Ihastutaanko sinuun helposti? Miten ns. käsittelet näitä ihastujia? Talttuvatko he sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa tytöt pipar*a. Ei se järvi siiyä kulu vaikka vähän soutelee. Kyllä ne sitten jättävät teidät rauhaan.

Nämä tälläisen neuvon antajat ovat aina miehiä, jotka kuvittelevat että seksi tuntuu aina hyvältä. Ei tunnu. Huono seksi tuntuu lähinnä hammaslääkärin juurihoidolta, hoten jonkun toisen miellyttämiseksi minun järvellä ei soudella. Vain ja ainoastaan silloin kuin itse haluan.

Loistavasti muotoiltu!

Olen vastakohta tuolle mutta vastaan silti :D minuun ei ihastuta (ainakaan en ole sellaisesta saanut mitään merkkejä) mutta itse ihastun todella helposti. Ei ole sekään aina helppoa. Olen pitkässä, hyvässä parisuhteessa mutta minulla on silti myös aina ihastuksia. Ei siis sellaisia joiden vuoksi edes miettisin mieheni jättämistä mutta silti ihastukset saattavat kestää pitkäänkin. Ehkä kyse on jostain hormonaalisesta reaktiosta? Saatan ihastua johonkuhun (siis sellaista että tuntuu perhosia vatsassa, meinaa punastua ja seota sanoissa) ihan tavallisen näköiseen tyyppiin johon en vielä ole edes ehtinyt tutustua. En itsekään osaa sanoa mihin tarkalleen ottaen ihastun vaan kyse on pelkästä fyysisestä reaktiosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naidilla on vaikeaa.

Niin, miehillä on helppoa, sen kun vaan ignooraa täysin. Naiset usein välittävät siitä ettei kellekään jäisi paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Monessakin julkisessa ammatissa ja asiakaspalvelutyössä.

Käsitykseni hurmaamisesta on toivottavasti erilainen kuin sinulla. Missään asiakastyössä tai julkisessa ammatissa ei pitäisi hurmata ihmisiä ja siten taivutella heitä näkemään asioita omalta kannaltasi. Asiallinen ja ystävällinen käytös riittää. Hurmaaminen on manipuloimisen muoto.  

Joissain ammateissa ihmiset pitää hurmata heidän omaksi parhaakseen.

En usko. Silloin tietoisesti vähentää ihmisen oikeutta omaan päätöksentekoon ja ajatteluun. Ikään kuin sinä ammatissasi tietäisit, mikä on toiselle parasta. Voisitko mainita ammattisi tai edes jonkin toisen ammatin, jossa mielestäsi hurmaaminen on moraalisesti oikein. 

En muistaakseni puhunut mistään moraalisesta oikeutuksesta. Oikein tai väärin, se on tehokasta ja sitä käytetään useissa ammateissa. Näyttelijä, malli, pappi, opettaja, myyjä, asiakaspalvelija, motivaatioguru, urheiluvalmentaja, jne. jne.

Käytit sanaa "täytyy", joten oletan sen sisältävän ajatuksen teon oikeellisuudesta. Jos jotakin täytyy tehdä, se on oikein siinä tilanteessa tekijän näkökulmasta. En näe, että mainitsemissasi ammateissa täytyisi hurmata ketään. 

Vaikea kuvitella, että sinuun ihastuisi kukaan missään tilanteessa, joten miksi vänkäät ketjussa?

Onko tämä esimerkki argumentaatiotaidoistasi? :)

Onko tämä esimerkki siitä, miten itse käytät hurmaamista manipulaation välineenä? :)

Tietääkseni ei ole kukaan ollut ihastunut ainakaan vahvasti.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Sivusta totean, että outo kysymys. Eikö oikeasti tule mieleen?

Ei tule. Valaise, jos tiedät paremmin.

Et sitten viitsinyt lukea ketjua.

Luin, mutta en tiedä, miten papin tai opettajan ammattiin liittyy hurmaaminen. Hurmaaminen on toisen järjen sumentamista. Toki monessa työssä niin voi toimia, mutta että työ itsessään edellyttäisi hurmaamista, sitä on vaikeampi uskoa. Mutta joo, annetaan asian olla.

Jos et havaitse, mikä osa papin työssä vaatii toisen ihmisen järjen sumentamista, niin ei sua voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rasittavaa. En vieläkään tiedä, miten toimia näiden ihastujien kanssa eli missä vaiheessa ja miten pitäisi kohteliaasti esittää, että ei ole kiinnostunut vaikuttamatta kuitenkaan tylyltä. 

Jätä kaikki small talk pois ja puhu vain ja ainoastaan siitä asiasta, minkä takia olette tekemisissä. Älä reagoi mihinkään lisäkeskustelun yrityksiin. Sitten poistut nopeasti.

Mutta eikö tuosta tule paha mieli, jos tosi tylysti livahdan heti pois? Viimeksi eilen kaupassa tuli vastaan mies, jonka olen nähnyt muutaman kerran, mutta en ollut koskaan aiemmin jutellut. En haluaisi vaikuttaa epäystävälliseltä. Ja aina on olemassa mahdollisuus, että olenkin väärässä ja mies haluaa ihan vain jutella. Tosin joku vaisto minussa sanoo, että hän katsoi tietyllä tavalla. Olen niin huono näissä, blaah. 

Olet selkeästi empaatikko. Empaatikko voi hyvin, kun muut, myös tuntemattomat, voivat hyvin hänen ympärillään. Empaatikko voi huonosti ja pahimmillaan pilaa koko päivänsä/viikkonsa, jos hän huomaa tai kuvittelee, että jokin hänen sanomisensa tai tekemisensä aiheutti pahan mielen jollekulle, vaikka tuo paha mieli olisi vain lievä harmistus.

Empaatikon tärkein tehtävä on opetella pitämään rajansa ja ymmärtää, ettei hämn ole vastuussa toisten tunnetiloista, eikä niitä tarvitse vaalia itsensä kustannuksella.

Sinun ei tarvitse vaikuttaa tai olla ystävällinen kellekään. Kohtelias on hyvä, mutta kohteliaisuudessa on rajat.

Itse asiassa sinun ei tarvitse olla yhtään mitään tiettyä yhtään kenellekään, jotta heillä olisi mukavampaa, viis omasta tunteestasi.

Anita Moorjani puhuu paljon empatiasta ja sen työkaluista Youtubessa. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Monessakin julkisessa ammatissa ja asiakaspalvelutyössä.

Käsitykseni hurmaamisesta on toivottavasti erilainen kuin sinulla. Missään asiakastyössä tai julkisessa ammatissa ei pitäisi hurmata ihmisiä ja siten taivutella heitä näkemään asioita omalta kannaltasi. Asiallinen ja ystävällinen käytös riittää. Hurmaaminen on manipuloimisen muoto.  

Peukuista päätellen ihmisten hurmaaminen istuu palstamammoille kuin sialle satula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Monessakin julkisessa ammatissa ja asiakaspalvelutyössä.

Käsitykseni hurmaamisesta on toivottavasti erilainen kuin sinulla. Missään asiakastyössä tai julkisessa ammatissa ei pitäisi hurmata ihmisiä ja siten taivutella heitä näkemään asioita omalta kannaltasi. Asiallinen ja ystävällinen käytös riittää. Hurmaaminen on manipuloimisen muoto.  

Joissain ammateissa ihmiset pitää hurmata heidän omaksi parhaakseen.

En usko. Silloin tietoisesti vähentää ihmisen oikeutta omaan päätöksentekoon ja ajatteluun. Ikään kuin sinä ammatissasi tietäisit, mikä on toiselle parasta. Voisitko mainita ammattisi tai edes jonkin toisen ammatin, jossa mielestäsi hurmaaminen on moraalisesti oikein. 

En muistaakseni puhunut mistään moraalisesta oikeutuksesta. Oikein tai väärin, se on tehokasta ja sitä käytetään useissa ammateissa. Näyttelijä, malli, pappi, opettaja, myyjä, asiakaspalvelija, motivaatioguru, urheiluvalmentaja, jne. jne.

Käytit sanaa "täytyy", joten oletan sen sisältävän ajatuksen teon oikeellisuudesta. Jos jotakin täytyy tehdä, se on oikein siinä tilanteessa tekijän näkökulmasta. En näe, että mainitsemissasi ammateissa täytyisi hurmata ketään. 

Vaikea kuvitella, että sinuun ihastuisi kukaan missään tilanteessa, joten miksi vänkäät ketjussa?

Onko tämä esimerkki argumentaatiotaidoistasi? :)

Onko tämä esimerkki siitä, miten itse käytät hurmaamista manipulaation välineenä? :)

Jos tarkoitit emojia, se oli vain pehmentämässä muuten piikikästä vastaustani. Jos taas tarkoitit vänkäämistäni, se on pitkälle kehittynyt erikoistaitoni. Eksyit aiheesta, mutta annetaan tämän kerran olla. 

:)  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rasittavaa. En vieläkään tiedä, miten toimia näiden ihastujien kanssa eli missä vaiheessa ja miten pitäisi kohteliaasti esittää, että ei ole kiinnostunut vaikuttamatta kuitenkaan tylyltä. 

Jätä kaikki small talk pois ja puhu vain ja ainoastaan siitä asiasta, minkä takia olette tekemisissä. Älä reagoi mihinkään lisäkeskustelun yrityksiin. Sitten poistut nopeasti.

Tuollainen käytös voi hämmentää yhdistettynä aurinkoiseen hymyyn ja ihastuneeseen katseeseen. Sitten kuitenkin puhuu vain asiaa ja välttelee muuten yhteydenpitoa. Ei voi yhtään tietää, onko ujo ja ihastunut vai pelkästään välttelevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rasittavaa. En vieläkään tiedä, miten toimia näiden ihastujien kanssa eli missä vaiheessa ja miten pitäisi kohteliaasti esittää, että ei ole kiinnostunut vaikuttamatta kuitenkaan tylyltä. 

Jätä kaikki small talk pois ja puhu vain ja ainoastaan siitä asiasta, minkä takia olette tekemisissä. Älä reagoi mihinkään lisäkeskustelun yrityksiin. Sitten poistut nopeasti.

Mutta eikö tuosta tule paha mieli, jos tosi tylysti livahdan heti pois? Viimeksi eilen kaupassa tuli vastaan mies, jonka olen nähnyt muutaman kerran, mutta en ollut koskaan aiemmin jutellut. En haluaisi vaikuttaa epäystävälliseltä. Ja aina on olemassa mahdollisuus, että olenkin väärässä ja mies haluaa ihan vain jutella. Tosin joku vaisto minussa sanoo, että hän katsoi tietyllä tavalla. Olen niin huono näissä, blaah. 

Olet selkeästi empaatikko. Empaatikko voi hyvin, kun muut, myös tuntemattomat, voivat hyvin hänen ympärillään. Empaatikko voi huonosti ja pahimmillaan pilaa koko päivänsä/viikkonsa, jos hän huomaa tai kuvittelee, että jokin hänen sanomisensa tai tekemisensä aiheutti pahan mielen jollekulle, vaikka tuo paha mieli olisi vain lievä harmistus.

Empaatikon tärkein tehtävä on opetella pitämään rajansa ja ymmärtää, ettei hämn ole vastuussa toisten tunnetiloista, eikä niitä tarvitse vaalia itsensä kustannuksella.

Sinun ei tarvitse vaikuttaa tai olla ystävällinen kellekään. Kohtelias on hyvä, mutta kohteliaisuudessa on rajat.

Itse asiassa sinun ei tarvitse olla yhtään mitään tiettyä yhtään kenellekään, jotta heillä olisi mukavampaa, viis omasta tunteestasi.

Anita Moorjani puhuu paljon empatiasta ja sen työkaluista Youtubessa. Suosittelen!

Kiitos, näin se tietysti on. 

Hurmaaminen sanana tarkoittanee muutakin kuin parisuhdemielessä valloittamista. Mahtavat ihmiset hurmaantua samastakin sukupuolesta, vaikka ovat täysin heteroita.

Muutenhan kukaan Frederikin lisäksi ei voisi esim. hurmata laulullaan.

Joillain kohteilla vain menee yli ja ihastuvat.

Eiköhän hurmaava ja karismaattinen ihminen ole lähes joka hommassa parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rasittavaa. En vieläkään tiedä, miten toimia näiden ihastujien kanssa eli missä vaiheessa ja miten pitäisi kohteliaasti esittää, että ei ole kiinnostunut vaikuttamatta kuitenkaan tylyltä. 

Jätä kaikki small talk pois ja puhu vain ja ainoastaan siitä asiasta, minkä takia olette tekemisissä. Älä reagoi mihinkään lisäkeskustelun yrityksiin. Sitten poistut nopeasti.

Tuollainen käytös voi hämmentää yhdistettynä aurinkoiseen hymyyn ja ihastuneeseen katseeseen. Sitten kuitenkin puhuu vain asiaa ja välttelee muuten yhteydenpitoa. Ei voi yhtään tietää, onko ujo ja ihastunut vai pelkästään välttelevä.

Siis tuossahan annettiin ohje sille, johon ihastutaan. Ymmärsitkö väärin?

Vaikuttaa pikeminkin siltä, että sinä eksyit aiheesta heti kättelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa pikeminkin siltä, että sinä eksyit aiheesta heti kättelyssä.

Kenelle puhut?

Asiakaspalvelutyössä ollessani miehet saattoivat yhtäkkiä huomata katsoneensa silmiini liian pitkään, hätkähtivät tai nolostuivat ja käänsivät katseensa pois. En juurikaan laittautunut mutta kai olin lähestyttävä.

Ikävä kyllä esim. vanhempi naispomo ja jotkut muut työpaikalla saattoivat kohdella sovinistisesti. Onko jotenkin oikeutettua, jos ei laittaudu paljon ja on aikuinen? Ehkä työkokemus vaatimattomaan asemaan yhdistettynä luo välillä outoa käytöstä. Nuorista naisista saattoivat puhua arvostavammin.

Vaikken mitenkään esiintynyt seksikkäästi, tuntui että jotkut salaa moralisoivat minua kuin en vanhana ollut edes kaunis. Todella outoa. Että kehtaankin olla esillä ja alhaisessa asemassa yrittämässä viekotella.

Mikä teidän mielestä on ihastutaan paljon? Ja mihin lasketaan raja? Siihen, että joku tulee juttelemaan kadulla vai lasketaanko vain ne, jotka haluaa selkeästi parisuhteeseen, eikä ole mitään känniääliöitä?

Mietin vain, että miksi niin moni sanoo, että täytyy olla tyly näille?

Mä oon aina ajatellut, että minuun ihastutaan helposti, mutta todella harvoin minun tarvitsee olla kenellekkään tyly. Ei edes niille kännissä oleville, jota en tosin laske tähän "ihastumiseen" mukaan.

Onko mulla käynyt sitten todella hyvä tuuri, että suurin osa on kuitenkin täysin asiallisia. Voisin sanoa, että yksi kymmenestä käyttäytyy epäasiallisesti. Ilmeisesti en siis täyty tätä ihastutaan paljon kriteeriä?

Kuka sen määrittää ja miten?? :)

Täh, sanot suoraan, mutta kohteliaasti että et ole kiinnostunut. Muhun oli nuorempana jatkuvasti joku ihastunut, eikä siitä mitään pahaa seurannut kun olin rehellinen. Typerää on pitää ihastuja "kohteliaisuudesta" siinä luulossa että jotain toivoa olisi. Jos on liian vaikea torjua rehellisesti, voi sanoa esim. ettet etsi tällä hetkellä ketään tai tapailet jo jotakuta. Monen kanssa on onnistunut jatkaa kaverina.

Tästä tuli mieleen nuoruuden kaveri joka roikotti ihastujia, ilmeisesti koska se hiveli itsetuntoa. Hän hihitteli kavereille kuinka se ja se on lääpällään häneen, hän myös tuijotti miehiä keistä ei ollut kiinnostunut, vain saadakseen huomiota, tekstaili ihastujien kanssa ja koko ajan juoruili kavereille ihastujien "epätoivoisista" viesteistä. Kovaan ääneen siis sanoi muille ettei ole todellakaan kiinnostunut, mutta itse ihastujalle lirkutteli. Ei näin.

Olen ujo ja empaattinen. Ihmetyttää että vielä näin yli nelikymppisenäkin minuun ihastutaan. Lähes aina ovat vanhempia miehiä, mutta joitakin nuorempiakin joukossa. Luulen että ujous viehättää miehiä. En ole siitä päässyt vielä vanhanakaan eroon. Olen lisäksi myös hoikka. Kasvoiltani en koe olevani erityisen nätti.

Joskus joku ihastuu, mutta se on hänen oma asiansa. Enhän minä voi sanoa, että hän ei saa olla minuun ihastunut.