POHJATON läheisyydenkaipuu aviossa

Voi kumpa vaimoni vähän useammin lähestyisi minua (noin 5 kertaa kuussa nyt), pyytäisi sohvalle viereen (max kerran kuussa nyt), halisi omasta aloitteestaan (nyt noin 0-1 kertaa kuussa), kysyisi haluatko hartiahierontaa tms (istun päivät) (nyt max 5 kertaa vuodessa, ellen joskus pyydä ja hiero häntä 1.2 kertaa viikkoon 15+ min) pyytäisi keittiöön laittamalleen illalliselle (nyt max 1 kerran viikossa). Pyytäisi iltakävelylle tai johonkin kahden kesken kun joskus harvoin siihen on tilaisuus. (ei toteudu nyt ellen vihjaa)

Ja sitten se seksiin liiittyvä.(Aloitteet teen minä ja vaimon aloitteet on siinä että ottaa vyötäisiltä kiinni / heittää suukon kerran viikossa, mikäli olemme olleet "vähän huonoissa väleissä" muutaman päivän. yleensä miehenä ymmärrän että nyt on jotain muuta luvassa mutta sepä lähestyminen kaatuu tuohon. tai sitten illalla ei halua muistaa mitä tapahtui aiemmin. Yhdyntäseksiä olisi varmaan maks kerran viikossa pelkään ettei sitäkään, mikäli minä en tekisi alotteita joka toinen tai kolmas päivä. Mutta kun ei muutakaan läheisyyttä juuri.

Tiedän että olen varmaan miehenä vähän vaativampi hellyyden suhteen (tiesin jo joskus että normiperhelämä mitä ympärilläkin on nähty ois ok (Vaikka olisin kyllä kaksinkin pärjännyt jonkun aikaa) ja viriili vaimo siihen vaikuttaa)) mutta annnan vaimolle läheisyyttä eri muodoin paljon enemmän. vastauksena olen  saanut että: en(vaimo) muista mitä luvattiin/ tämmönenhän mä oon aina ollut / tee sinä aloitteet.

Toista on vaikea oppia tuntemaan muutamassa vuodessa ja ihmiset muuttuvat. mikä sitten niitä muuttaa? Sanoin millainen olen ja sellaisena tulen pysymän. Kumppani vaikutti aikoinaan OK mutta tietysti siinä nuorempaan se vetovoima ja tietyt yhteiset asiat päätti sen että naimisiin mennään. Nyt kaduttaa jokunen päivä silloin tällöin.  VAimon mielialat vaihtelee hurjasti samoin väsyneisyyden tila ja sitä kautta kaikki perhe-elämässä. Lasten kanssa pitäs jaksaa olla kun toinen on väsytnyt ja tiuskii. Sitten antaa kehuja vaimolle kun lähestyy ja kuin ihana on, tosin tulee joskus sanottua pahemmastikin kun ei mee hyvin. Näin meillä puolin ja toisin. MIkä tähän on vienyt? Avoimuus ja asioista puhuminen ovat meillä erot, keskusteluja syvällisempiä ei harrasteta meilllä. Hormonitoiminta varmasti vaikuttaa naisella haluihin mutta voiko se saada sen aikaan että toinen unohtuu lähes täysin, luvattu rakastaminen huonoina ja pahoina päivinä on sitä että yritetään lapset kasvattaa yhdessä ja eletään yhdessä. Käydään kaupassakin. KOtihommat teemme lähes puoliksi (itse jän vähän häviölle)) Mutta ei paljon muuta. KAhden keskisyyteen ei panosteta minun puolta lknmatta.

Kumpi tässä lähtee nyt ja mihin? patistelu tutkimuksiin ei ole tuonut apua mitään syytä ei ole vielä löydetty. Masennupiltsuja hän ei onneksi hyväksynyt tietää sentään että ne vie vähäisetkin halut. Työssä hän viihtyy mutta vähäinen liikunta uuvuttaa sen päälle. Ehdotan rentoutumista yksin kotona tai harvoilla ystävillä ja niihin ei tunnu olevan oikein aikaa koska tärkeintä äidille on kodin järjestys ja että lapsilla on ok ((tämä on alkanut nyt vähetä) eli siitä roolista vaihtoa vaimon rooliin on kuulemma hankala tehdä ellei kaikki asiat ole pois mielestä ja nythän ne sitä ei ole. Eli tässäkin voisi kyllä heittää muut asiat hittoon ja keskitttyä siihen helkatin pyhään toimitukseen, aktiin tai edes sinnepäin. Tstä on palautetta ennettu.

Kaiken kaikkiaan: Ei huonosti ollenkaan, vielä ei ole sairauksia syövän tasolla eikä rullatuolissa ole kukaan. Se miikä saa ihmisen lähes riippuvaiseksi toisesta on varmaan se että toinen ottaa etäisyyttä? Muistutettakoon että yhden kumppanin ihmisiä on oltu.  Vaikka saman naaman katsominen, miellyttäminen tjsp, yhteisen  tekemisen puute ja toivoton olo ja mitä kaikkea voi alkaa raapimaan puolin ja toisinkin. MInun näkökulmasta lähinnä risoo toisen käytöksen muuttuminen koska en itse koe muuttuneeni muutoinkuin että en ymmärrä toisen muuttumista oikeen millään tasolla.

No jäi vähän kesken mutta pääasia siis: toisen onglmat aiheuttavat toiselle(minulle) ongelmia ja ollaan oravanpyörässä. Vai onko ongelma sitten se että minun pitäs antaa ajan näyttää mitä tapahtuu ja harventaa välittämisen näyttämistä? Oltaisiin varmaan aika kaukana ruumiillisesti. Töissä käytäisiin lapset kasvaisi jne.. Vai pidänkö testostasoani yllä harrastamalla liikuntaa sen mitä kaupungissa pystyy (metsää kun ei ole, enkä välttis jaksaisi sitä että teen alkukantaisia ja toinen istuu ja katsoo sarjoja, vaikka hän tekee kyllä vielä muutakin), vilkuilemalla muita (no enhän toki lupaa teiltä täs kysy, erittäin TYYPILLISTÄ tässä tilanteessa että vähintään vilkuilee, enhän minä vaimostani tiedä kuinka piristävää hänestä on katsella muita vaikka ei haluja olekaan) ja elättelemällä toiveita vaimon ja meidän kaikkien paremmasta elämästä. Nyt tuli pisin ja sekavin paatos aikoihin, ottakaa kantaa.

t. lusikkana sopassa (nyt) mutta lusikkana iltana sängyssä ois kivempi olla. Niin että vaimo tulis yksissä niistä lukemattomista hepeneissään ja tekis aloitteen (näitä saa muistella kaihoisasti eikä kaukaa) Olipa iso vaatimus 1-2 kertaa viikkoon.