Lue keskustelun säännöt.
Kenen vastuulla ilmoittaa kuolemasta perilliselle?
28.10.2021 |
Jos jään leskeksi, tulee ilmeisesti perunkirjoitus minun hoidettavaksi(?) Puolisollani on toisessa Pohjoismaassa asuva aikuinen lapsi. Taustalla vahvaa vieraannuttamista ja käytännössä puolisoni on kuullut lapsesta viimeksi yli 15 vuotta sitten. Itse tiedän lapsesta nimen ja syntymävuoden. Mitään yhteyttä ko henkilöön ei ole.
Miten tällaisessa tilanteessa toimitaan? Kenen vastuulla on ilmoittaa kuolemasta tälle rintaperilliselle? Oletettavaa on, että henkilö on täysin passiivinen, tarvitaanko esim hautaamiseen myös hänen lupa? Entä itse perinnön jako?
En miettinyt näitä asioita naimisiin mennessä, nyt pohdin asiaa melko paljon (olen seurannut vierestä yhden uusperheen perunkirjoitussotkua) Olen jopa miettinyt, että ottaisin muodollisesti avioeron ja jatkaisimme yhdessä ilman avioliittoa, mutta tämä tuntuisi liioittelulta.
Kellään kokemuksia tai näkemyksiä?
Kommentit (52)
Puolisosi tietää exänsä nimen ja sen nimen mikä hänellä on ollut. Eiköhän se syntymäpäiväkin tiedossa ole? Syntymämaa? Loput selviää kirkonkirjoista (väestörekisteristä).
Ja nuo tiedot on selvitettävissä ihan nyt jo elossakin. Tuskin se äiti enää voi estää ottamasta yhteyttä aikuiseen ihmiseen?
Jos haluatte maksaa tuolle tuntemattomalle mahdollisimman vähän, niin sitten testamentilla kaikki rahat muille, niin tuo lapsi saa vaan lakiosuutensa. (Kostaako puolisosi siis eksälleen laittamalla lapsensa kärsimään?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallintaoikeustestamentti ei ole missään tapauksessa järkevä tällaisessa tilanteessa. Se tarkoittaisi sitä, että ap käyttää omaisuutta, jonka omistaa tämä tuntematon lapsi. Voi vain kuvitella, kuinka vaikea on hoitaa omaisuuteen liittyviä asioita - esim. sopia mökin välttämättömistä korjauksista sellaisessa tilanteessa.
Kannattaa ennemmin suunnitella asiat niin, että lapsi saa puolison kuoltua lakiosansa, ja ap sitten oikeasti omistaa sen osuuden omaisuudesta, joka jää hänen käyttöönsä.
Siis tässä kohtaa puolisollani olisi hallintaoikeustestamentti minun tai lapseni omistamiin kiinteistöihin. Puolisoni siis ehdotti, että omaisuus siirretään kokonaisuudessaan minun/lapseni nimiin, jolloin puolisoltani ei jää omaisuutta. Puolisoni asema turvataan ikuisella hallintaoikeustestamentilla. Tämä on ollut yksi vaihtoehto. Ap
Minä viittasin nyt jonkun toisen antamaan neuvoon, jossa hän suositteli, että puolisosi tekisi hallintaoikeustestamentin sinulle.
Mutta mitä tulee tähän toiseen ehdotukseen, niin ei omaisuutta niin vain siirrellä puolison tai lapsen nimiin ilman, että siitä tulee lahjaveroseuraamuksia.
Puolisosi siis mielummin maksaa verottajalle lahjaverosta kun lapselleen lakiosuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallintaoikeustestamentti ei ole missään tapauksessa järkevä tällaisessa tilanteessa. Se tarkoittaisi sitä, että ap käyttää omaisuutta, jonka omistaa tämä tuntematon lapsi. Voi vain kuvitella, kuinka vaikea on hoitaa omaisuuteen liittyviä asioita - esim. sopia mökin välttämättömistä korjauksista sellaisessa tilanteessa.
Kannattaa ennemmin suunnitella asiat niin, että lapsi saa puolison kuoltua lakiosansa, ja ap sitten oikeasti omistaa sen osuuden omaisuudesta, joka jää hänen käyttöönsä.
Siis tässä kohtaa puolisollani olisi hallintaoikeustestamentti minun tai lapseni omistamiin kiinteistöihin. Puolisoni siis ehdotti, että omaisuus siirretään kokonaisuudessaan minun/lapseni nimiin, jolloin puolisoltani ei jää omaisuutta. Puolisoni asema turvataan ikuisella hallintaoikeustestamentilla. Tämä on ollut yksi vaihtoehto. Ap
Minkä ikäinen lapsi oli kun hän joutui puolisostasi eroon?
Siis mietin vain, onko heillä yhteistä historiaa? Onko se aito puolisosi tahto, ettei hänen lapsensa saa mitään, koska tuo toinen vanhempi vieraannutti hänet?
Vai onko se ratkaisu, johon hän on valmis, koska haluaa sinun elämäsi olevan helpompaa ja perintöasioiden vaivattomampia.
Tuo lipettiin lähtenyt toinen vanhempi ei puolisosi vauraudesta vaurastu, mutta haluaako puolisosi jatkaa 'koston kierrettä' lapseen?
Puolisosi täytyy itsenäisesti miettiä myös se, minkälaisen viimeisen viestin, perinnön toiselta vanhemmalta, hän haluaa sille lapselleen jättää. Jos mahdollista, onko hänen tahtonsa kuitenkin se, että hänen omaisuudestaan jää lapselle vaikkapa joku tietty rahasumma ? Nyt hänen on vielä mahdollisuus "viimeiseen viestiin" lapselleen (jos ei halua / pysty tätä konkreettisesti tapaamaan) - hän voi kirjoittaa kirjeen, kerätä valokuvia, opettaa lapselle minkälainen on hänen tämän puoleinen sukuhaaransa ja perimänsä, keitä ovat hänen isovanhempansa ja mitä tekivät hänen esi-isänsä sata vuotta sitten. Keitä muita serkkuja ja sukulaisia hänellä Suomessa on. Lapsi voi vielä saada itselleen juuret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se sen lapsen vika ole, että äitinsä on vieraannuttanut.
Vähän ehkä ot, mutta miettisin asiaa myös hänen kannaltaan. Hän on perillinen, halusit sitä tai et.
Luitko muuta kuin otsikon?
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi esittämääsi näkökulmaa miettiä? Vanhempien tässä pitäisi etukäteen lapsen kannalta asioita miettiä. Ei lapsen isän uuden puolison.
Mutta ap on se, jonka käsiin tämä soppa jää, jos mies kuolee ensin. Minusta on ihan ymmärrettävää, että hän on huolissaan ja miettii miten tästä selvitään. Kyllä se poika olisi helpompi etsiä nyt kun mies on vielä elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesänjakaja kutsuu perinnönjakotilaisuuteen viimeistään
Hyvien tapojen mukaista olisi ilmoittaa lapsille kuolemasta ja hautajaisista, minusta se kuuluu leskelle tai hänen vakuuttamalleen.
Hautajaisista ei ole pakko ilmoittaa mutta hyvät tavat vaativat.Mikä pesänjakaja? Ei sellaista edes ole, jos sotä ei erikseen haeta oikeudelta.
Kyllä pesänjakaja on, ja sitä ei erikseen mistään oikeudelta tarvitse hakea jos on useampi kun yksi perijä. Pesänjakajana voi toimia kuka tahansa joka ei kuulu perikuntaan, vaikkapa naapuri. Ja se on perukirja eikä perunkirja, jonka kuka tahansa saa tehdä vaikkapa perikunnan jäsen, mutta sen allekirjoittaa ainoastaan pesänjakaja ja uskotut miehet jotka eivät pesään saa kuulua. Pesänjakaja voi toimia myös pesänhoitajana ja kaikille pesään osallisille on pakko ilmoittaa (todistetusti) oikeudestaan osallistua perukirjoitukseen (eli olla läsnä koska he eivät saa mitään siellä allekirjoittaa). Pesänjakajan pitää myös olla kaikkien pesän osallisilla hyväksymä henkilö ja valtuutettu tehtäväänsä. Että siinä teille pesää noin alkajaisiksi. Sitten asiat voivat muuttua monimutkaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni ehdotti jossain vaiheessa että siirtäisimme sekä mökin että asunnon minun tai lapseni nimiini siten, että hänellä olisi ikuinen hallintaoikeus kumpaankin. Muuta merkittävää omaisuutta meillä ei ole. Minulla on siis yksi rintaperillinen. Tämä selkeyttäisi osaltaan asioita, ei tarvitsisi ainakaan olla ongelmissa sen suhteen, että omaisuutta ei saada jaettua.
Jos oikein ymmärsin, tämä puolisoni rintaperillinen saa tiedon kuolemasta sitten perunkirjoitusten yhteydessä
Kiitos asiallisesti keskusteluun osallistuneille
Ei niitä niin vain "siirretä". Se on joko lahja tai kauppa, millä se omaisuus siirtyy. Hallintaoikeuden pidättämällä toki saa lahjaveroa pienemmäksi, mutta onko lapsella rahaa maksaa niitä veroja? Tai onko sinulla?
Minä en ihan helpolla suostuisi tuohon, että miehen lapselta viedään perintö tällaisella keplottelulla. Hänellä on oikeus isänsä perintöön riippumatta siitä, mitä äitinsä on tehnyt. Toki kuka tahansa voi lahjoittaa omaisuutensa pois, ettei oma lapsi peri, mutta ei ole kyllä mitään kunniallista toimintaa tuollainen, vaan silkkaa kusipäisyyttä.
Poika saattaa jo nyt kokea, että hänen isänsä on hylännyt hänet eikä välitä hänestä pätkääkään. Pitääkö se sitten vielä päästä todistamaan sieltä haudan takaa, että häh hää, mitään en sinulle jättänyt, vaan puljasin omaisuuteni uudelle vaimolle!
Ex-mieheni oli ollut nuoruuden avioliitossa ja hänellä oli siitä yksi poika, johon minäkin olin yhteydessä oman avioliittoni aikana. Mieheni sairastui noin 7 avioliittovuoden jälkeen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Meille oli ehtinyt syntyä 3 lasta. Oli pakko erota, sillä miehen mania muuttui psykoosiksi sairauden hoitamattomuuden vuoksi. ja yritti tappaa minut. Otin eron pakkohoidon aikana ja mieskin oli paremmassa kunnossa lääkehoidon ansiosta useita vuosia, kunnes sai päähänsä muuttaa 600 km-n päähän asunnottomaksi. Noin 20 vuoden ajan hän oli enimmäkseen "lintujen kirjoissa", asui kadulla, metsässä ja oli ihan sekaisin. Osoitetta ja puhelinta ei useimmiten ollut, mutta joskus hän saattoi ilmestyä ovelleni. Hoitoon menemiset kaikuivat kuuroille korville, emme voineet auttaa.
Kun hän kuoli, kadulla silloinkin, sairaalasta otettiin yhteyttä vanhimpaan poikaani (ei hänen vanhimpaan poikaansa 1.avioliitosta) ja hän järjesti hautauksen ja ensimmäisen perunkirjoituksen. Pesä oli varaton, toinen pojistani maksoi seurakunnan laskun, arkkuun ja muihin kuluihin exän rahat riittivät. Vanhimmalta pojalta ei tarvinnut valtakirjaa, koska perintöä ei ollut. Sitten ilmeni, että exälläni oli ollut noin 800 km-n päässä asuinpaikastaan pankkitili, jossa oli noin 8000 euroa. Oli ollut niin sekaisin, ettei tiennyt palkkarahoistaan noin 15 vuoteen ja näki varmaan nälkääkin kadulla. Kun ei ollut osoitetta, eivät tiliotteet häntä tavoittaneet. Sittenpä piti tehdä uusi perukirja ja asianajaja taas hykerteli. Poikapuoleni osoite oli selvinnyt jo kuoleman jälkeen virkatodistuksesta, jonka poikani heti tilasi. Koska vain minä tunsin pojan, kirjoitin hänelle, kerroin isänsä kuolemasta, mutta hän ei vastannut minulle. Minun vanhin poikani kävi Tampereelta Turussa hänen ovensa takana, mutta ei avannut ovea. Kun rahaa löytyi, poikapuoleen piti saada yhteys. Asianajaja ilmoitti, että jos häneltä ei saa valtakirjaa perinnönjaon suorittamiseksi, niin rahat jäävät jakamatta. Kaikilla lapsilla on oikeus lakiosaan, avioliitossa syntyneillä ja myös aviottomilla, joista on tuomittu maksamaan elatusapua tai jonka mies on lapsekseen tunnustanut. Viimein yli vuosi exän kuoleman jälkeen perintö jaettiin 4 yhtäsuureen osaan, mikä oli alunperinkin ollut minun nuorteni tarkoitus. Anteeksi sekava sepustus. Pointti on kuitenkin se, että kaikki kuolinpesän elossa olevat jäsenet on etsittävä vaikka Kivennavalta. Olin työssäni vanhainkodin johtaja ja ollut työn puolesta kuolinpesän ilmoittaja, jos sukulaisia ei ole ollut. Perukirjan ja pesänjaon voi tehdä myös itse, jos osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallintaoikeustestamentti ei ole missään tapauksessa järkevä tällaisessa tilanteessa. Se tarkoittaisi sitä, että ap käyttää omaisuutta, jonka omistaa tämä tuntematon lapsi. Voi vain kuvitella, kuinka vaikea on hoitaa omaisuuteen liittyviä asioita - esim. sopia mökin välttämättömistä korjauksista sellaisessa tilanteessa.
Kannattaa ennemmin suunnitella asiat niin, että lapsi saa puolison kuoltua lakiosansa, ja ap sitten oikeasti omistaa sen osuuden omaisuudesta, joka jää hänen käyttöönsä.
Siis tässä kohtaa puolisollani olisi hallintaoikeustestamentti minun tai lapseni omistamiin kiinteistöihin. Puolisoni siis ehdotti, että omaisuus siirretään kokonaisuudessaan minun/lapseni nimiin, jolloin puolisoltani ei jää omaisuutta. Puolisoni asema turvataan ikuisella hallintaoikeustestamentilla. Tämä on ollut yksi vaihtoehto. Ap
Minä viittasin nyt jonkun toisen antamaan neuvoon, jossa hän suositteli, että puolisosi tekisi hallintaoikeustestamentin sinulle.
Mutta mitä tulee tähän toiseen ehdotukseen, niin ei omaisuutta niin vain siirrellä puolison tai lapsen nimiin ilman, että siitä tulee lahjaveroseuraamuksia.
Lahjaveroseuraamukset toki hoidetaan kuten pitää. Sitä voi pienentää juuri rasitteella hallintaoikeudesta. Mutta se on selvä että lahjavero tulee maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Muodollisesti ei kyllä kannata avioeroa ottaa, jos aikoo kuitenkin jatkaa suhdetta samoin kuin avioliitossa. Koska silloin todennäköisesti ap pysyisi kontaktihenkilönä jos puoliso kuolisi. Tällöin ap:n sitten pitäisi itse selvittää sen lapsen, eli laillisen rintaperillisen tiedot ja ilmoittaa kuolemasta, jotta tämä rintaperillinen voi alkaa järjestämään hautaamista ja perunkirjoitusta. Helpommalla selviää kun pysyy naimisissa ja palkkaa asianajajan sitten jos/kun puoliso kuolee.
Laki ei kyllä tunne avopuolison velvollisuuksia (ei toki myös oikeuksia) puolison kuollessa. Lain edessä avopuolisolla on yhtä paljon velvollisuuksia kuoleman sattuessa kuin vainajan naapurilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47 ei selvästikään tiedä, mikä on pesänjakaja. Sellaista ei ole, jos sitä ei erikseen haeta oikeudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoitukseen on hankittava sukuselvitys kaikista vainajan sukulaisista sekä vainajan asuinpaikoista.
Kaikille perillisille on lähetettävä kutsu perunkirjoitukseen.
Perunkirjoitus ei ole perinnönjako tilaisuus, vaan siinä selvitetään vainajan omaisuus, varat ja velat.
Se perukirja menee verottajalle myös pankkiin.
Kuolinviesti on viesti joka aina ilmoitetaan lähiomaisille. On ilmoitettu vuosisatoja sitten jopa jalan ja hevoskyytillä kaukaa matkojen takaa.
Ja kyllä, kyllä voi palkata lakimiehen tekemään sukuselvitys kaikkinensa. Ja vaimohan ei ole perillinen
(ellei testamentissa toisin mainita) vaan tämän kuolleen miehen perillinen on hänen lapsensa.
Perunkirjoitusta ei voida tehdä, elleivät kaikki sukuselvityksessä olevat perilliset ole saaneet tietoa perukirkjoistuksesta.
Kuka kuolinviestin toimittaa?
Kuka vaan. Yleensä se lähin ihminen joka ko. tuntee soittaa tai lähettää kirjeen että tämä omaisesi on pois nukkunut.
Kuka mukaan sen tekisi, kuin ihminen joka tuntee ja tietää hlön jolle pitää ilmoittaa?
Sehän lähiomaisten velvollisuus ilmoittaa muille että äitisi tai isässi on kuollut.
Sairaalan ilmoittaaa kuolemasta vain siinä tapauksessa, että henkilö on sairaalan yhteystiedoissa ilmoitettu lähimmäksi omaiseksi.
En tiedä enkö osaa ilmaista itseäni, mutta tässä ei ole kyse siitä, että en haluaisi ilmoittaa lähiomaiselle eli lapselle. Vaan kyse on siitä, että minulla ei ole mitään tietoa yhteystiedoista eikä siitä, onko kyseinen henkilö enää sen niminen, johon hänet on ristitty. Ap
Puoliso varmaan tietää viimeisimmät tiedot lapsestaan (nimi, syntymäaika, muuttanut Pohjoismaahan X). Nämä tiedothan pitäisi olla suomalaisessa väestörekisterissä myös. Jos puoliso on jo kuollut, voi kysyä toisen pohjoismaan väestörekisteristä ajantasaisia tietoja lapselle. Eiköhän esim. ruotsalainen väestörekisteriviranomainen vastaisi jos kyselisi. Luulisin, että jos nimi on muutettu, niin entisen nimen täytyy silti näkyä väestörekisteritiedoissa, joten se, että mahdollisesti kyselee vanhalla nimellä, ei haittaisi.
Ja minusta olisi kohteliasta ilmoittaa hautajaisten ajankohdasta, jos lapsen yhteystiedot saataisiin selville ajoissa. Todennäköisesti lapsi ei tulisi, jos on vieraannuttamisesta kysymys, mutta silti. Hautajaiset varmastikin voidaan järjestää vaikka ei lasta tavoitettaisi ajoissa.
Joskus, jos nimi on epätavallinen, voi yrittää hakea nettihaulla, mutta sehän ei onnistu jos nimi on muutettu.
Muodollisesti ei kyllä kannata avioeroa ottaa, jos aikoo kuitenkin jatkaa suhdetta samoin kuin avioliitossa. Koska silloin todennäköisesti ap pysyisi kontaktihenkilönä jos puoliso kuolisi. Tällöin ap:n sitten pitäisi itse selvittää sen lapsen, eli laillisen rintaperillisen tiedot ja ilmoittaa kuolemasta, jotta tämä rintaperillinen voi alkaa järjestämään hautaamista ja perunkirjoitusta. Helpommalla selviää kun pysyy naimisissa ja palkkaa asianajajan sitten jos/kun puoliso kuolee.