Lue keskustelun säännöt.
Uskon olevani paha ihminen. Onko minun mahdollista muuttua?
30.10.2021 |
Otsikkoon en viitsinyt laittaa että narsisti, koska silloin tätä olisi heti pidetty palstan narsismihullun (tosin hän kai kirjoittaa lähinnä äidistään) tekeleenä, mutta narsisti minä ilmeisesti olen. Nythän on niin, että moni uskoo, ettei narsisti koskaan tunnista itseään narsistiksi, mutta uusien tutkimusten mukaan asia ei ole näin vaan narsistit usein tiedostavat erittäin hyvin narsistisuutensa. En tiennyt tätä itsekään kuin vasta jokin aika sitten, mutta näin todellakin ilmeisesti on.
Olen aina jollain tasolla tiennyt, jo lapsena, että minussa on jotakin pielessä. Suurimman osan elämästäni olen peittänyt tätä tunnetta, myös itselleni, erittäin suurella ylimielisyydellä, mutta nyt vihdoin, erinäisten asioiden seurauksena, olen pystynyt katsomaan itseäni rehellisesti peilistä. Ja se mitä näen kauhistuttaa minua. Ajatus siitä, että voisin olla narsisti on hirveä, mutta olen miettinyt, että pidänkö kuitenkaan ihan oikeasti hirveänä asiana sitä, että olisin narsisti vai onko tämä kauhistus vain jonkinlainen tekotunne, narsistin itsesääliä eikä todellista syyllisyyttä ja kauhua niistä ominaisuuksista joita narsismi pitää sisällään? Olen miettinyt, että inhimilliset tunteeni saattavat olla pelkkää kuvitelmaa, oman itsetuntoni suojelua siltä, että olen lopultakin täydellisen itsekäs, jonkinlainen epäihminen.
Tämän herätyksen minussa sai aikaan ihminen, jota edelleenkin halveksin ja joka on aiheuttanut erittäin paljon vahinkoa sellaisille ihmisille, jotka eivät sitä todellakaan ansaitsisi (enkä tarkoita itseäni, vaan viattomia ihmisiä). Mutta uskon, että hänessä minä olen saanut sen rangaistuksen jonka ansaitsenkin ja kaikki se loka mitä hän on heittänyt päälleni, on lopultakin ansaittua. Uskon, että tämä ihminen pääsi ihoni alle siksi, että tunnistan hänessä saman pimeyden mikä on myös itsessäni, en vain ole kyennyt sitä aiemmin itsessäni myöntämään.
Onko tästä muuta tietä ulos kuin itsetuho? En luota enää omiin tunteisiini enkä usko, että haluni muuttua voisi olla aitoa. Mutta luulen, että en lopultakaan kykenisi itsemurhaan, että ratkaisevalla hetkellä en pystyisikään tekemään sitä tekoa joka päättää elämäni. Enkä voisi aiheuttaa äidilleni, jota ainakin omasta mielestäni rakastan (mutta olen alkanut epäillä, että voiko olla niin, että läheisiäni kohtaan tuntamani rakkauskin on vain jonkinlainen tekotunne) sellaista tuskaa minkä oman lapsen itsemurha aiheuttaa. Lisäksi uskon, niin kirkosta eronnut kuin olenkin, että mikäli kristinuskon oppi ikuisesta piinasta on totta, niin minä olen väistämättä menossa sinne, en mahdollisen itsemurhan vuoksi vaan siksi, että olen tällainen, ja siksikin ajatus kuolemasta pelottaa. Eli itsemurha taitaa kuitenkin olla poissa laskuista vaikka olen sitä miettinytkin.
Voinko minä muuttua? Omasta mielestäni koen, että haluaisin muuttua, mutta koenko kuitenkaan niin aidosti? Narsisti käsittääkseni ei koskaan koe aivan aitoa tarvetta muuttua, eli onko minulla toivoa?
Kommentit (100)
Voisko se nettisodan lietsoja olla se "niin?-trolli"? Eli se, joka kirjoittaa vain "Niin?" otsikon lisäksi. Äskenkin keskustelunsa koski ulkonäköä ja poistettiin melkein heti. En ole tajunnut mitään kieroa käänteislogiikkaa niissä hänen aloituksissaan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tornado kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vastaisit näihin?
1. Kun teitä arvostellaan, tuletteko usein vihaiseksi tai tunnetteko itsenne nöyryytetyksi jopa tunteja tai päiviä myöhemmin?
2. Onko teidän joskus täytynyt käyttää toisia ihmisiä hyväksenne saadaksenne, mitä haluatte?
3. Saatteko joskus toiset tekemään mitä haluatte vain suostuttelemalla tai puhumalla kaunisti?
4. Tuntuuko teistä, että teillä on erityisiä lahjoja tai kykyjä?
5. Onko kukaan koskaan sanonut teille, että mielipiteenne itsestänne on liian korkea?
6. Mikäli teille tulee ongelmia, pyrittekö yleensä löytämään huippuasiantuntijan avuksenne?
7. Haaveiletko usein suurista saavutuksista tai kuuluisuudesta?
8. Haaveiletko usein ”täydellisestä” romanssista?Ykköseen vastaisin, että pitää täysin paikkansa kohdallani. Kakkosen kaltaista tilannetta ei ole ole koskaan ollut, enkä pidä muiden hyväksikäyttöä hyväksyttävänä. Mutta koska en luota enää omiin ajatuksiini ja tunteisiini, niin en pysty sanomaan etteikö minustakin voisi jossakin tilanteessa löytyä toisesta ihmisestä itsekkäästi hyötyvä tyyppi. Kolmoseen vastaus on ei, minulla ei jyräävästä luonteestani huolimatta ole koskaan ollut tällaista kykyä. Neloseen vastaus on, että periaatteessa ei tunnu, mutta edelleenkin pidän itseäni pohjimmiltani fiksumpana kuin realiteetit osoittavat. Tiedän että se on harhaa, mutta silti. Vitoseen vastaus on kyllä. Kutoseen ei. Seiskaan vastaus on, että nuorena haaveilin suurista saavutuksista, nykyään olen tajunnut ettei se ole mahdollista. Kasiin vastaus on ei.
Olet todennäköisesti saanut elämän jossa olet tullut aika lailla lellityksi ja heräät itsereflektioon ehkä normaalia myöhemmin. Sinulla on selkeästi itsekeskeisiä piirteitä. Kuitenkaan vastaukseksi eivät viittaa persoonallisuushäiriöön jota narsisimi on. Itsekeskeisyyden ja narsismin välillä on jo iso ero ihan aivotasolla. Narsismissa ihmiseltä puuttuu tiettyjen aivoalueiden aktivaatio kokonaan ja narsismissa on lähes mahdotonta ajatella asioita muuten kuin omasta vinkkelist käsin. Narsisti voi oppia sosiaalisesti suotavampi toimintatapoja mutta aitoon itsereflektioon narsistia on vaikea saada. Sitäkin tapahtuu. Narsistit eivät koe esimerkiksi sympatiaa tai empatiaa ketään kohtaan eivätkä he ajattele altruistisesti koskaan. Heille muut ihmiset ovat tapoja saada asioita ja se on vain heille näin mitään sen kummempaa draamaa. He myös usein luulevat että maailma on tällaista kaikille; heidän on vaikea ymmärtää että muut voivat aidosti haluta muille hyvää tai olla hyväntahtoisia ilman omia tarkoitusperiä. Heillä ei ole kykyä ajatella ”muiden mielellä”. Narsistin halu saada muiden ihailua ja huomiota sekä erilaisia asioita muilta on pohjaton. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä yksilö kärsii suunnattomasti jos ei saa huomiota. Vastaustesi perusteella olet todennäköisesti keskenkasvuinen, itsekeskeinen ja ehkä elänyt pumpulissa mutta vastauksesi eivät minun mielestäni tämän perusteella viittaa narsismiin. T. Psykologi (ihan valviran laillistama ja näin)
Ai saakeli, nyt saatiin ketjuun mukaan ihan Valviran laillistama (keittiö)psykologikin, joka heti osasi sanoa, että ap-trolli on vain lellitty, keskenkasvuinen ja elänyt pumpulissa. :-D No onhan tää palsta kieltämättä ihan viihdyttävä, aina tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes alkaa taas sylettämään liiallinen idioottitrollaus ja paskanjauhanta.
Minä en trollaa, vaikka enhän minä sitä sinulle pysty mitenkään todistamaan. Olen tässä tosissani, olen alkanut uskoa olevani persoonallisuushäiriöinen. Ei minulla ole muutakaan paikkaa jossa voisin tällaisesta hävettävästä asiasta kysyä, tämä on anonyymipalsta johon kirjoittaa suuri joukko ihmisiä ja vastauksia saa paljon.
Minulla on tällä hetkellä sellainen olo, etten enää tiedä mikä on totta.
Siksi sinun kannattaakin heti maanantaina hakea apua. Jo kertajuttelulla ammattitaitoisen auttajan kanssa saat selvyyttä asioihin.
Oletko yksin nyt viikonlopun? Onko sinulla joku ihminen, jonka kanssa voit olla ja puhua, että saat perspektiiviä asioihin?
Olen puhunut tästä äitini kanssa, hänhän minut parhaiten tuntee vaikka toisaalta omaa lasta ei välttämättä pysty arvioimaan objektiivisesti eikä haluaisi uskoa pahinta mahdollista selitystä lapsestaan. Mutta keneltä muulta nyt edes kehtaisin kysyä tätä kasvokkain?
Maanantaina nyt en voi mihinkään mennä, minun on pakko mennä töihinkin, vaikka nyt alkaa tuntua, että voiko tällaista ihmistä edes pitää töissä, eiköhän minun paikkani olisi joku suljettu laitos.
Soitapa sitten äidillesi samoin tein. Tuohon nettisotajuttuun en tosin usko pätkääkään.
On todellakin mahdollista muuttua.
Fiilaa olevasi pahan ihmisen vastakohta, mikä se sinulle sitten henkilökohtaisesti onkaan. Ja ennen pitkää se manifestoituu pienellä viiveellä 3D ulottuvuuteen, aivan kuten tämänhetkiset ajatuksesikin manifestoituu.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Vierailija kirjoitti:
Voisko se nettisodan lietsoja olla se "niin?-trolli"? Eli se, joka kirjoittaa vain "Niin?" otsikon lisäksi. Äskenkin keskustelunsa koski ulkonäköä ja poistettiin melkein heti. En ole tajunnut mitään kieroa käänteislogiikkaa niissä hänen aloituksissaan silti.
No ei ole. Mutta toivoisin, että tätä ei enää arvuuteltaisi, eihän se tässä pääasia ole ja minä haluaisin nyt välttää sen, että tähän vedettäisiin muita ihmisiä tunnistettavasti mukaan.
MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Kriisipuhelin auttaa esimerkiksi silloin, kun
elämäsi on juuri muuttunut ja sinun on paha olla,
olet kokenut järkyttävän tapahtuman,
koet, ettet jaksa yksin pelon, huolen tai surun kanssa,
sinulla on itsetuhoisia ajatuksia tai
olet huolissasi läheisestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on mielestäni kaksi hieman erilaista haastetta. Pohdit omaa mahdollista narsismiasi ja koet syyllisyyttä siitä. Toinen haaste on tuo, mistä olet maininnut useaan kertaan: et luota omien tunteidesi aitouteen etkä tiedä hahmotatko todellisuutta realistisesti. Narsismiin liittyy realismin puute, mutta sellaista voi olla myös ihmisillä jotka eivät ole narsisteja.
Ehdottaisin että etsit ammattimaisen terapeutin, koska hän voi auttaa sinua ainakin tuon jälkimmäisen asian kanssa. On täysin mahdollista opetella taitoja, joiden avulla pysyt kiinni todellisuudessa ja saat koherentin käsityksen itsestäsi ja maailmasta. Opit myös testaamaan oman käsityksesi todenmukaisuutta niin, ettei se ajan myötä ala vääristyä (kuten mahdollisesti nyt on päässyt käymään).
Voit mainita terapeutille myös narsismipeloistasi. Todennäköisimmin et ole ainakaan diagnoosiin asti narstistinen, koska tunnet häpeää ja pelkoa ajatellessasi että voisit olla narsisti. Olitpa tai et, niin sinulla on ihan ok mahdollisuudet muuttua juuri siksi että koet noita tunteita. Tällainen asia ei ole este hakeutua terapiaan.
Jätä omaan arvoonsa nuo kyselijät, jotka yrittävät viedä keskustelua sivuraiteelle. Paras keino on olla vain reagoimatta niihin viesteihin mitenkään.
Tsemppiä!
Epäilen suuresti, että olet ainakaan täysin narsistisesti/absoluuttisesti paha. Nimittäin ainakin minun lähipiirin oikeasti pahat, häiriintuneet, vahingoniloiset, sadistiset, umpikierot psykot esittävät oikein jotain suurta hyväntekijää, auttajaa, varajeesusta about kaikille muille ja kahden kesken helevtti on irti uhrin kanssa. Eivätkä todellakaan kestä mitään kritiikkiä itseään kohtaan ja raivoavat, syytelevät muita siitä, mitä itse tekevät, manipuloivat, kaasuvalottavat jne.koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on mielestäni kaksi hieman erilaista haastetta. Pohdit omaa mahdollista narsismiasi ja koet syyllisyyttä siitä. Toinen haaste on tuo, mistä olet maininnut useaan kertaan: et luota omien tunteidesi aitouteen etkä tiedä hahmotatko todellisuutta realistisesti. Narsismiin liittyy realismin puute, mutta sellaista voi olla myös ihmisillä jotka eivät ole narsisteja.
Ehdottaisin että etsit ammattimaisen terapeutin, koska hän voi auttaa sinua ainakin tuon jälkimmäisen asian kanssa. On täysin mahdollista opetella taitoja, joiden avulla pysyt kiinni todellisuudessa ja saat koherentin käsityksen itsestäsi ja maailmasta. Opit myös testaamaan oman käsityksesi todenmukaisuutta niin, ettei se ajan myötä ala vääristyä (kuten mahdollisesti nyt on päässyt käymään).
Voit mainita terapeutille myös narsismipeloistasi. Todennäköisimmin et ole ainakaan diagnoosiin asti narstistinen, koska tunnet häpeää ja pelkoa ajatellessasi että voisit olla narsisti. Olitpa tai et, niin sinulla on ihan ok mahdollisuudet muuttua juuri siksi että koet noita tunteita. Tällainen asia ei ole este hakeutua terapiaan.
Jätä omaan arvoonsa nuo kyselijät, jotka yrittävät viedä keskustelua sivuraiteelle. Paras keino on olla vain reagoimatta niihin viesteihin mitenkään.
Tsemppiä!
Kiitos.
Todellisuudentajuani olen tähän asti pitänyt hyvänä, mutta tämän tietyn tyypin kanssa keskustelu on saanut minut epäilemään sitäkin. Olen alkanut pitää mahdollisena, että hän ei ole oikeasti sanonut mitään mitä hän mielestäni on sanonut, vaan olen mahdollisen persoonallisuushäiriön lisäksi myös ihan vain hullu, jolla on todella voimakkaita harhoja. Olen ennen ajatellut, että narsisti ei voi olla myös mielisairas, koska narsistin kovuus ja itserakkaus "suojelevat" häntä psyyken hajoamiselta, mutta nyt kun olen tutustunut tähän ilmiöön tarkemmin ja lukenut siitä enemmän, niin olen ilmeisesti ollut väärässä.
Ehkä niitä netin juttuja narsismista ei kannata lukea? Suurin osa niistä on täyttä potaskaa. Jo tuo narsismin ja pahuuden pitäminen samana on puppua. Kuten varmasti tiedätkin, kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä, ja on olemassa hyvää ja tervettä narsismia. Ja vaikka kyseessä olisikin narsistinen häiriintyminen, psykiatriassa ei puhuta pahuudesta. Paha ei kuulu selittämiseen, vaan tuomitsemiseen. En usko, että olet tehnyt mitään niin pahaa, että sinun tarvitsee tuomita itseäsi pahaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko tästä vielä keskustelua?
Olen myös miettinyt, että jos esittäisin anteeksipyynnön ihmisille, joita olen halveksinut ja loukannut. Mutta olisiko tällainen anteeksipyyntö aito, vai jonkinlainen yritys kerjätä sääliä ja hyväksyntää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet heille tehnyt?
Harjoittanut henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vastannut kysymykseen nettisodasta? Mistä tunnistaa sen, liittyykö joku viesti mainitsemaasi "nettisotaan"? Onko siinä sodassa useita ihmisiä mukana ja mistä tietää ne eri puolet siinä? Mistä tunnistat sen tietyn kirjoittajan samaksi ihmiseksi, jos ei ole esim. nimimerkkiä tai IP-osoitetta tiedossa? Olisi kivaa tunnistaa itsekin nimittäin nämä kirjoittajat täällä.
Tämä ihminen on suht tunnettu näillä foorumeilla ja hänet tunnistaa kommentoinnin aiheista, kirjoitustyylistä ja tietyistä jatkuvasti käyttämistään ilmaisuista. Ja hänkin tunnistaa minut.
Hae apua harhoihisi. Ei tääll ketään tunnista. Tarvitset lääkityksen. - sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vastannut kysymykseen nettisodasta? Mistä tunnistaa sen, liittyykö joku viesti mainitsemaasi "nettisotaan"? Onko siinä sodassa useita ihmisiä mukana ja mistä tietää ne eri puolet siinä? Mistä tunnistat sen tietyn kirjoittajan samaksi ihmiseksi, jos ei ole esim. nimimerkkiä tai IP-osoitetta tiedossa? Olisi kivaa tunnistaa itsekin nimittäin nämä kirjoittajat täällä.
Tämä ihminen on suht tunnettu näillä foorumeilla ja hänet tunnistaa kommentoinnin aiheista, kirjoitustyylistä ja tietyistä jatkuvasti käyttämistään ilmaisuista. Ja hänkin tunnistaa minut.
Hae apua harhoihisi. Ei tääll ketään tunnista. Tarvitset lääkityksen. - sivusta
Olen alkanut itsekin uskoa, että minulla on luonnehäiriön lisäksi myös harhoja. Tämä henkilökin on sanonut minulle, että olen sairas ja harhainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet heille tehnyt?
Harjoittanut henkistä väkivaltaa.
Voitko kertoa tarkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet heille tehnyt?
Harjoittanut henkistä väkivaltaa.
Voitko kertoa tarkemmin?
Puhunut hirvittävän ilkeästi, halventanut, pilkannut, ollut täysin itsekäs. Epäilen myös sanoneeni asioita joita en tiedä enkä muista sanoneeni, koska en luota enää todellisuudentajuuni.
Onko tuo kaikki pilkkaaminen yms tapahtunut vain netissä? Miten tiedät, keneltä pyytää anteeksi?
Kaikilta en tietenkään edes onnistuisi pyytämään anteeksi, mutta kyllä tämä on ollut minun toimintatapani sekä irl että netissä. Käsitän sen nyt, ja olen alkanut myös uskoa, että en esimerkiksi näe mitä toinen on oikeasti kirjoittanut, vaan luulen hänen kirjoittaneen jotain. En välttämättä edes tiedä, mitä kaikkea olen sanonut toisille. En luota enää siihen, että havaintoni todellisuudesta ja omat muistoni ovat oikeita.
Olen puhunut tästä äitini kanssa, hänhän minut parhaiten tuntee vaikka toisaalta omaa lasta ei välttämättä pysty arvioimaan objektiivisesti eikä haluaisi uskoa pahinta mahdollista selitystä lapsestaan. Mutta keneltä muulta nyt edes kehtaisin kysyä tätä kasvokkain?
Maanantaina nyt en voi mihinkään mennä, minun on pakko mennä töihinkin, vaikka nyt alkaa tuntua, että voiko tällaista ihmistä edes pitää töissä, eiköhän minun paikkani olisi joku suljettu laitos.