Työkseen siivoavat kertokaa työstänne!
Missä siivoat ja miten sinuun suhtaudutaan kun kerrot mitä työtä teet?
Mitä ällöttävää olet joutunut tekemään?
Millaisia ihmisiä alalle on päätynyt?
Mitä olet saanut selville työsi kautta?( tuttu oli siivoamassa joskus erästä kauppaa ja kertoi siellä olevan paha hyönteisongelma josta ei saanut puhua ja työkaverinsa pyyhki vessat ja pöydät samalla rätillä)
Alkaa tämä työttömyys tympiä sen verran että harkitsen siivousta mutta en tiedä alasta mitään.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Miksi siivoojilla on aina tarve jutustella työstään? Olen työssä isossa toimistotyyppisessä ympäristössä, jossa kaikilla on omat kiireemme ja työnkuvamme. Aina kun siivoojan kanssa sattuu tauolle, niin alkavat aina selittää miten rankka työpäivä on ollut, mitä kaikkea ovat joutuneet tekemään, miten joku laite ei ole toiminut, joku pesuaine loppu, joku pyykkipussi kadonnut, joku työkaveri ei ole suostunut vaihtamaan työvuoroa...... Siis ihan absurdi tilanne kuvitella päinvastoin, että luulisin heitä kiinnostavan kun alkaisin vastaavia murheita jakaa omasta työstäni, mistä heillä ei ole hajua tai mielenkiintoakaan. Vastaavasti minulla ei ole mielenkiintoa heidän pikkudraamoja kohtaan! Ja vaikka kuinka koittaa näkyvästi lukea kännykkäänsä tai lehteä, niin eivät ymmärrä vihjeitä ja senkun jatkavat vaan yksinpuheluaan ja työtovereidensa haukkumista yms.
Jos alat siivoojaksi niin älä ole sellainen.
No ei kyllä ole ollut tarvetta, kuulostaa, että olet joutunut jonkun Veljekset Keskisen Tuulan uhriksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei enää oikeastaan ällötä. Siivoan sairaalassa. Mielellään etsin potilaalle oksennuspussin, jos hän sitä tarvitsee. Helpottaa omaa työtä, ettei tarvitse sitten siivota sitä pitkin huonekaluja ja lattiaa.
Yllättävää vain on, jos vahinko käynyt ja kutsutaan siivoamaan, että minkälainen yllätys siellä odottaa. Kaikesta on selvitty tähän mennessä.
Poikkeuksellista, että tuohon on siivoaja, eikä hoitajat joudu siivoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskeluaikana ollut kesätöissä siivoamassa erästä koulua.
Katosta lattiaan siivottiin kaikki luokat ja luentosalit ja ihan kaikki,
Siivoaminen on raskasta työtä, ja vielä kun pitäisi oppia mitä aineita käyttää eri pinnoille ettei pilaa mitään.
Työaika oli 6 tuntia päivässä ja se oli kyllä todellakin tarpeeksi!
Wn todellakaan jaksaisi tehdä ammatikseni.
Tuo kertomasi on perussiivousta, mitä esim kouluilla tehdään kesäisin. Se on yleensä raskaampaa kuin ylläpitosiivous, mitä taas tehdään muulloin.
Olen itsekin nuorena ollut kesätöissä koululla perussiivouksen parissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä siivoat ja miten sinuun suhtaudutaan kun kerrot mitä työtä teet?
Nykyään vanhainkodissa. Kuten muihinkin ihmisiin, tietenkin.
Mitä ällöttävää olet joutunut tekemään?
Sairaalassa (leikkuri) työnkuvaan kuului amputoitujen raajojen paketointi ja merkkaaminen. Siihenkin tottuu. Muuten ehdottomasti ällöttävimmät hommat ovat ajalta, jolloin työnkuvaan kuului hoivatyötä.
Millaisia ihmisiä alalle on päätynyt?
Kaikenlaisia. Harvalla on vain yksi ammatti. Aiemmin alanvaihtajat tulivat aaltoina niiltä aloilta, joista hommat loppuivat. Ensin ompelijat, sitten elektroniikka, sitten media-ala, sitten insinöörejä ja koronan myötä ravintoloista ja kaupan alalta.
Siis minä vuonna olet ollut leikkureilla laikkarina? Itse olin 2016 eikä todellakaan kuulunut työhön mikään amputoitujen raajojen paketoiminen. Inhottavinta oli lähinnä veristen rättien kerääminen ja veren ja erilaisten eritteiden puhdistaminen.
Tein 17 vuotta sijaishenkilöstössä, leikkurit kuuluivat alueeseen 2003-2009. Sieltä on myös toiseksi inhottavin homma, imupullojen tyhjentäminen.
Ai niin, unohdin imupullot. No ei muuta ku lavuaariin ja pullot dekoon.
Joo, tuo oli sieltä ei kivimmästä päästä oleva homma. Mutta siihen tottui 30 vuoden aikana.
T. Yksi sairaalahuoltaja
Tuo on sitä vanhaa aikaa. Mun nykyinen työ on myös tuota istuskelulinjaa, saa nähdä kuinka kauan (sotea odotellessa).