Lue keskustelun säännöt.
Jokaikinen lapseton kaveri jäänyt.
04.01.2015 |
Esikoiseni täyttää pian 5v, ja minun on pakko todeta että jokainen vanha kaveri on jäänyt lasten myötä. Miksi? En oikeasti osaa sanoa. Meneekö elämä vaan väistämättä niin? Onko teillä muilla mennyt? Ovatko kaverit ikuisesti menetettyjä?
Itse huomasin muutamaan kaveriini itse pitäväni aina yhteyttä, ja välillä tuli heidän seurassaan jotenkin tyhmä olo, vaikea selittää.. Sitten kun lopetin yhteydenpidon, ei näistä ihmisistä enää kuulunut mitään. Ei _mitään_. Vaikka ovat osa siis lapsuudesta saakka olleet pari vuosikymmentä kavereina.
Tosi vaikea uskoa, että pelkästään lapsista johtuu tämä asia. Voiko oikeasti johtua? Kun en oikeasti mielestäni ole sellainen äiti, jonka elämässä ja puheissa ei ole mitään muuta kun lapset. Päinvastoin. En halua että minut nähdään pelkästään äitinä, minua ahdistaa ajatus siitä että koko elämä pyörii vain ja ainoastaan lasten ja "lapsiperhearjen" ympärillä. Olen myös käynyt töissä enemmän tai vähemmän kaikki nämä vuodet (kahta äityslomaa lukuunottamatta), minulla on harrastuksia ja kävisin mielelläni paljon enemmänkin ulkona erilaisissa tapahtumissa, mutta eipä ole enää hirveästi ystäviä kenen kanssa käydä.
Oikeasti mua vaivaa tämä asia tosi paljon. En todella osannut odottaa tällaista ystäväkatoa sen jälkeen kun saisin lapsia. Mutta ehkä tämä ei liitykään lapsiin? Ehkä olenkin vaan tylsä ihminen muutenkin ja kun kavereille on tullut ikää lisää, niin ovat sen tajunneet? Mielipiteitä?
Kommentit (162)
Koen ihan samaa :/ kaikki kaverit katosivat kuin pieru saharaan. Haluaisin että minut huomataan ihan itsenäni, eikä äiti-ihmisenä, samat jutut minulla on mitä ennenkin ja äiti-moodin voin taas laittaa päälle kun olen kotona lasten parissa. Ei sitä itsekkään jaksa höpöttää lapsista, joka tekee hieman hankalaksi sitten ystävystyä noissa kerhoissa, sun muissa :/
-
Onneksi sain (lapsettoman) ystävän esikoisen aikaan, voin jutella hänen kanssaan ihan omana itsenäni. (en tarkoita että ettenkö haluaisi lapsellisen kaverin, lähinnä se että saisi puhua ihan jostain muusta kuin lapsista)
-
Ehkä olen tylsä tyyppi ja tuli sitten lapsen myötä syy "jättää"? Vai onko ennakkoluulo minun suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:19"]No minä en juurikaan pidä yhteyttä enää lapsia saaneisiin kavereihin, kun tuntuu että heillä on niin kiire perheen kanssa ja ottaisivat itse yhteyttä jos on aikaa ja halua. Mutta eipä ne lapsijutut kyllä yhtään kiinnostakaan... [/quote] Sama. Paitsi että minun kaverini, jotka ovat lapsen/lapsia saaneet juhlivat enemmän kuin minä :D
[/quote]
Ja matkustelevat ym. Kyllä lapsettomilla elämä on lopulta paljon kapeampaa, jos kynnyksen yli täytyy vääntäytyä on kohteena lähinnä kauppa/työmaa. Muut aktiviteetit vaatisivat jo seuraa ollakseen mielekästä puuhastelua, kuten leffateatterit ym. (:
[/quote]
Öö no noita asioita voi tehdä yksinkin, miehen kanssa, muiden kavereiden kanssa..? Minä ainakin haluan matkustaa ja hemmetin paljon ennen lapsia, koska mitkään pakettimatkat Kanarialla hotellin uima-altaan ääressä ei minua innosta. Ei sillä, kyllähän lapsen kanssa voi vaikka reppureissatakin pienellä budjetilla, mutta on se haastavampaa.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:19"]No minä en juurikaan pidä yhteyttä enää lapsia saaneisiin kavereihin, kun tuntuu että heillä on niin kiire perheen kanssa ja ottaisivat itse yhteyttä jos on aikaa ja halua. Mutta eipä ne lapsijutut kyllä yhtään kiinnostakaan... [/quote] Sama. Paitsi että minun kaverini, jotka ovat lapsen/lapsia saaneet juhlivat enemmän kuin minä :D
[/quote]
Ja matkustelevat ym. Kyllä lapsettomilla elämä on lopulta paljon kapeampaa, jos kynnyksen yli täytyy vääntäytyä on kohteena lähinnä kauppa/työmaa. Muut aktiviteetit vaatisivat jo seuraa ollakseen mielekästä puuhastelua, kuten leffateatterit ym. (:
[/quote]
Ja mistä lähtien lapsettomuus on tarkoittanut sinkkutta? Mä ainakin teen noita juttuja paljon mieheni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:19"]No minä en juurikaan pidä yhteyttä enää lapsia saaneisiin kavereihin, kun tuntuu että heillä on niin kiire perheen kanssa ja ottaisivat itse yhteyttä jos on aikaa ja halua. Mutta eipä ne lapsijutut kyllä yhtään kiinnostakaan... [/quote] Sama. Paitsi että minun kaverini, jotka ovat lapsen/lapsia saaneet juhlivat enemmän kuin minä :D
[/quote]
Ja matkustelevat ym. Kyllä lapsettomilla elämä on lopulta paljon kapeampaa, jos kynnyksen yli täytyy vääntäytyä on kohteena lähinnä kauppa/työmaa. Muut aktiviteetit vaatisivat jo seuraa ollakseen mielekästä puuhastelua, kuten leffateatterit ym. (:
[/quote]
Ja mistä lähtien lapsettomuus on tarkoittanut sinkkutta? Mä ainakin teen noita juttuja paljon mieheni kanssa.
[/quote]
No sinkkuus yleensä tarkoittaa lapsettomuutta, jos et ole yh. Ja menot/menemättömyys sen mukaan.
Minulla tuntuvat monet lapsia hankkineet olevan aikamoisia curling-vanhempia, siinä jää kaikki toiseksi. Lapset saavat riehua aika vapaasti koska esim. sokerihumala tai joku muu luonnonvoima. En vaan jaksa tavata, jos ei voi tavata ilman lapsia. Sääli sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:29"]
Paitsi että minun kaverini, jotka ovat lapsen/lapsia saaneet juhlivat enemmän kuin minä :D
[/quote]
Sama täällä. En ymmärrä mistä tulee se iänikuinen klisee, että "lapsettomat vaan bilettää"?? Ehkä jotkut idiootit vertaa 2-kymppisiä lapsettomia sinkkuja itseensä, ja kuvittelee että niiden lapsettomien elämä pysyy aina ja iänkaikkisesti samanlaisena jos eivät kerran lisäänny? Tuollainen harhakuvitelma kyllä kertoo paljon enemmän sen sanojasta kuin kohteesta... Ehkä nämä ihmiset itse olisivat koko ajan ryyppäämässä jos lapset ei olisi pallona jalassa?
Minun tuntemistani 30+ veloista suurin osa käy "juhlimassa" (tällä tarkoitettaneen yleensä sitä ryyppäämistä) 0-4 kertaa vuodessa. Samanikäiset lapsia tehneet taas käyvät järjestään enemmin, ja nimenomaan sillä mentaliteetillä että kun "kerrankin pääsee", niin sitten vedetäänkin perseet olalle. Ehkä me lapsettomat osataankin aikuistua ja lopettaa se ylenpalttinen pämppäys ihan sisäsyntyisesti, kun toiset tarttee siihen sen pakotteen?
Äitien on varmaan vaikea ymmärtää, että ystävät haluavat olla hänen seurassaan eikä lapsen. En mä ainakaan kehdannut sanoa suoraan että en halua nähdä lastasi (joka on kauhukakara), äiti oli yh joten ei voinut jättää lasta yksinkään. Ei sitä lapseton kovin montaa vuotta jaksa että keskustelu katkaistaan minuutin välein, puhutaan pelkästään lapsesta, väsymyksestä ja siitä miten hankalaa kaikki on ja sitten kysytään että voitko katsoa lasta hetken kun käyn tupakalla (polttaa kolme ketjussa). Mulla on oma elämäni ja omat ongelmani joten en ehdi hänen asuntoaan siivota tai hoitaa hänen lastaan, enkä jaksa syyllistyä asiasta. Siinä vaiheessa kun hän sanoi ettei aio edes harkita puolisoa, lopetin yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen surullinen kun "lapsellinen" kaverini on unohtanut minut kokonaan. Kaikki pyörii jo melko ison lapsen, tai ennemminkinhänen kaverin itsensä, Äiti Mamman, ympärillä. Joskus tuntuu että lapsi on kaverini jatke.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:19"]No minä en juurikaan pidä yhteyttä enää lapsia saaneisiin kavereihin, kun tuntuu että heillä on niin kiire perheen kanssa ja ottaisivat itse yhteyttä jos on aikaa ja halua. Mutta eipä ne lapsijutut kyllä yhtään kiinnostakaan... [/quote] Sama. Paitsi että minun kaverini, jotka ovat lapsen/lapsia saaneet juhlivat enemmän kuin minä :D
[/quote]
Ja matkustelevat ym. Kyllä lapsettomilla elämä on lopulta paljon kapeampaa, jos kynnyksen yli täytyy vääntäytyä on kohteena lähinnä kauppa/työmaa. Muut aktiviteetit vaatisivat jo seuraa ollakseen mielekästä puuhastelua, kuten leffateatterit ym. (:
[/quote]
Ja mistä lähtien lapsettomuus on tarkoittanut sinkkutta? Mä ainakin teen noita juttuja paljon mieheni kanssa.
[/quote]
No sinkkuus yleensä tarkoittaa lapsettomuutta, jos et ole yh. Ja menot/menemättömyys sen mukaan.
[/quote]
Ja lapsettomuus tarkoittaa ettei ole mitään esteitä menoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:11"]
Mä olen jo kohta nelikymppinen lapseton (vela) nainen ja pikkuhiljaa saamassa takaisin niitä lapsellisia ystäviä, joista erkaannuin pikkulapsivaiheessa. Syitä erkaantumiseen on monia. Lähes kaikki ystävät muuttivat pois keskustasta lapsen saatuaan. Autottomana kantakaupunkilaisena on aika korkea kynnys lähteä usean tunnin bussimatkalle ystäviä tapaamaan. Ystävät taas eivät mielellään lähde keskustaan (useamman) pienen lapsen kanssa. Ystävien tapaamiset puolestaan on melkoista älämölöä ja showta, kun lapset luonnollisestikin vaativat huomiota. Ei siinä kovin montaa aikuisten kuulumista ehdi vaihtaa, kun jatkuvasti pitää vahtia ja viihdyttää niitä lapsia. Oma yhteydenotto lapsellisiin kavereihin on jäänyt myös siksi, että tiedän heidän olevan superkiireisiä ja haluavan viettää aikaa yhdessä oman perheen kanssa iltaisin ja viikonloppuisin, kun mieskin ehtii mukaan. Minä puolestani käyn töissä arkisin, joten aikataulut menevät päällekkäin. Ja ehkäpä tärkeimpänä syynä yhteydenottojen karsiutumiseen on se, että aina lapseton joustaa. Jos on jo hyvissä ajoin sovittu tapaaminen tietylle viikonlopulle, niin ei ole kerta tai kaksi, kun lapsellinen on perunut sen viime hetkellä, koska joko lapsi tai hoitaja on sairastunut tai miehelle on tullut työmatka tai mitä ikinä. Muutaman kerran kun olen joutunut omat suunnitelmani muuttamaan jonkun kaverin miehen pomon aikatauluvirheen takia, niin eipä enää hirmuisesti huvita itseään uudestaan siihen tilanteeseen laittaa. Odotellaan, että lapset kasvaa.
[/quote]
Mä olen kokenut asian taas ihan toisinpäin. Tämä varmasti hyvin tapauskohtaista, mutta kun omien äitikavereiden kanssa sopii treffit, etenkin jos on tarkotus nähdä ilman lapsia, niin sovittuun voi melkein 100% varmasti luottaa. Oma aika ilman lapsia on sellaista mitä kaikki odottaa, koska se on niin rajallista, kun suurimmalla osalla pienet lapset.
Omat lapsettomat kaverini taas tekevät ohareita harva se kerta. Ja se oikeasti ottaa päähän, jos ollaan vaikka sovittu hyvissä ajoin että nähdään viikonloppuna ja mennään jonnekin ravintolaan illalla syömään jne, niin olen itse saattanut nähdä paljonkin vaivaa sopiakseni lastenhoitokuviot (miehellä vuorotyö), ja sitten kaveri peruukin viime tipassa jonkun tosi köykäsen syyn takia. "Kauhea krapula." "Ei o nyt fiilistä lähteä minnekään." tms... Tiiä sitten mikä oikeasti on syy, mutta silti, tosi loukkaavaa.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:19"]No minä en juurikaan pidä yhteyttä enää lapsia saaneisiin kavereihin, kun tuntuu että heillä on niin kiire perheen kanssa ja ottaisivat itse yhteyttä jos on aikaa ja halua. Mutta eipä ne lapsijutut kyllä yhtään kiinnostakaan... [/quote] Sama. Paitsi että minun kaverini, jotka ovat lapsen/lapsia saaneet juhlivat enemmän kuin minä :D
[/quote]
Ja matkustelevat ym. Kyllä lapsettomilla elämä on lopulta paljon kapeampaa, jos kynnyksen yli täytyy vääntäytyä on kohteena lähinnä kauppa/työmaa. Muut aktiviteetit vaatisivat jo seuraa ollakseen mielekästä puuhastelua, kuten leffateatterit ym. (:
[/quote]
Ja mistä lähtien lapsettomuus on tarkoittanut sinkkutta? Mä ainakin teen noita juttuja paljon mieheni kanssa.
[/quote]
No sinkkuus yleensä tarkoittaa lapsettomuutta, jos et ole yh. Ja menot/menemättömyys sen mukaan.
[/quote]
Ja lapsettomuus tarkoittaa ettei ole mitään esteitä menoille?
[/quote]
Menojen määrä vähenee huomattavasti. Ei kesäisiä reissuja tyyliin Lintsi, Särkänniemi ym. Jää vain ne pakolliset, joita ei välttämättä ole paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 13:24"]
Menojen määrä vähenee huomattavasti. Ei kesäisiä reissuja tyyliin Lintsi, Särkänniemi ym. Jää vain ne pakolliset, joita ei välttämättä ole paljon.
[/quote]
Ja millä perusteella Lintsi on pakollinen meno?
Joo, toki ne yhteyden otot lopulta loppuu kun selitetään alentuvasti miten ne kahvittelu/shoppailukutsut extempore on mahdottomia nyt kun on lapsia. Minä hassu kun luulin että 2v pärjää jo muutaman tunnin ihan isänsä kanssa. Ottakoot sitten itse yhteyttä kun on aikaa. Mutta eihän ne ota kun se vapaa aika sitten vieteään sen toisen vapaalla olevan lapsellisen kanssa. Joskus se on vain äidin oma syy kun kaveriåiiri muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 09:50"]Lapsettomana viihdyn paremmin lapsettomien seurassa. Naisista tulee vähän tylsiä sen jälkeen, kun perustavat perheen. Heidän elämänsä tuntuu muuttuvan rutiininomaiseksi arjeksi eikä heille juurikaan tapahdu mitään Jessica-Sofian vesirokkoa tai Jimi-Santerin ensimmäistä maitohammasta lukuunottamatta. Eikä siinä mitään, varmaan ihan hyväkin puolison ja lasten kannalta, ettei äidin elämässä tapahdu mitään vaan päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet soljuvat tutun turvalliseen ja mitäänsanomattomaan tapaan ohitse.
[/quote]
Voi kuule, pääni sisällä on tapahtunut vaikka mitä sen jälkeen kun lapsi syntyi. Niitä vain ei tule analysoitua lapsettomien kanssa, koska heitä EI KIINNOSTA! Olemme myös reissanneet Aasiassa kuusi viikkoa lapsen kanssa, mutta sekään EI KIINNOSTA, koska itse hän käy valmismatkoilla tai laivalla.
Itse olen vela. Jostain kumman syystä mua alkaa ahdistamaan suunnattomasti, jos kaveri saakin lapsen. Eritoten jos kyseessä on menevä ja holtiton ihminen, sellainen jota on todella vaikeaa edes kuvitella äiti-ihmiseksi. Ahdistus kasvaa aina raskauden edetessä/lapsen kasvaessa. Lopulta yritän vältellä tapaamisia ahdistukseni takia. Näille vanhemmille toki sanon syyksi jotain muuta, onnittelen normaalisti jne, mutten pysty teeskentelemään suurta mielenkiintoa heidän Jennica-Jannicaansa kohtaan. Surullista, tiedän.
Ap sai ensimmäisen lapsen niinkin nuorena kun 27-vuotiaana. Ne kaverit, jotka ovat jääneet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä. Hassua, mutta miehelleni ei ole käynyt samalla tavalla. Hänellä on yhä suunnilleen samat kaverit, kun mitä ennen lapsiakin. Ja hänen (lapsettomat) kaverit käy meillä kylässä, myös vaikka minä ja lapset olemme kotona, ostavat lapsille jopa joululahjoja(!), juttelevat heidän kanssaan aina kun näkevät ja ovat ihan aidosti kiinnostuneita heidän jutuistaan. Ja mieheni on muuten kovempi puhumaan lapsistamme kuin minä!
En siis todellakaan odottanut vastaavaa omilta kavereiltani. Jännä vaan huomata tällainen asia. Minulle olisi riittänyt, että edes joskus olisivat voineet nähdä minua lapsen/lastenkin kanssa, mutta eivät sitten loppujen lopuksi olleet kiinnostuneet näkemään minua edes yksinäni... Vaikka tässä on tullut monenmoista mielipidettä asiasta, niin en kyllä edelleenkään ymmärrä miksi tässä on käynyt näin, voin vain arvuutella. -ap
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 14:25"]
Minulle olisi riittänyt, että edes joskus olisivat voineet nähdä minua lapsen/lastenkin kanssa, mutta eivät sitten loppujen lopuksi olleet kiinnostuneet näkemään minua edes yksinäni...
[/quote]
Olet ottanut niin usein lapset mukaan tapaamisiin, että kaverit eivät enää "luota" siihen että tulet yksinäsi paikalle? En minäkään viitsisi kovin usein kaveria tavata, jos aina pitäisi erikseen teroittaa "tulehtan yksin, ethän ota lapsia/lasta mukaan". Eihän tuollaista oikein voi edes sanoa, koska se on sosiaalisesti epäkohteliasta. Senhän pitäisi olla itsestäänselvyys - ei puolisoakaan raahata kaveritapaamiseen mukaan, jos ei siitä erikseen sovita! Ja joku "eihän haittaa että emmiliina tulee mukaan" ei oe sopimista. Ei tuollaseenkaan kukaan ilkeä sanoa että haittaapas!
Eli uskompa että sullakin on takana juurikin se, että raahasit lasta mukaan tapaamisiin, ja kun hoksasit että se ei ole hyvä juttu, oli jo myöhäistä. Kavereilta oli mennyt ns. maku.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 15:54"]Kuten aina lapsettomuudesta/lapsellisuudesta puhuttaessa, tässäkin ketjussa lapselliset antavat ymmärtää, ettei heidän elämänsä mitenkään muutu lasten syntyessä. "Reppureissasimme Aasiassa, biletämme normaaliin tapaan, kyllähän minä niitä kavereitakin tapaan". Ihan vain näin sivuhuomiona.
[/quote]
Ei se ollut reppureissu. Elämä muuttui, mutta ei niin tylsäksi kuin se joku väitti. Elämä rikastui. Mutta suurin osa elämästä on perusarkea tiettyin rutiinein.
Olemme yksilöitäkin. Olen vuosien varrella törmännyt useimpiin ketjussa mainittuihin ihmisiin, puolin ja toisin.
Yksi niistä asioista, joka saa minut ottamaan etäisyyttä, on poteroihin jakautuminen: se voi olla lapsettomat ja lapselliset, tai se voi olla jotain muuta. On ollutkin, esim. ikä, työtilanne, koulutus, missä asuu, varallisuus jne. Pikkuhiljaa siinä käy niin, että kommunikointi muuttuu epäaidoksi, koska kaikki tapahtuu sen filtterin kautta.
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:19"]No minä en juurikaan pidä yhteyttä enää lapsia saaneisiin kavereihin, kun tuntuu että heillä on niin kiire perheen kanssa ja ottaisivat itse yhteyttä jos on aikaa ja halua. Mutta eipä ne lapsijutut kyllä yhtään kiinnostakaan... [/quote] Sama. Paitsi että minun kaverini, jotka ovat lapsen/lapsia saaneet juhlivat enemmän kuin minä :D
[/quote]
Ja matkustelevat ym. Kyllä lapsettomilla elämä on lopulta paljon kapeampaa, jos kynnyksen yli täytyy vääntäytyä on kohteena lähinnä kauppa/työmaa. Muut aktiviteetit vaatisivat jo seuraa ollakseen mielekästä puuhastelua, kuten leffateatterit ym. (: