Ihastutaanko sinuun helposti? Miten ns. käsittelet näitä ihastujia? Talttuvatko he sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi myyntityössä on tarkoitus saada ihminen ostamaan jotain, mitä hän ei halua ostaa. Siksi tämä hurmataan, tämän kanssa flirttaillaan. Huomaatte sen kyllä jokaisessa asiansa osaavassa feissarissa, esim.

Ei pidä paikkansa. Todella epäasiallista flirtata myyntityössä ja junttimaista.

Provikkapalkalla sitä käytetään kaikki keinot, mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rasittavaa. En vieläkään tiedä, miten toimia näiden ihastujien kanssa eli missä vaiheessa ja miten pitäisi kohteliaasti esittää, että ei ole kiinnostunut vaikuttamatta kuitenkaan tylyltä. 

Kenenkään velvollisuus ei ole tykätä toisesta. Toiselle voi ihan rehellisesti sanoa, ettei kiinnosta eikä siinä ole mitään tylyä. Jos et halua aivan suoraan paukauttaa, että juuri hänen naama ei kiinnosta, voit sanoa olevasi varattu, tai tapailevasi jo jotain, tai teillä oon liikaa ikäeroa, jos sitä on yms. Jotain jolla viesti menee selkeästi perille. Tämän voi tehdä täysin ystävällisesti ja minusta juuri toisen kunnioittamista on olla hänelle suora. 

Entä ne muutamat pari kuukautta ennen selvää kiinnostuksen osoitusta? Kun se ehdotus tai kysymys tulee, olen aina suunnattoman helpottunut, että viimeinkin voin sanoa suoraan, mutta ennen sitä jotkut saattavat kuukaudenkin tai parin ajan vain jutella satunnaisesti. En ole niin rohkea, että uskaltaisin ennen toisen selvää kiinnostuksenosoitusta päin naamaa sanoa, että ei kiinnosta.  

Ongelmani varmaan on, että olen aurinkoinen ja mukava ihminen ihan kaikille. Tosi kiltti ja vilkas ja ehkä sellainen viehättävä. Sitten yhtäkkiä jollekin pitäisi esittää toisenlaista, tylympää ja kovempaa vain siksi, että hän todennäköisesti on kiinnostunut minusta. Se ei ihan tuosta noin vain suju ujolta ihmiseltä. 

Tähän asti olen pyrkinyt toteuttamaan pakomenetelmää, mutta sekin on vaivaannuttavaa. 

On sitä sattunut, mutta ei niin paljon että olisi rutiiniksi pakkien anto tullut. En osaa sellaista, ja yleensä se meneekin sitten siihen, että mies pettyy ja alkaa huoritella, tai roikkuu ja märisee ja on mustasukkainen, vaikka emme ole missään suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

On rasittavaa. En vieläkään tiedä, miten toimia näiden ihastujien kanssa eli missä vaiheessa ja miten pitäisi kohteliaasti esittää, että ei ole kiinnostunut vaikuttamatta kuitenkaan tylyltä. 

Tämä! Jos olet empaattinen , sympaattinen , nätti ,niin on rasittavaa , onneksi on jo ikää tullut ulkonäköönkin. Kun ei haluais olla tyly , mutta . . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rasittavaa. En vieläkään tiedä, miten toimia näiden ihastujien kanssa eli missä vaiheessa ja miten pitäisi kohteliaasti esittää, että ei ole kiinnostunut vaikuttamatta kuitenkaan tylyltä. 

Kenenkään velvollisuus ei ole tykätä toisesta. Toiselle voi ihan rehellisesti sanoa, ettei kiinnosta eikä siinä ole mitään tylyä. Jos et halua aivan suoraan paukauttaa, että juuri hänen naama ei kiinnosta, voit sanoa olevasi varattu, tai tapailevasi jo jotain, tai teillä oon liikaa ikäeroa, jos sitä on yms. Jotain jolla viesti menee selkeästi perille. Tämän voi tehdä täysin ystävällisesti ja minusta juuri toisen kunnioittamista on olla hänelle suora. 

Entä ne muutamat pari kuukautta ennen selvää kiinnostuksen osoitusta? Kun se ehdotus tai kysymys tulee, olen aina suunnattoman helpottunut, että viimeinkin voin sanoa suoraan, mutta ennen sitä jotkut saattavat kuukaudenkin tai parin ajan vain jutella satunnaisesti. En ole niin rohkea, että uskaltaisin ennen toisen selvää kiinnostuksenosoitusta päin naamaa sanoa, että ei kiinnosta.  

Ongelmani varmaan on, että olen aurinkoinen ja mukava ihminen ihan kaikille. Tosi kiltti ja vilkas ja ehkä sellainen viehättävä. Sitten yhtäkkiä jollekin pitäisi esittää toisenlaista, tylympää ja kovempaa vain siksi, että hän todennäköisesti on kiinnostunut minusta. Se ei ihan tuosta noin vain suju ujolta ihmiseltä. 

Tähän asti olen pyrkinyt toteuttamaan pakomenetelmää, mutta sekin on vaivaannuttavaa. 

Sama. On inhottavaa, että pitää muuttua ihan toiseksi ihmiseksi, jotta saisi ihastujamiehet ymmärtämään tilanteen.

Naisilla on niin vaikeaa. Voi valita rauhassa parhaan miehen. Kuinka te jaksatte. Siis aivan kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Monessakin julkisessa ammatissa ja asiakaspalvelutyössä.

Käsitykseni hurmaamisesta on toivottavasti erilainen kuin sinulla. Missään asiakastyössä tai julkisessa ammatissa ei pitäisi hurmata ihmisiä ja siten taivutella heitä näkemään asioita omalta kannaltasi. Asiallinen ja ystävällinen käytös riittää. Hurmaaminen on manipuloimisen muoto.  

Joissain ammateissa ihmiset pitää hurmata heidän omaksi parhaakseen.

En usko. Silloin tietoisesti vähentää ihmisen oikeutta omaan päätöksentekoon ja ajatteluun. Ikään kuin sinä ammatissasi tietäisit, mikä on toiselle parasta. Voisitko mainita ammattisi tai edes jonkin toisen ammatin, jossa mielestäsi hurmaaminen on moraalisesti oikein. 

En muistaakseni puhunut mistään moraalisesta oikeutuksesta. Oikein tai väärin, se on tehokasta ja sitä käytetään useissa ammateissa. Näyttelijä, malli, pappi, opettaja, myyjä, asiakaspalvelija, motivaatioguru, urheiluvalmentaja, jne. jne.

Käytit sanaa "täytyy", joten oletan sen sisältävän ajatuksen teon oikeellisuudesta. Jos jotakin täytyy tehdä, se on oikein siinä tilanteessa tekijän näkökulmasta. En näe, että mainitsemissasi ammateissa täytyisi hurmata ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Sivusta totean, että outo kysymys. Eikö oikeasti tule mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on niin vaikeaa. Voi valita rauhassa parhaan miehen. Kuinka te jaksatte. Siis aivan kamalaa!

Jos olisit lukenut ketjun, tietäisit että miehissäkin on niitä, jotka voivat valita parhaan :)

:))

En minä nyt ihastumisesta tiedä. Olen luonnostaan avoin ja kiinnostunut ihmisistä. Tykkään kommunikoida ja se on minulle helppoa. 

Olen saanut hyvinkin positiivista palautetta siitä että keskityn ihmiseen jonka kanssa kommunikoin, olen aidosti läsnä. 

Tämä on varmaan osittain luonnekysymys osittain työn opettamaa. En kulje ympäriinsä ja kerjää huomiota mutta ystävällisyys ja hymy vetää puoleensa enemmän kuin etikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Monessakin julkisessa ammatissa ja asiakaspalvelutyössä.

Käsitykseni hurmaamisesta on toivottavasti erilainen kuin sinulla. Missään asiakastyössä tai julkisessa ammatissa ei pitäisi hurmata ihmisiä ja siten taivutella heitä näkemään asioita omalta kannaltasi. Asiallinen ja ystävällinen käytös riittää. Hurmaaminen on manipuloimisen muoto.  

Joissain ammateissa ihmiset pitää hurmata heidän omaksi parhaakseen.

En usko. Silloin tietoisesti vähentää ihmisen oikeutta omaan päätöksentekoon ja ajatteluun. Ikään kuin sinä ammatissasi tietäisit, mikä on toiselle parasta. Voisitko mainita ammattisi tai edes jonkin toisen ammatin, jossa mielestäsi hurmaaminen on moraalisesti oikein. 

En muistaakseni puhunut mistään moraalisesta oikeutuksesta. Oikein tai väärin, se on tehokasta ja sitä käytetään useissa ammateissa. Näyttelijä, malli, pappi, opettaja, myyjä, asiakaspalvelija, motivaatioguru, urheiluvalmentaja, jne. jne.

Käytit sanaa "täytyy", joten oletan sen sisältävän ajatuksen teon oikeellisuudesta. Jos jotakin täytyy tehdä, se on oikein siinä tilanteessa tekijän näkökulmasta. En näe, että mainitsemissasi ammateissa täytyisi hurmata ketään. 

Vaikea kuvitella, että sinuun ihastuisi kukaan missään tilanteessa, joten miksi vänkäät ketjussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Monessakin julkisessa ammatissa ja asiakaspalvelutyössä.

Käsitykseni hurmaamisesta on toivottavasti erilainen kuin sinulla. Missään asiakastyössä tai julkisessa ammatissa ei pitäisi hurmata ihmisiä ja siten taivutella heitä näkemään asioita omalta kannaltasi. Asiallinen ja ystävällinen käytös riittää. Hurmaaminen on manipuloimisen muoto.  

Joissain ammateissa ihmiset pitää hurmata heidän omaksi parhaakseen.

En usko. Silloin tietoisesti vähentää ihmisen oikeutta omaan päätöksentekoon ja ajatteluun. Ikään kuin sinä ammatissasi tietäisit, mikä on toiselle parasta. Voisitko mainita ammattisi tai edes jonkin toisen ammatin, jossa mielestäsi hurmaaminen on moraalisesti oikein. 

En muistaakseni puhunut mistään moraalisesta oikeutuksesta. Oikein tai väärin, se on tehokasta ja sitä käytetään useissa ammateissa. Näyttelijä, malli, pappi, opettaja, myyjä, asiakaspalvelija, motivaatioguru, urheiluvalmentaja, jne. jne.

Käytit sanaa "täytyy", joten oletan sen sisältävän ajatuksen teon oikeellisuudesta. Jos jotakin täytyy tehdä, se on oikein siinä tilanteessa tekijän näkökulmasta. En näe, että mainitsemissasi ammateissa täytyisi hurmata ketään. 

Vaikea kuvitella, että sinuun ihastuisi kukaan missään tilanteessa, joten miksi vänkäät ketjussa?

Onko tämä esimerkki argumentaatiotaidoistasi? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Sivusta totean, että outo kysymys. Eikö oikeasti tule mieleen?

Ei tule. Valaise, jos tiedät paremmin.

Vaikeaa päättää kenen kanssa alkaa suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on niin vaikeaa. Voi valita rauhassa parhaan miehen. Kuinka te jaksatte. Siis aivan kamalaa!

No ei voi valita läheskään aina eniten miellyttävää, juuri aiemmin kirjoitin, että naisena olen ihastunut miehiin, jotka ei musta välitä/jättävät. Elämäni on täynnä yksipuoleisia rakkauksia, osa vain niin, että jotkut ovat mua yksipuolisesti rakastaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Sivusta totean, että outo kysymys. Eikö oikeasti tule mieleen?

Ei tule. Valaise, jos tiedät paremmin.

Et sitten viitsinyt lukea ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on niin vaikeaa. Voi valita rauhassa parhaan miehen. Kuinka te jaksatte. Siis aivan kamalaa!

Naisetkin ihastuvat naisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on niin vaikeaa. Voi valita rauhassa parhaan miehen. Kuinka te jaksatte. Siis aivan kamalaa!

Naisetkin ihastuvat naisiin.

Melkein kukaan ei. Tämä ei ole sellainen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuun on aina ihastuttu helposti. Miehet ihastuvat myös vastoin tahtoaan ja esimerkiksi naimisissa oleville miehille tulee usein paniikki muistutella itseään siitä, että ovat naimisissa. Työni vuoksi joudun välillä hurmaamaan ihmisiä, joten yritän pitää siinä balanssia ystävällisyyden ja etäisyyden suhteen. En paljasta itsestäni liikoja. Muissa tilanteissa minulla on usein varsin tyly rooli, en katso silmiin, pidän etäisyyttä, juttelen neutraaleja asioita. Jos joku alkaa ns. riippakiveksi, niin sitten saatan muuttua jopa ilkeäksi. En siedä sitä, että rajojani ei kunnioiteta.

Nyt kyllä kiinnostaa, että missä työssä täytyy hurmata ihmisiä!

Sivusta totean, että outo kysymys. Eikö oikeasti tule mieleen?

Ei tule. Valaise, jos tiedät paremmin.

Et sitten viitsinyt lukea ketjua.

Luin, mutta en tiedä, miten papin tai opettajan ammattiin liittyy hurmaaminen. Hurmaaminen on toisen järjen sumentamista. Toki monessa työssä niin voi toimia, mutta että työ itsessään edellyttäisi hurmaamista, sitä on vaikeampi uskoa. Mutta joo, annetaan asian olla.