Lue keskustelun säännöt.
Yliopistolla on eräs jätkä..
06.01.2015 |
Joka tunnusti että on pitkään (ainakin 2vuotta) tykännyt musta tosi paljon ja jäin vähän sanattomaksi
Se on tosi mukava ja huomaavainen, hieman nörttimäinen, olisi tulevaisuudessa täydellinen isä ja rakastava aviomies MUTTA vaikka se on tosi kiltti ja ihana, mulla ei oo mitään ihastuksen tunteita sitä kohtaan vaan pidän sitä ihan kaverina tai veljenä...
Pitäiskö vaan kokeilla mennä sen tunteiden mukana ja kattoa tuleeko mulle mitään tunteita sitten kun tutustuu vielä paremmin ja syvemmin vai yrittää nyt jotenkin torjua suoraan koska en vaan ole kiinnostunut?
Ei ole kuitenkaan niin läheinen kaveri että olisi siitä kiinni että menettää kaveruuden tmv, vaan lähinnä sellainen jonka kanssa tulee puhuttua kaikkea pientä silloin tällöin..
Tiedän, kuullostaa tosi tyhmältä teinilässytykseltä, mutta kun kukaan ei ole koskaan kiinnostunut musta niin en tiedä mitä tehdä!
Kommentit (39)
Itse menin kimppaan miehen kanssa, johon ihastuin ensinäkemältä (tosin 2,5 vuotta myöhemmin ensi kohtaamisesta mutta silti). En ole katunut. Mielestäni elämänkumppanin valinta on aika tärkeää, joten en suostuisi sellaiseen "katsellaan jos jotain tunteita herää" -juttuun. Tosin, pakko on kyllä sanoa sekin ettei tämä ihastukseni kohde ollut alunperin ihastunut minuun, mutta vaikutin kuulemma ihan kiinnostavalta. Mutta, ainakin omien puheidensa perusteella ihastui todella pahasti kun tutustui minuun :) Eli voihan se olla, että ne tunteet heräävät mutta niiden pitäisi kyllä varmaan herätä aika varhaisessa vaiheessa. Ja tietty tässä on se ero, että tämä mun ihastuksen kohteeni ja minä emme varsinaisesti tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin, te olette ilmeisesti ihan kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:00"]Itse menin kimppaan miehen kanssa, johon ihastuin ensinäkemältä (tosin 2,5 vuotta myöhemmin ensi kohtaamisesta mutta silti). En ole katunut. Mielestäni elämänkumppanin valinta on aika tärkeää, joten en suostuisi sellaiseen "katsellaan jos jotain tunteita herää" -juttuun. Tosin, pakko on kyllä sanoa sekin ettei tämä ihastukseni kohde ollut alunperin ihastunut minuun, mutta vaikutin kuulemma ihan kiinnostavalta. Mutta, ainakin omien puheidensa perusteella ihastui todella pahasti kun tutustui minuun :) Eli voihan se olla, että ne tunteet heräävät mutta niiden pitäisi kyllä varmaan herätä aika varhaisessa vaiheessa. Ja tietty tässä on se ero, että tämä mun ihastuksen kohteeni ja minä emme varsinaisesti tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin, te olette ilmeisesti ihan kavereita?
[/quote]
Ap:han sanoi ettei ole niin hyviä ystäviä että menisi kaveruus pilalle, ja vain välillä juttelee smalltalkia..
Tsekkaa mitä löytyy kalsareista. Jos on komee jorma ja isot kassit niin kannattaa pitää.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 09:55"]
Tuo on ehkä enemmän temperamenttikysymys, kuin että #8:lla puhuisi vankka kokemuksen ääni ja että se nyt vaan bruukataan tekemään noin, että ensin kevyesti treffataan herraa #27 ja sitten vaihdetaan seuraavaan. Osa ihmisistä ei voi sietää ajatusta tuollaisesta "kunhan nyt vaan treffaillaan" asenteesta. En kaksia treffejä enempää viitsisi vaivautua sellaisen kanssa, joka ei voisi kuvitella elävänsä loppuelämäänsä kanssani ja toisin päin. Tietenkään sitä ei siinä vaiheessa kerrota, mutta jos tietäisin tai vaistoan asian olevan näin niin miksi vaivautua. "Nahkansa kovettamiset" ei mua kiinnosta itsessään. Sellaista tietysti sattuu, jos on sattuakseen.
[/quote]
Tämä kaikki kuulostaa kiusallisen tutulta, koska minun on ollut julmetun vaikeaa heittäytyä tutustumisessa tietyn pisteen yli, ellen henkisesti ole vakuuttunut siitä, että tämä voisi olla vaikka se lopullinen löytö. Pyörittelen asiaa ihan liikaa mielessäni siihen nähden, miten vähän tietoa minulla tosiasiassa on siitä toisesta ihmisesta, ja tämän olen alkanut todella ymmärtää vasta kovin myöhään.
Monta kertaa on käynyt niin, että kun olen lopulta vatvonut asiaa ja päätynyt vahva ehkä-vaihtoehtoon, niin toisen osapuolen kiinnostus on jo emmätiedä-jahkailun vuoksi sammunut. Joskus myös niin, että vasta paljon pidemmän ajan jälkeen ymmärrän, mitä menetin. Itsetutkiskelun tuloksena luulen, että varovaisuuteni johtuu ainakin osittain liiallisesta hylätyksi tulemisen pelosta. Pitäisi uskaltaa ottaa riski silloin, kun kaikki näyttää riittävän joskaan ei täydellisen hyvältä, pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että oma minuus kestää sen, vaikka valinnoissa tulisi virheitäkin.
Se ikävä puoli tässä pitkän kaavan mukaan oppimisessa on, että valtava aukko kumppanin parisuhdekokemuksessa pelottaa monia, ja vaihtoehdot käyvät siten yhä harvemmiksi. Siksikin toivon, että taustallani olisi edes se yksi suhde, vaikkakin eri teille lopulta johtanut.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:34"]
Tämä kaikki kuulostaa kiusallisen tutulta, koska minun on ollut julmetun vaikeaa heittäytyä tutustumisessa tietyn pisteen yli, ellen henkisesti ole vakuuttunut siitä, että tämä voisi olla vaikka se lopullinen löytö. Pyörittelen asiaa ihan liikaa mielessäni siihen nähden, miten vähän tietoa minulla tosiasiassa on siitä toisesta ihmisesta, ja tämän olen alkanut todella ymmärtää vasta kovin myöhään.
Monta kertaa on käynyt niin, että kun olen lopulta vatvonut asiaa ja päätynyt vahva ehkä-vaihtoehtoon, niin toisen osapuolen kiinnostus on jo emmätiedä-jahkailun vuoksi sammunut. Joskus myös niin, että vasta paljon pidemmän ajan jälkeen ymmärrän, mitä menetin. Itsetutkiskelun tuloksena luulen, että varovaisuuteni johtuu ainakin osittain liiallisesta hylätyksi tulemisen pelosta. Pitäisi uskaltaa ottaa riski silloin, kun kaikki näyttää riittävän joskaan ei täydellisen hyvältä, pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että oma minuus kestää sen, vaikka valinnoissa tulisi virheitäkin.
Se ikävä puoli tässä pitkän kaavan mukaan oppimisessa on, että valtava aukko kumppanin parisuhdekokemuksessa pelottaa monia, ja vaihtoehdot käyvät siten yhä harvemmiksi. Siksikin toivon, että taustallani olisi edes se yksi suhde, vaikkakin eri teille lopulta johtanut.
[/quote]
En ihmettelisi, jos hylätyksitulemisen pelkoa olisi minullakin mukana sopassa (luultavasti kaikilla on), mutta etupäässä tässä reagointitavassa on kyse esimerkiksi tällaisesta ihmistyypistä, josta kirjoitetaan muun muassa näin: Korkeat standardit itseään kohtaan ulottuvat myös kumppanin valintaan. Haluaa kumppanin, joka pystyy rinnalla keskustelemaan argumentoiden, potentiaalisen kumppanin menettämättä omaa rationaalisuuttansa. Tapaavat analysoida potentiaalisen partnerin ensin itse etäämmältä, arvioiden jokaisen kriteerin lähes tieteellisesti. Miespuolinen kysyy päässään naisesta noin miljoona kysymystä ennen kuin ryhtyy mihinkään toimintaan: "Onko hän fiksu? hyvän näköinen? liian tunteellinen? pukeutuuko kivasti? Onko hänellä eleganssia asenteissaan asioita kohtaan? Onko hän terve? ja niin edelleen. Uskoo rakkauteen lähes lapsenomaisesti, puhtaasti ja idealistisesti. On yleensä herkkä ihminen sisältä, muttei näytä sitä yleensä muille.
12 (mies)
Ja olen keskustellut aihepiiristä muutamien kymmenten vastaavasti reagoivien kanssa, joten tosiaan tämän ryhmän sisällä tämä on se omin ja väistämätön toimintatapa josta ei kukaan osaa eikä kykene poikkeamaan. Hieman muunneltuja versioita löytyy pari kolme ainakin, en nyt taida mennä niihin vaan kerroin vain siitä miten itse olen tajunnut aina toimivani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vaikka edellisessä nyt mainittiin miten miespuolinen toimii, tiedän ettei naispuolisten vastaavasti reagoivien toimintatavassa ole eroa. Saattavat odottaa tekeekö mies aloitteen ja jos ei tee, tekevät sen sitten itse. Mutta vasta punnittuaan asiaa useilta kymmeniltä eri kannoilta ja useimmat niistä moneen kertaan kunnes ovat mielessään varmoja, että tästä saattaisi syntyä jotakin kestävää ja pysyvää.
12
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 03:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 03:06"]"olisi tulevaisuudessa täydellinen isä ja rakastava aviomies" Mitä aktuaalista vittua nyt taas? Kannattaa pysytellä kaukana miehistä jos tällaiset asiat ovat mielessä pohdittaessa ensimmäisiä treffejä. Ihan itsesi ja varsinkin tuon sällin kannalta... [/quote] No tiedän että kuulostaa oudolta mutta en oo ikinä seurustellu vaikka ikää jo onkin enkä edes HALUA seurustella kenenkään tyhjäntoimittajan kanssa josta tietäisin ettei siitä voisi mitenkään tulla mitään muuta kun joku hetkinen fuckbuddy.. (Varmaankin johtuu siitä kun en ikinä ole seurustellut niin pelottaa ja pistäisin itteni todella likoon enkä haluu sydänsuruja vaan haluun kerralla sen oikean) Tottakai on hyvä miettiä tulevaisuutta ja oon nähny ton lasten kanssa ja se on tosi ihana niiden kanssa ja yritin nyt luoda tosta tyypistä mielikuvaa sanomalla noin ettei kukaan mieti että se olisi joku rasavilli pelimies
[/quote]Voi kuulostaa epäromanttiselta, mutta joiltakin osin seurustelu on taito vähän niinkuin pyörällä ajo, laulaminen tai kirjoittaminen. Jos ei harjoittele, ei taidot voi kehittuä. Joskus onnistuu, joskus epäonnistuu. Sillä aikaa kun vielä mietit ja jahkailet, ikätoverisi seurustelevat ja heidän seurustelutaitonsa paranevat, sinun ei. Kokeile nyt ainakin. Voithan kertoa muehelle mitä ajattelet tai sitten pehmentää tyyliin en ole ihan varma, kutta kokeillaan.
Etenkin jos vientiä ei oke ollut, kannattaa tartua toimeen. Sanotaan nyt vaikka niin, että seurustelu ei yleensä vähennä vientiä siten tulevaisuudessa jos sattu bänät tulemaan, vaan päinvastoin, lisää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 03:32"]
No, onhan siinä avioliiton ja fuckbuddyn välissä vielä se normaali-ihmisten vaihtoehto, eli seurusteleminen. Mutta hyväksytään selitys kuitenkin hieman epäluuloisena kulmien alta pälyillen ;)
Itsellä ikää 33v. ja pidempiä seurustelusuhteita takanapäin. Eli itsekään en ole fuckbuddy- tai yhden illan settejä harrastanut. Toisaalta en kyllä ole myöskään pohtinut avioliittoa tahi lasten hankintaa.
Sanoisin, että sen seurustelun tarkoituksena on testailla hieman juttuja, kovettaa nahkaansa ja oppia olemaan laittamatta itseään ihan 100% peliin ainakaan heti alussa. Se olisi kyllä kannattanut aloittaa jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ongelmahan tuossa on se, että kun sellainen mies pyyhältää paikalle, joka sua kiinnostais muutenkin kuin kaverina, niin mitä luultavimmin se ei ole sitten se vaihtoehto, jonka kanssa päätyisit naimisiin.
Eli nyt uuden vuoden kunniaksi, kokeilkaa ja laittakaa itsenne peliin. Ei siitä nyt kovin pahaa jälkeä yleensä pääse syntymään ja voihan olla että olette kummatkin yhtä erikoisia ajatusmaailmoiltanne ja sovitte hyvinkin yhteen :D
[/quote]
Tuo on ehkä enemmän temperamenttikysymys, kuin että #8:lla puhuisi vankka kokemuksen ääni ja että se nyt vaan bruukataan tekemään noin, että ensin kevyesti treffataan herraa #27 ja sitten vaihdetaan seuraavaan. Osa ihmisistä ei voi sietää ajatusta tuollaisesta "kunhan nyt vaan treffaillaan" asenteesta. En kaksia treffejä enempää viitsisi vaivautua sellaisen kanssa, joka ei voisi kuvitella elävänsä loppuelämäänsä kanssani ja toisin päin. Tietenkään sitä ei siinä vaiheessa kerrota, mutta jos tietäisin tai vaistoan asian olevan näin niin miksi vaivautua. "Nahkansa kovettamiset" ei mua kiinnosta itsessään. Sellaista tietysti sattuu, jos on sattuakseen.
[/quote]
Eihän tätä tietysti voi kaikkiin miehiin yleistää, mutta omasta näkövinkkelistä tämä on kyllä aika helvetin jäätävä katsontatapa parisuhteeseen.
Mitä voit sanoa rehellisesti tietäväsi toisesta ihmisestä toisen tapaamisen jälkeen? Tämä varsinkin jos kumppanisi ei mähki ja pohdi tulevaisuutta kanssasi vaan on ihan perinteisesti ihastunut ja sen myötä hieman (tai vähän enemmänkin) pyörällä päästään. Ei yleistetä tätäkään, mutta sanoisin, että miehellä ei parisuhteen alkuvaiheessa ole omaa identiteettiä lainkaan. Pelkästään hermostuneisuus sekoittaa pakan ihan täysin puhumattakaan tarpeesta piilottaa omat heikkoudet ja korostaa ne vähät hyvät ominaisuudet jotka itseltä löytyy. Epäilisin naisten tilanteen noin yleisesti olevan samalla tasolla.
Luulen myös, että ymmärsit tuon kirjoittamani tekstin hieman väärin. En suinkaan tarkoittanut sitä, että koko loppuikä pitäisi "treffailla kevyesti". Sitä ajoin takaa, että teineinä testaillaan hieman vesiä (kovin moni kouluihastus ei kuitenkaan siihen avioliittoon ja loppuelämän yhdessäoloon kuitenkaan jatku, vaan poikkeuksiakin on). Sitten kun ajatusmaailma on hieman kypsempi, niin siirrytään siihen parisuhteeseen, joka voi sitten johtaa avioliittoon ja siihen loppuelämän yhdessäoloon.
Henkilökohtaisesti en kyllä alkaisi avioliittoa pohtia kuin vasta useamman vuoden parisuhteen ja yhdessä asumisen jälkeen. Aiemminkin saattaisi kyllä olla melko selvää se, että tämä on se ihminen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää, mutta ei se mielipide kyllä millään hemmetillä vielä parin ensimmäisen tapaamisen aikana muodostu.
Onnea silti "sen oikean" etsintään, sillä siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Valitettavaa tietysti on, että niitä 100% matcheja ei ole olemassakaan. On vain enemmän ja vähemmän yhteensopivia ihmisiä ja tämä yhteensopivuus ei selviä muuten kuin kokeilemalla.
Sen verran vielä lisään tähän, että mikäli satutte löytämään miehen, jonka henkiset kivekset eivät ole vielä laskeutuneet, eli miehen, jolla ei ole omia harrastuksia, ei kavereita, ei mielipiteitä jne. jne., niin sellaisesta pystyy vahvempitahtoinen nainen luultavasti luomaan itselleen "sen oikean". Tätä ei kuitenkaan voi suositella kuin itsekkyyden terminaalivaiheessa oleville naisille, joita tuntuu kyllä niitäkin löytyvän...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:04"]
Mitä voit sanoa rehellisesti tietäväsi toisesta ihmisestä toisen tapaamisen jälkeen? Tämä varsinkin jos kumppanisi ei mähki ja pohdi tulevaisuutta kanssasi vaan on ihan perinteisesti ihastunut ja sen myötä hieman (tai vähän enemmänkin) pyörällä päästään. Ei yleistetä tätäkään, mutta sanoisin, että miehellä ei parisuhteen alkuvaiheessa ole omaa identiteettiä lainkaan. Pelkästään hermostuneisuus sekoittaa pakan ihan täysin puhumattakaan tarpeesta piilottaa omat heikkoudet ja korostaa ne vähät hyvät ominaisuudet jotka itseltä löytyy. Epäilisin naisten tilanteen noin yleisesti olevan samalla tasolla.[/quote]
Tässä tulee esiin juuri se dilemma, että miten nykyisin lähes standardiksi muodostunut kaava: treffit tai parit ja sitten välitön yhteydenpidon katkaisu, jollei löydy sitä kemiaa, toimii?
Ehkä tästä johtuen minulla kiinnostus syttyykin yleensä vain sellaisia tyyppejä kohtaan, joiden olemusta on ajan kanssa ehtinyt sulatella (eikä välttämättä suhdemielessä, mutta alitajunta varmaan tekee sitä duunia silti kaiken aikaa taustalla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:16"]
Tässä tulee esiin juuri se dilemma, että miten nykyisin lähes standardiksi muodostunut kaava: treffit tai parit ja sitten välitön yhteydenpidon katkaisu, jollei löydy sitä kemiaa, toimii?
Ehkä tästä johtuen minulla kiinnostus syttyykin yleensä vain sellaisia tyyppejä kohtaan, joiden olemusta on ajan kanssa ehtinyt sulatella (eikä välttämättä suhdemielessä, mutta alitajunta varmaan tekee sitä duunia silti kaiken aikaa taustalla).
[/quote]
Homma voi toimia noin, mikäli tarkoituksena on vaan päästä testaamaan sängyn jousia. Silloin se pintapuolinen hyviä puoliaan korostava ihminen voi tuntua ihan ok vaihtoehdolta.
Jos on tarkoituksena hakea jotain muuta, niin ainakin omasta puolestani voin sanoa, että hitaampi lähestyminen ja juuri toisen olemuksen sulattelu tapahtuu jo paljon ennen kuin tohdin mitään tapaamisia ehdottaa. Sitähän se ihastuminen on.
M33, viimeistä edellinen teksti ja pari muutakin 1. sivulla...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:04"]
Luulen myös, että ymmärsit tuon kirjoittamani tekstin hieman väärin. En suinkaan tarkoittanut sitä, että koko loppuikä pitäisi "treffailla kevyesti". Sitä ajoin takaa, että teineinä testaillaan hieman vesiä (kovin moni kouluihastus ei kuitenkaan siihen avioliittoon ja loppuelämän yhdessäoloon kuitenkaan jatku, vaan poikkeuksiakin on). Sitten kun ajatusmaailma on hieman kypsempi, niin siirrytään siihen parisuhteeseen, joka voi sitten johtaa avioliittoon ja siihen loppuelämän yhdessäoloon.
[/quote]
Toiset meistä ovat syntyneet sillä kypsemmällä ajatusmaailmalla varustettuina. Nuorempana osan ikäluokkaansa mielestä pikkuvanhoja ja yli 30-vuotiaina kuten muutkin. Vesien testailu jää toisilla siis vähemmälle, vaan asioita puntaroidaan ja harkitaan ehkä liikaa tai ehkä omiin tarpeisiin juuri sopivasti.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:04"]
Henkilökohtaisesti en kyllä alkaisi avioliittoa pohtia kuin vasta useamman vuoden parisuhteen ja yhdessä asumisen jälkeen. Aiemminkin saattaisi kyllä olla melko selvää se, että tämä on se ihminen, jonka kanssa haluan loppuelämäni viettää, mutta ei se mielipide kyllä millään hemmetillä vielä parin ensimmäisen tapaamisen aikana muodostu.
[/quote]
En tarkoittanut, että se muodostuu parilla ekoilla treffeillä vaikka olisi tuntenut henkilön jo muutoin pidempäänkin, vaan että jos tulee selvä signaali että henkilö on luultavimmin väärä tai henkilö on liikkeellä vain huvikseen pitämässä hauskaa, se kiinnostus loppuu sen sileän tien. Nimenomaan mitään varmaa ei voi kuvitella pitkään aikaan, varovaisuudestahan tässä nimenomaan onkin kyse.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:04"]
Onnea silti "sen oikean" etsintään, sillä siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse. Valitettavaa tietysti on, että niitä 100% matcheja ei ole olemassakaan. On vain enemmän ja vähemmän yhteensopivia ihmisiä ja tämä yhteensopivuus ei selviä muuten kuin kokeilemalla.
Sen verran vielä lisään tähän, että mikäli satutte löytämään miehen, jonka henkiset kivekset eivät ole vielä laskeutuneet, eli miehen, jolla ei ole omia harrastuksia, ei kavereita, ei mielipiteitä jne. jne., niin sellaisesta pystyy vahvempitahtoinen nainen luultavasti luomaan itselleen "sen oikean". Tätä ei kuitenkaan voi suositella kuin itsekkyyden terminaalivaiheessa oleville naisille, joita tuntuu kyllä niitäkin löytyvän...
[/quote]
Ihan hyviä argumentteja sinulla. Kokeilemisen tarvetta kuitenkin vähentää kohtuullisen hyvä ennakkokäsitys siitä yhteensopivuudesta. Jos se on oikeaan osuva. Voi mennä hyvinkin muutama kultajyvä ohi sitä harjoitellessa. Olen kyllä joskus ollut liian hidas aloitteen tekemisessä, ja se harmittaa edelleen. Kun ymmärtää miksi itse toimii kuten toimii, osaa myös toimia kohtuullisen fiksusti jatkossa.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä antaisiin tuolle nuorellemiehelle mahdollisuuden. Onhan se ehdoton plussa, jos hänestä jo nyt näkee, että on hyvä lasten kanssa. Myös pitkä kiintymys (kahden vuoden ihastus) on plussaa. Mutta koska hänellä on mennyt näin kauan tämän asian julkituomiseen, en ehkä lähtisi hänen kanssaan kahville, vaan miettisin mieluummiin jotain hieman toiminnallisempaa niille ekoille treffeille. Hohtokeilausta, minigolfia (sisätiloissa) tai jotain muuta sellaista, missä on vähän jotain tekemistä eikä ole vaarana, että istutaan hiljaa ja kumpikaan ei keksi jännitykseltään mitään sanottavaa. Tai jos rahat on tiukassa, niin voitte tavata toisen luona vaikka kokkailun merkeissä. Siinä samallahan sitä näkee, miten tiimityöskentely sujuu. Avioliitossa on tärkeää olla hyvä tiimi :-D
Jos mietin omaa miestäni, niin ensimmäisen kerran kun näin hänet, sain hänestä hieman omituisen vaikutelman, aivan kun hän olisi pelännyt naisia ja jännittänyt hermostuksissaan. Asuin silloin tyttösolussa ja hän kävi räpläämässä kämppikseni tietokonetta. Ei hän tehnyt minuun minkäänlaista säväystä. Myöhemmin näin häntä silloin tällöin, koska asuimme kuitenkin samassa talossa ja pyörimme samoilla kulmilla. Tuosta taisi mennä vuosi tai kaksi ennen kuin tulin jutelleeksi hänen kanssaan netissä ja hän pyysi minua ulos. Treffeillä olin jo aivan täpinöissäni ja menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Vielä 15 vuoden naimisissaolon jälkeen en voi kuin onnitella itseäni siitä, että onnistuin saamaan noin hienon miehen <3
Kannustan siis lämpimästi tutustumaan tarkemmin tähän salaiseen ihailijaan.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:17"]
kulmilla. Tuosta taisi mennä vuosi tai kaksi ennen kuin tulin jutelleeksi hänen kanssaan netissä ja hän pyysi minua ulos. Treffeillä olin jo aivan täpinöissäni ja menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Vielä 15 vuoden naimisissaolon jälkeen en voi kuin onnitella itseäni siitä, että onnistuin saamaan noin hienon miehen <3
[/quote]
Nätti tarina, mutta juteltiinko 16 vuotta sitten jo netissä? Irc-galleriakin perustettiin vasta 2000, eikä ollut ihan alkuun kuin pienten piirien juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehelle, että ainakaan vielä sinulla ei ole samanlaisia tunteita, mutta että olet avoin katsomaan muuttuuko tilanne, jos tapaatte muutaman kerran.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:17"]
kulmilla. Tuosta taisi mennä vuosi tai kaksi ennen kuin tulin jutelleeksi hänen kanssaan netissä ja hän pyysi minua ulos. Treffeillä olin jo aivan täpinöissäni ja menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Vielä 15 vuoden naimisissaolon jälkeen en voi kuin onnitella itseäni siitä, että onnistuin saamaan noin hienon miehen <3
[/quote]
Nätti tarina, mutta juteltiinko 16 vuotta sitten jo netissä? Irc-galleriakin perustettiin vasta 2000, eikä ollut ihan alkuun kuin pienten piirien juttu.
[/quote]
Voi pyhä sylvi tuota tietämättömyyden määrää.. Varsinainen IRC ohjelmisto on kehitetty jo 1988 ja sähköposti jo vuosia aikaisemmin, samoin kuin vaikka USENET News. Yliopistopiireissä "juttelu" netissä pyöri jo melko yleisesti 1980-luvun lopussa.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:17"]
kulmilla. Tuosta taisi mennä vuosi tai kaksi ennen kuin tulin jutelleeksi hänen kanssaan netissä ja hän pyysi minua ulos. Treffeillä olin jo aivan täpinöissäni ja menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Vielä 15 vuoden naimisissaolon jälkeen en voi kuin onnitella itseäni siitä, että onnistuin saamaan noin hienon miehen <3
[/quote]
Nätti tarina, mutta juteltiinko 16 vuotta sitten jo netissä? Irc-galleriakin perustettiin vasta 2000, eikä ollut ihan alkuun kuin pienten piirien juttu.
[/quote]
Ircissä juteltiin. Jos olet nuorempaa sukupolvea eikä IRC ole tuttu, niin täältä voit lukea lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/IRC
Mites ap, saikö tämä nuorimies mahdollisuuden? Jäin jännäämään ja peukuttamaan hänen puolestaan.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:09"]
Kuullostaa on verbi, jota käytetään kokkauksessa. Kuulostaa on varmaankin sana, jota hait. Minusta sinun ei kannata ryhtyä mihinkään, koska et kerran tässä vaiheessa ole kiinnostunut. Luultavasti sitä kiinnostusta ei tulekaan, ja yhdessäolostanne tulee vain vaivaantunutta. Saattaa olla hankala lopettaa suhde, jos toinen osapuoli on onnesta sokea. Mutta itse tiedät, tykkäätkö siitä. Tottahan se on. Parhaat suhteet syntyy kaveripohjalta. Mun mielestä se menee kuitenkin niin, että kummallakin kehittyy tunteet pikkuhiljaa, ja kumpikin on ihastunut.
[/quote]
Ei vaan se on KUULLOTTAA, jota sinä tapailet. Ap tarkoittaa kirjoittaa kuulostaa, mutta tuli yksi ylimääräinen l. Tämä on aika yleinen kirjoitusvirhe.
Olen myös eri mieltä kanssasi tapailusta, viimeisempi lainattu kommentti. Koska ap:lle tuli tunnustus täysin puun takaa, on ihan hyvä, että hän tapailee kaveria muutaman kerran osatakseen muodostaa mielipiteensä. Tämä voi olla aivan hyvin joko uuden rakkaustarinan tai ystävyyden alku. Anna mennä, ap. Vaikutat fiksulta tytöltä etkä varmaan halua leikkiä kenenkään tunteilla vaan haluat ihan oikeasti tietää, tulisiko teistä jotakin.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:54"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:17"]
kulmilla. Tuosta taisi mennä vuosi tai kaksi ennen kuin tulin jutelleeksi hänen kanssaan netissä ja hän pyysi minua ulos. Treffeillä olin jo aivan täpinöissäni ja menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen. Vielä 15 vuoden naimisissaolon jälkeen en voi kuin onnitella itseäni siitä, että onnistuin saamaan noin hienon miehen <3
[/quote]
Nätti tarina, mutta juteltiinko 16 vuotta sitten jo netissä? Irc-galleriakin perustettiin vasta 2000, eikä ollut ihan alkuun kuin pienten piirien juttu.
[/quote]
Mutta IRC - irkki - toimi jo 1980-luvun lopuilla. :P
Katso vaikka itse. http://fi.wikipedia.org/wiki/IRC
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:09"]Älä lähde tuohon. Poika-raukka on selvästi ihastuneempi sinuun kuin sinä häneen. Jos alatte seurustelemaan, jätät hänet kuin nallin kalliolle viimeistään parin vuoden päästä kun olet tajunnut "arvosi" ja löydät jonkun "oikean" tai haluat lähteä sellaista etsimään. Ei kannata särkeä toisen sydäntä vain, että saisi kokemuksia seurustelusta. Ystäviä kai voitte silti olla?
[/quote]
Jos haluaa kiduttaa tätä poikaa, niin voitte olla ystäviä. Pojan tekee mieli vetää ranteet auki aina sen jälkeen, kun on sinut tavannut ja jos rupeat seurustelemaan jonkun toisen kanssa tämä tunne potenssiin kaksi. Eli jos poika on fiksu välit poikki. T: kokemusta on