Sektiossa olleet, hoi!

Varaudu siihen, että sektion jälkeen voi mennä pitkään, ennen kuin olet taas oma itsesi ja pystyt itsenäisesti tekemään kaikkea mitä ennenkin. Esimerkiksi käymään vessassa heti leikkauksen jälkeen, ja sitten kotona voi mennä yllättävän pitkään, ennen kuin voit edes nostella mitään. Laita kaikki mahdollisimman valmiiksi ja helposti käsillä olevaksi.

Mitään tosi painavaa tosiaan ei saa nostella, mutta vauvaa toki voit. Ekat kaksi päivää voi olla aika kipeänä, sitten helpottaa kummasti. Syö suosiolla ne kipulääkkeet joita sulle tarjotaan. Ota ulostuslääke sairaalassa (saat sieltä), sillä eka kakka voi olla hankala. Eipä juuri muuta, hyvät kokemukset!

Mulle on tehty 3 sektiota. Ekassa katetri jätettiin leikkauksen jälkeen joten heti ei ollut pakko päästä vessaan, vasta seuraavana aamu. Tokalla kerralla katetri otettiin pois jo heräämössä. Meinasin pyörtyä kun yritin lähteä vessaan ja oksensin kun minut nostettiin pystyyn. Oli äärimmäisen tuskaista nousta siihen viereen tuotuun pöntölle. Kolmannella kerralla pyysin että katetri jätetään taas paikalleen ja pyysin ottamaan seuraavana päivänä pois kun aloin olemaan kunnossa.

Ai niin, jos saatte perhehuoneen, pidä huoli ettei miehellesi tule MIELEENKÄÄN pitää varpajaisia sinä aikana kun olet sairaalassa.

Jalat turpoaa. Mulla ihan sairaasti! Jouduin lähtemään sairaalatossuissa kotiin, kun omat kengät ei menneet jalkaan, nilkat ja jalkapöytä oli niin turvoksissa. Onneksi oli kesä. Joten suosittelen vaikka kumisaappaita varakengiksi :D.

Lähe liikkeelle mahdollisimman pian. Edistää toipumista.

Ota omat siteet. Voi olla että vuotosi on normaalua tai niukkaa. Ne sairaalan siteet on järkky paksuja ja isoja sitten.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:20"]Lähe liikkeelle mahdollisimman pian. Edistää toipumista.
[/quote]

Tämä :) itse päätin ennen sektiota, että leikkauspäivänä nousen ylös ja käyn kävelemässä. Eka ylösnousu oli kauhea kokemus, mutta seuraavat olikin jo helpompia.

Mulla kaksoset tuli kiireellisellä sektiolla, ja haava oli pystysuunnassa, ja toisen lapsen huonon asennon takia kohtuun tehtiin ns. ankkurileikaus. Se oli todellakin painajaismaista touhua, koskaan en menisi vapaaehtoisesti. 

Ei muuten parissa päivässä toipunukaan. Se haavan paraneminen oli aika järkkyä, jotain mätää sieltä tuli kun sitä piti suihkutella, ja sitten ne ompeleenkohdat alkoi tulehtua, maha oli muutaman päivän päästä kuin hakattu, pelästyin kauheasti kun en ollut tiennyt sellaisesta. Olin yksin ensimmäistä yötä ns. potilashotellissa, eli kälyisessä vanhassa rivitalossa jossa keitiössä juoksi tiskikoneessakin muurahaiset, ja putkistoista kuului öisin kauheita ääniä, ja suihku oli pieni huojuva suihkukoppi... Ja niitä lääkkeitä tosiaan piti aika vahvoja syödä, sitten ei vaan maha enää kestänyt ja maha meni ruikulle, oli se sitten kiva mennä sinne yhteiseen vessaan..

Maitoa piti pumpata se reilu kuukausi kun lapset oli sairaalassa, sekään ei ollut mitään herkkua, olin vieläkin aika huonossa kunnossa kun lapset tuli kotiin, joka paikasta vuosi jotain, ja olin väsynyt ja haisin.

Vuoden kuluttua alkoi kiinnikekivut, päivittäistä kipua ja kinnausta mahassa, välillä todella kovia vihlaisuja kuin puukon iskuja. Nyt kun lapset täyttävät kuusi, on mahakivut ihme kyllä laantuneet, en tiedä tulevatko takaisin, ei kai ne kiinnikkeet sieltä itsestään häviä koskaan.

Voin laittaa mahastani kuvan, jos joku haluaa nähdä :) en suosittele...

Minulle tehtiin suunniteltu sektio. Olin 41 v, eka lapsi. Ensimmäinen ylösnousu oli karmea, hoitaja talutti vessaan, meinasin pyörtyä ja olin huonovointinen. Seuraava päivä jo ok ja siitä eteenpäin meni tosi hyvin. Tikit kun sain pois helpotti kovasti ja piti itseä ihan muistuttaa että ei saa nostella painavia yms. 

Sektiosta voi siis nopeastikin toipua :)

Pidä huolta, että leikkauksen jälkeen on mukavia, löysiä ja helposti puettavia vaatteita. Löysät college- tai pyjamahousut ovat hyvät, ja ne täytyy saada vedettyä niin korkealle, ettei vyötärönauha ole leikkaushaavan päällä. Varaa myös alushousuja, jotka ovat kiristämättömiä ja mukavia. Imetykseen hyviä paitoja ja rintaliivejä.

Älä jätä mitään tärkeää hankkimatta tai hoitamatta ajatellen "sen kerkeää kyllä sitten kun pääsee sairaalasta kotiin". Toipuminen on hyvin yksilöllistä, ja voi mennä viikkoja että tuntuu kivuluaalta tai ei vaan tee mieli lähteä mihinkään.

En osannut varautua veritulpan riskiin,vaikka se aina on sektiossa.kotiuduin normisti kolmantena päivänä.olo oli hieman tuskainen mutta luulin kuuluvan kuvaan,koska aiemmat synnytykset olleet alateitse.kun sitten tajusin että keuhkojen alapuolella,mahan yläosassa oli puristava vanne ja hengitys raskasta,soitin synnärille.pyysivät takaisin sinne tulppa epäilyyn vedoten.niin siinä kävi että keuhkoveritulppa löytyi.neljä seuraavaa viikkoa olinkin sisätauti osastolla veren ohennuksessa ja tulpan sulattelussa.sitä vaan että jos olisin yleistyneen tuskaisen olon tajunnut jo osastolla pukea sanoiksi,tulppa ei ois ehtinyt niin vaaralliseksi.eli hengitys pitää pysyä normina leikkauksen jälkeenkin.tsemppiä sulle!!!

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:24"]Mulla kaksoset tuli kiireellisellä sektiolla, ja haava oli pystysuunnassa, ja toisen lapsen huonon asennon takia kohtuun tehtiin ns. ankkurileikaus. Se oli todellakin painajaismaista touhua, koskaan en menisi vapaaehtoisesti. 

Ei muuten parissa päivässä toipunukaan. Se haavan paraneminen oli aika järkkyä, jotain mätää sieltä tuli kun sitä piti suihkutella, ja sitten ne ompeleenkohdat alkoi tulehtua, maha oli muutaman päivän päästä kuin hakattu, pelästyin kauheasti kun en ollut tiennyt sellaisesta. Olin yksin ensimmäistä yötä ns. potilashotellissa, eli kälyisessä vanhassa rivitalossa jossa keitiössä juoksi tiskikoneessakin muurahaiset, ja putkistoista kuului öisin kauheita ääniä, ja suihku oli pieni huojuva suihkukoppi... Ja niitä lääkkeitä tosiaan piti aika vahvoja syödä, sitten ei vaan maha enää kestänyt ja maha meni ruikulle, oli se sitten kiva mennä sinne yhteiseen vessaan..

Maitoa piti pumpata se reilu kuukausi kun lapset oli sairaalassa, sekään ei ollut mitään herkkua, olin vieläkin aika huonossa kunnossa kun lapset tuli kotiin, joka paikasta vuosi jotain, ja olin väsynyt ja haisin.

Vuoden kuluttua alkoi kiinnikekivut, päivittäistä kipua ja kinnausta mahassa, välillä todella kovia vihlaisuja kuin puukon iskuja. Nyt kun lapset täyttävät kuusi, on mahakivut ihme kyllä laantuneet, en tiedä tulevatko takaisin, ei kai ne kiinnikkeet sieltä itsestään häviä koskaan.

Voin laittaa mahastani kuvan, jos joku haluaa nähdä :) en suosittele...
[/quote]

Olipa hurja kokemus :(

Et saa välttämättä vauvaa heti rinnalle (jos nukutetaan). Tästä voi aiheutua imetysongelmia. Itse näin vauvani ekan kerran n. puoli vuorokautta sektion jälkeen ja kaksi ekaa päivää vain lyhyitä hetkiä. Tämä siksi. että mulle tehtiin hätäsektio ja vuorokausi sen jälkeen tuli vielä komplikaatioita. Mieskin sai vaan käydä moikkaamassa pikaisesti.

Mulle sanottiin sairaalasta kotiutuessa, että ei tarvitse erityisesti varoa vaan tehdä mitä hyvältä tuntuu. Kotiuduin tosin vasta viikko sektiosta ja tikitkin oli poistettu. Haava parani tosi nopeasti ja muutenkin oli kiva kun kipuja oli ihmeen vähän ekojen päivien jälkeen. Kolmantena päivänä taisin saada vikan "vahvan" kipulääkkeen. Sen jälkeen pärjäsin Panadolilla ja Buranalla (600 ei ede 800) ja ehkä viikon päästä sektiosta pelkällä Panadolilla, jota otin säännöllisesti ehkä viikon ja sen jälkeen tarpeen tullen. Tosin kylmäpussi auttoi saman verran.

Mulla tuli kanssa turvotusta aika paljon, tosin se kesti vain vuorokauden.

Ennen sektiota:
- muista olla syömättä vaadittu 12 h, koska muuten eivät leikkaa sua- ulkoile, koska olet pakostikin väh. 3 pv sisällä sairaalassa
- sauno, sektion jälkeen ei saa saunoa kahteen viikkoon
- käy kaupassa ja tee ruokia valmiiksi kotiin tuloa varten

Sektion jälkeen:
- lähde liikkeelle mahdollisimman pian, seuraavana päivänä viimeistään. Vaikka liikkeet tuntuvat pahalta ja on kipuja, niin liikkuminen todella edistää parantumista
- normi sängystä nouseminen on hankalaa, joten muista nousta kyljen kautta. Opit kyllä nopeasti tyylin, millä pääset ylös ilman kipuja.
- katetrin poiston jälkeen pissaaminen saattaa olla kivuliasta viikonkin verran
- syö kotonakin kuurina ibuprofeiinia ja parasetamolia, edistää paranemista ja ehkäisee tulehduksia
- kotona tarvitset apua vauvan hoidossa

Tsemppiä sektioon! Ole positiivinen!
Hurja homma, mutta kyllä siitä selviää ja kuntoutuukin nopeasti :)

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:31"]

Pidä huolta, että leikkauksen jälkeen on mukavia, löysiä ja helposti puettavia vaatteita. Löysät college- tai pyjamahousut ovat hyvät, ja ne täytyy saada vedettyä niin korkealle, ettei vyötärönauha ole leikkaushaavan päällä. Varaa myös alushousuja, jotka ovat kiristämättömiä ja mukavia. Imetykseen hyviä paitoja ja rintaliivejä. Älä jätä mitään tärkeää hankkimatta tai hoitamatta ajatellen "sen kerkeää kyllä sitten kun pääsee sairaalasta kotiin". Toipuminen on hyvin yksilöllistä, ja voi mennä viikkoja että tuntuu kivuluaalta tai ei vaan tee mieli lähteä mihinkään.

[/quote]

Juuri näin. Sektion jälkeen on ärsyttävää jos joku painaa haavaa eli mahdollisimman matala- tai korkeavyötäröisiä alkkareita ja/tai housuja kannattaa varata. Mulle parhaat olivat sellaiset Tarjoustalosta ostetut "hoikentavat" alkkarit, joissa ei ollut saumoja, eivätkä rullaantuneet istuessa haavan kohdalle. Malliltaan niin korkeat että ylettyvät melkein rintsikoihin.

Koska joutuu olemaan syömättä suht pitkään (ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen), tankkaa ruokaa ennen leikkausta. Pyydä myös osastolla ruokaa (vaikka kiisseliä ja jogurttia, jos kiinteitä ei saa vielä), jos yhtään nälkä. Ekassa kiireellisessä sektiossa menin aika heikkoon kuntoon, kun en saanut ruokaa pitkään aikaan. 

Liikkeelle kannattaa lähteä, mutta kannattaa myös kuunnella itseään, eikä repiä itseään ja pyytää lisää lääkettä jos tarve. Aina eivät sitä muista itse tarjota lisää. Ekassa sektiossa olin ekat päivät ihan liian vähällä lääkkeellä, näin jälkikäteen ajatellen. 

Sektiosta toipuminen näyttää olevan todella yksilöllistä, joten varaudu melkein kaikkeen. Itse toivuin hätäsektiosta todella nopeasti, mutta tuttavani toipui samasta toimenpiteestä todella hitaasti. Ainoa mikä itselle aiheutti hankaluuksia, oli imetys - hyvää imetysasentoa oli vaikea saada, koska haavaa täytyi varoa ensin. Varaa siis kotiin imetystyyny ja muitakin pehmeitä tyynyjä, jos haluat imettää istualtaan. Makuuasento onnistuu varmaan paremmin, mutta itse en osannut sitä käyttää ollenkaan (imuotteen ohjaus tuntui tosi hankalalta).

Onko jollekin tehty samalla sterilisaatio kun sektio?

Hätäsektioon joutuneena en osannut etukäteen varautua. Nukutuksessa leikattiin piiiitkä rosoinen viilto ylhäätä alas. Katetri oli ekan pari päivää. Nouseminen sattui. Pumppasin maitoa eri osastolle olevalle vauvalleni, tämä nosti maidon ja imetys onnistui, kun kotiin pääsin. Olisin kai ruokkinut kuutoset niillä bosilla... Makailun ja minkälie aiheuttamat ilmavaivat sattuivat leikottuun mahaan niin, että luulin sen olvan vakavampaakin. Jouduin olemaan sairaalassa 8 pv, kotona en saanut nostaa mitään, hyvä kun pientä vauveliinia. Toipuminen kesti, ainakin kolme viikkoa olin ihan voimaton. Onneksi ei tullut jälkikäteen mitään ihmeellistä. Mahassa näkyy edelleen mutka-arpi, jota ei bikineihin piloteta, 13,5 vuoden jälkeen.