Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Nyyh.
Ethän pilkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyyh.
Ethän pilkkaa.
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyyh.
Ethän pilkkaa.
?
Höh.
Vierailija kirjoitti:
Oma toimeentulo täytyy toki huolehtia itse, mutta ei kaikkien tarvitse elää sitä puoliso, lapset, omakotitalo, töissä kahdeksasta neljään -elämää. Lähde kokeilemaan rohkeasti jotain uutta, samalla kehittyy sosiaaliset taidot yrityksen ja erehdyksen kautta.
Mitä se jokin uusi voi konkreettisesti olla?
Kyllä sinä opit. Kokeile, vaikka aloittaa opiskelemalla jokin ammatti, joka kiinnostaa se, että osaa jotain tuo sitten sitä arvostusta. Eikähän sitä työelämässä olla välttämättä pomojen kanssa päivittäin tekemisissä enemmänkin niitten työkavereitten kanssa ja ihan varmasti sitä on alkuun kömpelö, hidas jne. Kaikki ovat, mutta tiimeissä niille työkavereillekin on eduksi, että jokainen osaa niin, että hommat hoituu.
Itse olin vuosikymmeniä tehdastöissä, joissa pääsi välillä vaihtamaan osastoa ja samalla sitä mitä teki.
Samoin se tuote muuttui vuosien myötä, kuten koneetkin.
Siellä oli vastuussa aina siitä omasta osaamisestaan ja aina tuli uusia kuvailemasi kaltaisia nuoriakin töihin.
Heitä kyllä autettiin ja yllättäen osasivatkin noita tietoteknisiä hommia meille vanhoillekin neuvoa.
Samoin oli ihan mielenkiintoista tutustua ihmisiin, jotka tulivat muista maista ja oppivat kieltä työn ohessa.
Älä turhaan aseta itsellesi noita esteitä noista aiemmista kokemuksista. Äläkä vaadi itseltäsi liikoja.
Sieltä tyvestä sinne puuhun edelleenkin noustaan.
Tsemppiä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma toimeentulo täytyy toki huolehtia itse, mutta ei kaikkien tarvitse elää sitä puoliso, lapset, omakotitalo, töissä kahdeksasta neljään -elämää. Lähde kokeilemaan rohkeasti jotain uutta, samalla kehittyy sosiaaliset taidot yrityksen ja erehdyksen kautta.
Mitä se jokin uusi voi konkreettisesti olla?
Tätä minäkin mietin. Itse ainakin ymmärsin, että OJ juuri mietti mikä olisi sellainen työ, jossa noilla rajoitteilla pärjäisi. Nuo muuthan ei tietenkään ole samassa mielessä mitenkään "pakollisia" juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä opit. Kokeile, vaikka aloittaa opiskelemalla jokin ammatti, joka kiinnostaa se, että osaa jotain tuo sitten sitä arvostusta. Eikähän sitä työelämässä olla välttämättä pomojen kanssa päivittäin tekemisissä enemmänkin niitten työkavereitten kanssa ja ihan varmasti sitä on alkuun kömpelö, hidas jne. Kaikki ovat, mutta tiimeissä niille työkavereillekin on eduksi, että jokainen osaa niin, että hommat hoituu.
Itse olin vuosikymmeniä tehdastöissä, joissa pääsi välillä vaihtamaan osastoa ja samalla sitä mitä teki.
Samoin se tuote muuttui vuosien myötä, kuten koneetkin.
Siellä oli vastuussa aina siitä omasta osaamisestaan ja aina tuli uusia kuvailemasi kaltaisia nuoriakin töihin.
Heitä kyllä autettiin ja yllättäen osasivatkin noita tietoteknisiä hommia meille vanhoillekin neuvoa.
Samoin oli ihan mielenkiintoista tutustua ihmisiin, jotka tulivat muista maista ja oppivat kieltä työn ohessa.Älä turhaan aseta itsellesi noita esteitä noista aiemmista kokemuksista. Äläkä vaadi itseltäsi liikoja.
Sieltä tyvestä sinne puuhun edelleenkin noustaan.
Tsemppiä vain.
Häääääääh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmaa ylpeitä..
Siis tää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmaa ylpeitä..
Törkeää kommentointia. Miten jotkut kehtaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmaa ylpeitä..
Törkeää kommentointia. Miten jotkut kehtaa?
Jep, näin sitä vaan lyödään lyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmaa ylpeitä..
Törkeää kommentointia. Miten jotkut kehtaa?
Jep, näin sitä vaan lyödään lyötyä.
Kuka tässä mistään "lyödystä" on puhunut? Oletko edes harkinnut sitä vaihtoehtoa, että nämä elämän ongelmat ovat seurausta ihmisen ikiomista valinnoista (kotiin jumiutuminen sosialisoinnin sijaan jne.) eikä ympäristöstä tai muiden teoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmaa ylpeitä..
Törkeää kommentointia. Miten jotkut kehtaa?
Jep, näin sitä vaan lyödään lyötyä.
Kuka tässä mistään "lyödystä" on puhunut? Oletko edes harkinnut sitä vaihtoehtoa, että nämä elämän ongelmat ovat seurausta ihmisen ikiomista valinnoista (kotiin jumiutuminen sosialisoinnin sijaan jne.) eikä ympäristöstä tai muiden teoista?
Tämä!
Olisi kiva kuulla mitä ap:lle kuuluu nyt?
Tsemppiä!
Suosittelen kaikille kylmiä suihkuja! Otan itse 1 min per päivä, muista hengittää syvään ja hitaasti siinä suihkussa. Itselläni auttanut fyysisiin ahdistusoireisiin eli aiemmin tilanteissa joissa sydän hakkasi kovaa nyt syke on tasaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat varmaa ylpeitä..
Törkeää kommentointia. Miten jotkut kehtaa?
Take that!
Suunnilleen kaikki älykkäät ja lahjakkaat ihmiset kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Ei siitä tarvitse kärsiä. Hae apua kuten hekin. Me melkein kaikki popsitaan lääkkeitä ,jolla tuo
"pakene reatio saadaan hallintaan" Beetasalpaajat tai xanax tms.
Nyyh.