Ihastutaanko sinuun helposti? Miten ns. käsittelet näitä ihastujia? Talttuvatko he sitten?

Vierailija kirjoitti:

Olen vastakohta tuolle mutta vastaan silti :D minuun ei ihastuta (ainakaan en ole sellaisesta saanut mitään merkkejä) mutta itse ihastun todella helposti. Ei ole sekään aina helppoa. Olen pitkässä, hyvässä parisuhteessa mutta minulla on silti myös aina ihastuksia. Ei siis sellaisia joiden vuoksi edes miettisin mieheni jättämistä mutta silti ihastukset saattavat kestää pitkäänkin. Ehkä kyse on jostain hormonaalisesta reaktiosta? Saatan ihastua johonkuhun (siis sellaista että tuntuu perhosia vatsassa, meinaa punastua ja seota sanoissa) ihan tavallisen näköiseen tyyppiin johon en vielä ole edes ehtinyt tutustua. En itsekään osaa sanoa mihin tarkalleen ottaen ihastun vaan kyse on pelkästä fyysisestä reaktiosta.

Onko se sitten mikään ihastus ollenkaan, jos se on vain fyysinen reaktio eikä siinä ihmisessä ole edes mitään mikä viehättäisi?

Käsken ämmän painua helvettiin jos se lähestyy mitenkään.

Minuun ei ole ihastunut oikeastaan enää aikuisena kukaan. Joskus yläkoulussa ja lukiossa ehkä pari vähän, mutta ei sekään edennyt mitenkään. Nykyään en tiedä miten suhtautuisin. Olisin varmaan epäileväinen ja vähän vaivaantunut.

Liian vanhat ja liian nuoret sekä sellaiset pelottavat tyypit, kuin Piinassa.

Vierailija kirjoitti:

Liian vanhat ja liian nuoret sekä sellaiset pelottavat tyypit, kuin Piinassa.

Siis olen mies. Myös miehet tulee joskus iskemään. Ne vasta onkin päällekäyviä.

On rasittavaa! Minulla on suuret silmät, pyöreät kasvot ja pitkät hiukset, hymyilen aina ja olen ilmeisesti hyvin helposti lähestyttävä. Vanhassa työpaikassani minuun ihastui ja yritti lähestyä 4 miestä, baarissa en saa olla hetkeä rauhassa, harrastuksissa on tullut miehet lähestymään...

Siis pidän ihmisistä ja tutustun uusiin ihmisiin mielelläni, mutta ei minulla ihan huvin vuoksi ole vihkisormusta. Mies on sanonut, että se on se iloinen ilme, joka vetää ihmisiä puoleensa, mutta enhän mä nyt voi alkaa murjottamaankaan:D