Lue keskustelun säännöt.
Kenen vastuulla ilmoittaa kuolemasta perilliselle?
28.10.2021 |
Jos jään leskeksi, tulee ilmeisesti perunkirjoitus minun hoidettavaksi(?) Puolisollani on toisessa Pohjoismaassa asuva aikuinen lapsi. Taustalla vahvaa vieraannuttamista ja käytännössä puolisoni on kuullut lapsesta viimeksi yli 15 vuotta sitten. Itse tiedän lapsesta nimen ja syntymävuoden. Mitään yhteyttä ko henkilöön ei ole.
Miten tällaisessa tilanteessa toimitaan? Kenen vastuulla on ilmoittaa kuolemasta tälle rintaperilliselle? Oletettavaa on, että henkilö on täysin passiivinen, tarvitaanko esim hautaamiseen myös hänen lupa? Entä itse perinnön jako?
En miettinyt näitä asioita naimisiin mennessä, nyt pohdin asiaa melko paljon (olen seurannut vierestä yhden uusperheen perunkirjoitussotkua) Olen jopa miettinyt, että ottaisin muodollisesti avioeron ja jatkaisimme yhdessä ilman avioliittoa, mutta tämä tuntuisi liioittelulta.
Kellään kokemuksia tai näkemyksiä?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjakaja viimeistään ilmoittaa, joten älä huoli
Mikä perinnönjakaja?
Mistä se sellainen perinnönjakaja yhtä-äkkiä tulee, jos ei sukulaiset itse sitä hanki?
Ja mihin sitä perinnönjakajaa tarvitaan?
Luuletko että jostain noin vaan ilmestyy joku, joka alkaa määräillä ja jakaa vainajan omaisuutta ja varoja?
Yleensä omaiset jakavat perinnön testamentin tai sopimansa mukaan.
Ei ole olemassa mitään perinnönjakajaa yhteiskunnalla, joka noin vaan ilmestyy eri perheiden kotiin, kun joku perheessä kuolee.
Nämä asiat on kaikki itse sovittava ja hankkittava ja kaikki myös maksaa erikseen.
Aivan uskomattoman heikot käsitykset ja tiedot on ihmisillä siitä, mitä tapahtuu ja miten menetellään kun omainen kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joku omainen asuu Pohjoismaissa, niin hänet kyllä tavoitetaan ja saadaan selville osoite.
Perinnönsaajat on tavoitettu jopa oudoimmistakin maista, kuten Thaimaasta, Japanista tai Intiasta.
Mutta tottahan se maksaa. Tuon selvittämiseen kuluu aikaa ja tietoliikenneyhteyksiä, mutta mahdollista se on.
Se joka sukuselvitystä tekee, tottakai laskuttaa kaikki kulut vainajan kuolipesältä.
Suvussani on useita ulkomailla töissäolevia henkilöitä, ja jotka ovat asuneet myös siellä vuosiakausia.
Kaikkilta on sukuselvitykset saatu ja kutsu perukirjoitukseen lähetetty.
En ole lukenut ketjua mutta ennen perilliset selvisi kirkkoherranvirastosta tilatusta virkatodistuksesta. Jos ei kuulu ev.lut.srk niin oliko ent.Väestörekisteristä todistus. Nykyään kai Digi-js väestörekisteri tms.
Tietenkin jos puoliso on tolkuissaan kysy häneltä perillisen synt.aika ja koko nimi ym. Tai pyydä hommaamaan virkatodistus missä perillinen, tosin ei tietoa annetaanko tuo missä perillinen, etukäteen. Miksei annettais? Tai ne kyllä kai.maksaa jotain edelleen.
Älä eroa, voitte tehdä myös avioehdon selkeyttämään kuviota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perunkirjoitukseen on hankittava sukuselvitys kaikista vainajan sukulaisista sekä vainajan asuinpaikoista.
Kaikille perillisille on lähetettävä kutsu perunkirjoitukseen.
Perunkirjoitus ei ole perinnönjako tilaisuus, vaan siinä selvitetään vainajan omaisuus, varat ja velat.
Se perukirja menee verottajalle myös pankkiin.
Kuolinviesti on viesti joka aina ilmoitetaan lähiomaisille. On ilmoitettu vuosisatoja sitten jopa jalan ja hevoskyytillä kaukaa matkojen takaa.
Ja kyllä, kyllä voi palkata lakimiehen tekemään sukuselvitys kaikkinensa. Ja vaimohan ei ole perillinen
(ellei testamentissa toisin mainita) vaan tämän kuolleen miehen perillinen on hänen lapsensa.
Perunkirjoitusta ei voida tehdä, elleivät kaikki sukuselvityksessä olevat perilliset ole saaneet tietoa perukirkjoistuksesta.
Kuka kuolinviestin toimittaa?
Kuka vaan. Yleensä se lähin ihminen joka ko. tuntee soittaa tai lähettää kirjeen että tämä omaisesi on pois nukkunut.
Kuka mukaan sen tekisi, kuin ihminen joka tuntee ja tietää hlön jolle pitää ilmoittaa?
Sehän lähiomaisten velvollisuus ilmoittaa muille että äitisi tai isässi on kuollut.
Sairaalan ilmoittaaa kuolemasta vain siinä tapauksessa, että henkilö on sairaalan yhteystiedoissa ilmoitettu lähimmäksi omaiseksi.
En tiedä enkö osaa ilmaista itseäni, mutta tässä ei ole kyse siitä, että en haluaisi ilmoittaa lähiomaiselle eli lapselle. Vaan kyse on siitä, että minulla ei ole mitään tietoa yhteystiedoista eikä siitä, onko kyseinen henkilö enää sen niminen, johon hänet on ristitty. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun henkilö kuolee, velvoittaa laki tekemään perukirjan, jonka yleensä tekee joku perillisistä / leski / heidän palkkaamansa juristi.
Perukirjassa selvitetään vainajan varat+velat +omaisuus sekä mahdollisen lesken vastaavat - jos leski on varattomampi, määritellään perukirjassa minkä suuruinen on hänen tasinko-osuutensa.
Vainajan mahdolliset rintaperillisiä selvitetään siten, että tuo perukirjan tekijä hankkii 'katkeamattomaan' virkatodistusketjun koko vainajan elämän ajalta kaikista niistä paikoista mihin hän on virallisesti muuttanut asumaan. jOS miehesi on ollut naimisissa lapsen syntyessä tai lapsen erikseen tunnistanut, löytyy hänestä merkintä sen ajankohdan virkatodistuksesta.
JOS lapsi on täysi ei-tunnustettu lehtolapsi jää hän tässä selvityksessä pimentoon.
Jos olisin sinä, ehdottaisin miehellesi, että hän nyt heti on sen verran tekemisissä lapsen äidin kanssa, ett pyytää aikanaan tulevaa perintöä varten tämän tiedot (ja kirjaa ne sitten ylös teille molemmille sekä mahdollisimman paljon muuta yhteystietoa ) - sitten palkkaatte juristin joka tekee teille keskinäisen hallintaoikeustestamentin, eli omaisuus periytyy mutta sen hallinta jää leskelle - näin lapsi voi muuttaa kodin auton ja mökin rahaksi vasta kun te molemmat olette menehtyneet.
Kohtuullista minusta olisi toki kirjata, että mahdollinen perintövero hoituu siitä pesän omaisuudesta ettei lapselle vieraassa maassa koidu siitä mitään velkavankeutta.
Ja nyt saattaisi olla viimeinen 'korkea aika' isän palauttaa suhteita lapseensa, jos hänellä siihen yhtään mitään intressiä on.
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa, voitte tehdä myös avioehdon selkeyttämään kuviota.
Puolisoni ehdotti jossain vaiheessa että siirtäisimme sekä mökin että asunnon minun tai lapseni nimiini siten, että hänellä olisi ikuinen hallintaoikeus kumpaankin. Muuta merkittävää omaisuutta meillä ei ole. Minulla on siis yksi rintaperillinen. Tämä selkeyttäisi osaltaan asioita, ei tarvitsisi ainakaan olla ongelmissa sen suhteen, että omaisuutta ei saada jaettua.
Jos oikein ymmärsin, tämä puolisoni rintaperillinen saa tiedon kuolemasta sitten perunkirjoitusten yhteydessä
Kiitos asiallisesti keskusteluun osallistuneille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa, voitte tehdä myös avioehdon selkeyttämään kuviota.
Puolisoni ehdotti jossain vaiheessa että siirtäisimme sekä mökin että asunnon minun tai lapseni nimiini siten, että hänellä olisi ikuinen hallintaoikeus kumpaankin. Muuta merkittävää omaisuutta meillä ei ole. Minulla on siis yksi rintaperillinen. Tämä selkeyttäisi osaltaan asioita, ei tarvitsisi ainakaan olla ongelmissa sen suhteen, että omaisuutta ei saada jaettua.
Jos oikein ymmärsin, tämä puolisoni rintaperillinen saa tiedon kuolemasta sitten perunkirjoitusten yhteydessä
Kiitos asiallisesti keskusteluun osallistuneille
Perunkirjoituksen yhteydessä se saattaa aika todennäköisesti olla sinä (tai sinun lapsesi) joka häntä etsii ja yrittää saada häneen yhteyttä, joten miehesi kyllä kannattaisi nyt yrittää itse selvittää missä lapsi luuraa.
Miehesi voi tehdä testamentin sinulle
Ja lapsi saa vaatia lakiosaa jos vaatii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun henkilö kuolee, velvoittaa laki tekemään perukirjan, jonka yleensä tekee joku perillisistä / leski / heidän palkkaamansa juristi.
Perukirjassa selvitetään vainajan varat+velat +omaisuus sekä mahdollisen lesken vastaavat - jos leski on varattomampi, määritellään perukirjassa minkä suuruinen on hänen tasinko-osuutensa.
Vainajan mahdolliset rintaperillisiä selvitetään siten, että tuo perukirjan tekijä hankkii 'katkeamattomaan' virkatodistusketjun koko vainajan elämän ajalta kaikista niistä paikoista mihin hän on virallisesti muuttanut asumaan. jOS miehesi on ollut naimisissa lapsen syntyessä tai lapsen erikseen tunnistanut, löytyy hänestä merkintä sen ajankohdan virkatodistuksesta.
JOS lapsi on täysi ei-tunnustettu lehtolapsi jää hän tässä selvityksessä pimentoon.Jos olisin sinä, ehdottaisin miehellesi, että hän nyt heti on sen verran tekemisissä lapsen äidin kanssa, ett pyytää aikanaan tulevaa perintöä varten tämän tiedot (ja kirjaa ne sitten ylös teille molemmille sekä mahdollisimman paljon muuta yhteystietoa ) - sitten palkkaatte juristin joka tekee teille keskinäisen hallintaoikeustestamentin, eli omaisuus periytyy mutta sen hallinta jää leskelle - näin lapsi voi muuttaa kodin auton ja mökin rahaksi vasta kun te molemmat olette menehtyneet.
Kohtuullista minusta olisi toki kirjata, että mahdollinen perintövero hoituu siitä pesän omaisuudesta ettei lapselle vieraassa maassa koidu siitä mitään velkavankeutta.Ja nyt saattaisi olla viimeinen 'korkea aika' isän palauttaa suhteita lapseensa, jos hänellä siihen yhtään mitään intressiä on.
Kiitos erinomaisesta kommentista. Haluaisin nyt tässä yhteydessä tuoda esiin argumentin, jonka meinasin laittaa jo aiempaan muutamaan kommenttiin.
Mistä syntyy oletus asianosaisten sukupuolista? En ole kertonut asianosaisten sukupuolia missään kohtaa. Ap
Ja mies voi sanoa testamentissa että lapsi ei ole pitänyt yhteyttä loukannut ja siksi ei ole saava lakiosaakaan
Hyvä juristi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kaikilta perillisiltä tarvita niitä hiton valtakirjoja joka asiaan? Miten mitään pankkiasioita voi edes hoitaa, jos ei ole tietoa, missä maassa ja minkä niminen joku perillisistä on?
Hallintaoikeustestamentti ei ole missään tapauksessa järkevä tällaisessa tilanteessa. Se tarkoittaisi sitä, että ap käyttää omaisuutta, jonka omistaa tämä tuntematon lapsi. Voi vain kuvitella, kuinka vaikea on hoitaa omaisuuteen liittyviä asioita - esim. sopia mökin välttämättömistä korjauksista sellaisessa tilanteessa.
Kannattaa ennemmin suunnitella asiat niin, että lapsi saa puolison kuoltua lakiosansa, ja ap sitten oikeasti omistaa sen osuuden omaisuudesta, joka jää hänen käyttöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös kaikilta perillisiltä tarvita niitä hiton valtakirjoja joka asiaan? Miten mitään pankkiasioita voi edes hoitaa, jos ei ole tietoa, missä maassa ja minkä niminen joku perillisistä on?
Niinpä. Senpä takia miehen kannattaisi jo tässä vaiheessa selvittää lapsensa yhteystiedot, jotta asioiden hoito ei olisi ap:lle myöhemmin älyttömän vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja mies voi sanoa testamentissa että lapsi ei ole pitänyt yhteyttä loukannut ja siksi ei ole saava lakiosaakaan
Hyvä juristi!
Tämä tuskin riittää perusteeksi lakiosan eväämiseen.
Se lapsi varmaan mielummin haluaisi kontaktin ennen isän kuolemaa eikä sen jälkeen. Eipä se vieraannuttaminenkaan lapsen tahto taida olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun henkilö kuolee, velvoittaa laki tekemään perukirjan, jonka yleensä tekee joku perillisistä / leski / heidän palkkaamansa juristi.
Perukirjassa selvitetään vainajan varat+velat +omaisuus sekä mahdollisen lesken vastaavat - jos leski on varattomampi, määritellään perukirjassa minkä suuruinen on hänen tasinko-osuutensa.
Vainajan mahdolliset rintaperillisiä selvitetään siten, että tuo perukirjan tekijä hankkii 'katkeamattomaan' virkatodistusketjun koko vainajan elämän ajalta kaikista niistä paikoista mihin hän on virallisesti muuttanut asumaan. jOS miehesi on ollut naimisissa lapsen syntyessä tai lapsen erikseen tunnistanut, löytyy hänestä merkintä sen ajankohdan virkatodistuksesta.
JOS lapsi on täysi ei-tunnustettu lehtolapsi jää hän tässä selvityksessä pimentoon.Jos olisin sinä, ehdottaisin miehellesi, että hän nyt heti on sen verran tekemisissä lapsen äidin kanssa, ett pyytää aikanaan tulevaa perintöä varten tämän tiedot (ja kirjaa ne sitten ylös teille molemmille sekä mahdollisimman paljon muuta yhteystietoa ) - sitten palkkaatte juristin joka tekee teille keskinäisen hallintaoikeustestamentin, eli omaisuus periytyy mutta sen hallinta jää leskelle - näin lapsi voi muuttaa kodin auton ja mökin rahaksi vasta kun te molemmat olette menehtyneet.
Kohtuullista minusta olisi toki kirjata, että mahdollinen perintövero hoituu siitä pesän omaisuudesta ettei lapselle vieraassa maassa koidu siitä mitään velkavankeutta.Ja nyt saattaisi olla viimeinen 'korkea aika' isän palauttaa suhteita lapseensa, jos hänellä siihen yhtään mitään intressiä on.
Kiitos erinomaisesta kommentista. Haluaisin nyt tässä yhteydessä tuoda esiin argumentin, jonka meinasin laittaa jo aiempaan muutamaan kommenttiin.
Mistä syntyy oletus asianosaisten sukupuolista? En ole kertonut asianosaisten sukupuolia missään kohtaa. Ap
Itse oletin lapsen muuttaneen maasta äitinsä kotimaahan, useimmiten kun kuitenkin se äiti 'saa' helpommin' sen lapsen itselleen ja intuitiivisesti olisi paljon erikoisempaa, jos lapsi olisi muuttanut isän kanssa pois maasta ja tuo isä olisi hänet vieraannuttanut (silloin varmaan olisi takana joku 'tragedia' jonkun eri-uskontoisen isän kanssa, ja lähestulkoon uutisoitu 'lapsikaappaus' - anyway, ajattelen perinteisesti ja sen takia oletin automaattisesti, että puolisosi on lapsen isä (hän ollut tuolloin perinteisessä parisuhteessa ja lapsi lähtenyt 'luomuna' alkuun) ja ja teillä on ns perinteinen avioliitto eli tuolloin sinä olisit nainen.
Mutta pahoittelut jos tämä arvausleikki meni väärin. Sinällään se ei muuta näitä perimis- yms juttuja laisinkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Hallintaoikeustestamentti ei ole missään tapauksessa järkevä tällaisessa tilanteessa. Se tarkoittaisi sitä, että ap käyttää omaisuutta, jonka omistaa tämä tuntematon lapsi. Voi vain kuvitella, kuinka vaikea on hoitaa omaisuuteen liittyviä asioita - esim. sopia mökin välttämättömistä korjauksista sellaisessa tilanteessa.
Kannattaa ennemmin suunnitella asiat niin, että lapsi saa puolison kuoltua lakiosansa, ja ap sitten oikeasti omistaa sen osuuden omaisuudesta, joka jää hänen käyttöönsä.
Siis tässä kohtaa puolisollani olisi hallintaoikeustestamentti minun tai lapseni omistamiin kiinteistöihin. Puolisoni siis ehdotti, että omaisuus siirretään kokonaisuudessaan minun/lapseni nimiin, jolloin puolisoltani ei jää omaisuutta. Puolisoni asema turvataan ikuisella hallintaoikeustestamentilla. Tämä on ollut yksi vaihtoehto. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hallintaoikeustestamentti ei ole missään tapauksessa järkevä tällaisessa tilanteessa. Se tarkoittaisi sitä, että ap käyttää omaisuutta, jonka omistaa tämä tuntematon lapsi. Voi vain kuvitella, kuinka vaikea on hoitaa omaisuuteen liittyviä asioita - esim. sopia mökin välttämättömistä korjauksista sellaisessa tilanteessa.
Kannattaa ennemmin suunnitella asiat niin, että lapsi saa puolison kuoltua lakiosansa, ja ap sitten oikeasti omistaa sen osuuden omaisuudesta, joka jää hänen käyttöönsä.
Siis tässä kohtaa puolisollani olisi hallintaoikeustestamentti minun tai lapseni omistamiin kiinteistöihin. Puolisoni siis ehdotti, että omaisuus siirretään kokonaisuudessaan minun/lapseni nimiin, jolloin puolisoltani ei jää omaisuutta. Puolisoni asema turvataan ikuisella hallintaoikeustestamentilla. Tämä on ollut yksi vaihtoehto. Ap
Minä viittasin nyt jonkun toisen antamaan neuvoon, jossa hän suositteli, että puolisosi tekisi hallintaoikeustestamentin sinulle.
Mutta mitä tulee tähän toiseen ehdotukseen, niin ei omaisuutta niin vain siirrellä puolison tai lapsen nimiin ilman, että siitä tulee lahjaveroseuraamuksia.
No se tässä on pointti. Käytkö vähän hitaalla?