Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy ottaa sellainen asenne, että töissä mietitään ainoastaan työasioita ja tehdään työt. Sitten vapaa-ajalla saa jännittää ja ahdistua meilin määrin.
Jos voi valita, milloin jännittää tai ahdistuu, niin kyse ei silloin ole ongelmallisesta sosiaalisesta ahdistuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta on rakennettu enemmistön ehdoilla, mikä on täysin ymmärrettävää ja perusteltua. Siksi onkin melkoisen ääliömäistä odottaa, että muiden pitäisi sopeutua SINUN sairauteesi maksamalla elämisesi tai tekemällä myönnytyksiä työpaikalla. Ota vastuu omasta elämästäsi ja sopeudu. Muita vaihtoehtoja EI OLE!
Sairaus ei ole valinta.
eri.
Vierailija kirjoitti:
ysäri kirjoitti:
Näitä kirjoituksia lukiessa vaan toivoo että osa ei lisääntyisi.
Kuinkahan moni kirjoittajista on perheellisiä ?
Onkohan omat lapset juuri niitä joiden kanssa käydään joka vuosi keskustelua siitä, kuinka oma kullannuppu ei koskaan tee mitään pahaa ja ainoastaan potkiin päähän jos on tarve tai kaverit painostamassa.
Jokaisella on vastuu omasta itsestään. Sillä, että on joutunut joskus lapsena kiusatuksi ei voi ratsastaa loppuikää, siis tyyliin "en voi käydä töissä koska mulle sanottiin inhottavasti silloin ja silloin". Se ei pidä paikkaaansa ja noin sanova haluaa vaan yrittää häivyttää oman vastuunsa pois.
Et taida tietää, mitä kovan luokan kiusaaminen on.
Kiusaajien puolustajia aina valitettavasti riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta on rakennettu enemmistön ehdoilla, mikä on täysin ymmärrettävää ja perusteltua. Siksi onkin melkoisen ääliömäistä odottaa, että muiden pitäisi sopeutua SINUN sairauteesi maksamalla elämisesi tai tekemällä myönnytyksiä työpaikalla. Ota vastuu omasta elämästäsi ja sopeudu. Muita vaihtoehtoja EI OLE!
Sairaus ei ole valinta.
eri.
Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla on aina yksilön valinnat tavalla tai toisella: vetäytyminen omiin oloihin, vaikeiden kokemusten käsittelemättä jättäminen jne. Sairauksissa, myös mt-puolen sellaisissa, pitäisi korostaa huomattavasti enemmän yksilön omaa vastuuta terveydestä. Siinä missä on kyseenalaista syödä itsensä syöttöporsaaksi ja vaatia sitten yhteiskunnan kustantamia lihavuushoitoja, on ihan yhtä väärin laiminlyödä oma mielenterveys ja vaatia yhteiskunnan kustantamaa terapiaa, jäädä kotiin muiden elätettäväksi jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ysäri kirjoitti:
Näitä kirjoituksia lukiessa vaan toivoo että osa ei lisääntyisi.
Kuinkahan moni kirjoittajista on perheellisiä ?
Onkohan omat lapset juuri niitä joiden kanssa käydään joka vuosi keskustelua siitä, kuinka oma kullannuppu ei koskaan tee mitään pahaa ja ainoastaan potkiin päähän jos on tarve tai kaverit painostamassa.
Jokaisella on vastuu omasta itsestään. Sillä, että on joutunut joskus lapsena kiusatuksi ei voi ratsastaa loppuikää, siis tyyliin "en voi käydä töissä koska mulle sanottiin inhottavasti silloin ja silloin". Se ei pidä paikkaaansa ja noin sanova haluaa vaan yrittää häivyttää oman vastuunsa pois.
Et taida tietää, mitä kovan luokan kiusaaminen on.
Kiusaajien puolustajia aina valitettavasti riittää.
Kyllä teidän eikä tässä ole kyse kiusaajien puolustamisesta. Ikävää hommaa jota ei tarvisi tapahtua, mutta keinot siitä selviämiseen on löydyttävä jokaisen aikuisen ihan omasta työkalupakista. Näin on näreet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, kokeile naimisiin menoa
Kenen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta on rakennettu enemmistön ehdoilla, mikä on täysin ymmärrettävää ja perusteltua. Siksi onkin melkoisen ääliömäistä odottaa, että muiden pitäisi sopeutua SINUN sairauteesi maksamalla elämisesi tai tekemällä myönnytyksiä työpaikalla. Ota vastuu omasta elämästäsi ja sopeudu. Muita vaihtoehtoja EI OLE!
Hyvä, sieltä aimo annos realismia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä saattaa olla kyse myös estyneestä persoonallisuushäiriöstä(engl. avoidant personality disorder)
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle.
Sosiaaliset tilanteet ovat tästä häiriöstä kärsivälle vaikeita, koska hän ajattelee muiden suhtautuvan itseensä kriittisesti tai väheksyvästi. Läheinen tuttavapiiri on usein suppea, ja henkilö kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää.
Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, koska ei ole varma näiden myötämielisyydestä.
Estyneen persoonallisuushäiriön taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä. Yleensä estynyt persoonallisuushäiriö johtaa jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta sopivassa ympäristössä oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.
Hoito
Vaikka persoonallisuushäiriöt ovat henkilön persoonallisuudelle ominaisia pidempiaikaisia reaktio- ja käytöstapoja, saattaa niiden jäykkyys ja joustamattomuus iän myötä vähentyä.
Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta varsinkin silloin, jos hän kykenee itse näkemään, että hänen toimintatapansa ovat poikkeavia.
Myös sosiaaliseen ahdistukseen kohdistetusta lääkehoidosta voi olla apua.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/persoonallisuushairiot/persoonallis…
Avoids occupational activities involving significant interpersonal contact, due to fears of criticism, disapproval, or rejection
Is unwilling to get involved with people unless certain of acceptance
Shows restraint within intimate relationships due to fears of shame or ridicule
Preoccupied with fears of receiving criticism or rejection in social situations
Inhibited in new interpersonal situations due to feelings of inadequacy
Considers self as inferior to others, socially inept, or personally unappealing
Is unusually reluctant to take personal risks or to engage in any new activities because they may prove embarrassing
https://www.theravive.com/therapedia/avoidant-personality-disorder-dsm-…-(f60.6)
Voi ollakin.
Tuossa on itselle eräs erottava tekijä ja se on korostunut tarve. Hyvä jokaisen miettiä voiko se olla omalla kohdalla erityistä vai onko kyseessä pelkkä inhimillinen tarve.Hankala siinä mielessä että ahdistuslääkkeitä ei moni saa ja muut lääkeryhmät eivät toimi samalla tavalla. Monesti saa vain masennus- tai psykoosilääkkeitä beetasalpaajien lisäksi tai tilalta ja yksi kokonainen lääkeryhmä jätetään täysin huomiotta. Asenteistakin kiinni saako ahdistuneisuuteen ulkopuolelta toimivaa apua vai ei. Pelkkä suositus on vain sanahelinää oikeassa elämässä. Puhumattakaan nyt lukuisten lääkekokeiluiden aiheuttamista tekijöistä tai lääkäriaikojen saamisen mahdottomuudesta.
Taas näitä muotidiagnooseja ja medikalisaatiota. "...ajattelee muiden suhtautuvan itseensä kriittisesti tai väheksyvästi, läheinen tuttavapiiri on usein suppea"? Siis oikeesti? Ihan normaaleja ominaisuuksia, ei kaikki ole sellaisia social butterfly -tyyppejä, joilla on kunnon ystävälauma. Kaikilla on myös joskus epävarmuutta, myös niillä jotka antaa itsestään varman ja kovan vaikutelman.
Normaaleja ominaisuuksia tietyssä määrin. Ei enää silloin, kun nuo ajatusmallit eivät jousta ja tulee huomattavia vaikeuksia arkielämässä.
Niin että iki-ihanaa ruusuilla tanssimista pitäisi olla elämän kokoajan? Älä viitsi! Vaikeudet ja niihin sopeutuminen ovat elämää aidoimmillaan.
Luuletko sä, että meillä sos. pelosta kärsivillä ei voi olla myös muita vaikeuksia elämässä? Siis muilla elämän alueilla. No kyllä voi! Kärsin paljon tästä asiasta, mutta se ei todellakaan ole ainoa haaste elämässäni. Että mua suututtaa tuollainen asenne.
Itse myös yritän olla aina ystävällinen muille sosiaalisissa tilanteissa, vaikka ahdistuneisuuteni näkyy kilometrien päähän. No, tämä ei joillekin riitä, vaan täytyy nälviä ja v. ttuilla päin naamaa. Tietävät, että en kuitenkaan sano takaisin. Raukkikset.Taitaa olla ihan omaa kuvitelmaasi. Tuohan kuuluu oireistoon, että kaikki neutraaliksikin tarkoitettu tulkitaan itsekkäästi omaan itseen kohdistetuksi negatiiviseksi sanomiseksi.
Tunnistan kyllä nämä tilanteet 🙄 Jos henkilö tulee virne naamalla sanomaan "Tämä on varmaan ilkeä kysymys, mutta..."
Vai tunnistatko? "Virne naamalla" voi olla ihan vain ystävällinen hymy, "tämä on varmaan ilkeä kysymys" taas saattaa viitata siihen, että haluaa korostaa, ettei yritä tietoisesti loukata kysymyksellään vaikka kysymys saattaa kuulostaa ilkeältä. Kaiken saa väännettyä negatiiviseksi, jos sen on virittynyt tulkitsemaan kielteisesti.
No voi päivää 🙄 Kysymys oli oikeasti loukkaava. Ja tämän kysyjän vieressä olevakin tirskui kun oli niin hassua loukata.
Miten sä voit tulla pätemään, että tiedät mua paremmin miten tilanne meni? Etkö usko, että jotkut vaan on inhottavia ihmisiä?En ollut paikalla, mutta nyt on tiedossa vain sinun näkemys tilanteesta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun tästä vaivasta kärsivä tulkitsee tilanteen ihan päinvastaiseksi kuin se todellisuudessa on. Hyvin harvassa on tuollaiset ihmiset, joilla on pokkaa loukata päin naamaa.
Niin? Harvassa ovat, mutta kyllä heitä on. Osaa ihmisistä ärsyttää jostain syystä tällaiset ujot ja epävarmat ihmiset kuin minä. Näkeehän sen tästä ketjustakin.
Ihmettelen, miksi intät vastaan, kun et edes tästä ongelmasta kärsi. Et siis tiedä, mitä meille kommentoidaan.
Vierailija kirjoitti:
https://static.simpsonswiki.com/images/7/7d/Homer%27s_Muumuu.png
*reps*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta on rakennettu enemmistön ehdoilla, mikä on täysin ymmärrettävää ja perusteltua. Siksi onkin melkoisen ääliömäistä odottaa, että muiden pitäisi sopeutua SINUN sairauteesi maksamalla elämisesi tai tekemällä myönnytyksiä työpaikalla. Ota vastuu omasta elämästäsi ja sopeudu. Muita vaihtoehtoja EI OLE!
Sairaus ei ole valinta.
eri.
Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla on aina yksilön valinnat tavalla tai toisella: vetäytyminen omiin oloihin, vaikeiden kokemusten käsittelemättä jättäminen jne. Sairauksissa, myös mt-puolen sellaisissa, pitäisi korostaa huomattavasti enemmän yksilön omaa vastuuta terveydestä. Siinä missä on kyseenalaista syödä itsensä syöttöporsaaksi ja vaatia sitten yhteiskunnan kustantamia lihavuushoitoja, on ihan yhtä väärin laiminlyödä oma mielenterveys ja vaatia yhteiskunnan kustantamaa terapiaa, jäädä kotiin muiden elätettäväksi jne.
Tämä on muuten todella hyvä vaikkakin usein sivuutettu näkökulma. Masennus hyvänä esimerkkinä: vaikuttaa olevan kaikista suurin synti todeta, että masennuksesta kärsivä voisi auttaa itse toipumistaan. Ei saisi muistuttaa päivärytmin, arkirutiinien, ... merkityksestä vaan pitäisi silitellä päätä ja todeta, että sairastuneen toiminnalla ei missään nimessä voi olla mitään yhteyttä sairastumiseen ja ainoa mikä auttaa on lääkkeet ja pitkä terapia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä saattaa olla kyse myös estyneestä persoonallisuushäiriöstä(engl. avoidant personality disorder)
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle.
Sosiaaliset tilanteet ovat tästä häiriöstä kärsivälle vaikeita, koska hän ajattelee muiden suhtautuvan itseensä kriittisesti tai väheksyvästi. Läheinen tuttavapiiri on usein suppea, ja henkilö kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää.
Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, koska ei ole varma näiden myötämielisyydestä.
Estyneen persoonallisuushäiriön taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä. Yleensä estynyt persoonallisuushäiriö johtaa jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta sopivassa ympäristössä oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.
Hoito
Vaikka persoonallisuushäiriöt ovat henkilön persoonallisuudelle ominaisia pidempiaikaisia reaktio- ja käytöstapoja, saattaa niiden jäykkyys ja joustamattomuus iän myötä vähentyä.
Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta varsinkin silloin, jos hän kykenee itse näkemään, että hänen toimintatapansa ovat poikkeavia.
Myös sosiaaliseen ahdistukseen kohdistetusta lääkehoidosta voi olla apua.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/persoonallisuushairiot/persoonallis…
Avoids occupational activities involving significant interpersonal contact, due to fears of criticism, disapproval, or rejection
Is unwilling to get involved with people unless certain of acceptance
Shows restraint within intimate relationships due to fears of shame or ridicule
Preoccupied with fears of receiving criticism or rejection in social situations
Inhibited in new interpersonal situations due to feelings of inadequacy
Considers self as inferior to others, socially inept, or personally unappealing
Is unusually reluctant to take personal risks or to engage in any new activities because they may prove embarrassing
https://www.theravive.com/therapedia/avoidant-personality-disorder-dsm-…-(f60.6)
Voi ollakin.
Tuossa on itselle eräs erottava tekijä ja se on korostunut tarve. Hyvä jokaisen miettiä voiko se olla omalla kohdalla erityistä vai onko kyseessä pelkkä inhimillinen tarve.Hankala siinä mielessä että ahdistuslääkkeitä ei moni saa ja muut lääkeryhmät eivät toimi samalla tavalla. Monesti saa vain masennus- tai psykoosilääkkeitä beetasalpaajien lisäksi tai tilalta ja yksi kokonainen lääkeryhmä jätetään täysin huomiotta. Asenteistakin kiinni saako ahdistuneisuuteen ulkopuolelta toimivaa apua vai ei. Pelkkä suositus on vain sanahelinää oikeassa elämässä. Puhumattakaan nyt lukuisten lääkekokeiluiden aiheuttamista tekijöistä tai lääkäriaikojen saamisen mahdottomuudesta.
Taas näitä muotidiagnooseja ja medikalisaatiota. "...ajattelee muiden suhtautuvan itseensä kriittisesti tai väheksyvästi, läheinen tuttavapiiri on usein suppea"? Siis oikeesti? Ihan normaaleja ominaisuuksia, ei kaikki ole sellaisia social butterfly -tyyppejä, joilla on kunnon ystävälauma. Kaikilla on myös joskus epävarmuutta, myös niillä jotka antaa itsestään varman ja kovan vaikutelman.
Normaaleja ominaisuuksia tietyssä määrin. Ei enää silloin, kun nuo ajatusmallit eivät jousta ja tulee huomattavia vaikeuksia arkielämässä.
Niin että iki-ihanaa ruusuilla tanssimista pitäisi olla elämän kokoajan? Älä viitsi! Vaikeudet ja niihin sopeutuminen ovat elämää aidoimmillaan.
Luuletko sä, että meillä sos. pelosta kärsivillä ei voi olla myös muita vaikeuksia elämässä? Siis muilla elämän alueilla. No kyllä voi! Kärsin paljon tästä asiasta, mutta se ei todellakaan ole ainoa haaste elämässäni. Että mua suututtaa tuollainen asenne.
Itse myös yritän olla aina ystävällinen muille sosiaalisissa tilanteissa, vaikka ahdistuneisuuteni näkyy kilometrien päähän. No, tämä ei joillekin riitä, vaan täytyy nälviä ja v. ttuilla päin naamaa. Tietävät, että en kuitenkaan sano takaisin. Raukkikset.Taitaa olla ihan omaa kuvitelmaasi. Tuohan kuuluu oireistoon, että kaikki neutraaliksikin tarkoitettu tulkitaan itsekkäästi omaan itseen kohdistetuksi negatiiviseksi sanomiseksi.
Tunnistan kyllä nämä tilanteet 🙄 Jos henkilö tulee virne naamalla sanomaan "Tämä on varmaan ilkeä kysymys, mutta..."
Vai tunnistatko? "Virne naamalla" voi olla ihan vain ystävällinen hymy, "tämä on varmaan ilkeä kysymys" taas saattaa viitata siihen, että haluaa korostaa, ettei yritä tietoisesti loukata kysymyksellään vaikka kysymys saattaa kuulostaa ilkeältä. Kaiken saa väännettyä negatiiviseksi, jos sen on virittynyt tulkitsemaan kielteisesti.
No voi päivää 🙄 Kysymys oli oikeasti loukkaava. Ja tämän kysyjän vieressä olevakin tirskui kun oli niin hassua loukata.
Miten sä voit tulla pätemään, että tiedät mua paremmin miten tilanne meni? Etkö usko, että jotkut vaan on inhottavia ihmisiä?En ollut paikalla, mutta nyt on tiedossa vain sinun näkemys tilanteesta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun tästä vaivasta kärsivä tulkitsee tilanteen ihan päinvastaiseksi kuin se todellisuudessa on. Hyvin harvassa on tuollaiset ihmiset, joilla on pokkaa loukata päin naamaa.
Niin? Harvassa ovat, mutta kyllä heitä on. Osaa ihmisistä ärsyttää jostain syystä tällaiset ujot ja epävarmat ihmiset kuin minä. Näkeehän sen tästä ketjustakin.
Ihmettelen, miksi intät vastaan, kun et edes tästä ongelmasta kärsi. Et siis tiedä, mitä meille kommentoidaan.
Kärsinpäs.
Vierailija kirjoitti:
Kärsinpäs.
No voi päivää, et kyllä kärsi 🙄
Miten ihmeessä tämä ketju on näin sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta on rakennettu enemmistön ehdoilla, mikä on täysin ymmärrettävää ja perusteltua. Siksi onkin melkoisen ääliömäistä odottaa, että muiden pitäisi sopeutua SINUN sairauteesi maksamalla elämisesi tai tekemällä myönnytyksiä työpaikalla. Ota vastuu omasta elämästäsi ja sopeudu. Muita vaihtoehtoja EI OLE!
Sairaus ei ole valinta.
eri.
Ei pidä paikkaansa. Sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla on aina yksilön valinnat tavalla tai toisella: vetäytyminen omiin oloihin, vaikeiden kokemusten käsittelemättä jättäminen jne. Sairauksissa, myös mt-puolen sellaisissa, pitäisi korostaa huomattavasti enemmän yksilön omaa vastuuta terveydestä. Siinä missä on kyseenalaista syödä itsensä syöttöporsaaksi ja vaatia sitten yhteiskunnan kustantamia lihavuushoitoja, on ihan yhtä väärin laiminlyödä oma mielenterveys ja vaatia yhteiskunnan kustantamaa terapiaa, jäädä kotiin muiden elätettäväksi jne.
Tämä on muuten todella hyvä vaikkakin usein sivuutettu näkökulma. Masennus hyvänä esimerkkinä: vaikuttaa olevan kaikista suurin synti todeta, että masennuksesta kärsivä voisi auttaa itse toipumistaan. Ei saisi muistuttaa päivärytmin, arkirutiinien, ... merkityksestä vaan pitäisi silitellä päätä ja todeta, että sairastuneen toiminnalla ei missään nimessä voi olla mitään yhteyttä sairastumiseen ja ainoa mikä auttaa on lääkkeet ja pitkä terapia.
Kyllä, juri näin.
Mikähän siinä on, kun Z-sukupolvi on täynnä näitä erityisherkkyleitä jotka ei töihinkään voi mennä (omasta mielestään)?
Täytyy ottaa sellainen asenne, että töissä mietitään ainoastaan työasioita ja tehdään työt. Sitten vapaa-ajalla saa jännittää ja ahdistua meilin määrin.