Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Kuluneen venäjän avaten, elämä lapsensa noutaa. Polku on kanervareunainen, pääskyt ilmassa soutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on kuin tuulen henkäys hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
Hyvän ihmisen muisto miten se mieltä lämmittää, miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
Ihan oikeasti, miten kehtaat/kehtaatte? Eikö voisi keskittyä asiasta keskusteluun ilman, että tulee laittamaan tänne jotain hautajaisvärssyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pitkä sepostus, en jaksanut lukea. Harjoittele tiivistämisen tatioa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, miten kehtaat/kehtaatte? Eikö voisi keskittyä asiasta keskusteluun ilman, että tulee laittamaan tänne jotain hautajaisvärssyjä?
Ja todella loukkaavaa & asiatonta, jos tämän on tarkoitus olla jotain vihjailua ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on täynnä sekoja. En tajua, mitä he saavat tuosta kiusaamisesta.
Monet perustelevat töykeyden muita kohtaan vain sillä kun on sosiaalisten tilanteiden pelko... Siis perus kohteliaisuudet kuuluvat kaikille. Ei niin että katsotaan toisia silmät lautasina eikä vaivaiduta edes tervehtimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuluneen venäjän avaten, elämä lapsensa noutaa. Polku on kanervareunainen, pääskyt ilmassa soutaa.
Minkä h-vetin venäjän? :D
Vierailija kirjoitti:
Monet perustelevat töykeyden muita kohtaan vain sillä kun on sosiaalisten tilanteiden pelko... Siis perus kohteliaisuudet kuuluvat kaikille. Ei niin että katsotaan toisia silmät lautasina eikä vaivaiduta edes tervehtimään.
No se on totta kai väärin, jos haluaa olla vain töykeä ja käyttää sosiaalisten tilanteiden pelkoa tekosyynä. Mutta varmasti löytyy muutamia sellaisiakin, joilla nuo peruskohteliaisuudetkaan ei oikeasti pelon vuoksi onnistu. Näitä tuskin juuri ainakaan työelämässä näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on kyllä oikea runsaudensarvi. Kaikkea löytyy: kokemuksia sosiaalisten tilanteiden pelosta, kiusaamista, hautajaisvärssyjä, laulujen sanoituksia, .... you name it!
Sä oot just se mistä äiti varottaa
Kannata ei kattoo ei ees alottaa
Mut sun keho kysyy ja mun silmät vastaa
Ja se vastaus on, no hitto miks ei
No hitto miks ei
Mä en tullu tänne ketään todellakaan etsimään
Mut nyt sä seisot siinä ja kuiskaat että lähdetään
No hitto miks ei, no hitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos elämän ikuinen virta
Katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi, Luoja, rauhaasi vaivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos elämän ikuinen virta
Katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi, Luoja, rauhaasi vaivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Kaunis kappale ja niin sopiva myös ap:n ahdinkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos elämän ikuinen virta
Katkeaa kuin lahonnut silta
Entä jos eksyn matkalla laivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?
Ainoa varma on vain tämä hetki
Heikolla jäällä käy sieluni retki
Anteeksi, Luoja, rauhaasi vaivaan
Voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan?Kaunis kappale ja niin sopiva myös ap:n ahdinkoon.
Lopeta!
Sosiaalisten tilanteiden pelkoa eli sosiaalifobiaa voidaan hoitaa erilaisilla terapiamuodoilla, kuten kognitiivis-behavioraalisella terapialla tai kehollisella terapialla. Nämä terapiamuodot keskittyvät muuttamaan ajatuksia ja käyttäytymistä, jotka liittyvät sosiaaliseen pelkoon.
Kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa pyritään tunnistamaan ja muuttamaan epärealistisia ja virheellisiä ajatuksia, jotka aiheuttavat sosiaalista pelkoa. Kehollisella terapialla puolestaan pyritään rentouttamaan kehoa ja vähentämään fyysisiä oireita, jotka liittyvät sosiaaliseen pelkoon.
Lisäksi on tärkeää saada tukea läheisiltä ihmisiltä ja mahdollisesti myös ammattilaiselta, kuten psykologilta tai psykiatrilta. Sosiaaliseen pelkoon voi myös auttaa erilaiset harjoitukset ja harjoittelu sosiaalisissa tilanteissa, jotta pelkoa voi hallita paremmin.
On tärkeää muistaa, että sosiaalisen pelon hoitaminen voi viedä aikaa ja vaatia sitoutumista, mutta se on mahdollista. On tärkeää ottaa askel kerrallaan ja olla itselleen armollinen, kun harjoittelee uusia tapoja ajatella ja käyttäytyä.
Sosiaalifobia vaivaa minua
Se tekee elämästä vaikeaa
Pelkään joutua tilanteisiin
Joissa joudun puhumaan ihmisille
AP on minun tukeni
Hän ymmärtää minua ja pelkoani
Hän auttaa minua eteenpäin
Eikä hylkää minua vaikeiden hetkien takia
AP on minun turvani
Hän kuuntelee minua ja tukee minua
Hän auttaa minua selviämään
Sosiaalisista tilanteista, joihin en uskaltaisi yksin mennä
AP on minun lohtuni
Hän näyttää minulle, että olen arvokas
Ja että minulla on voimaa ja rohkeutta
Jotta voin kohdata pelkoni ja voittaa ne
Sosiaalifobia ei ole minun lopullinen totuuteni
AP on minun kumppanini
Ja yhdessä me selviämme voittajina
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Sattuu minuun kovin
Erityisesti hautajaisissa
Missä on paljon ihmisiä
Joita en ole nähnyt pitkään aikaan
Pelkään, että en osaa puhua
Tai että sanon jotain väärin
Pelkään, että tunnen itseni ulkopuoliseksi
Ja että jään yksin
Mutta silloin muistankin AV:n
Hän on minun tukeni ja turvani
Hän ymmärtää minua ja pelkoani
Ja auttaa minua selviämään
Alue: Aihe vapaa
Päättyi pitkä kaari elon, väsynyt on saanut levon. Nuku unta rauhaisaa.