Käydään usein erään kaverin kanssa yhdessä kaupassa (kimppakyyti) ja tämä kaveri on nyt taloudellisissa vaikeuksissa, silti ostaa niin tyhmi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väljää nakkikeittoa pakkaseen, jossa ihan liikaa perunaa ja maustaa ei saa. Noista raaka-aineista ei kyllä millään suolalla ja mustapippurilla loihdita maukasta ateriaa. Tuommoinen roopeankkailu on kyllä vajakeiden hommaa. Jos kotiruokaa teen, niin missään nimessä en käytä aikaa ja rahaa siksi että saan kasan paskaa, saati sitten jotain järjettömiä määriä säilöön ellei ole joku vakava poikkeustilanne.

Paremmalta se silti maistuu kuin nuo verrokkina olevat eines-nakkikeitot.

No ei ihan tasan tarkkaan maistu. Täällä reaalitodellisuudessa se että ruoka keitetään omassa kattilassa ei automaagisesti tee ruoasta parempaa. Nakkikeitosta saa ihan hyvää, kunhan on raaka-aineet ja mausteet kohdallaan, mutta noissa köyhäilyvinkeissä on kyllä kysymys vain ja ainoastaan volyymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja elämäni on muutenkin kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Tiedän, että fiksuinta olisi ostaa vain halvinta xtran kuraa ja elää puurolla, mutta silloin luopuisin siitä vähäisestäkin nautinnosta mitä hyvistä raaka-aineista valmistettu ruoka tuo elämääni. En tietenkään voi ostaa aina kalleinta ja parasta, mutta en voi myöskään kuvitella eläväni aina vain sen mukaan mikä on muiden mielestä järkevintä. Elämäntilanteeni ei tule koskaan muuttumaan tästä paremmaksi pysyvän työkyvyttömyyden takia, joten muutamien kymppien säästäminen kuukaudessa ei johtaisi mihinkään suureen onneen. Törsään rahani siihen mikä saa sillä hetkellä elämän tuntumaan hieman siedettävämmältä.

Mulla on ihan sama. Olen työkyvytön ja riippuvainen toimeentulotuesta. Minun on ihan turha säästää mihinkään, koska säästöt vähentävät seuraavaa toimeentulotukea.

Mihin säästäisin? Asuntoon? No ei tule koskaan mahdolliseksi mikään oma asunto.

Ulkomaanmatkaan. Harrastusvälineisiin. Lemmikkieläimeen ja sen kuluihin. Pahan päivän varalle, niin että yksi hajonnut pesukone ja yksi sairaalalasku ei kaada taloutta.

Vai onko niin köyhä, ettei ole mielikuvitustakaan.

Vaikka näinhän köyhällä on. Yksi selitti minulle, että hän ei tajua miksi minä opiskelen, kun töistä saa paremmin ja työttömänäkin. Yhä on työtön 20 v myöhemmin, ja minä hyväpalkkaisessa työssä. Se on sitä näköalattomuutta, joka tekee köyhästä köyhän.

Kun ei se säästäminen onnistu toimeentulotuella. Varmasti lähes jokaisella jokin haave, jota varten säästäisi, jos se olisi mahdollista.

Minä olen kyllä onnistunut säästämään toimeentulotuestakin. Toimeentulotukiasiakkaalle maksetaan asumiskulut, sähkö, lääkkeet, lääkärikäynnit, lapsille jopa harrastus jne. Ja sen jälkeen vielä satoja euroja (yksinasuvalle, perheelle tietysti enemmän) humputtelurahaa. Aika tuhlaavasti saa elää jos kaikki menee.

Kuka vain voi elää muutaman kuukauden toimeentulotuella jos on valmiiksi kaikki tarpeellisimmat jutut hankittuna. Säästäminen käy vaikeammaksi mitä kauemmin joutuu olemaan tukien varassa. Siitä rahasta täytyy maksaa myös vaatteet, hygieniatuotteet, puhelin- ja nettilasku, vakuutukset, matkakulut, hiustenleikkuut, siivoustarvikkeet, joskus uusia kodinkoneita ja pienkoneita, ja kaikki muut käyttötavarat, joista kertyy äkkiä tuntuva summa. Ei siitä loppujen lopuksi jää juurikaan tuhlattavaa.

Kyllä minulle vaan on jäänyt paljonkin säästöön. Olen elänyt pidempäänkin toimeentulotuen varassa että tiedän kyllä millaista se on.

Vaatteisiin ei minulla mene paljoa rahaa kun hyödyntää tarjoukset. Kengät 20-50 euroa/pari ns. merkkikenkiä mutta tarjouksesta. Takki 50 €, nyt jo viidettä vuotta käytössä, neuleet korkeintaan 20 €/kpl, farkut 30-50 € jne.

Ostan kaikki vaatteet uutena mutta etsin aina siis tarjoukset. Esimerkiksi viimeksi tilasin Saksan Amazonista housut 15 eurolla postikuluineen, Suomessa hinta 45 euroa.

Hygieniatuotteet, hammastahna 1 €, kestää kuukauden, shampoo, hoitoaine ym. 1 €/pullo, kestää kauan, pyykinpesuaine korkeintaan 2 €/litra, kestää kuukausia, huulirasva 1 €, erilaiset voiteet muutaman euron jne. Ei näihin paljoa mene rahaa

Puhelinlasku alle 10 €/kk, netti kuuluu vuokraan

Kotivakuutus huomioidaan toimeentulotuessa eli se ei maksa TT-tukiasiakkaalle mitään, minulla ei muita vakuutuksia. Jos joskus tarvitsee esimerkiksi matkavakuutuksen niin se maksaa noin 15 €/viikko

Ei matkakuluja työttömällä

Hiustenleikkuu itse tai pyytää vaikka kaveria auttamaan (ei tarvitse olla kampaaja ammatiltaan), pitkät hiukset helppoa leikata itsekin

Siivoustarvikkeet tarjouksesta, pesuaineet ym. kestää pitkään

Kodinkoneista jos pesukone hajoaa niin talon pesutupa on käytössä, jos jääkaappi, hella tms. niin vuokranantaja hankkii uudet

Pölynimuri uutena alle 100 € jos entinen hajoaa, leivänpaahtimia yms. saa kympillä

Jos tietokone hajoaa niin uuden ostan säästöillä, samoin television

Itse ainakin olen pärjännyt todella hyvin. Mielestäni toimeentulotuen asiakkaan ei pidäkään elää mitään ns. keskiluokkaista elämää. Se on viimesijainen tuki.

Jos verrataan vaikka työtöntä tai muuten kotona olevaa toimeentulotukea saavaa ja pienituloista työssäkäyvää (jolla tulot juuri sen verran korkeat että ei tt-tukea saa) niin kyllä sillä työssäkäyvällä on paljon tiukempaa.

Maksaa kaikki lääkärikäynnit ym. itse, työmatkakulut, ei voi hyödyntää samalla tavalla ruokakauppojen tarjouksia kuin kotona oleva, pitää olla paremmat, siistit vaatteet jne.

Itse voin lähteä rönttävaatteissa aamulla kierrokselle kiertämään kauppojen tarjoukset. Täällä on esimerkiksi K-kaupassa aina aamulla tosi hyviä tarjouksia.

Ja varmasti jollain toisella toimeentulotukea saavalla voi olla tiukkaa. Jos on lemmikkejä, auto, maksullinen harrastus tms. niin kyllähän noihin menee paljon rahaa.

Muuten hyvä viesti, mutta kaikissa taloissa ei ole pesutupaa. Meillä ei ole ja on kyllä suuri harmi. Käyttäisin tosi mielelläni jos olisi mahdollisuus.

Kaikissa taloissa joissa sellainen on, ei sitä uskalla tai kannata käyttää. Asuin ennen talossa jossa jotkut kävi systemaattisesti varastamassa vaatteita pesutuvasta. Siinä tuli nopeasti halvemmaksi ostaa oma kone kuin ostaa jatkuvasti uusia vaatteita varastettujen tilalle.

Tuohon aiempaan viestiin sen verran, että työttömälläkin voi olla matkakuluja jos käy harrastamassa, hoitamassa asioita, ja tapaamassa ystäviä ja perhettä. Täällä pk-seudulla halvin 30 vrk lippu maksaa 62,70€. Atoopikot ja allergiset voi joutua myös pulittamaan huomattavasti enemmän hygieniatarvikkeista yms. Tuet on aina laskettu keskiarvon mukaan, minkä takia osa pystyy elää niillä herroiksi, kun toiset jotuu itsestään riippumattomista syistä laskemaan pennoset tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Luin muutama vuosi sitten nuorenparin nettiavautumisen, jossa heillä oli pari euron kolikkoa ja kauhea nälkä. Sen sijaan, että he olisivat ostaneet makaronipussin ja vaikka tonnikalaa tomaattisessa kastikkeessa, he ostivat kaksi tikkaria, koska ei ollut rahaa ruokaan. 

Juttu jäi mieleen, koska se palaa aina mieleen nähdessäni pastahyllyillä makaronipussin,

jonka hinta on 30 senttiä...

Tuli tuosta mieleen entinen kaverini joka on suurimman osan elämästään elänyt tukiaisilla ja tulee varmaan elämään loppuun asti. Aina valitti kuinka rahat loppu ja oli katkera niille joilla sitä oli. Tosin hänelle itselleen ei kelvannut mikään työ.

Kerran hänellä oli vain 15 euroa tilillä rahaa jolla olisi pitänyt syödä viikko. Ja mitä menee tekemään? Tilaa pitsan! Siihenhän se raha sitten sujahti. Vähiä rahojaan laittoi myös taksilla ajeluun, olueen ja tupakkaan. Ja valitus ja katkeruus jatkui kuinka on niin peeaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta vessapaperivatvomisesta tuli mieleen. Vuosia sitten jossain tosi-tv-ohjelmassa nuori blondi katsoi sinkkumiehen vaatekaappiin. Yläkaapista paljastui massiivisen kokoinen, avattu wc-paperipakkaus. Nainen naureskeli, että onkohan miehellä vatsa sekaisin, kun niin iso paketti paperia odottelee.

Ihmettelen tuota kommenttia edelleen. Miksei yksinasuva voisi ostaa parin kuukauden papereita kerralla, jos kerran säilytystilaa löytyy? Pitäisikö ostaa viikottain pienempiä nyssäköitä, joihin kuluu sekä enemmän rahaa, mutta myös enemmän pakkausmateriaalia?

Mä asun yksin ja käyn säännöllisesti hakemassa jostain Tokmannilta säkillisen vessapaperia kun se on jossain vitosen tarjouksessa. Eteisen yläkaapissa on hyvin tilaa. Tulee oikeasti halvemmaksi kuin ostella pieniä kahden tai kolmen euron paketteja. 24 rullaa kestää mulla pari-kolme kuukautta (näin arviolta), eikä pääse loppumaan kesken.

Olin muuten varmaan ainoa tässä kaupungissa joka ei viime vuoden maaliskuussa suorittanut vessapaperin paniikkiostosta - olin nimittäin juuri edellisellä viikolla (kun kaikki oli vielä suht normaalia) ostanut tuollaisen alesäkin... :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.

Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…

Niin, vai kumpi on syy ja kumpi seuraus?

Silloin, kun mä olin pitkän aikaa työttömänä ja sain vain työmarkkinatukea + asumistukea (mulla on perintönä saatu osuus vanhasta kesämökistä eli en ollut enkä ole oikeutettu sosiaaliturvaan), ja tulot olivat alle 800 euroa kuussa, niin muutaman kuukauden kuluttua koko ajatusmaailma alkoi pyöriä vain rahan, laskujen ja hengissäselviämisen ympärillä. En pystynyt enää keskittymään mihinkään muuhun - ja huomasin sen itsekin. Siitä ahdistuksesta ei vain pääse irti, kun koko ajan on huoli siitä, miten selviää ja tulee toimeen, saako edes jotain työtä vaikka sitten puhelinmyyjänä (lopulta jouduin alentumaan sellaisiinkin paikkoihin, kun muista hakemistani paikoista ei tullut edes "kiitos mutta ei kiitos" -viestiä). 

Eli vaikka köyhyys ei tyhmentäisi, se varjostaa ihan kaikkea. Kaikki, koko elämä kutistuu todella pieneksi. Sitä ei usko ennen kuin itse joutuu kokemaan sen.

Se, joka sanoi ensin, että raha ei tee onnelliseksi, ei ikinä joutunut elämään puutteessa.

Tätä lukiessani mulla on uunissa valmistumassa kaalilaatikko. Seuraavaksi aattelin tän loputtua tehdä pottuja ja tomaattista papu-jauhelihakastiketta. :D Eikä meidän perheessä rahasta ole pulaa. Ruokittavia suita on mun ja mieheni lisäksi yksi taapero sekä kaksi kissaa (ovat olleet minulla 12 vuotta kun hölmönä teininä otin ne vaikka olin köyhä opiskelija).

Ammateiltamme ollaan ohjelmistokehittäjä ja yhdistelmäajoneuvonkuljettaja.

Perus kotiruoka on hyvää ja rahaa rittää muuhunkin. Päälivaatteita ja käyttöesineitä löytää kirppareilta. Ei aina tartte uusinta uutta.

Se joka sanoo, että raha ei tee onnelliseksi, ei ole koskaan joutunut elämään taloudellisesti heikossa tilanteessa vuodesta toiseen. Raha todellakin tuo onnellisuutta, koska se helpottaa elämää niin paljon.

Olen törmännyt näihin "vähävaraisiin" joilla kuitenkin on auttavat vanhemmat tai löytyykin joku säästötili jota ei haluta käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tätä lukiessani mulla on uunissa valmistumassa kaalilaatikko. Seuraavaksi aattelin tän loputtua tehdä pottuja ja tomaattista papu-jauhelihakastiketta. :D Eikä meidän perheessä rahasta ole pulaa. Ruokittavia suita on mun ja mieheni lisäksi yksi taapero sekä kaksi kissaa (ovat olleet minulla 12 vuotta kun hölmönä teininä otin ne vaikka olin köyhä opiskelija).

Ammateiltamme ollaan ohjelmistokehittäjä ja yhdistelmäajoneuvonkuljettaja.

Perus kotiruoka on hyvää ja rahaa rittää muuhunkin. Päälivaatteita ja käyttöesineitä löytää kirppareilta. Ei aina tartte uusinta uutta.

Pierettää jo pelkästään ajatellessa tätä sun menua:D

Nämä ihmiset eivät aina oikeasti tajua. Tiedän siitä kun olin itse aikoinani samanlainen.

Elin lapsuuden laman jälkeisessä ajassa ja opiskeluajan kitkuttelin opintotuella. Katselin kateellisena työssäkäyviä kavereita, kuinka he matkustelivat, asuivat hienoissa taloissa, kävivät baareissa ja ulkona syömässä, harrastivat kalliita harrastuksia, eivät vertailleet hintoja kaupassa, shoppailivat ym. Ajattelin että sitten kun minäkin olen työelämässä niin minullakin on varaa ja kestin köyhät opiskeluajat sillä ajatuksella. 

Vaan kun pääsin työelämään, niin rahat olikin taas aina loppu reilusti ennen palkkapäivää eikä säästöön jäänyt mitään. En tajunnut miksi, kun elin ihan samanlaista elämää kuin muutkin työssäkäyvät kaverit, tein ihan samoja asioita. Olin sokea enkä ollut ymmärtänyt että tavallisista työssäkäyvistä kaikki säästävät jossain, paljon matkusteleva kaveri asuu edullisessa asunnossa ja laskee tarkkaan ruokakulunsa, hienossa talossa asuva ei matkustele koskaan eikä käy baarissa tai ulkona syömässä kuin muutaman kerran vuodessa, baareileva kaveri taas ei omista vielä aikuisenakaan yhtään mitään vaan kaikki menee mitä tulee jne. 

En ollut ymmärtänyt että ei Suomen verotuksella vähän paremmallakaan palkalla voi kuluttaa miten vain seuraamatta yhtään menojaan ja tulojaan. 5000€ palkka kuulostaa hurjan isolta, verojenkin jälkeen siitä jää vielä n. 3000€/kk. Paljon rahaa kyllä, mutta kun tästä maksaa sen hienon talon isoa asuntolainaa ja asumiskuluja, elättää paria lasta harrastuksineen ja pienempituloista puolisoakin, niin ei sen lisäksi välttämättä reissata enää muualla kuin mummolassa pari kertaa vuodessa ja kaupassa katsotaan tarkkaan mitä ostetaan. Mukavaa elämää toki, mutta pointti olikin kulutussokeus, en ollut ymmärtänyt että kaikki joutuvat miettimään talouttaan ja priorisoimaan mihin haluavat rahansa käyttää. 

Oma sokeuteni aukesi minulle kun kirjasin yhden kuukauden ajan exceliin kaikki mitä ostin, jokaista jugurttipurkkia ja noutokahvia myöten. Oli yllättävää kuinka nopeasti ihan kohtalainen palkkani upposi erikoiskahveihin, pieniin "turhiin" ostoksiin ja muuhun aivan ylimääräiseen. 

Eri tilanne tietysti kuin tukien varassa elävillä, mutta uskon että pohjaongelma on sama, ei jotenkin tiedosteta sitä miten pienistä asioista tulee suuri puro ja miten omaa taloutta pitäisi suhteuttaa menojen ja tulojen kautta. 

Tää herkkävatsainen ei todellakaan kokkaile halvalla mitään kaalilaatikoita, syö papuja tai sipulikeittoja. Vatsa ei kestä edes ruisleipää. Jos kauraleipäpaketin löydän silloin tällöin punalaputettuna, tuntuu kuin olisi lottovoiton saanut. :D

Itse teen makaroonilaatikon (ilman sipulia), kun täytyy pienellä rahalla saada muutaman päivän lämminruoka.

Yksi mikä täyttää vatsaa hyvin on keitetty kananmuna leivän päällä. Siihen porkkana tai kaksi jälkiruoaksi, niin pitää hyvin nälkää ja saa vitamiineja ja kuitua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.

Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…

Niin, vai kumpi on syy ja kumpi seuraus?

Silloin, kun mä olin pitkän aikaa työttömänä ja sain vain työmarkkinatukea + asumistukea (mulla on perintönä saatu osuus vanhasta kesämökistä eli en ollut enkä ole oikeutettu sosiaaliturvaan), ja tulot olivat alle 800 euroa kuussa, niin muutaman kuukauden kuluttua koko ajatusmaailma alkoi pyöriä vain rahan, laskujen ja hengissäselviämisen ympärillä. En pystynyt enää keskittymään mihinkään muuhun - ja huomasin sen itsekin. Siitä ahdistuksesta ei vain pääse irti, kun koko ajan on huoli siitä, miten selviää ja tulee toimeen, saako edes jotain työtä vaikka sitten puhelinmyyjänä (lopulta jouduin alentumaan sellaisiinkin paikkoihin, kun muista hakemistani paikoista ei tullut edes "kiitos mutta ei kiitos" -viestiä). 

Eli vaikka köyhyys ei tyhmentäisi, se varjostaa ihan kaikkea. Kaikki, koko elämä kutistuu todella pieneksi. Sitä ei usko ennen kuin itse joutuu kokemaan sen.

Se, joka sanoi ensin, että raha ei tee onnelliseksi, ei ikinä joutunut elämään puutteessa.

Tämä on totta. Olen itse elänyt köyhänä niin työttömänä sossun tuella, kuin opiskelijanakin ja jälkimmäinen on henkisesti paljon helpompaa, vaikka opiskelijana rahaa onkin itseasiassa vähemmän. Opiskelijana köyhistely oli valmistautumista tulevaan, oli tuleva ja päämäärä jolloin asiat helpottavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta vessapaperivatvomisesta tuli mieleen. Vuosia sitten jossain tosi-tv-ohjelmassa nuori blondi katsoi sinkkumiehen vaatekaappiin. Yläkaapista paljastui massiivisen kokoinen, avattu wc-paperipakkaus. Nainen naureskeli, että onkohan miehellä vatsa sekaisin, kun niin iso paketti paperia odottelee.

Ihmettelen tuota kommenttia edelleen. Miksei yksinasuva voisi ostaa parin kuukauden papereita kerralla, jos kerran säilytystilaa löytyy? Pitäisikö ostaa viikottain pienempiä nyssäköitä, joihin kuluu sekä enemmän rahaa, mutta myös enemmän pakkausmateriaalia?

Mä asun yksin ja käyn säännöllisesti hakemassa jostain Tokmannilta säkillisen vessapaperia kun se on jossain vitosen tarjouksessa. Eteisen yläkaapissa on hyvin tilaa. Tulee oikeasti halvemmaksi kuin ostella pieniä kahden tai kolmen euron paketteja. 24 rullaa kestää mulla pari-kolme kuukautta (näin arviolta), eikä pääse loppumaan kesken.

Olin muuten varmaan ainoa tässä kaupungissa joka ei viime vuoden maaliskuussa suorittanut vessapaperin paniikkiostosta - olin nimittäin juuri edellisellä viikolla (kun kaikki oli vielä suht normaalia) ostanut tuollaisen alesäkin... :D 

Tässähän olisi ollut bisneksen paikka kun kauppojen hyllyt huusi tyhjyyttään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.

Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…

Niin, vai kumpi on syy ja kumpi seuraus?

Silloin, kun mä olin pitkän aikaa työttömänä ja sain vain työmarkkinatukea + asumistukea (mulla on perintönä saatu osuus vanhasta kesämökistä eli en ollut enkä ole oikeutettu sosiaaliturvaan), ja tulot olivat alle 800 euroa kuussa, niin muutaman kuukauden kuluttua koko ajatusmaailma alkoi pyöriä vain rahan, laskujen ja hengissäselviämisen ympärillä. En pystynyt enää keskittymään mihinkään muuhun - ja huomasin sen itsekin. Siitä ahdistuksesta ei vain pääse irti, kun koko ajan on huoli siitä, miten selviää ja tulee toimeen, saako edes jotain työtä vaikka sitten puhelinmyyjänä (lopulta jouduin alentumaan sellaisiinkin paikkoihin, kun muista hakemistani paikoista ei tullut edes "kiitos mutta ei kiitos" -viestiä). 

Eli vaikka köyhyys ei tyhmentäisi, se varjostaa ihan kaikkea. Kaikki, koko elämä kutistuu todella pieneksi. Sitä ei usko ennen kuin itse joutuu kokemaan sen.

Se, joka sanoi ensin, että raha ei tee onnelliseksi, ei ikinä joutunut elämään puutteessa.

Tämä on totta. Olen itse elänyt köyhänä niin työttömänä sossun tuella, kuin opiskelijanakin ja jälkimmäinen on henkisesti paljon helpompaa, vaikka opiskelijana rahaa onkin itseasiassa vähemmän. Opiskelijana köyhistely oli valmistautumista tulevaan, oli tuleva ja päämäärä jolloin asiat helpottavat. 

Opiskelijana oli myös helpompi saada edes kesäksi määräaikaisia töitä kuin työttömänä. Silloin oli jotenkin "parempi ihminen" koska ei vain "velttoillut kotona". Mitä pidempään mä olin työttömänä, sitä vähemmän tuli vastauksia työhakemuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta aiemmasta vessapaperivatvomisesta tuli mieleen. Vuosia sitten jossain tosi-tv-ohjelmassa nuori blondi katsoi sinkkumiehen vaatekaappiin. Yläkaapista paljastui massiivisen kokoinen, avattu wc-paperipakkaus. Nainen naureskeli, että onkohan miehellä vatsa sekaisin, kun niin iso paketti paperia odottelee.

Ihmettelen tuota kommenttia edelleen. Miksei yksinasuva voisi ostaa parin kuukauden papereita kerralla, jos kerran säilytystilaa löytyy? Pitäisikö ostaa viikottain pienempiä nyssäköitä, joihin kuluu sekä enemmän rahaa, mutta myös enemmän pakkausmateriaalia?

Mä asun yksin ja käyn säännöllisesti hakemassa jostain Tokmannilta säkillisen vessapaperia kun se on jossain vitosen tarjouksessa. Eteisen yläkaapissa on hyvin tilaa. Tulee oikeasti halvemmaksi kuin ostella pieniä kahden tai kolmen euron paketteja. 24 rullaa kestää mulla pari-kolme kuukautta (näin arviolta), eikä pääse loppumaan kesken.

Olin muuten varmaan ainoa tässä kaupungissa joka ei viime vuoden maaliskuussa suorittanut vessapaperin paniikkiostosta - olin nimittäin juuri edellisellä viikolla (kun kaikki oli vielä suht normaalia) ostanut tuollaisen alesäkin... :D 

Tässähän olisi ollut bisneksen paikka kun kauppojen hyllyt huusi tyhjyyttään :D

No arvaa, harmittiko kun en ollut ostanut kuin yhden säkin. :D 

Ok. Tunnustan teidän olleen oikeassa. 2,5€ voi syödä päivän maukkaasti ja terveellisesti, vähän jää vielä ylikin. Tämä tarkoittaa, että yhden henkilön kuukauden kauppalasku on noin 75€. En tiennytkään, että noin pienellä summalla saa koko kuukauden terveelliset ja maukkaat ruuat.

Mihin te käytätte loput rahoistanne?

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tunnustan teidän olleen oikeassa. 2,5€ voi syödä päivän maukkaasti ja terveellisesti, vähän jää vielä ylikin. Tämä tarkoittaa, että yhden henkilön kuukauden kauppalasku on noin 75€. En tiennytkään, että noin pienellä summalla saa koko kuukauden terveelliset ja maukkaat ruuat.

Mihin te käytätte loput rahoistanne?

Mä ostan kirjoja! Ja koruja (rakastan korvakoruja, niin rihkamaa kuin kultaisiakin). Ja silloin tällöin vähän parempia ja kalliimpia vaatteita. 

Olen ihmetellyt tässä ketjussa, miten moni kertoo että ei laita ruokaa itse. Meillä ei oikein koskaan ostettu mitään valmisruokia kotona, sekä äiti että isä osallistuivat ruoanlaittoon ihan raaka-aineista alkaen. Meillä myös leivottiin pullat, kakut ja keksit itse. Mä sain opetella tekemään itse Hanna-tädin keksejä joskus 6-7 -vuotiaana, ja kymmenen vanhana olin jossain seurakunnan kokkikerhossa, josta sain kermaviiliin tehtyjen muffinssien reseptin. Siitä pitäen mä sain aina leipoa meille viikonloppuisin omena- tai mustikkamuffinsseja. :D 

Kun sitten mä muutin omilleni, niin huomasin todella nopeasti, että itse tekemällä säästää lopulta aika pitkän pennin.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tunnustan teidän olleen oikeassa. 2,5€ voi syödä päivän maukkaasti ja terveellisesti, vähän jää vielä ylikin. Tämä tarkoittaa, että yhden henkilön kuukauden kauppalasku on noin 75€. En tiennytkään, että noin pienellä summalla saa koko kuukauden terveelliset ja maukkaat ruuat.

Mihin te käytätte loput rahoistanne?

Vähän hassu kysymys, mutta itse laitan osan säästöön, matkustelen (korona-ajan ulkopuolella), remontoin asuntoa ja milloin mihinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tunnustan teidän olleen oikeassa. 2,5€ voi syödä päivän maukkaasti ja terveellisesti, vähän jää vielä ylikin. Tämä tarkoittaa, että yhden henkilön kuukauden kauppalasku on noin 75€. En tiennytkään, että noin pienellä summalla saa koko kuukauden terveelliset ja maukkaat ruuat.

Mihin te käytätte loput rahoistanne?

Mä ostan kirjoja! Ja koruja (rakastan korvakoruja, niin rihkamaa kuin kultaisiakin). Ja silloin tällöin vähän parempia ja kalliimpia vaatteita. 

Olen ihmetellyt tässä ketjussa, miten moni kertoo että ei laita ruokaa itse. Meillä ei oikein koskaan ostettu mitään valmisruokia kotona, sekä äiti että isä osallistuivat ruoanlaittoon ihan raaka-aineista alkaen. Meillä myös leivottiin pullat, kakut ja keksit itse. Mä sain opetella tekemään itse Hanna-tädin keksejä joskus 6-7 -vuotiaana, ja kymmenen vanhana olin jossain seurakunnan kokkikerhossa, josta sain kermaviiliin tehtyjen muffinssien reseptin. Siitä pitäen mä sain aina leipoa meille viikonloppuisin omena- tai mustikkamuffinsseja. :D 

Kun sitten mä muutin omilleni, niin huomasin todella nopeasti, että itse tekemällä säästää lopulta aika pitkän pennin.

Niin siis todella älykästä venyttää penniä ruokaostoksissa että saa tuhlata ne rahat rihkamakoruihin. Tämä on just sitä typeryyttä jota ei millään pysty ymmärtämään. Tässä ei siis säästetä mitään vaan jaetaan rahat eri asioihin. Säästämistä tässä ei tapahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok. Tunnustan teidän olleen oikeassa. 2,5€ voi syödä päivän maukkaasti ja terveellisesti, vähän jää vielä ylikin. Tämä tarkoittaa, että yhden henkilön kuukauden kauppalasku on noin 75€. En tiennytkään, että noin pienellä summalla saa koko kuukauden terveelliset ja maukkaat ruuat.

Mihin te käytätte loput rahoistanne?

Mä ostan kirjoja! Ja koruja (rakastan korvakoruja, niin rihkamaa kuin kultaisiakin). Ja silloin tällöin vähän parempia ja kalliimpia vaatteita. 

Olen ihmetellyt tässä ketjussa, miten moni kertoo että ei laita ruokaa itse. Meillä ei oikein koskaan ostettu mitään valmisruokia kotona, sekä äiti että isä osallistuivat ruoanlaittoon ihan raaka-aineista alkaen. Meillä myös leivottiin pullat, kakut ja keksit itse. Mä sain opetella tekemään itse Hanna-tädin keksejä joskus 6-7 -vuotiaana, ja kymmenen vanhana olin jossain seurakunnan kokkikerhossa, josta sain kermaviiliin tehtyjen muffinssien reseptin. Siitä pitäen mä sain aina leipoa meille viikonloppuisin omena- tai mustikkamuffinsseja. :D 

Kun sitten mä muutin omilleni, niin huomasin todella nopeasti, että itse tekemällä säästää lopulta aika pitkän pennin.

Niin siis todella älykästä venyttää penniä ruokaostoksissa että saa tuhlata ne rahat rihkamakoruihin. Tämä on just sitä typeryyttä jota ei millään pysty ymmärtämään. Tässä ei siis säästetä mitään vaan jaetaan rahat eri asioihin. Säästämistä tässä ei tapahdu. 

No, kun asunto on oma ja maksettu, niin omilla rahoillani teen mitä lystää. :D Enkä mä mielestäni venytä penniä, palkka on ihan tarpeeksi hyvä jotta voisin käydä ulkonakin syömässä, mutta mielestäni se on vähän turhuutta. Tykkään yksinkertaisesti ruoanlaitosta, ja kun itse tekee, tietää että saa oikeasti hyvää ruokaa. Rahansäästö on vain bonusta. (En muuten laittaisi ainakaan tällä hetkellä rahaa säästöön, korot ovat lähes miinuksella, ja jos inflaatio todella iskee ensi vuonna, säästöjen arvo putoaa nopeasti... Mutta tietty, vapaa maa jne.) 

Niin, se unohtui myös, että nykyään ostan myös taidetta. 

Ihme kyttäämistä ap:lta. Ja jotenkin niin perisuomalaista; "Ai nuo ostavat noin kalliita kirsikkatomaatteja, vaikka halvempiakin olisi saatavilla, hölmöt pröystäilijät."

Jokainen aikuinen on vastuussa omasta rahankäytöstään. Tuijottakaa vain sinne omaan ostoskoriin.