Lue keskustelun säännöt.
En halua enää ajatella naista - miten pääsen ajatuksistani irti?
28.10.2021 |
Taustalla on yksipuolinen ihastuminen ja saamani pakit. En ole nähnyt häntä vuosikausiin enää. En vain pysty unohtamaan häntä. Ajattelen ja kaipaan häntä jok'ikinen päivä. Haaveilen ja unelmoin hänestä monta kertaa päivässä. Mikä avuksi?
Kommentit (101)
Kuulostaa suojausmekanismilta. Kun olet ihastunut saavuttamattomaan, "täydelliseen" olentoon, et kykene kiinnostumaan tavallisista ihmisistä ja näin ollen myös suojaat itsesi mahdollisilta oikeilta sydänsuruilta.
Itselläkin on ollut tuohon taipumusta ja suorastaan hyljin ihmisiä, jotka osoittivat minua kohtaan kiinnostusta. Onneksi pääsin tuosta vähitellen yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia. Ei ole enää kyse ihastumisesta vaan jostain pakko-oireisesta toiminnasta/pakkomielteestä tai jostain muusta.
Kunhan ei ole sellaista asennetta, että kun nainen sanoo "ei", hän "kyllä" tarkoittaa. Eipähän ainakaan roikota löysässä hirressä, jolloin voisi syyttää ymmärryttämisestä.
Viisi vuotta on kulunut, ja kumminkin naisen ikä ja ulkonäkö lienee tärkeää. Jospa on leikkauttanut tukkaansa epäedullisen mallin (esim. kouvola-) ja painovoima on tehnyt tehtävänsä. Myöskin on voinut sitrunoitua mieskokemuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole nähnyt naista vuosikausiin, ei ihastukseni perustu todellisuuteen vaan kuvitelmiin. Ehkä pakenet sen avulla jotain? Nyt sulla on päässäsi sellainen ihmisen ihannekuva, jota ei kukaan todellinen ihminen luultavasti voi koskaan täyttää.
Mikäli mahdollista, niin uusiin ihmisiin tutustuminen auttaa. Joskus voi tulla vastaan sellainen, joka kiinnostaa ihan kunnolla, ja viimeistään silloin vanhat haavekuvat katoavat.
Kuvaannollisesti: Samaistun aloittajaan, mutta sydän verta vuotaen olen tässä kanssasi samaa mieltä. T. Mies
Olet itse luonut ihastumisen kuvittelemalla millaista elämäsi olisi kyseisen naisen kanssa. Elämä hänen kanssaan voisi olla todellisuudessa täysin erilaista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla vuositolkulla ihastunut vaikkei edes tunne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat haaveilun. Kun huomaat, että alat ajattelemaan häntä, katkaiset sen heti ja ajattelet muuta. Täytät elämäsi muulla.
Hänen ajattelemisensa tuo minulle hetkellisen hyvän olon ja onnellisuuden, mutta toki se hälvenee melkein samoin tein, kun tajuan, etten koskaan oikeasti saa viettää aikaa hänen kanssaan koskaan. Olen tavallaan addiktoitunut niihin muistoihini, eikä ole mitään muutakaan tilalle. Tiedän, että olisin ollut hyvä ja rakastava kumppani hänelle, mutta ei voi mitään, kun en vain itse kelpaa hänelle.
T. Ap
Nimenomaan, olet addiktoitunut ihastumisen tunteeseen ja yhteisestä elämästä haaveiluun, mutta se on pelkkä haave. Jos olisitte päätyneet yhteen, voisit olla jo tähän mennessä eronnut. Ja vaikka suhde olisi kestänytkin, näkisit silti naisen realistisemmin, etkä sellaisena koko elämäsi kauniiksi muuttajana, minkälaisen satukuvan olet hänestä itsellesi nyt muodostanut.
Tarvitset nimenomaan muuta sisältöä. Vaikka jonkin projektin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ottaisi yhteyttä miespuolisiin kavereihin ja johdattelisi syvälliseen keskusteluun. Lämpöä kaveruussuhteisiin, kuka olisi sellainen että uskaltaa lähestyä?
Tähän pieni tarina jenkeistä.
Olin nuorempana harjoittelijana kansainvälisessä yrityksessä, jonne tuli siten jenkeistä emoyhtiön porukkaa.
Mukana oli erä vanhempi, mukavan oloinen mies, jonka kanssa pystyi rupattelemaan syvällisiäkin. Hän kertoi, että oli menossa parin kuukauden kuluttua naimisiin nuoruuden rakkauden kanssa. He olivat joskus olleet ihastuneita toisiinsa, mutta elämä oli järkännyt niin, että joutuivat erilleen. Kumpikin saivat lapsia jne. Myöhemmällä iällä olivat sitten törmänneet, kun kummatkin olivat sinkkuja (en muista oliko jollain puoliso kuollut vai mitä) ja huomanneet, että edelleen rakastavat toisiaan. No, loppu on historiaa.
Ennen kuin joku ehtii selittämään, että urbaani legenda tms., niin tämä oikeasti kävi itselleni, kun olin 23 -vuotias harjoittelija. Tähän liittyy se, että jenkit tulivat Suomeen siksi, että kyse oli ERP -järjestelmien yhdistämisestä ts. suomalainen ERP-pyrittiin integroimaan jenkkiläiseen, jolloin liuta it-ihmisiä lensi tänne. hoitamaan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastukseni oikeasti todennäköisesti halveksii minua, muttei vain koskaan ole kehdannut sanoa sitä suoraan. En ole lainkaan rakkauden arvoinen ihminen. Olen arvoton ja epäonnistunut, eikä minulla ole edes pientä toivoa koskaan ansaita rakkautta keneltäkään muultakaan.
Ihastuin häneen ehkäpä myös siksi, kun sisimmässäni tiesin itsekin sen, etten ole rakkauden arvoinen. Hänen kauttaan saatoin elätellä toivetta jostain kauniista juuri siksi, kun hän on niin fiksu ja kohtelias, ettei täräyttäisi rumaa totuutta minulle suoraan. Elän siis itsepetoksessa. Olen aivan varma, että hän on haukkunut minua jollekin selkäni takana ja olen hänelle jotain inhon kohteen ja yhtentekevyyden väliltä.
Minun pitäisi kyetä heräämään näistä tunteista ja hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat avarakatseisempia ja jotka hyväksyvät kaltaiseni hyvinkin puutteelliset ihmiset. Jollain tasolla tiedän, että ihastukseni kohde ei koskaan tulisi välittämään minusta aidosti. Olen jonkinlainen ali-ihminen ja halveksinnan kohde hänelle todennäköisesti. Ja samalla täysin yhdentekevä nolla.
Itse olen niin kunnianhimoinen ja typerällä tavalla touhukas, että hänen kauttaan pyrin muuttumaan paremmaksi ihmiseksi. Kuvittelin aina, että olisin parempi ja arvokkaampi, jos hän hyväksyisi minut ja sitä tavoitellessa muuttuisin paremmaksi ihmiseksi. Mutta en kykene sellaiseen millään keinolla koskaan. Olen saanut huonot kortit elämääni, olen valuvikainen ja toivottoman huono. En ansaitse rakkautta koskaan keneltäkään. Se on minun osani.
T. Ap
Kerropa ap, mitä siinä naisessa oli? Onko hän terapeuttisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisi vuotta on kulunut, ja kumminkin naisen ikä ja ulkonäkö lienee tärkeää. Jospa on leikkauttanut tukkaansa epäedullisen mallin (esim. kouvola-) ja painovoima on tehnyt tehtävänsä. Myöskin on voinut sitrunoitua mieskokemuksistaan.
En puhunut mistään viidestä vuodesta.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kerropa ap, mitä siinä naisessa oli? Onko hän terapeuttisi?
Ei ole/ollut. Hän oli elämäni rakkaus. Siinä kaikki. Mutta opettelen joka päivä unohtamaan rakkauteni. Muuta en voi.
T. Ap
Annat hänelle arvoa, joka ei hänelle kuulu. Kuvittelet hänen olevan täydellinen ja ettei kukaan yllä hänen tasolleen, mutta se ei ole totta. Sen sijaan se, että ajattlet noin jostain ihmisestä, kertoo mielestäni vain sinusta hyvää ja voit osoittaa nuo tunteet jollekin, joka ne ansaitsee. Uutta matoa koukkuun vain. :)
Ps. Se, että hän jätti sinut, ei tarkoita välttämättä sitä, että sinä et kelvannut tai ollut tarpeeksi hyvä. Ehkä teidän suhde tai juttu sattui vain hänelle epäsopivaan aikaan (ehkä taustalla oli jotain, mitä et tiennyt). Siitä huolimatta se pitää vain hyväksyä, siis sinun itsesi takia.
Miten voit tuhlata elämääsi tuolla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Naiset ne aina menee provoihin.
Päivänselvä miehen tekemä provo. Tunnistaa jo vastauksista:)
Olisipa kyllä omasta mielestä todella ahdistavaa, jos selviäisi että joku on noin epärealistisen ja pakkomielteisen kiinnostunut minusta, varsinkin vuosia edellisen tapaamisen jälkeen. Tuo nimittäin ei ole millään tavalla terveellä tasolla.
Nainen tuskin edes ajattelee ap:ta, tai muistaa hänen olemassaoloaan, jos eivät ole nähneet vuosiin, varsinkaan jos eivät oikeasti edes tunne toisiaan.
Terapia olisi nyt enemmän kuin paikallaan ap:n tapauksessa. Turha tuhlata enempää elämää naiseen, jota mikään parisuhdeviritelmä ap:n kanssa ei kiinnosta yhtään.