Huudatko lapselle? Onko se sinusta "vain temperamenttia"? Mietipä tätä:
julkaistu: 20.1.2015 18:16
Huutamisesta tulee nopeasti ikävä kierre, joka satuttaa vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.
Parents Magazine kertoo Pittsburgin ja Michiganin yliopistoissa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan lapselle huutaminen on huomattavasti huonompi kasvatuskeino kuin monet vanhemmat luulevat. Kovaa kielenkäyttöä harjoittavien vanhempien kannattaisikin miettiä uudelleen kurinpitotapojaan.
Tutkimustulos oli yksiselitteinen: huutaminen ei auta. Lapselle huutaminen ei ole tehokas kasvatuskeino, sillä se aiheuttaa pahimmillaan lapselle psykologisia ongelmia sekä satuttaa vanhemman ja lapsen välistä suhdetta.
Huutamisesta tulee nopeasti ikävä kierre: vanhemman tekee mieli huutaa lapselle, koska tämä käyttäytyy huonosti, kun taas huutaminen ajaa lapsen totetuttamaan huonoja käytöstapoja uudelleen. Tutkimuksessa huomattiin, että tiukka sanallinen kurinpito linkittyy usein lapsen lisääntyviin käytösongelmiin, aggressiivisuuteen ja ihmissuhdeongelmiin.
Vanhempiensa huutamista kuuntelevat lapsi kokee itsensä hyljityksi, mikä vaikuttaa negatiivisesti lapsen muodostamaan maailmankuvaan ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Lapsesta voi tulla vihaisempi ja ärsyyntyneempi, ja hän suhtautuu epäilevästi vanhempiaan kohtaan. Lapsi voi myös kokea tarvetta suojella itseään, mikä voi johtaa huonoon käytökseen.
Huutamisen sijasta parasta olisi keskustella lapsen kanssa samalla tasolla: kertoa, miksi lapsi toimi väärin sekä pohtia yhdessä, mikä on hyvää käytöstä.
Lähde: Parents Magazine
Kommentit (22)
Näin on.
Kirjoitus vaan jää kesken. Kyllä minun teinini tietää, mitä tekee väärin ja mikä on hyvää käytöstä. Entä sitten?
No mä ton oon käsittänyt muutenkin enkä tapaa huutaa.
Muutenkin käsitys että temperamenttipiirteet ovat synnynnäisiä, ja että niihin ei voi vaikuttaa, on väärä. temperamentin eri ostekijöihin on mahdollista vaikuttaa ja ne voivat muuttua, jotkut enemmän kuin toiset. Suurimmillaan muutos voi olla 40% luokkaa, ja siihen kuinka ilmaisee temperamenttiaan voi (itse)kasvatuksella vaikuttaa. Kasvatus on nimenomaan sitä, että yritetään säädellä käyttäytymistä soveliaaksi.
Tiedän, allekirjoitan kaiken, ja huudan silti :( Miten pois tästä kierteestä?
Temperamenttiin kuuluu, että tulistuu helposti, tai ei hermostu, mutta ei kaikki tulistuneet silti huuda.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:39"]
Tiedän, allekirjoitan kaiken, ja huudan silti :( Miten pois tästä kierteestä?
[/quote]
Terapia auttaa. Esim jos olet pääkaupunkiseudulta, voit päästä Maria akatemiaan ilmaiseen terapiaan. siellä opit käsittelemään tunteitasi paremmin ja näin muuttamaan käytöstäsi rakentavampaan suuntaan.
6, opettele vain pieni asia kerrallaan. Kun seuraavan kerran pää meinaa räjähtää, pidättele henkeä ja mene omaan makkariisi puhisemaan. Jos on ihan pakko huutaa, upota naama tyynyyn ja karju siihen niin, että lapsi ei kuule. Kun olet koonnut itsesi, muotoile mieleesi oikea lause, jonka sille muksulle sanot tavallisella äänellä, kun palaat tapahtumapaikalle: Nyt mua kyllä harmittaa, että kaikki lelut ovat keittiössä. Tulepa kaveriksi, niin kerätään nämä sinne minne kuuluvatkin.
Yksi asia kerrallaan ja opit pois koko riehumisestasi. Usko pois, olen itse käynyt tämän tien. Oivalsin systeemin vasta 3 lapsen jälkeen, kun heillä oli ikää 2, 4 ja 5. Opettelin ihan tietoisesti päivä kerrallaan. Kyllä se vaatii ponnisteluja, mutta lapset tottelevat paljon paremmin, kun heitä kohtelee kunnioittavasti ja puhuu rakentavasti. ap
Kiitos 8 ja 9 vinkeistä. Kokeilen 9:n kotikonstia ensin, sitten ulkopuolista apua (jota toivottavasti ei tarvita). t.6
Huudan, kiroankin joskus. Ja tuossa tuo teini makaa pää mun jalan päällä ja vetää herkkuja.
[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 20:47"]
6, opettele vain pieni asia kerrallaan. Kun seuraavan kerran pää meinaa räjähtää, pidättele henkeä ja mene omaan makkariisi puhisemaan. Jos on ihan pakko huutaa, upota naama tyynyyn ja karju siihen niin, että lapsi ei kuule. Kun olet koonnut itsesi, muotoile mieleesi oikea lause, jonka sille muksulle sanot tavallisella äänellä, kun palaat tapahtumapaikalle: Nyt mua kyllä harmittaa, että kaikki lelut ovat keittiössä. Tulepa kaveriksi, niin kerätään nämä sinne minne kuuluvatkin.
Yksi asia kerrallaan ja opit pois koko riehumisestasi. Usko pois, olen itse käynyt tämän tien. Oivalsin systeemin vasta 3 lapsen jälkeen, kun heillä oli ikää 2, 4 ja 5. Opettelin ihan tietoisesti päivä kerrallaan. Kyllä se vaatii ponnisteluja, mutta lapset tottelevat paljon paremmin, kun heitä kohtelee kunnioittavasti ja puhuu rakentavasti. ap
[/quote]
Just näin. Varsinkin tuo, että lapset tottelee paremmin, kun heitä kohtelee kunioittavasti ja puhuu rakentavasti!
Niinhän me kaikki. Saa karvat pystyy, jos joku laittaa ahtaalle tai komentaa.
Minä huudan asiasta! Jos lapsi on tottelemattomuuttaan juoksemassa auton alle, tai rikkoo jotakin, tai esim. lyö toista lasta, niin huudan esim. SEIS, LOPETA tmv. Tai jos lapsi on esim tunnin kiukutellut putkeen, ja oikein vänkäämällä vänkää käytöksellään, että milloin sillä vanhemmalla tulee se viimeinen raja vastaan. Silloin saattaa esim. isi lyhyesti ja napakasti huutaa, SEIS tai LOPETA. ja se huutaminen jää vain YHTEEN SANAAN. Isäni huusi todella usein, ja koin sen ahdistavana. EN siis suuttuessani huuda, ja itseasiassa olen tosi pitkäpinnainen vanhempi kuten miehenikin on. Mutta joskus on pakko, kuten kun lapseni karkasi ja oli juoksemassa auton alle uhmapäissään.
Huudan joskus harvoin. Enkä pode huonoa omaatuntoa siitä.
Nykyajan lapsia ei saisi ojentaa mitenkään koskaan. Ei jäähyä ja aina vaan pitäisi keskustella.
Olen kyllä huomannut miten mukavia kiusaajia kasvatetaan näin.
En huuda juuri ollenkaan, lähinnä silloin, jos lapsi on tekemässä jotain itselleen vaarallista. Mulle ei edes ole vaikeata olla huutamatta, olen varsin rauhallinen ihminen.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Olen huomannut, että lähipiirin perheissä joissa vanhemmat (yrittää) komentaa huutamalla, lapset huutaa myös. Lapsista on tullut ihan kuuroja huutamiselle.
Korotan ääntäni, joku ehkä sanoo sitä huutamiseksi.
Minusta oleellista on mitä huutaa ja miten usein.
Osaan kyllä olla huutamatta ja on piiiiitkä pinna mutten pidä normaalina ettei ääntään voi korottaa. Kun sen tekee oikein niin lapset tajuaa että nyt viimeistään loppuu rellestys. Minulla on rajat lässyttämiseen.
Avautumisen jälkeen otetaan happea ja puhutaan riita halki. Ihan sama kaikissa suhteissa.
On hyvät suhteet lapsiin. Ja osaavat käyttäytyä muillekin. Ei hypi toistenkaan silmille eikä huorittele toisin kuin naapurin piirittivät vanhemmat.
Miettikääpä miten lapset kasvavat normaaleiksi Espanjassa tai Italiassa, jossa tulinen temperamentti on kansallispiirre, jos tuo AP:n artikkeli olisi totta?
Luulen että Italiassa positiivisetkin tunteet näytetään helpommin kuin esimerkiksi meillä.
Jos joskus satunnaisesti huutaa, kurinpidollisista syistä, ei se mielestäni kauhean paha ole.
En ollut eläessäni huutanut kenellekään, kunnes minusta tuli äiti... Ja mikä pahinta, hermo meni eniten silloin kun lapsi oli 1-3-v. Nyt kun on eskari-ikäinen niin ei ole mitään syytä huutaa, kun ei se enää sotke, riko, ole vaarassa jne. Tai sitten olen säikäyttänyt sen huudollani olemaan "kiltti". Ei auta kuin odottaa 10 vuotta, sitten sitä palautetta alkaa tulla.
En juurikaan. Vain silloin kun mitään ei tapahdu ja varoitan aina ennen.