Tarvitseeko naisen äksyilyä sietää?
Yhdessä aiemmassa suhteessa oli nainen joka äksyili ja purki huonoa oloaan jatkuvasti muihin ihmisiin ja tietysti myös minuun paljon kun olin siinä lähellä. Vannoin tuosta suhteesta erottuani etten anna enää kohdella itseäni huonosti. Nyt kuitenkin nykyinen seurustelukumppani äksyilee heti jos on huonolla tuulella tai asiat ei mene hänen toiveidensa mukaan. Yksi äksyilyn syy on etten kuulemma jaa arkea tai yhteistä aikaa ei ole tarpeeksi.
Kummallakin on lapsia eikä yhdessä asuminen tässä tilanteessa minun nähdäkseni ole mahdollista, naisella lienee toisia kuvitelmia vaikka tilanne on suht hankala siltä osin. Välimatkaakin on jonkin verran eli ei ihan naapurissa asuta, joten nekin on otettava huomioon.
Itse olen parhaani yrittänyt, mutta tarvitsen myös omaa aikaa, itselleni, lapsilleni ja kavereilleni. Miten usein sitä eronneiden lapsellisten pitää oikein tavata kun kaikki kyseiseen ryhmään kuuluvat naiset alkavat valittaa tuota? Pitääkö sitä elää symbioosissa naisen ja toisten lasten kanssa? Ihan oikeastiko naiset haluaa monen lapsen uusperheitä?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Tuon tunneyhteyden joku voisi vielä määritellä.
Olen muutamassa pitkässä suhteessa huomannut että naiset muuttuu tosi paljon. Alussa ollaan tosi kilttejä, ja annetaan seksiä. Asiat alkaa muuttumaan, ja äksyillää ja suuttumalla silmittömästi asioista saadaan lopulta mies sellaiseksi ettei se sano enään mitään vastaa. Seksillä kiristetään. Nalkuttaminen on jatkuvaa joka vie seksihalut kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamassa pitkässä suhteessa huomannut että naiset muuttuu tosi paljon. Alussa ollaan tosi kilttejä, ja annetaan seksiä. Asiat alkaa muuttumaan, ja äksyillää ja suuttumalla silmittömästi asioista saadaan lopulta mies sellaiseksi ettei se sano enään mitään vastaa. Seksillä kiristetään. Nalkuttaminen on jatkuvaa joka vie seksihalut kaikilta.
Mikä tässä on yhdistävä tekijä? Sinä. Katse reippaasti peiliin!
En ymmärrä ihmisiä jotka haluavat jatkuvasti kumppanin seuraa. Jotkut eivät osaa olla hetkeäkään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että mies tuntuu panostavan paljon enemmän muihin asioihin ja olettaa suhteen sujuvan mainiosti ilman tavoitteita ja panostamista (= nainen tekee kaiken suhteen eteen ja mies vaan soljuu mukana).
Mitä tavoitteita pitäisi olla? Minä ainakaan en hahmota omaa elämääni tavoitteiden kautta.
No, mulle parisuhteen tavoite on hyvä, molemmille antoisa, elämänlaatua parantava, onnea ja turvallisuutta tuova kestävä parisuhde. Sen eteen on kyllä pakko molempien nähdä jotain vaivaa, ei tapahdu muuten.
"Vaivaa", niinku miten? Jos parisuhde tuo lisävaivaa niin jotain on kyllä vialla.
Kerrasta opin, että äksyily on punainen lippu jota ei todellakaan tarvitse sietää. Se nimittäin ei siitä tule ainakaan paranemaan jos on moiseen taipumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamassa pitkässä suhteessa huomannut että naiset muuttuu tosi paljon. Alussa ollaan tosi kilttejä, ja annetaan seksiä. Asiat alkaa muuttumaan, ja äksyillää ja suuttumalla silmittömästi asioista saadaan lopulta mies sellaiseksi ettei se sano enään mitään vastaa. Seksillä kiristetään. Nalkuttaminen on jatkuvaa joka vie seksihalut kaikilta.
Mikä tässä on yhdistävä tekijä? Sinä. Katse reippaasti peiliin!
Miksei miehistä samaan tapaan puhuvaa naista kehoiteta katsomaan peiliin, vaan miehet nyt vaan on sellaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamassa pitkässä suhteessa huomannut että naiset muuttuu tosi paljon. Alussa ollaan tosi kilttejä, ja annetaan seksiä. Asiat alkaa muuttumaan, ja äksyillää ja suuttumalla silmittömästi asioista saadaan lopulta mies sellaiseksi ettei se sano enään mitään vastaa. Seksillä kiristetään. Nalkuttaminen on jatkuvaa joka vie seksihalut kaikilta.
Mikä tässä on yhdistävä tekijä? Sinä. Katse reippaasti peiliin!
Höpöt. Ihan sama miten hyvin ja kauniisti kohtelee alkaa se valitus. Siivoamista ei osaa. Tiskata ei osaa. Ja kun niitä ei sitten tee alkaa se vinkuminen ettei tee mitään.
Jos teidän halutja toiveet ei kohtaa eikä saa kompromissia aikaan niin tiedät kyllä itsekin mitä tehdä.
''kaikki kyseiseen ryhmään kuuluvat naiset alkavat valittaa tuota''
- No en itse ainakaan, nään miestäni kerran viikossa ja meille se riittää vallan hyvin tällä hetkellä kun ollaan niin kiireisiä
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamassa pitkässä suhteessa huomannut että naiset muuttuu tosi paljon. Alussa ollaan tosi kilttejä, ja annetaan seksiä. Asiat alkaa muuttumaan, ja äksyillää ja suuttumalla silmittömästi asioista saadaan lopulta mies sellaiseksi ettei se sano enään mitään vastaa. Seksillä kiristetään. Nalkuttaminen on jatkuvaa joka vie seksihalut kaikilta.
Kannattaa nyt aloittaa vaikka siitä että miksi näet seksin jonain mitä nainen antaa sinulle? Jos yrität nähdä seksin yhteisenä läheisyyden hetkenä jossa molemmat saavat ja antavat, niin seksi saattaa jatkuakin vielä tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että mies tuntuu panostavan paljon enemmän muihin asioihin ja olettaa suhteen sujuvan mainiosti ilman tavoitteita ja panostamista (= nainen tekee kaiken suhteen eteen ja mies vaan soljuu mukana).
Mitä tavoitteita pitäisi olla? Minä ainakaan en hahmota omaa elämääni tavoitteiden kautta.
No, mulle parisuhteen tavoite on hyvä, molemmille antoisa, elämänlaatua parantava, onnea ja turvallisuutta tuova kestävä parisuhde. Sen eteen on kyllä pakko molempien nähdä jotain vaivaa, ei tapahdu muuten.
"Vaivaa", niinku miten? Jos parisuhde tuo lisävaivaa niin jotain on kyllä vialla.
Eli sinä todellakin uskot, että parisuhteessa asiat tapahtuvat sinulle ja sinun hyväksesi ja ne ovat aina positiivisia eivätkä vaadi sinulta mitään, ja muunlainen tilanne on vikatilanne? Mitä se toinen ihminen saa suhteesta kanssasi? Prenikan presidentiltä kun sieti sinua ja pystyi palvelemaan sinua moitteetta niinkin pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamassa pitkässä suhteessa huomannut että naiset muuttuu tosi paljon. Alussa ollaan tosi kilttejä, ja annetaan seksiä. Asiat alkaa muuttumaan, ja äksyillää ja suuttumalla silmittömästi asioista saadaan lopulta mies sellaiseksi ettei se sano enään mitään vastaa. Seksillä kiristetään. Nalkuttaminen on jatkuvaa joka vie seksihalut kaikilta.
Mikä tässä on yhdistävä tekijä? Sinä. Katse reippaasti peiliin!
Höpöt. Ihan sama miten hyvin ja kauniisti kohtelee alkaa se valitus. Siivoamista ei osaa. Tiskata ei osaa. Ja kun niitä ei sitten tee alkaa se vinkuminen ettei tee mitään.
Miten kauniisti ja hyvin sitten olet kohdellut toista jos et tähän päivään mennessä useammassakaan pitkässä suhteessa ole oppinut siivoamaan tai tiskaamaan? Et pidä edes mahdollisena, että sinulla voisi olla opittavaa?
Jos ei pidä mahdollisena että oma asenne ei ole ihan kohdallaan noin yksinkertaisissakaan jutuissa, niin miten se voisi taipua siihen, että ymmärtäisi parisuhteen toimintaa? Kaunis ja hyvä kohtelu ei ole sitä, että siedät toisen sietämättömyyttä, vaan että ymmärrät miksi olet itse hänestä sietämätön. Ja sitten korjaat sen minkä voit ja jos ei pysty, tunnustat sen etkä yritä jallittaa toista vaikket aio tehdä ongelmille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muutamassa pitkässä suhteessa huomannut että naiset muuttuu tosi paljon. Alussa ollaan tosi kilttejä, ja annetaan seksiä. Asiat alkaa muuttumaan, ja äksyillää ja suuttumalla silmittömästi asioista saadaan lopulta mies sellaiseksi ettei se sano enään mitään vastaa. Seksillä kiristetään. Nalkuttaminen on jatkuvaa joka vie seksihalut kaikilta.
Kannattaa nyt aloittaa vaikka siitä että miksi näet seksin jonain mitä nainen antaa sinulle? Jos yrität nähdä seksin yhteisenä läheisyyden hetkenä jossa molemmat saavat ja antavat, niin seksi saattaa jatkuakin vielä tulevaisuudessakin.
No eiköhän se seksi lopu siksi, että tuo odottaa vain saavansa seksiä eikä halua tyydyttää naistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että mies tuntuu panostavan paljon enemmän muihin asioihin ja olettaa suhteen sujuvan mainiosti ilman tavoitteita ja panostamista (= nainen tekee kaiken suhteen eteen ja mies vaan soljuu mukana).
Mitä tavoitteita pitäisi olla? Minä ainakaan en hahmota omaa elämääni tavoitteiden kautta.
No, mulle parisuhteen tavoite on hyvä, molemmille antoisa, elämänlaatua parantava, onnea ja turvallisuutta tuova kestävä parisuhde. Sen eteen on kyllä pakko molempien nähdä jotain vaivaa, ei tapahdu muuten.
"Vaivaa", niinku miten? Jos parisuhde tuo lisävaivaa niin jotain on kyllä vialla.
Vaivaa niinku silleen, että ei se hyvä parisuhde tapahdu itsestään.
Jos parisuhde ei tuo lisävaivaa, siinä on kyllä jotain vialla. Sitä vaivaa vaan ei miellä sanalla vaiva, mutta jotain eforttia se silti on.
Kun osatat auton, se ei kauaa toimi, jos et huollata ja pese sitä - > vaiva
Kun menet salille, näet vapaaehtoisesti vaivaa jonkun päämäärän saavuttaaksesi -> vrt. parisuhde
Kun ostat talon, haluat pitää siitä huolta ja tehdä pihatöitä vai asut pian rytökasassa -> vrt. parisuhde
Kun pukeudut, kampaat, ajat partaa, peseydyt, käyt parturissa, valitset vaatteita -> vaiva
Mutta silti moni kuvittelee, että hyvä ja kestävä parisuhde on jotain sellaista, mikä tippuu taivaasta syliin ja on saanut huonot kortit, jos siitä kumppanista kuoriutuikin valittaja. Miten harhainen ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ties kuinka mones kerta kun kirjoitetaan että partneri käyttäytyy rumasti. Vastaus on aina sama: Kenenkään aikuisen huonoa käytöstä EI pidä kestää! Ota asia puheeksi, sano että näillä ehdoilla et halua jatkaa. Ja tee sitten ratkaisusi, riippuen naisen reaktiosta.
No kun ap:n mielestä naisen pitäisi sopeutua hänen asettamiinsa raameihin oireilematta. Ei tarvitse. Jos yhteisymmärrystä ei löydy, parasta lopettaa leikki.
Ei pidä paikkaansa. Olen monesti kysynyt naiselta mitä hän haluaa ja miten asian ratkaisisi. En kuitenkaan koskaan saa suoraa vastausta, luultavasti siksi kun nainen esittäisi yhteen muuttoa ja minä en sitä halua. Vain kiukuttelua siitä etten hänen mukaansa panosta tarpeeksi.
Pyysin jopa häntä sanomaan millä teoilla hän kokisi minun panostavan enemmän. Tuli sellainen utopistinen asioiden pitäisi olla luonnollisia ja tapahtua kuin itsestään selitys. Miten eronnut ja lapsia hankkinut nainen voi edelleen haaveilla tuollaisesta? Ehkä joku lapseton tai lapsensa hyljännyt mies voisi tuollaisen hullaantumisen ja piirittämisen tarjotakin. Minä en ja olen sen monesti sanonut. Minulla on velvollisuuksia eletystä elämästä.
Ehkä tosiaan haluamme niin erilaisia asioita etteivät ne ole yhteensovitettavissa. Kuka tietää. Mutta on se eroaminenkin vaikeaa kun on oppinut toista tuntemaan.
Minun kokemusteni mukaan sellaisia naisia ei ole jotka haluaisivat tapailla rauhassa kunnes lapset ovat aikuisia. Jos tiedätte mistä sellaisia löytyy niin saa vapaasti kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän halutja toiveet ei kohtaa eikä saa kompromissia aikaan niin tiedät kyllä itsekin mitä tehdä.
''kaikki kyseiseen ryhmään kuuluvat naiset alkavat valittaa tuota''
- No en itse ainakaan, nään miestäni kerran viikossa ja meille se riittää vallan hyvin tällä hetkellä kun ollaan niin kiireisiä
Haluatko kertoa vähän tarkemmin teidän taustoista, ikä, onko lapsia, millainen välimatka, kauan olette tapailleet...?
Miten miehet onnistuukin valitsemaan parisuhteeseen ne äksyilevät naiset? Itse ihmettelen syvästi näiden naisten käytöstä ja miehiä, jotka tuollaista katselevat. Minä olisin parisuhteessakin kiltti ja kiva, harmi vaan että tämä mielletään tylsyydeksi.
T. Sinkkunainen
Vierailija kirjoitti:
Kerrasta opin, että äksyily on punainen lippu jota ei todellakaan tarvitse sietää. Se nimittäin ei siitä tule ainakaan paranemaan jos on moiseen taipumusta.
Äksyilijät alapeukuttamassa, hehheh. "kun Mehän suutumme Aina aiheesta!"
Se nyt vaan valitettavasti kuuluu osana parisuhteeseen naisen kanssa.
No, mulle parisuhteen tavoite on hyvä, molemmille antoisa, elämänlaatua parantava, onnea ja turvallisuutta tuova kestävä parisuhde. Sen eteen on kyllä pakko molempien nähdä jotain vaivaa, ei tapahdu muuten.