Mainitse joku asia mistä olet muuttanut mielipiteesi

Vierailija kirjoitti:

Nuorena uskoin että enemmistö ihmisistä on hyviksiä.

Nyt ymmärrän että suurin osa on joko pahoja tai hyvin itsekeskeisiä ja itsekkäitä.

Ajatteletko oikeasti ihmisistä noin mustavalkoisesti? Eikö se ole enemmänkin sitä ajattelutapaa, joka on yleistä lähinnä teini-iässä?

Nuorena olin ehdoton siitä, ettei missään nimessä biologisia lapsia minulle. Noh, myöhemmin muutinkin sitten mieltäni ja halusin ehdottomasti kokea myös biologisen äitiyden. Nyt yksi biologinenkin lapsi ja en kadu :)

Että aikuisia ei ole olemassa, ylikasvaneita lapsia kylläkin. Yleensä ne kehittyneitä aikuisina itseään pitävät ovat niitä taaperoita; kuvitelevat, että korkeat koulutukset, tittelit, raha ja liitot tekevät automaattisesti kehittyneeksi. Mitään omaperäistä ei saada koskaan aikaan, aikuislapsi suorittaa valmiiksi urattua hektistä asiantuntija-arkeaan.

Aiemmin ajattelin, että maailma on täynnä pahoja ihmisiä. Sitten älysin, ettei kukaan ajattele tekevänsä pahaa, vaan kaikilla on aina toiminnalleen jokin perustelu, olipa se kuinka itsekästä tai julmaa tahansa. Ratkaisu on siis muuttaa niitä asenteita, arvoja ja elämänkatsomuksia, jotka jo pienestä pitäen rakentuvat, joiden myötä ihminen alkaa toimimaan toisia kohtaan siten kuten toimii. Elinympäristö vaikuttaa myös paljon tällaisen muodostumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena uskoin että enemmistö ihmisistä on hyviksiä.

Nyt ymmärrän että suurin osa on joko pahoja tai hyvin itsekeskeisiä ja itsekkäitä.

Ajatteletko oikeasti ihmisistä noin mustavalkoisesti? Eikö se ole enemmänkin sitä ajattelutapaa, joka on yleistä lähinnä teini-iässä?

Ymmärrän tätä kommenttia. Ei ole mustavalkoista havaita sitä potentiaalia ja toteutunutta pitentiaalia pahuuteen, jota ihmisessa on.

Se ei tarkoita sitä, että ajattelu olisi mustavalkoista, vaan sitä, että tiedostaa pahuuden olemassaolon ihmisessä.

Elämässä pitää yrittää menestyä ja kehittyä: opiskella paljon, luoda arvostettua työuraa ja kasvattaa varallisuutta jadajada... Ja p*skat pitää. Pääasia, ettei pahemmin sikaile ja viihtyy itsensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä pitää yrittää menestyä ja kehittyä: opiskella paljon, luoda arvostettua työuraa ja kasvattaa varallisuutta jadajada... Ja p*skat pitää. Pääasia, ettei pahemmin sikaile ja viihtyy itsensä kanssa.

Tuo tavoite ei päde kaikille. Entä jos joku sikailee, eikä pärjää itsensä kanssa? Jos tavoitteet ovat korkeat ja myös potentiaali, mutta siinä sivussa tulee harha-askelia?

Suurimmat persoonat ovat nousseet tuhkasta sata kertaa.

Satuin nuorena herkässä iässä lukemaan Hesarin kuukausiliitteestä artikkelin Tatu Vanhasesta ja rotujen älykkyys -teoriasta, ja uskoin siihen monta vuotta. En ikinä ollut mikään rajakki, mutta jos näin afrikkalaisperäisen ihmisen, ensimmäinen ajatukseni oli, että hän on tyhmä. Lisäksi olin tosi oikeistolainen jokainen on oman onnensa seppä -ajattelija ja mielestäni työttömyystukikin olisi pitänyt tyyliin lakkauttaa. 

Nykyään ajattelen, että eihän tuota rotujen älykkyyttä oikein voi mistään tietää, kun ei sitä tutkita. Älykkyys määräytyy osin geneettisesti, ja muutkin geneettiset ominaisuudet ovat jakautuneet epätasaisesti eri "rotujen"välille. Mutta empiirisesti on selvästi havaittavissa, että minkä tahansa rotuinen ihminen voi olla huippuälykäs ja menestyä. Iso käänne tuli, kun luin Michelle Obaman elämäkerran. 

Edelleen jonkin verran ärsyttää tuilla elelijät, mutta olen tajunnut, että harva sitä puhtaasti laiskuuttaan tekee. Kyllä ne ihmiset oikeasti ovat moniongelmaisia eivätkä todennäköisesti pystyisi löytämään itseään elättävää työtä, vaikka yhteiskunnan rahahanat pantaisiin kiinni. 

Oken huomannut, että naiset ovat erittäin hyviä kuskeja. Noudattavat liikenne sääntöjä, eivät näytä k-sormea, päästävät jalankulkijat suojatietä pitkin kadun yli. Kyllä suurin osa miehistäkin osaa ajaa, mutta osa uusista miespuolisista taksikuskeista ei osaa liikenne sääntöjä, eikä lainkaan noudata niitä.

Olen muuttanut mielipiteeni uskonnosta. Sekä siitä uskonnollisesta yhteisöstä, johon itse kuulun, että uskonnoista yleisellä tasolla.

Olen alkanut fanittaa Robin Packalenia.

Nuorena ajattelin, että minun pitää tehdä elämässäni jotain hyödyllistä. Kun maailmanpelastusvisioni ei toteutunutkaan, muutin ajattelutapaa: Minun pitää tehdä jotain, mistä joku on valmis maksamaan minulle. No ei kukaan halua maksaa minulle minkään tekemisestä. Eikä kukaan halua minun tekevän mitään edes ilmaiseksi. Valtio maksaa minulle siitä, että olen olemassa.

No, minä teen mitä itse haluan. Jos joku joskus haluaa maksaa minulle siitä, mitä minä haluan tehdä, se on pelkkää plussaa.

Nuorena olin luonnonsuojelusta hirveän huolissani, mutta nykyään olen huomannut ettei kannata, kaikki mitä sen eteen tehdään on vain ja ainoastaan bisnestä.

Teininä luulin, että parisuhde naisen kanssa tekee miehen onneliseksi.

Ei tee. Mies on onnellisin, kun ei ota naista riesakseen.