Tarvitseeko naisen äksyilyä sietää?

Aikalailla pakko, mikäli meinaat naisen kanssa elää. Nainen on täysin hormoniensa vietävänä.

mies53v

Täällä sinkku 40 vuotias nainen, jolle kelpaa mies lapsineen. En painosta yhteenmuuttoon ja annan omaa aikaa. Tärkeätä kuitenkin rakkaus, että mies ilmaisee sitä pienin arkisin teoin ja sanoin. Antaa näin, eikä ota vain.

Yksi ulosottovelkainen parin lapsen isä oli vapautettava kiertoon, kun kaavaili minusta maksajaa, eikä edes ilmaisia asioita antanut omatoimisesti. Minun olisi kotikin pitänyt tarjota.

Äksyinen kyllä joskus, mutta hyvin kohdeltuna en niinkään, kun ei tyytyväisenä ole syytä.

En kaipaa rahallisia isoja lahjoja. Kaipaan aitoa rakkautta. Exäni ovat ymmärtäneet suhteen loputtua usein virheensä ja halunneet minut takaisin. Kun olen tarpeeksi monta mahdollisuutta antanut, ei auta kinuta takaisin enää.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan valitettavasti kuuluu osana parisuhteeseen naisen kanssa.

Kyllä. Se kuuluu osana parisuhdetta tyytymättömän naisen kanssa.

Mitäs jos kehittäisit itseäsi ja lukisit muutaman parisuhdekirjan? Sitten voisit tajuta, että olisit voinut saada sen saman naisen ilman äksyilyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Miehen logiikalla etsit ratkaisua, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. No, molemmat olette oikeassa ja väärässä. 

Naisella on oikeus olla pahalla tuulella siitä hankauksesta, minkä teidän suhdetilanne aiheuttaa. Ei tietysti ole aikuismaista purkaa sitä sinuun tuolla tavalla. Hän on täysin oikeutettu omiin toiveisiinsa ja omiin tarpeisiinsa. 

Sinun ei tarvitse sietää kiukuttelua. Sinäkin olet oikeutettu omiin tarpeisiisi. 

Koita ymmärtää, että et pysty täyttämään naisen tarpeita ja tekemään häntä onnelliseksi. Hän ei tule onnelliseksi sillä, että sinä toteat että tarvitset sitä ja tätä ja sinulla on siihen oikeus. Sinulla on oikeus, kyllä. Naisella taas on oikeus etsiä uusi mies, joka pystyy olemaan hänelle paremmin läsnä. 

Mies varmaan haluaisi olla paremmin läsnä, jos ei hänelle kiukuteltaisi. Tunnehumppa on hyvä termi, sitä ei kenenkään pitäisi joutua sietämään. Aikuinen ihminen osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen logiikalla etsit ratkaisua, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. No, molemmat olette oikeassa ja väärässä. 

Naisella on oikeus olla pahalla tuulella siitä hankauksesta, minkä teidän suhdetilanne aiheuttaa. Ei tietysti ole aikuismaista purkaa sitä sinuun tuolla tavalla. Hän on täysin oikeutettu omiin toiveisiinsa ja omiin tarpeisiinsa. 

Sinun ei tarvitse sietää kiukuttelua. Sinäkin olet oikeutettu omiin tarpeisiisi. 

Koita ymmärtää, että et pysty täyttämään naisen tarpeita ja tekemään häntä onnelliseksi. Hän ei tule onnelliseksi sillä, että sinä toteat että tarvitset sitä ja tätä ja sinulla on siihen oikeus. Sinulla on oikeus, kyllä. Naisella taas on oikeus etsiä uusi mies, joka pystyy olemaan hänelle paremmin läsnä. 

Mies varmaan haluaisi olla paremmin läsnä, jos ei hänelle kiukuteltaisi. Tunnehumppa on hyvä termi, sitä ei kenenkään pitäisi joutua sietämään. Aikuinen ihminen osaa käyttäytyä.

Miksi sama aikuinen mies sitten humppaa samaan tunnesolmuun useammassa pitkässä suhteessa? Eikö hän osaa käyttäytyä? 

Parisuhde ei toimi niin, että jos sä olisit mulle kiva mä olisin sulle kiva. Ehdollinen kivuus ei ole kivaa eikä palkinto vaan kiristyskirje lusmulta. Kiva mies ei koskaan joudu niihin ongelmiin joita mukakiva mies täällä pelkää. Kun kiva mies käsittelee niitä ongelmia silloin kun ne ilmenevät ja saa toisen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Rento ihminen ei äksyile. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen logiikalla etsit ratkaisua, kuka on oikeassa ja kuka on väärässä. No, molemmat olette oikeassa ja väärässä. 

Naisella on oikeus olla pahalla tuulella siitä hankauksesta, minkä teidän suhdetilanne aiheuttaa. Ei tietysti ole aikuismaista purkaa sitä sinuun tuolla tavalla. Hän on täysin oikeutettu omiin toiveisiinsa ja omiin tarpeisiinsa. 

Sinun ei tarvitse sietää kiukuttelua. Sinäkin olet oikeutettu omiin tarpeisiisi. 

Koita ymmärtää, että et pysty täyttämään naisen tarpeita ja tekemään häntä onnelliseksi. Hän ei tule onnelliseksi sillä, että sinä toteat että tarvitset sitä ja tätä ja sinulla on siihen oikeus. Sinulla on oikeus, kyllä. Naisella taas on oikeus etsiä uusi mies, joka pystyy olemaan hänelle paremmin läsnä. 

Mies varmaan haluaisi olla paremmin läsnä, jos ei hänelle kiukuteltaisi. Tunnehumppa on hyvä termi, sitä ei kenenkään pitäisi joutua sietämään. Aikuinen ihminen osaa käyttäytyä.

Ei se mene noin. Olen joutunut itse miettimään näitä asioita, kun tuoreessa parisuhteessa on ekat solmut. Ja olen tullut siihen tulokseen, että mun pitää silti käyttäytyä oikein ja pitää huoli siitä, että ainakaan minä en toimi laiminlyövästi tai suhdetta haittaavasti. 

Ainakin PMS on hyvä tunnistaa ja hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan valitettavasti kuuluu osana parisuhteeseen naisen kanssa.

Kyllä. Se kuuluu osana parisuhdetta tyytymättömän naisen kanssa.

Mitäs jos kehittäisit itseäsi ja lukisit muutaman parisuhdekirjan? Sitten voisit tajuta, että olisit voinut saada sen saman naisen ilman äksyilyäkin.

Uskomatonta mutta totta, vika voi joskus olla jopa siinä äksyilevässä naisessakin. Joillekin ei nimittäin riitä mikään eivätkä ole mihinkään tyytyväisiä. Jostain sattuneesta syystä heillä on lukuisia lyhyitä parisuhteitakin. Peili näyttää syyllisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan valitettavasti kuuluu osana parisuhteeseen naisen kanssa.

Kyllä. Se kuuluu osana parisuhdetta tyytymättömän naisen kanssa.

Mitäs jos kehittäisit itseäsi ja lukisit muutaman parisuhdekirjan? Sitten voisit tajuta, että olisit voinut saada sen saman naisen ilman äksyilyäkin.

Uskomatonta mutta totta, vika voi joskus olla jopa siinä äksyilevässä naisessakin. Joillekin ei nimittäin riitä mikään eivätkä ole mihinkään tyytyväisiä. Jostain sattuneesta syystä heillä on lukuisia lyhyitä parisuhteitakin. Peili näyttää syyllisen.

Kyllä. Peruspessimistisiä ja ikäviä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa. Mutta sen näkee myös usein, miten huono parisuhde saa ihmisen äkäiseksi ja pois tasapainosta ja se sama ihminen on ihan mukava ja tasapainoinen muuten. Siitä kertovat juuri nämä miesten tarinat siitä, miten kivasta ja mukavasta naisesta tulikin ärripurri ja sama toistuu nainen toisensa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan valitettavasti kuuluu osana parisuhteeseen naisen kanssa.

Kyllä. Se kuuluu osana parisuhdetta tyytymättömän naisen kanssa.

Mitäs jos kehittäisit itseäsi ja lukisit muutaman parisuhdekirjan? Sitten voisit tajuta, että olisit voinut saada sen saman naisen ilman äksyilyäkin.

Uskomatonta mutta totta, vika voi joskus olla jopa siinä äksyilevässä naisessakin. Joillekin ei nimittäin riitä mikään eivätkä ole mihinkään tyytyväisiä. Jostain sattuneesta syystä heillä on lukuisia lyhyitä parisuhteitakin. Peili näyttää syyllisen.

Kyllä. Peruspessimistisiä ja ikäviä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa. Mutta sen näkee myös usein, miten huono parisuhde saa ihmisen äkäiseksi ja pois tasapainosta ja se sama ihminen on ihan mukava ja tasapainoinen muuten. Siitä kertovat juuri nämä miesten tarinat siitä, miten kivasta ja mukavasta naisesta tulikin ärripurri ja sama toistuu nainen toisensa jälkeen. 

Toki tämäkin toimii toisinpäin ja sekin on sitten naisen vika, kun miehestä tulee suhteessa juoppo raivohullu? Kun senhän täytyy johtua siitä että nainen ei panosta suhteeseen ja mies on tyytymätön.

Mielestäni parisuhteessa ei kuulu joutua sietämään itseensä kohdistuvaa äksyilyä, ja aikuisten ihmisten pitäisi osata kanavoida äksyilynsä muualle kuin siihen toiseen ihmiseen. Ja jos toisen ihmisen tekemiset/tekemättömyydet ärsyttää, silloin niistä keskustellaan, ei äksyillä. Jos naista ärsyttää se, ettei yhteistä aikaa ole riittävästi, siitä saa ja pitää sanoa. Jos ette yhdessä löydä ratkaisua, joka on molemmille hyvä, niin sitten on ehkä kannattavampaa jatkaa eri teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ties kuinka mones kerta kun kirjoitetaan että partneri käyttäytyy rumasti. Vastaus on aina sama: Kenenkään aikuisen huonoa käytöstä EI pidä kestää! Ota asia puheeksi, sano että näillä ehdoilla et halua jatkaa. Ja tee sitten ratkaisusi, riippuen naisen reaktiosta.

No kun ap:n mielestä naisen pitäisi sopeutua hänen asettamiinsa raameihin oireilematta. Ei tarvitse. Jos yhteisymmärrystä ei löydy, parasta lopettaa leikki. 

Ei pidä paikkaansa. Olen monesti kysynyt naiselta mitä hän haluaa ja miten asian ratkaisisi. En kuitenkaan koskaan saa suoraa vastausta, luultavasti siksi kun nainen esittäisi yhteen muuttoa ja minä en sitä halua. Vain kiukuttelua siitä etten hänen mukaansa panosta tarpeeksi.

Pyysin jopa häntä sanomaan millä teoilla hän kokisi minun panostavan enemmän. Tuli sellainen utopistinen asioiden pitäisi olla luonnollisia ja tapahtua kuin itsestään selitys. Miten eronnut ja lapsia hankkinut nainen voi edelleen haaveilla tuollaisesta? Ehkä joku lapseton tai lapsensa hyljännyt mies voisi tuollaisen hullaantumisen ja piirittämisen tarjotakin. Minä en ja olen sen monesti sanonut. Minulla on velvollisuuksia eletystä elämästä.

Ehkä tosiaan haluamme niin erilaisia asioita etteivät ne ole yhteensovitettavissa. Kuka tietää. Mutta on se eroaminenkin vaikeaa kun on oppinut toista tuntemaan.

Minun kokemusteni mukaan sellaisia naisia ei ole jotka haluaisivat tapailla rauhassa kunnes lapset ovat aikuisia. Jos tiedätte mistä sellaisia löytyy niin saa vapaasti kertoa.

Tämä on nyt aikalailla mutuilua, koska en tarkemmin tiedä teidän parisuhteestanne eikä viesteistäsi saa selvää, millä tavalla sinä sitten panostat parisuhteeseen ja naiseen. Kaksi kertaa viikossa näkeminen ei kerro vielä oikeastaan mitään, kun kyse on suuremmasta kokonaisuudesta. Ihan ensiksi sinun kannattaisi lapsellisena ihmisenä miettiä sitä, kuinka paljon sinulla todellisuudessa on annettavaa tunnetasolla naiselle, koska viesteistäsi saa sellaisen kuvan, että mietit oikeastaan ainoastaan lapsiasi ja heidän hyvinvointiaan. Mikä on äärimmäisen hyvä juttu, omalta osaltaan, mutta jos kaikissa asioissa lapset menevät edelle ja jos huolehdit ainoastaan lasten tarpeista parisuhteen jäädessä aina kakkoseksi ja taka-alalle, niin silloin suhteet eivät 99% toimi. Koska lapsista huolimatta, vaikka naisellakin on itsellään lapsia, nainen haluaa kokea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi ja että kumppani asettaa naisen tarpeet yhtälailla korkealle, mitä lasten. Ne ei kilpaile toinen toistensa kanssa, koska aikuisen huomiointi ja aikuisen rakastaminen pitäisi olla täysin eri lokerossa, mitä lasten eikä näiden pitäisi kumota toinen toisiaan. Jos sinulla ei riitä paukkuja aikuisen parisuhteen panostamiseen, niin kannattaisi vakavasti harkita sitä, että olisit sinkkuna ja kasvattaisit lapset ensin aikuisiksi ennen kuin alat katselemaan parisuhdetta. Sillä jos useampi suhteesi on erosi jälkeen kaatunut samaan asiaan ja jos törmäät samaan ongelmaan kaikkien naisten kanssa, niin yhteinen tekijä on siinä tapauksessa sinä. Jostain syystä jäät naisille etäiseksi, kylmäksi, nainen kokee itsensä ylimääräiseksi rasitteeksi eikä sellaiseksi, että todella rakastat ja panostat. Ja jos naiset haluavat perinteistä parisuhdetta, missä asutaan yhdessä ja perustetaan yhteinen perhe, niin miksi ihmeessä lyöttäydyt yhteen sellaisten naisten kanssa? Onko heissä jotain yhteistä? Empatiaa, lämpöä, herkkyyttä jota kaipaat ja ihailet, mutta et kuitenkaan halua antaa itsestäsi kaikkea sitä, mitä aikuiseen lämpimään parisuhteeseen pitäisi antaa? On nimittäin aivan varmasti olemassa paljon naisia, jotka eivät halua perinteistä suhdetta ja perhemuotoa, vaan haluavat enemmän omaa aikaa, ovat sillä tavalla itsenäisempiä, etäisempiä eivätkä halua miestä liian tiiviisti sotkemaan omaa elämäänsä, mutta jostain syystä et lyöttäydy yhteen tällaisten naisten kanssa, vaikka he profiililtaan sopisivat sinulle paljon paremmin? Eli katse peiliin, jos törmäät samaan ongelmaan kaikkien naisten kanssa. Et taida olla ehkä täysin tietoinen siitä, mitä todellisuudessa haluat, tarvitset ja kaipaat ja onko nämä ristiriidassa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ties kuinka mones kerta kun kirjoitetaan että partneri käyttäytyy rumasti. Vastaus on aina sama: Kenenkään aikuisen huonoa käytöstä EI pidä kestää! Ota asia puheeksi, sano että näillä ehdoilla et halua jatkaa. Ja tee sitten ratkaisusi, riippuen naisen reaktiosta.

No kun ap:n mielestä naisen pitäisi sopeutua hänen asettamiinsa raameihin oireilematta. Ei tarvitse. Jos yhteisymmärrystä ei löydy, parasta lopettaa leikki. 

Ei pidä paikkaansa. Olen monesti kysynyt naiselta mitä hän haluaa ja miten asian ratkaisisi. En kuitenkaan koskaan saa suoraa vastausta, luultavasti siksi kun nainen esittäisi yhteen muuttoa ja minä en sitä halua. Vain kiukuttelua siitä etten hänen mukaansa panosta tarpeeksi.

Pyysin jopa häntä sanomaan millä teoilla hän kokisi minun panostavan enemmän. Tuli sellainen utopistinen asioiden pitäisi olla luonnollisia ja tapahtua kuin itsestään selitys. Miten eronnut ja lapsia hankkinut nainen voi edelleen haaveilla tuollaisesta? Ehkä joku lapseton tai lapsensa hyljännyt mies voisi tuollaisen hullaantumisen ja piirittämisen tarjotakin. Minä en ja olen sen monesti sanonut. Minulla on velvollisuuksia eletystä elämästä.

Ehkä tosiaan haluamme niin erilaisia asioita etteivät ne ole yhteensovitettavissa. Kuka tietää. Mutta on se eroaminenkin vaikeaa kun on oppinut toista tuntemaan.

Minun kokemusteni mukaan sellaisia naisia ei ole jotka haluaisivat tapailla rauhassa kunnes lapset ovat aikuisia. Jos tiedätte mistä sellaisia löytyy niin saa vapaasti kertoa.

Laitan toisen osan erikseen, koska palstalle on tullut näköjään raja siinä, miten pitkä viesti saa olla. Eli jatkoa edelliselle viestille.

Olemme perustaneet mieheni kanssa uusperheen, jossa minä olen se lapseton osapuoli. Alkuun meidänkin suhteessa mies pakeni parisuhdekuvioita lapsiin ja lasten taakse ja omassa mielessään laittoi meidät kilpailemaan keskenään. Tein alusta lähtien miehelle selväksi lempeästi, mutta jämäkästi, että millaisessa parisuhteessa suostun olemaan ja mitä vaadin parisuhteelta. Jos mies ei ole parisuhteeseen valmis, on parempi lopettaa homma kesken, en suostunut olemaan epätyydyttävässä suhteessa. Ja selitin myös miehelle, että minä en kilpaile lasten kanssa enkä suostu sellaiseen, koska romanttinen rakkaus naiseen täytyy olla erilaista, mitä rakkaus lapsiin eikä kumpikaan saa kumota toinen toistaan tai tehdä toista vähempi arvoiseksi. Lasten kanssahan minulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmaa, ovat todella ihania ja rakkaita minulle, huolehdin lasten asioista ja murehdin lähes samalla tavalla mitä mies. ”Hoivavietti” on minussa vahvassa ja tunnen voimakasta lempeyttä ja suojelunhalua kaikkia lapsia kohtaan, minä en missään nimessä ollut lapsille uhka enkä ollut viemässä heiltä mitään. Jos miehellä ei taas jaksaminen tai muu riitä siihen, että pystyisi sekä olemaan hyvä isä, että rakastava, läsnäoleva, huomioon ottava ja reilu puoliso, niin silloin pitää parisuhteet unohtaa, tai etsiä nainen, joka haluaa etäisen ja kylmemmän parisuhteen. Pitää olla tietoinen siitä, mitä toiselta odottaa ja vaatii, mihin asioihin toisissa ihmisissä rakastuu ja ennen kaikkea mitä annettavaa itsellä on parisuhteelle. Jos annettavaa ei ole, tai sitä on hyvin rajatusti, niin silloin on reilumpaa kaikille, jos keskittyisi täysin vain lapsiinsa.

Tämä menee aina samaa huvittavaa rataa, miehet kertovat miten nainen äksyilee ja sitten tulee oikeusistunto jossa pitää tarkalleen selostaa suhteensa tapahtumat. Koska mieshän on syyllinen kunnes toisin todistetaan, jos todistetaan.

Muijat on just tuollaisia. Äksyilyä ja mykkäkoulua, vaikka käyttäytyisi ihan normaalisti. Typerä täytyy olla ihmisen, joka muuttaa naisen kanssa yhteen.

Niin ja suuremmalla kokonaisuudella toiseen panostamisella tarkoitan sitä, miten paljon mietit kumppanisi tunteita ja tarpeita? Kuinka korkealle tärkeysjärjestykseen asetat hänen tarpeensa parisuhteessa? Oletko tavatessanne läsnä, vai oletko poissaoleva, väsynyt, etäinen? Annatko hellyyttä, eli halailetko, kosketatko, kerrotko sanallisesti miten tärkeä ja rakas toinen on sinulle? Kuinka siis osoitat kiintymystä ja arvostusta toista kohtaan? Oletko kiinnostunut kumppanisi asioista ja elämästä? Kyseletkö hänen päivästään ja kuulumisistaan, miten paljon olette yhteydessä niinä päivinä, kun ette tapaa? Laitatko hyvän yön viestejä ja osoitatko miten muuten sen, että nainen on mielessäsi ja pidät häntä tärkeänä? Huomaatko hänen tekemänsä palvelukset ja muistatko kiittää häntä?

Vai pidätkö häntä tärkeänä? Miten korkealla hän on arvoasteikossasi? Kuinka usein ajattelet naistasi? Kaipaatko häntä? Rakastatko häntä?

Kaikista edellä mainituista asioista koostuu se, tunteeko toinen olonsa tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi. Jos suhde on sinulle yksi taakka muiden joukossa, jos et oikeasti ole sitoutunut toiseen emotionaalisesti etkä ole kunnolla kiintynyt toiseen tai jos pidät toista itsestään selvänä, tai vähemmän tärkeänä, niin se näkyy kaikissa edellä mainituissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan valitettavasti kuuluu osana parisuhteeseen naisen kanssa.

Kyllä. Se kuuluu osana parisuhdetta tyytymättömän naisen kanssa.

Mitäs jos kehittäisit itseäsi ja lukisit muutaman parisuhdekirjan? Sitten voisit tajuta, että olisit voinut saada sen saman naisen ilman äksyilyäkin.

Uskomatonta mutta totta, vika voi joskus olla jopa siinä äksyilevässä naisessakin. Joillekin ei nimittäin riitä mikään eivätkä ole mihinkään tyytyväisiä. Jostain sattuneesta syystä heillä on lukuisia lyhyitä parisuhteitakin. Peili näyttää syyllisen.

Kyllä. Peruspessimistisiä ja ikäviä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa. Mutta sen näkee myös usein, miten huono parisuhde saa ihmisen äkäiseksi ja pois tasapainosta ja se sama ihminen on ihan mukava ja tasapainoinen muuten. Siitä kertovat juuri nämä miesten tarinat siitä, miten kivasta ja mukavasta naisesta tulikin ärripurri ja sama toistuu nainen toisensa jälkeen. 

Toki tämäkin toimii toisinpäin ja sekin on sitten naisen vika, kun miehestä tulee suhteessa juoppo raivohullu? Kun senhän täytyy johtua siitä että nainen ei panosta suhteeseen ja mies on tyytymätön.

Kyllä sitä tuli mentyä itseensä, kun kumppanista tuli tissutteleva ja vihamielinen mölli. Aika monelle solmulle sitä itsensä väänsi ja kaikenlaista yritti ennen kuin annoin periksi ja poistuin takavasemmalle. Eksä on se sama tissutteleva ja ilmeetön mölli edelleen, x naista myöhemmin. Minulla on mukava elämä, olen hyväntuulinen ja tasapainossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä menee aina samaa huvittavaa rataa, miehet kertovat miten nainen äksyilee ja sitten tulee oikeusistunto jossa pitää tarkalleen selostaa suhteensa tapahtumat. Koska mieshän on syyllinen kunnes toisin todistetaan, jos todistetaan.

Tämä menee taas samaa rataa siinä, että vain naiset äksyilevät…kaikissa suhteissani miehet ovat äksyilleet, useimmiten enemmän kuin minä. Eksäni saattoi yht äkkiä alkaa silmät leiskuen raivota, miten paska ihminen olen kun keitän veden väärin ja tuhoan luontoa. Jos loukkaannuin yht äkkisestä epäreilusta ja järjettömästä raivoamisesta, niin minä olin se draamaqueen, olen liian herkkä, minä reagoin liian herkästi jne. eli tilanne kääntyi täysin päinvastaiseksi. Nykyinen kumppanini mielenlaatu menee aalloittain ja välistä, erityisesti pimeään aikaan vuodesta, hän vajoaa ajaksi x synkkyyteen, kiukuttelee ja saattaa sanoa todella törkeitäkin asioita ahdistuksissaan. Minä en toimi en käyttäydy niin, mutta yritän silti aina ymmärtää ja helpottaa hänen oloaan. Joskus hänen oloaan pahentaa esimerkiksi se, että minä olen ollut paljon poissa työasioiden vuoksi ja tämä on selkeä asia, mikä minunkin tulee ottaa huomioon, jos haluan, että kumppanillani on mahdollisimman hyvä olla. Eksäänikin yritin aikani ymmärtää, kunnes tajusin, että kyse on kaasuvalotuksesta ja manipulaatiosta sekä henkisestä väkivallasta.

Toki tiedän, että jotkut naiset vetävät draamaa ja riitelevät kaikista mahdollisista asioista, mutta kyse on silloin samasta asiasta mitä eksäni (miehen) kanssa: väkivallasta ja vallankäytöstä. Suurin osa naisista ei hermoile turhista, vaan kyseessä on aina jokin hankaus parisuhteessa, missä toisellakin on osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan valitettavasti kuuluu osana parisuhteeseen naisen kanssa.

Kyllä. Se kuuluu osana parisuhdetta tyytymättömän naisen kanssa.

Mitäs jos kehittäisit itseäsi ja lukisit muutaman parisuhdekirjan? Sitten voisit tajuta, että olisit voinut saada sen saman naisen ilman äksyilyäkin.

Uskomatonta mutta totta, vika voi joskus olla jopa siinä äksyilevässä naisessakin. Joillekin ei nimittäin riitä mikään eivätkä ole mihinkään tyytyväisiä. Jostain sattuneesta syystä heillä on lukuisia lyhyitä parisuhteitakin. Peili näyttää syyllisen.

Kyllä. Peruspessimistisiä ja ikäviä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa. Mutta sen näkee myös usein, miten huono parisuhde saa ihmisen äkäiseksi ja pois tasapainosta ja se sama ihminen on ihan mukava ja tasapainoinen muuten. Siitä kertovat juuri nämä miesten tarinat siitä, miten kivasta ja mukavasta naisesta tulikin ärripurri ja sama toistuu nainen toisensa jälkeen. 

Toki tämäkin toimii toisinpäin ja sekin on sitten naisen vika, kun miehestä tulee suhteessa juoppo raivohullu? Kun senhän täytyy johtua siitä että nainen ei panosta suhteeseen ja mies on tyytymätön.

Jos samalle naiselle tapahtuu samanlainen kierto kaikkien miesten kanssa, että kaikista miehistä tulee alkoholisteja ja raivohulluja, niin ihan samalla tavalla silloin on äärimmäisen tärkeää harjoittaa itsetutkiskelua, että miksi minulle käy näin kerta toisensa jälkeen. Eihän siinä mitään muuta ratkaisua yksinkertaisesti ole, jos sama tarina aina vain toistuu ja toistuu.

Kumppani alkoi syyllistää minua siitä, että käyttäydyn kuin hänen eksänsä. Tämä tapahtui 15 vuoden yhdessäolon jälkeen ja siihen astisessa elämässäni en ollut käyttäytynyt niin. Totesin, että hänen toimintamallinsa on sellainen, että se ajaa kyseiseen käytökseen ja kuten hän hyvin tietää, en ole aiemmin koskaan ollut tällainen, edes meidän pitkässä suhteessamme. Ja jotta asia saataisiin ratkaistua, se vaatisi toimenpiteitä häneltäkin. 

Eli kun ollaan suhteessa, oma käytös, asenteet ja toiminta vaikuttavat aina toiseen ja synnyttävät reaktioita. "Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa."