Jos olette kavereiden kanssa/baarissa, niin haluatteko, että puoliso soittaa perään?
Minulla on mies, joka helposti jumahtaa jonnekin. Sanoo tulevansa ”ihan kohta”, mutta ei näy. Olen tapani mukaan laittanut viestejä ”missä oot”, ”huhuu?”, ”ruoka on jo valmis”.
Eilen tiesin, että hän on työkaverin kanssa baarissa heti töiden jälkeen. Sanoi lähtevänsä ”kohta”, mutta tuli vasta 2,5 tunnin päästä. Päätin, että nyt en kysele. Oli ihan kiva olla kotona yksin.
Kun tuli lopulta kotiin, niin ihmetteli,kun en kysellyt. Sanoi, että olin ollut kovin kylmä. Ja sanoi, että haluaa, että kyselen perään.
Onko muilla näin?
Kommentit (23)
En kysy enkä halua että multa kysytään.
Eli miehesi käyttää tuota pitääkseen sinua otteessaan. Hän tietoisesti jumahtaa jonnekin ja saa jotain vahvistusta omille epävarmuuksilleen sillä, että sinä kyselet perään. Älä kysele, vaan heitä moinen sontaläjä pihalle elämästäsi.
Eli se on jämähtänyt jonnekin jotta sais sulta huomiota :D Se siitä "vahingossa" jumahtamisesta. Jos lakkaat kyselemästä perään se alkaa olee ajoissa :D Onpa hauskaa.
Jos on sovittu, että tulee johonkin tiettyyn aikaan, eikä näy eikä kuulu, niin saatan laittaa viestin kyllä. Ja jos ei lue eikä vastaa viestiä, niin saatan laittaa uuden perään, sillä silloin jo lähinnä huolestun, ettei jotain ole sattunut. En kuitenkaan pommita viesteillä jatkuvasti.
Mutta jos ei ole sovittu / kerrottum mitään "kotiutumisaikaa", sitten oletan, että tulee kun tulee. Ehkä joskus viiden jälkeen aamuyöstä saattaisin alkaa sitten huolestua, jos ei näy edelleenkään. Ei ole tällaista tosin sattunut, joskus yöllä olen kyllä herännyt katsomaan kelloa ja ihmettelemään, eikö vieläkään ole tullut kotiin.
No, tällä hetkellä ei edes ole miestä, mutta noin toimin edellisessä pitkässä suhteessa.
En osaa sanoa. En ole koskaan ollut avioliiton aikana kavereiden kanssa baarissa.
Tosin vastahan tässä on oltu yhdessä 24 vuotta.
M51
Joskus kyselen, että onko hauskaa. Mieskin saattaa kysellä perääni. Usein laitan myös hyvän yötä, että mies tietää hiippailla mahdollisimman hiljaa kotiin. Saattaa tulla baarista jo 24 aikaan, jolloin olen usein viikonloppuisin hereillä.
Toisaalta mies on nyt tämän viikon työmatkalla, eikä kumpikaan ole maanantain jälkeen laittanut mitään viestiä tai soittanut. Ei vain ole huvittanut ja ilmeisesti miehellä on siellä omat kiireensä. Tämä päivä enää! Onkin ollut kova ikävä.
Exä oli sellainen että saattoi olla päiväkausia jossakin. Löi luuria korvaan kun soitin tai ei vastannut. Enkä soitellut mitenkään koko aikaa vaan jos aamulla lähti niin illalla soittelin että mikä on homman nimi.
Jossain vaiheessa ei enää kiinnostanut ja kolmen päivän päästä tuli ihmetellen kotiin kun en ollut soitellut. 😆 Ei hitto mikä tyyppi. Ihmetys vaihtui vielä suurempaan ihmetykseen kun huomasi että minulla oli seuraa, hänen ystävänsä.
Jatkoi tuota että lähti "viemään roskia" ja tuli 2 viikon päästä takaisin. En soitellut perään enää ja elin omaa elämääni kunnes jätin itse vastaamatta hänelle enkä vastannut enää koskaan.
En tykkää että perääni soitellaan. Nyksäni teki sitä alussa tosi paljon mutta lopetti kun kerroin että ei tunnu kivalta että puhelin pirisee ja piippaa jatkuvasti. En soittele itsekään perään. Ei ole sellaisia tilanteita että olisi tarvinnut perään soitella. Joskus jos kauppareissuni venähtää tuntien mittaiseksi niin mies saattaa soittaa ja kysyä oonko kunnossa ja se on ok. Harvemmin kuitenkaan kun tietää että nautin omasta ajastani kaupoilla yksin ilman lapsia.
Miehesi käyttää kyllä jonkinnäköistä valtaa sinuun. Ei ole normaalia että ollaan tunteja pois vaan sen takia että toinen huolestuisi ja soittaisi perään. Mitä sitten tekee kun soitat? Senkö jälkeen sitten tulee?
En tietenkään. Silloin, kun toinen on matkoilla, töihin liittyvissä iltatilaisuuksissa tai vaikka ihan vaan baarissa, niin hän on se, joka tarvittaessa soittaa kotiin. Jossain vaiheessa, jos ei yhtään mitään kuulu vaikka on ollut sopimus että ilmoittelee itsestään, saattaisin laittaa viestin, mutta pelkän baarissa viipymisen takia en.
En kysele enkä halua, että kysellään.
En soittele enkä halua, että mun perään soitellaan.
Jos on asiaa niin saa soitella. Ja joskus kysytään toiselta kesken illan/työpäivän mitä kuuluu. Mutta tämäkin on sovittu että jos kiirettä niin ei tartte vastata. Mutta viestittely ei ole mikään valtapeli tyyliin jos et viestittele niin et rakasta.
Tietty jos toinen viipyy poikkeuksellisen pitkään iltamenoissa tai vaikka metsätöissä niin o; kohteliasta ilmoittaaa kotona olevalle tai jos ilmoitusta ei kuulu niin kotonaoleva kysyy ja siihen vastataan.
Jos on sovittu, että hän käy vaan nopeasti jossain eikä ala sitten kuulumaan, niin laitan viestiä, ihan koska ei tarvitse sitten huolestua onko jotain käynyt.
Muuten jos ollaan erikseen viihteellä, pari viestiä jossain kohtaa iltaa on ihan kiva laittaa mutta ei niissä mitään painostusta ole mihinkään tai kyselyä tms. Kummallakaan ei siis ole tapana jäädä tahallaan roikkumaan jonnekin että saisi huomiota.
Ei ole ollut tapana kysellä kesken illan tai työpäivän mitään, ellei tule jotain erityisen akuuttia asiaa. Tietysti siinä kohtaa, jos työpäivä tai ilta muuten venyy, niin on ollut tapana laittaa tilanteesta viestiä puolisolle.
Kyselen silloin kun on tarvetta kysellä ja puoliso saa kysyä minulta milloin tahansa mitä tahansa.
En kysele ja ei mun perääni kysellä.
Sen verran on lasten saannin jälkeen muodostunut "säännöksi", että jos soitan, niin siihen on vastattava. En ole vielä koskaan perään soittanut. Yhteisen perheen nimissä on kohteliasta mainita jotain kotiintuloaikaa, eli oletanko, että meneekö koko viikonloppu vai ei.
Ap, miehesi on k-pää, joka haluaa sinusta kynnysmaton.
Lopeta kaikki kyselyt. Sen lisäksi tänä viikonloppuna itse viihteelle ja jätä mies kotiin. Pidät hauskaa, etkä viestittele miehelle siellä ollessasi.
Aina kun olin jossain, työmatkalla, ylitöissä tai firman juhlissa, viestipommitus oli jatkuvaa. Jos kuuli että mentiin jatkoille saattoi ilmestyä baariin jne
Myöhemmin meni sellaiseksi että alkoi ylitöihin tulla viestittelyä, sitten ihan normaaliin työaikaan ois kesken pitänyt lähteä kotiin.
Nyt ei lähettele enää mitään viestejä, mullen ainaskaan. Mikä on ihan helvetan hyvä
En halua
Ex oli ihme mustasukkainen stalkkeri. Kävin ulkona kavereiden kanssa ehkä kerran tai pari vuodessa ja sain sekopää puolisoltani jatkuvasti viestejä, joissa kyseli, keitä siellä on, onko kivaa, olenko tanssinut, onko minua yritetty iskeä, onko Jarkko/Sami/Tomi tai kuka tahansa miespuolinen työkaveri tai tuttu paikalla, milloin menen kotiin, hänellä on ikävä, joko tuun...
Kun nykyinen mieheni on kavereidensa kanssa ulkona tai vaikka ulkomailla, en kysele perään enkä soittele. Hän sitten laittaa viestiä, kun haluaa ja tulee kotiin kun tulee. Samoin minä saan olla ihan rauhassa, jos lähden kavereiden kanssa johonkin
Ollaan yli neljäkymmentä vuotiaita molemmat
No en kysele eikä minunkaan perään tartte kysellä sen kerran kun minnekään mennään. Jos jotain sattuu niin kyllä viranomaiset on yhteydessä