelkkaani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]
Miehesi kattoo sun lasta, mutta sä et sen? Olet itsekäs ihminen!! Häivy miehen luota miehen takia. Tai toivottavasti mies tajuu jättää sut ja äkkiä! !
[/quote]
No ihanpa hirveästi katsomista yläaste-ikäisessä hiljaisessa pojassa. Poika kokkaa mielellään ja tekee kotitöitä, usein viikonloppuisin omalla isällään ja milloin milläkin harrastusleirillä niin ei tuossa paljoa "sietämistä" ole. Olen tottunut pojan kanssa rauhaan ja hiljaisuuteen, kaksi kirkuvaa ja riehuvaa pikkutyttöä on viimeisin asia mikä tässä elämäni vaiheessa kiinnostaa.
Sitäpaitsi eikö lapset tajua jos joku ei pidä heistä? Eli parempi vaan mun pysytellä poissa. Ap
[/quote]
Ni, miksiköhän poika on noin paljon omissa oloissaan? Tietää varmasti olevansa äidilleen vaan häiriöksi. Sääli poikaa.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:33"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:26"]
Minusta tuo on ikävää kaikkia osapuolia kohtaan. Vaikka sinulla ei olekaan vastuuta miehesi suhteesta lapsiinsa, vaikuttaa varmasti jonkin verran negatiivisesti heidän suhteeseensa jos puoliso suhtautuu lapsiin noin negatiivisesti. On myös ikävää joskus tulevaisuudessa kun lapset ovat isoja ja heillä on omia lapsiaan. Ihanko totta ajattelit vältellä miehen lapsia koko loppuelämäsi ajan? Vai kuvitteletko voivasi tuosta noin vain luontevasti esitellä itsesi 20 vuoden kuluttua aikuisille lapsille? Miten ajattelit toimia jos muutatte miehen kanssa yhteen?
[/quote]
Siis me asumme jo yhdessä mut mä lähden pe-iltana siis oman lapseni kanssa joko mökille tai sitten vanhempieni luo, palaamme sunnuntai-iltana. Lapset on nähneet mut vilaukselta joskus. En aio olla heidän kanssa 20 vuoden päästäkään tekemisissä, tästä on sovittu miehen kanssa ja sille ok. Oma lapseni asuu meillä, on jo yläasteella eikä halua saada "uusia sisaruksia" hänkään kun ehti olla yli 12v. mun elämäni pääsisältö.
Ap
[/quote]
Eli siis miehen pitää sietää ja olla osallinen sinun lapsesi elämään, mutta sinä suorastaan puhkut syvää inhoa miehen lapsia kohtaan? Miten ihmeessä mies jaksaa sinun kersaasi elättää ja katsella nurkissa, kun sinun asenteesi on tuo? Käsittämätön akka...vaadit mieheltäsi oman kersasi sietämistä, mutta itse suorastaan vihaat miehen lapsia. Et taida olla penaalin terävin kynä? Tai ehkä jotenkin niin tyypillistä käyttäytymistä skitsolta akalta: sinä saat tehdä toisin, mutta miehesi tekee niin kuin sinä sanot. Miksi miehet sietävät tällaisia naisia?! Juu ei tule toimimaan, olet sairas ihminen.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:46"]
Onkohan tämä sittenkin se sama provo, joka aiemmin kirjoitti hyvin samaan sävyyn siitä kuinka miehen omat lapset jäävät perinnöttömiksi... Sama vastaus täältä jokatapauksessa: unelmien mies sulla, kun noin pystyy omia lapsiaan kohtelemaan! Ja ap vielä kehuu netissä tuollaisella :-D
[/quote]
En ole. Voitko linkittää ketjun mulle, kuulostaa kiinnostavalle? Meillä ei miehellä ole mitään omaisuutta, esim. asunto ja mökki minun mut voisin silti lukaista.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:38"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:31"]
En minäkään! En ole ikinä nähnyt miehen lapsia, olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Onneksi lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ja asuvat omillaan. Tunne on varmasti molemminpuolinen.
[/quote]
Mahtavaa, ensiis ole ainoa! Odotan juuri nimenomaan että miehen lapset kasvaa aikusiksi ja jättävät isänsä rauhaan. Toivottavasti muuttavat mahd. kauas opiskelemaan. Ap
[/quote]
haluaako mies samaa?
[/quote]
Vähän tyhmä kysymys minusta. Kai mies osaa itse lähteä suhteesta, jos se ei tyydytä. Kyse ei taida kuitenkaan olla holhouksenalaisesta ihmisestä vaan aikuisesta, jos on itse vastuussa onnellisuudestaan. -19
Minä olin alussa hyvin paljon miehen kahden alakouluikäisen lapsen kanssa. Myls itselläni samaa ikäluokkaa oleva lapsi. Jatkuvien ongelmien jälkeen tilanne on mennyt siihen, että miehen lapset käyvät enää pari kertaa vuodessa. Ongelmilla tarkoitan tavaroiden tahallista hajottamista, varastamista ym.
Mistä tuo trauma on sinulle tullut?