En halua olla missään tekemisissä mieheni lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]

Miehesi kattoo sun lasta, mutta sä et sen? Olet itsekäs ihminen!! Häivy miehen luota miehen takia. Tai toivottavasti mies tajuu jättää sut ja äkkiä! !

[/quote]

No ihanpa hirveästi katsomista yläaste-ikäisessä hiljaisessa pojassa. Poika kokkaa mielellään ja tekee kotitöitä, usein viikonloppuisin omalla isällään ja milloin milläkin harrastusleirillä niin ei tuossa paljoa "sietämistä" ole. Olen tottunut pojan kanssa rauhaan ja hiljaisuuteen, kaksi kirkuvaa ja riehuvaa pikkutyttöä on viimeisin asia mikä tässä elämäni vaiheessa kiinnostaa.

Sitäpaitsi eikö lapset tajua jos joku ei pidä heistä? Eli parempi vaan mun pysytellä poissa. Ap
[/quote]

Kyllä se on sama asia. Mistä voit tietää millaisia ne lapset on. Miehelle ne on omia ja hän silti asuu sinun poikasi kansda

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 16:05"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:39"]

Mistä tuo trauma on sinulle tullut?

[/quote]

Mulla ei ole traumaa, mä vaan olen aina inhonnut lapsia ja tein tän seurustelun alkuaikana selväksi, oli siis miehen ihan oma valinta lähteä mun kelkkaani. Ap

[/quote]

Miten ihmeessä teit sitten itse lapsen?

[/quote]

usko pois että kaduttaa! Olin tosi nuori ja typerä. En tajunnut miten kamalaa vanhemmuus on. Onneksi pojan isä on pitänyt poikaa paljon esim. kesälomilla. Olin 18v. kun sain pojan, joten olin uskomaton, naiivi typerys. Ap
[/quote]

Tää on jo huippu.

Jotenkin kuulostaa äkkiseltään siltä, että joku teini-ikäinen angstinen tapaus keskustelee itsensä kanssa. Käy kai se niinkin.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:27"]Mä lähden aina siksi aikaa pois kotoa kun ne on meillä. Miehelle tämä ok. Omia lapsia mulla 1, enempää en halua. Inhoan muitten ihmisten lapsia, en todellakaan ala muiden penskoja hoitamaan tai edes sietämään. Olen ihan vakavissani, halusin kuulla mitä täällä aiheesta mietitään ja onko suhteella tulevaisuutta. Ap
[/quote]

Vittu että löytyy sairasta porukkaa ihan ns. tavan ihmisistä. Niin sairasta etteivät edes tajua yrittää piilottaa näitä kantojaan.

Kivan naisenmallin ap:n poika oppii äidiltään. Pojalla tulee olemaan paljon ongelmia joskus parisuhteissaan :(

Ap haluaa vain munaa.. No arki lyö kohta kasvoille kun märkä rätti. Luuseri mikä luuseri.

Olen itse lapseton,ei biologisia mahdollisuuksia tulla äidiksi.

Edesmenneellä miesystävälläni on 2,5 aikuista biologista lasta,joilla kaikilla lapsia.

Toiveistani huolimatta he eivät kelpuuttaneet minua porukkaansa.

Ulkopuolelle jättämisen syyksi kelpasi se, että olin heidän isänsä/isäpuolensa naisystävä=mustasukkaisuus.

Vaikka tulin hyvin juttuun yhden adoptiolastenlapsen kanssa(kuulostanee monimutkaiselta yhtälöltä?!),vanhemmat tekivät kaikkensa,ettei minulle ja tuolle pikkupojalle tullut läheisimpiä välejä.Kaikki osoittamani rakkaus, kiintymys jne. on julmasti särjetty,vääristelty ja poljettu alas ties miksi!Jos jollain on vielä nykyaikana sydän paikallaan lasten suhteen,hän tietää kyllä miten masentuneeksi minutkin on tälläisella vääristelyllä ja alaspolkemisella saatettu.

Mutta ei auta kuin tyytyä osaansa.

Teille, joille on omia ja ei omia lapsia suotu rakkaudellisessa hengessä haluan sanoa:olkaa onnellisia elämän suurimmasta lahjasta-se ei todellakaan ole itsestäänselvää!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 01:42"]

Ammattikasvattajana luen todella surullisena tätä AP:n + muiden äitipuolien kirjoittelua. Isä ja äiti ovat ihmiselle tärkeitä aina. Jos isän uusi kumppani ei hyväksy miehensä isyyttä, siitä seuraa vain kaikille ongelmia. Onko sinulla ap itselläsi rakastava, sinua kunnioittava ja tukeva isä? Olen läheltä seurannut perhettä, jossa äitipuoli kieltäytyi hyväksymästä ja kohtaamasta miehensä lapsia. Vuosien kuluessa mies sortui päihteisiin ja masentui, miehen lasten elämä luisui raiteiltaan ja naisen elämää värittää nykyään synkkyys ja perheväkivalta. Oletko miettinyt hakevasi ulkopuolelta apua ongelmiisi?

 

minäkin olen ammattikasvattaja ja katson, että vanhempi lapsi-suhde on se  kaikista tärkein suhde. Lapsi-äitipuolisuhde on toissijainen, mitä lapsen tunne--elämän kehitykseen tulee. 

Tärkeintä on se asenne ja fiilis, joka äitipuolesta välittyy lapsipuolille. Jos äitipuolen asenne on syvästi negatiivinen lapsia kohtaan, tuotaa se ongelmia. Mutta jos asenne on neutraali, ja hän on kaikessa neutraaliudessaan poissaoleva, niin se ei tuota harmia kenellekän.

lisäksi ihminen on niin kompleksinen olento, ettei voida osoittaa syy-seuraussuhdetta, että hyväksymättömyydestä seuraa holismi. Kyllä siihen vaikuttaa kokonaisuus.

Toinen ammattikasvattaja, ja itse uusperheellinen komppaa tätä viimeisintä kirjoitusta.

Sabotoimaan ei saa ruveta, mutta omalla tavallaan saa jokainen elää. Kun koti on tarpeeksi iso, niin kaikki mahtuvat.

Vierailija kirjoitti:

Mä lähden aina siksi aikaa pois kotoa kun ne on meillä. Miehelle tämä ok. Omia lapsia mulla 1, enempää en halua. Inhoan muitten ihmisten lapsia, en todellakaan ala muiden penskoja hoitamaan tai edes sietämään. Olen ihan vakavissani, halusin kuulla mitä täällä aiheesta mietitään ja onko suhteella tulevaisuutta. Ap

Sietäähän miehesikin sinun lastasi! Et ole normaali.

Surullisin tapaus tässä on ap.Mitä helvettiä sä teet jollain tyhjätasku äijällä jonka mukuloitakin vihaat.Miehellä ei mitään omaisuutta tai perittävää.Lähdetkö siis omasta kodistasi mökillesi karkuun ja mies jää sun nurkkiis kestitsemään pentujaan?

Mikähän siinä on,että lastenlapset olisivat hyväksyneet minut, mutta heidän vanhempansa eivät?

Vierailija kirjoitti:

Mä lähden aina siksi aikaa pois kotoa kun ne on meillä. Miehelle tämä ok. Omia lapsia mulla 1, enempää en halua. Inhoan muitten ihmisten lapsia, en todellakaan ala muiden penskoja hoitamaan tai edes sietämään. Olen ihan vakavissani, halusin kuulla mitä täällä aiheesta mietitään ja onko suhteella tulevaisuutta. Ap

Huokaus. Mistä noi äijät löytää noita hirveitä ämmiä? Sulla on pakko olla jotain ylimaallisia kykyjä, jos ukkeli edes harkitsee mitään pysyvämpää.

Puhu miehesi ympäri että ei tapaa enää ikinä lapsiaan ja sitten itkette jokaiselle kyselijälle, että miehen hullu ex on vieraannuttanut tämän lapsista. Täydestä menee, saatte sekä myötätuntoa että lapsettomat vapaat.

t. tällaisen pariskunnan tuntenut

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:38"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:37"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:31"]

En minäkään! En ole ikinä nähnyt miehen lapsia, olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Onneksi lapset ovat jo täysi-ikäisiä, ja asuvat omillaan. Tunne on varmasti molemminpuolinen.

Mahtavaa, ensiis ole ainoa! Odotan juuri nimenomaan että miehen lapset kasvaa aikusiksi ja jättävät isänsä rauhaan. Toivottavasti muuttavat mahd. kauas opiskelemaan. Ap

 

haluaako mies samaa?

 

Olen sanonut suoraan heti alussa, että hänen aikuiset lapsensa ovat osa hänen elämäänsä, eivät minun. Asiasta ei olla koommin keskusteltu.

Mutta sinun lapsesi on osa hänen elämäänsä. Oksettavaa!

Ja sitten kun ehkä aikaan tuovat lapsenlapsia hoitoon papalle, sinä poistut kauppakeskukseen siksi ajaksi. Jep, onnea yritykselle. Kumpikohan jää, miehen lapset vai sinä?

Ikuisuuden vanha ketju. Tuon miehen lapset ei oo liikaa käynyt isällä. Ei kenenkään tarvii alkaa hoitaa ukon kakaroita entisestä liitosta. Eikä miehenkään uuden muija.. Pitäisi riittää, että näkee vaan joskus. Käyttäytyy hyvin lasta kohtaa. Hoitovastuu kuuluu isälle ja äidille.