koiran takia poissa töistä

Hah, mun työpaikalta oli nuori mies pois kun tyttöystävältään kuoli koira ja hänen piti olla lohduttamassa tyttöystävää kolmen päivän ajan. Ei ymmärtänyt ollenkaan miksei voinut olla omalla ilmoituksella pois koska olihan tuo nyt ihan kamala tapahtuma ja tyttöystävä itsarin partaalla. Sai kyllä varoituksen myöhemmin luvattomasta poissaolosta joten toivottavasti oppi siitä jotain.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"]

No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.

[/quote]

Näin ajattelen minäkin. Lemmikkejä inhimillistetään aivan liikaa.

[/quote]Mutta taas jos sinun pitäisi lähteä lomamatkalle päivää ennen loman alkua, pyydät sen pvän vapaaksi ja lähdet lomalle. Mutta jos lemmikkiä varten pyytää vapaata niin onhan se törkeää. Aha.
[/quote]

Otan lomapäivän tai palkattoman. En tietenkään sairaspäivää.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:03"]Hah, mun työpaikalta oli nuori mies pois kun tyttöystävältään kuoli koira ja hänen piti olla lohduttamassa tyttöystävää kolmen päivän ajan. Ei ymmärtänyt ollenkaan miksei voinut olla omalla ilmoituksella pois koska olihan tuo nyt ihan kamala tapahtuma ja tyttöystävä itsarin partaalla. Sai kyllä varoituksen myöhemmin luvattomasta poissaolosta joten toivottavasti oppi siitä jotain.
[/quote]no näitä "teinejä" riittää työpaikoilla ja niiden poissaolomäärät on ihan uskomattomia, jos ei saa ylimääräistä vapaata kaverin bileiden vuoksi niin jäävät saikulle ja jos esimies tekee päivän alkajaisiksi ihan tavallisen työnjaon päivän tehtävistä niin juostaan saikulle jos ei sen päivän duunit miellytä ja jos kumminkaiman kaverilta kuolee hamsteri niin siinäkin on saikun paikka, sitten ollaan haavi auki kun työnantaja ei jatkamaan määräaikaista sopimusta ja kiukutellaan facessa vitunnatsiahnefirmasta

22:lle: veit sanat suustani! T. Henkilöstöassari

Palkattoman vapaan saa ilman muuta. Saikkua ei.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:55"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"]

No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.

[/quote]

Näin ajattelen minäkin. Lemmikkejä inhimillistetään aivan liikaa.
[/quote]

Miten se on lemmikin inhimillistämistä että suree sen kuolemaa? Meidän kissan kuollessa saatiin onneksi valita aika lopetukseen. Varattiin perjantai jotta voitiin viikonloppu rauhassa surra sen jälkeen. Yllättäen jos olisi kuolema tullut, olisin varmasti ollut niin järkyttynyt, etten sinä päivänä olisi työkunnossa ollut.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:55"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"] No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.   [/quote] Näin ajattelen minäkin. Lemmikkejä inhimillistetään aivan liikaa. [/quote]Mutta taas jos sinun pitäisi lähteä lomamatkalle päivää ennen loman alkua, pyydät sen pvän vapaaksi ja lähdet lomalle. Mutta jos lemmikkiä varten pyytää vapaata niin onhan se törkeää. Aha. [/quote] Otan lomapäivän tai palkattoman. En tietenkään sairaspäivää.

[/quote]Ei ap kertonut Tarjan ottaneen sairaspäivää vaan jonkun poissaolopäivän.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:21"]

22:lle: veit sanat suustani! T. Henkilöstöassari

[/quote]Jopas nopeasti uskoit. Eihän ap puhunut sairaspäivistä mitään!

Jaahas, tämä onkin se sama tarina kuin aiemmin täällä, että joku otti sairaspäivän kun koira kuoli. Onko pakko kopioida? Tyhmää. HUONO PROVO!

Voi helvetti! Mulla on lapsi kuollut ja sitä ei voi missään tapauksessa rinnastaa koiran kuolemaan. Toki koiran kuolema itkettää ja surettaa, mutta lapsen kuollessa ihminen on täysin toimintakyvytön!

Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä.

No jos ottaa vaikka pekkaspäivän eikä siitä aiheudu muille työntekijöille kohtuutonta harmia, mikäpä siinä, ihan sama mulle mihin ihmiset vapaitaan käyttävät. Mutta mielestäni työnantajan ei pitäisi tuollaista joutua kustantamaan, lemmikki nyt ei vaan ole omainen vaan ELÄIN.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:42"]

Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä.

[/quote]

Milläköhän kuvittelisit työnantajien valvovan näitä omia vapaita, jos suru sallittaisiin suoraan poissaolon syyksi? Mihin vedetään raja? Toinen voi tulla töihin vaikka oma äiti makaisi sairaalassa henkihieverissä, joku muu taas olla muka surun murtama siitä kun kynsi on katkennut. Sairaslomaa haetaan ihan syystä lääkärin kautta, jos hän arvioi ihmisen olevan surun takia työkyvytön, se lienee esimiehellekin hyväksyttävä syy poissaoloon.

Valitettavasti Tarja ei voi olla poissa töistä koiran kuoleman takia. Ei ainakaan palkallisesti. Jos hän on muuten tunnollinen työntekijä ja harvoin poissa, voidaan harkita palkattoman vapaan antamista. Jos Tarjalla on muutenkin paljon poissaoloja, töihin vain.

T. Työnantaja

2

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:42"]

Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä.

[/quote]

Milläköhän kuvittelisit työnantajien valvovan näitä omia vapaita, jos suru sallittaisiin suoraan poissaolon syyksi? Mihin vedetään raja? Toinen voi tulla töihin vaikka oma äiti makaisi sairaalassa henkihieverissä, joku muu taas olla muka surun murtama siitä kun kynsi on katkennut. Sairaslomaa haetaan ihan syystä lääkärin kautta, jos hän arvioi ihmisen olevan surun takia työkyvytön, se lienee esimiehellekin hyväksyttävä syy poissaoloon.
[/quote]

Ei esimies valvo muitakaan omalla ilmoituksilla, ts. alle kolme päivää kestäviä sairauspoissaoloja. Yhtä hyvin työntekijä voi valehdella olevansa flunssassa, vaikka oikeasti ei huvita mennä töihin.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 08:08"]No se on kuin menettäisi oman lapsen niin kyllä
[/quote] EI ole, äläkä saatana loukkaa lapsensa menettäneitä väittämällä tuollaista. T: äiti ja koiranomistaja

Itse en saanut edes palkatonta hautajaisia varten kun itselle tärkeä ihminen kuoli... Minua ei henkilökohtaisesti haittaisi jos joku olisi tuon takia poissa.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:42"]

Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä.

[/quote]

Milläköhän kuvittelisit työnantajien valvovan näitä omia vapaita, jos suru sallittaisiin suoraan poissaolon syyksi? Mihin vedetään raja? Toinen voi tulla töihin vaikka oma äiti makaisi sairaalassa henkihieverissä, joku muu taas olla muka surun murtama siitä kun kynsi on katkennut. Sairaslomaa haetaan ihan syystä lääkärin kautta, jos hän arvioi ihmisen olevan surun takia työkyvytön, se lienee esimiehellekin hyväksyttävä syy poissaoloon.
[/quote]

Ei esimies valvo muitakaan omalla ilmoituksilla, ts. alle kolme päivää kestäviä sairauspoissaoloja. Yhtä hyvin työntekijä voi valehdella olevansa flunssassa, vaikka oikeasti ei huvita mennä töihin.
[/quote]

Ja lisäisin vielä, että sairauden tunto vaihtelee yksilöittäin ihan samalla tavalla fyysisen kuin henkisenkin olotilan suhteen. Veikkaisin, että nämä kynnen katkeamista surevat ovat aika herkkiä jäämään kotiin myös pikku yskän ja nuhan vuoksi. Mielestäni on kuitenkin turha lähteä kuormittamaan muutenkin ruuhkaista työterveyshuoltoa vaatimalla todistusta jokaisesta poissaolosta. Kyllä lintsari kiinni jää ilmankin, eikä kaikkia tarvitse rangaista kyttäämällä muutaman järjestelmän väärinkäyttäjän vuoksi. Toistaiseksi Suomi on valtio, jossa lähtökohtana on luottamus ihmisten välillä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:12"]

Valitettavasti Tarja ei voi olla poissa töistä koiran kuoleman takia. Ei ainakaan palkallisesti. Jos hän on muuten tunnollinen työntekijä ja harvoin poissa, voidaan harkita palkattoman vapaan antamista. Jos Tarjalla on muutenkin paljon poissaoloja, töihin vain.

T. Työnantaja

[/quote]Kyllä Tarja voi otta pekkasen tai saldovapaan tai lomapäivän. Esimies päättää.