Lue keskustelun säännöt.
Olinkin vain ajanvietettä parempaa odotellessa
29.10.2021 |
Miten tästä pääsee yli?
Olimme miehen kanssa n. 5v sellaisessa on-off "suhteessa".
Tulin raskaaksi (kumi rikki ja jälkiehkäisy ei toiminut) ja päätin pitää lapsen. Mies ei olisi halunnut, mutta ilmoitti asian minulle asian vasta kun olin toisella kolmanneksella ja "jätti" minut samalla.
Lopulta tuli takaisin, muutimme yhteen ja elimme perheenä. On-off jatkui seuraavat 2.5v.
Emme koskaan virallisesti olleet pariskunta, koska mies "ei ollut valmis sitoutumaan", vaikka sanoi, että haluaa viettää kanssani lopun elämäänsä. On vain kuulemma hämmentynyt ja ei johdu minusta, ei haluaisi kenenkään kanssa sitoutua.
En saanut tavat hänen ystäviää, vaivalla perheen ja senkin vain koska saimme lapsen. Yhdessä ei olisi millään halunnut tehdä mitään kanssani, koska kuulemma eri asiat ahdisti, mutta kavereineen näitä asioita pystyi tekemään.
Lopulta lapsen ollessa 2.5v mies kovan vääntämisen jälkeen myönsi, ettei tunteita ole ja lähti. Pian sen jälkeen esitteli uuden virallisen tyttöystävänsä perheelleen, lakkasi tapaamasta lasta ja syytti siitä minua.
Uutta naisystäväänsä alkoi samantien pettämääb kanssani ja puheli kuinka suhde ei tule kestämään yms, eikä kestänytkään, kun nainen jätti miehen erinäisistä syistä johtuen.
Nyt mies vihdoin myöntänyt, että tuli takaisin aina luokseni sen takia, että olen aina hänen takanaan ja apunaan, eikä hän ollut koskaan voinut luottaa kehenkään kuten minuun. Oli koukussa siihen, että rakastin häntä siis ehdoitta ja tuin ja autoin. Ei tullut koska olisi ollut tunteita. Osittain tuli siksi, että halusi seksiä.
Miten tästä pitäisi päästä yli? Olo on täysin arvoton ja syytän itseäni, kun olin niin tyhmä, että annoin miehen tulla aina takaisin ja kuvittelin olevani erityinen. Hävettää ja tuntuu pahalta. Ja miehen kanssa pakko olla tekemissä, koska yhteinen lapsi ja mies vihdoin herännyt siihen, että haluaa olla parempi mies ja isä ja periaatteessa syyttää minua siitä, ettei ole ollut enemmän lapsen elämässä, vaikka tarjosin kaikki erilaiset vaihtoehdot toimia.
Minun kanssani mies ei halua olla tekemisissä, enkä minäkään hänen, mutta valittaa, kun sanon, etten halua nähdä häntä ollenkaan (lapsen kouto/tuonti kuulemma niin hankalaa, jos emme tee kuten hän haluaa, eli vaihda lasta kasvotusten yms)
Miten tästä itseinhosta ja vihasta pääsee yli?
Mies oli ensirakkauteni ja ensimmäinen "suhteeni".
Kommentit (29)
Jätä mies. Koukuttaa vaan sinua tarkoituksella mutta varo vaan ettet ala muumioitumaan hänen seurassa. Olet pian poljettu, nurkkaan ahdisteltu varma nakki. Saman kokee myös lapsesi. Nosta siis kytkintä ja pelasta itsesi sekä lapsesi ja jätä mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miten pääsen tämän inhon yli? Joudun elämään lopun elämää nähden miestä ja lapsi alkanut muistuttaa isäänsä enemmän.
Joinain päivinä minulla on niin hirveä olla, että harkitsen itsemurhaa.
Voi kun olisit laittanut pelin poikki paljon aiemmin. Itsekunnioitus, missä olit?
Kokenutnainen kirjoitti:
Jätä mies. Koukuttaa vaan sinua tarkoituksella mutta varo vaan ettet ala muumioitumaan hänen seurassa. Olet pian poljettu, nurkkaan ahdisteltu varma nakki. Saman kokee myös lapsesi. Nosta siis kytkintä ja pelasta itsesi sekä lapsesi ja jätä mies
Niin siis mies on jättänyt minut jo yli vuosi sitten, mutta petti uutta naistaan kanssani. Nyt sanonut, ettei halua olla tekemissä enkä minäkään hänen, mutta olen jotenkin niin pohjalla ja vihaan, että olin niin tyhmä. Tuntuu, että tuhosin lapsenkin elämän, kun päätin hänet pitää tällaisessa tilanteessa.
Tuntuu vain, että olen niin surkea ihminen.ap
Minä en ole ikinä hiffannut noita on-off juttuja. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei, ja usein ei olla sitten missään tekemisissä. miten typeriä te naiset olette kun suostutte moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae itsellesi keskusteluapua. Älä anna noiden synkkien ajatusten saada valtaa. Voit saada paljon paremman parisuhteen. Hoida kuitenkin ensin itsesi kuntoon!
Pääset kyllä yli tuosta. Tsemppiä! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten pääsen tämän inhon yli? Joudun elämään lopun elämää nähden miestä ja lapsi alkanut muistuttaa isäänsä enemmän.
Joinain päivinä minulla on niin hirveä olla, että harkitsen itsemurhaa.
Terapia. Juuri tuollaisen vyyhdin purkamiseen terapia on juuri sopiva väline käsitellä ne asiat ja päästä elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisit laittanut pelin poikki paljon aiemmin. Itsekunnioitus, missä olit?
Ennen kuin tapasin miehen, niin sitäkin oli. Olin itsevarma, kiltti, sosiaalinen. Mies haukkui, mollasi, vähätteli ja kohteli huonosti, mutta käänsi asiat aina niin, että kyse oli vitsistä, jota minä en vain tajunnut tai olin liian tosikko tai liian tunteellinen. Jos joskus sitten räjähdin oikein kunnolla ja tein jotain täysin typerää, kuten pommiin, niin silloinkin mies vain syytti minua. Piti mykkäkoulua ja välillä vain katosi.
En tiedä.. jossain vaiheessa itsekunnioitukseni vain mureni ja halusin niin uskoa kaikki ne kauniit asiat mitä mies puhui tulevaisuudesta ja meidän perheestä.
En pidä siitä ihmisestä, joksi olen muuttunut miehen tavattuani. Olenkohan sittenkin oikeasti vain tällainen? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten pääsen tämän inhon yli? Joudun elämään lopun elämää nähden miestä ja lapsi alkanut muistuttaa isäänsä enemmän.
Joinain päivinä minulla on niin hirveä olla, että harkitsen itsemurhaa.
Terapia. Juuri tuollaisen vyyhdin purkamiseen terapia on juuri sopiva väline käsitellä ne asiat ja päästä elämässä eteenpäin.
Se varmaan paras vaihtoehto. Olen vain lukenut, että esim kelan terapiaan vaikea päästä ja ei minulla ole rahaa yksityiseen. Jouduin irtisanomaan itseni, kun murenin miehen puheista niin täydellisesti, että en meinaa saada itseäni sängystä ylös. Lapsi on ainoa syy, miksi jaksan enää edes yrittää pysyä pinnalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ikinä hiffannut noita on-off juttuja. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei, ja usein ei olla sitten missään tekemisissä. miten typeriä te naiset olette kun suostutte moiseen.
Ei nämä ole välttämättä järjellä selitettäviä juttuja.
Voi olla esim. huono malli lapsuudenkodista, missä huono tai ailahteleva kohtelu on ollut normi. Sitten tuollainen ap: n kuvaama tilanne on se mihin on tottunut, muusta ei ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten pääsen tämän inhon yli? Joudun elämään lopun elämää nähden miestä ja lapsi alkanut muistuttaa isäänsä enemmän.
Joinain päivinä minulla on niin hirveä olla, että harkitsen itsemurhaa.
Sinulla ei ole mitään syytä inhota itseäsi. Sinä halusit uskoa ihmisessä olevaan hyvään ja se mies ei kyennyt sitä sinulle antamaan. Älä syytä itseäsi tästä. Tsemppiä. Olosi tulee kyllä helpottamaan ajan kanssa. Jos tuntuu, että ei helpota, käy juttelemassa ammattilasen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten pääsen tämän inhon yli? Joudun elämään lopun elämää nähden miestä ja lapsi alkanut muistuttaa isäänsä enemmän.
Joinain päivinä minulla on niin hirveä olla, että harkitsen itsemurhaa.
Terapia. Juuri tuollaisen vyyhdin purkamiseen terapia on juuri sopiva väline käsitellä ne asiat ja päästä elämässä eteenpäin.
Se varmaan paras vaihtoehto. Olen vain lukenut, että esim kelan terapiaan vaikea päästä ja ei minulla ole rahaa yksityiseen. Jouduin irtisanomaan itseni, kun murenin miehen puheista niin täydellisesti, että en meinaa saada itseäni sängystä ylös. Lapsi on ainoa syy, miksi jaksan enää edes yrittää pysyä pinnalla. Ap
Tuossa tilanteessa saat helposti julkiselta apua.
Siis petti kanssasi ja kertoi ettei tahdo sitoutua...
Sinusta kiinni nyt. Käänny valoon, pois hajottajasta.
Rakasta itsesi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaa, että haet itsellesi apua, ap!
Onko ketään ystävää joka voisi kuunnella ja auttaa?
Jos esim. masennus on uhka työkyvylle, saa sitä Kelan tukea. Ja sun tilanteessa niin on. Ota selvää mistä sitä tuettua terapiaa voi saada paikkakunnallasi!
Olisiko kellään kokemusta? Vertaistukea ehkä? Tai tietäisikö joku jotain vertaistukiryhmää?
Siis mies ei halunnut olla lapsen kanssa tekemisissä, mutta sinä harrastit seksiä hänen kanssaan, vaikka hänellä oli jo toinen nainen.
Mitäpä jos osallistuisit vaikka johonkin eroryhmään. Ja yritä kasvaa ihmisenä. Nyt kun lapsi on olemassa, ajattele, mikä tässä tilanteessa on lapsen parhaaksi. Yritä kohdata mies kasvotusten ihan jo lapsen takia. Usko pois, tuskaiset tunteet alkavat siitä vähitellen hellittää.
Olet varmasti vielä nuori, löydät vielä taatusti paremman miehen.
Itse olin yhden miehen leluna 7 v , jos yhtään lohduttaa…en vaan päässyt irti.
Miehet osaavat olla uskomattoman itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Lupaa, että haet itsellesi apua, ap!
Onko ketään ystävää joka voisi kuunnella ja auttaa?
Jos esim. masennus on uhka työkyvylle, saa sitä Kelan tukea. Ja sun tilanteessa niin on. Ota selvää mistä sitä tuettua terapiaa voi saada paikkakunnallasi!
Aion ainakin yrittää. Kiitos ❤
Eipä ole eka kerta kun mies käyttäytyy k-päisesti naista kohtaan.
On sattunut itsellenikin.
Häntä pystyyn ja tulevaa kohti! Löydät paremman.