koiran takia poissa töistä

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"]

No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.

[/quote]

Näin ajattelen minäkin. Lemmikkejä inhimillistetään aivan liikaa.

[/quote]Mutta taas jos sinun pitäisi lähteä lomamatkalle päivää ennen loman alkua, pyydät sen pvän vapaaksi ja lähdet lomalle. Mutta jos lemmikkiä varten pyytää vapaata niin onhan se törkeää. Aha.

[/quote]

Kuvittelet omiasi. Jos tarvitsen vapaata, otan sen joko palkattomana tai käytän siihen rästivapaan tai vuosilomapäivän.

Esimiehenä en myöskään antaisi saikkua lemmikin kuoleman takia. Lemmikki ei ole perheenjäsen, vaikka tärkeä onkin. 

Taidatte olla nuorta sukupolvea, koska työmoraalinne on selkeästi heikompi kuin omalla sukupolvellani. Muuksi en tuollaista palkallisen saikun hyödyntämistä löyhin perustein voi tulkita. 

13, viisikymppinen työmyyrä

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:55"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"] No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.   [/quote] Näin ajattelen minäkin. Lemmikkejä inhimillistetään aivan liikaa. [/quote] Miten se on lemmikin inhimillistämistä että suree sen kuolemaa? Meidän kissan kuollessa saatiin onneksi valita aika lopetukseen. Varattiin perjantai jotta voitiin viikonloppu rauhassa surra sen jälkeen. Yllättäen jos olisi kuolema tullut, olisin varmasti ollut niin järkyttynyt, etten sinä päivänä olisi työkunnossa ollut.

[/quote]

Se on eläin, niitä kuolee. Kuuluu elämään. Vai pitäiskö mun saada olla kerran kuussa töistä veks, kun perheen hiiriä kuolee aika usein (kasvatamme niitä, niitä on meillä kymmeniä ja keskimääräinen elinikä 1,5-2 vuotta)...

oikeus olla perheenjäsenen kuoleman takia poissa koskee ihmisiä, ei elikoita. Ei lehmiä, ei hevosia, ei koiria, ei kissoja, ei hiiriä, ei kultakaloka.... Joku raja tollekin.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:42"] Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä. [/quote] Milläköhän kuvittelisit työnantajien valvovan näitä omia vapaita, jos suru sallittaisiin suoraan poissaolon syyksi? Mihin vedetään raja? Toinen voi tulla töihin vaikka oma äiti makaisi sairaalassa henkihieverissä, joku muu taas olla muka surun murtama siitä kun kynsi on katkennut. Sairaslomaa haetaan ihan syystä lääkärin kautta, jos hän arvioi ihmisen olevan surun takia työkyvytön, se lienee esimiehellekin hyväksyttävä syy poissaoloon. [/quote] Ei esimies valvo muitakaan omalla ilmoituksilla, ts. alle kolme päivää kestäviä sairauspoissaoloja. Yhtä hyvin työntekijä voi valehdella olevansa flunssassa, vaikka oikeasti ei huvita mennä töihin.

[/quote]

Kyllä muuten valvoo. Työntekijä on velvollinen tarvittaessa toimittamaan sairaslomatodistuksen jopa päivän poissaolosta.

Ja jos poissaoloja on runsaasti, työntekijä voidaan passittaa työkykyarviointiin. Joissain firmoissa se on jopa automaattista tietyn poissaolomäärän täytyttyä.

ja jos työnantaja katsoo, että työntekijän poissaolon syy ei oikeuta palkalliseen poissaoloon, saikku voikin olla palkatonta. Kaikista sairauslomista ei myöskään makseta palkkaa, esim. burn out on sellainen koodi, ettei palkkaa. Eikä tapaturmista, jotka on itse kännissä sekoilemalla aiheutettu, näin esimerkkeinä mainitakseni.

esimies

Ihminen jolta ei ole kuollut lasta,ei voi tietää surun määrää.silloin koiran kuolema saattaa olla elämän pahin suru siihen asti.ei toisen surua voi vähätellä.oma lapseni meinasi kuolla aivokuumeeseen.kun oli teholla,jo silloin suru oli fyysinen ja täysin lamauttava.mitä lie olisi ollu,jos olisi kuollut.olisin kuollut itsekkin.onneksi parantui,en olisi halunnut enää elää.no 10v koiramme kuoli 4kk sitten.surin ja itkun kovasti,otin vkon lomapäiviä,itse ansaittuja.vieläkin saatan itkut tirauttaa...mutta ei tietty voi lapseen verratakkaan.mutta rakas oli koirakin.perheenjäsen.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:20"]

Itse en saanut edes palkatonta hautajaisia varten kun itselle tärkeä ihminen kuoli... Minua ei henkilökohtaisesti haittaisi jos joku olisi tuon takia poissa.

[/quote]

En mä kyllä ymmärrä tuollaistakaan. Eihän se työpaikka mikään vankila ole! Mulle ei kyllä työpaikka estä minulle tärkeää menoa, eikä ole kyllä ikinä potkuja vielä tullut vaikka hautajaisia ollut monet ja koiriakin kuollut muutama. Ehkä vielä on tulossa; esimies tossa vihjaili että kesäksi ei sijaista saada ottaa ja lomat pidetään kun pystytään. Mulla on kyllä kahden viikon matka varattuna heinäkuulle että mä kyllä pidän loman silloin, sopi muille tai ei. Jos ei sovi niin se on niiden ongelma, ei mun. Matkani kyllä toteutan, kuten kaikki aiemmatkin.

[/quote]

Se on kyllä sunkin ongelma, jos fudut saat. Jos et ilmaannu kahteen viikkoon töihin, etkä voi esittää sAiraslomatodistusta, se on peruste irtisanomiselle. Työnantaja päättää kesälomien sijoittelusta, et sinä. Hiukan alakohtaisesti vaihdellen tietty osa vuosilomasta on voitava pitää kesäkaudella, mutta se on ainakin meillä toukokuun alusta syyskuun loppuun, muuallakin varmasti ainakin touko-elokuu.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"]

No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.

 [/quote]

sinä vaikutat kyllä elämästä vieraantuneelta, Jos minä pidän lomapäivän tai palkattoman vapaapäivän, en ymmärrä, kenen muun kukkarostqa se on pois. Minulta jää päivän palkkaa saamatta tai sitten kulutuan lomapäivän lomakertymästäni. Mikä on ongelma? Pitääkö kaiken ajatella niin pikkuaivoilla.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:44"]

Käsittämättömän kovasydämisiä ihmisiä nuo jotka paheksuvat lemmikin suremista. En usko, että tuollaiset ihmiset osaavat surra ihmisenkään kuolemaa. Tuskin noin itsekkäät pystyvät mihinkään syvempiin tunteisiin.

[/quote]

Lemmikki on sun vapaa-aikaasi. Ihan vapaaehtoista hommata lemmikki. Jos sulla on vapaa-aikaasi liittyen tarpeita olla duunista veks, otat palkattoman vapaan tai käytät vuosilomaa tms. Sairaslomaan se ei oikeuta.

Ja joo, saat rauhassa kutsua tätä kylmäsydämisyydeksi. Minä kutsun sitä työmoraaliksi. 

70 näin juuri. Tunnen perheen jossa teinipoika kuoli. Isä alkaa joka kerta kun hänet tapaa käymään läpi asiaa. Hän käy haudalla lähes päivittäin. 

Tunnen paljon ihmisiä joilla on ollut hyvinkin läheisiä lemmikkejä, kaikki ovat toipuneet vaikka kurjaa lemmikin menettäminen onkin. 

Kahden eri suuruusluokan asian vertaaminen on silkkaa typeryyttä ja sen osoittaminen ei ole sama kuin kovasydämmisyys tai lemmikkien vihaaminen. 

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"]

No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.

 [/quote]

sinä vaikutat kyllä elämästä vieraantuneelta, Jos minä pidän lomapäivän tai palkattoman vapaapäivän, en ymmärrä, kenen muun kukkarostqa se on pois. Minulta jää päivän palkkaa saamatta tai sitten kulutuan lomapäivän lomakertymästäni. Mikä on ongelma? Pitääkö kaiken ajatella niin pikkuaivoilla.

[/quote]

Palkallisesta saikusta oli kyse. Jos otat lomapäivän, se on sun asiasi, eikä kuulu kenellekään, vaikka pitäisit sen käydäksesi kampaajalla.

Aiheettomat saikuttelut ovat pois työnantajan kukkarosta ja aiheuttavat lisätyötä työtovereille.

13

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:46"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 08:08"]No se on kuin menettäisi oman lapsen niin kyllä
[/quote]

Aika loukkaavaa puhetta sellaiselle joka on menettänyt lapsensa.
[/quote]

Mikä tuossa oli loukkaavaa? Olen menettänyt vauvan, mutta surin yhtä paljon myös kissani kuolemaa. Ehkä jopa enemmän, koska kissa oli kuulunut elämääni lähes kahdeksantoista vuotta, vauva vain hetken
[/quote]

Tätä minäkin joskus mietin. Vauva on oma vauva mutta ethän edes tunne vauvan luonnetta tai millainen ihminen hän on. Kaikki vauvat on samanlaisia. Kamalampaa on menettää vanhempi lapsi jonka tuntee ihmisenä. En sano että lemmikin menetys olisi kamalampaa kuin vauvan menetys, mutta että vauvan menetystä ei voi edes verrata "ison" lapsen menetykseen. Niin, ja en ole äiti kuten varmaan arvasittekin.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:57"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:44"]

Käsittämättömän kovasydämisiä ihmisiä nuo jotka paheksuvat lemmikin suremista. En usko, että tuollaiset ihmiset osaavat surra ihmisenkään kuolemaa. Tuskin noin itsekkäät pystyvät mihinkään syvempiin tunteisiin.

[/quote]

Tottakai lemmikkiä saa surra. Minäkin raavas mies kostutan silmäni entisistä koirista ja niiden menehtymisistä miettiessäni, vaikka niistä on vuosia. Mutta en ole niin idiootti että vertaisin lapsen menettämiseen. Kyse on AIVAN ERI LUOKAN ASIOISTA. 

Ja näin on myös poissaolojen suhteen. On tosi kurjaa kun koira tms. kuolee, mutta se EI OLE verrattavissa omaisen menetykseen. 

 
[/quote]

Tietenkin on eri asia, ei tarvitse huutaa, mutta suru voi olla yhtä suuri.

Mistä hemmetistä te tuon palkallisen saikun keksitte??? Ei ap ainakaan sellaisesta ole puhunut ja työnantajahan sen viimekädessä päättää myöntääkö poissaolon palkallisena vai palkattomana! Tää on ko. työntekijän ja pomon välinen asia. Aloittajahan paheksui sitä että koiran kuoleman takia ylipäätään on edes yhdenkään päivän poissa, oli poissaolo palkallista tai palkatonta.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 15:50"]

Mistä hemmetistä te tuon palkallisen saikun keksitte??? Ei ap ainakaan sellaisesta ole puhunut ja työnantajahan sen viimekädessä päättää myöntääkö poissaolon palkallisena vai palkattomana! Tää on ko. työntekijän ja pomon välinen asia. Aloittajahan paheksui sitä että koiran kuoleman takia ylipäätään on edes yhdenkään päivän poissa, oli poissaolo palkallista tai palkatonta.

[/quote]

Mistä hemmetistä sinä sitten sait päähäsi, että ap:ta hermostuttaisi asia yhtään, jos joku ottaa loma tai palkatonta??? Kun se ei tosiaan muille kuulu.

Sä lähdet siitä oletuksesta aina, että muut on saatanan tyhmiä, eikä tiedä mistään mitään? Totta kai tässä lähdetään siitä oletuksesta, että ap:lla oli joku SYY olla katkera, eikä vaan lämpimikseen aloitusta tehnyt!

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 07:47"]

Tarjan koira oli kuollut. Tarja piti poissaolopäibän koska omaisen kuoleman takia saa vapaapäivän. Onko koira omsinen. Taitaa olla teillä arvot sekaisin.

[/quote]

78, kyllä ap selvästi rinnasti tuon poissaolon omaisen kuoleman takia otettavaan palkalliseen poissaoloon. Opettele lukemaan ja myös ymmärtämään lukemaasi, kiitos.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:44"]Hohhoijaa, jokuhan on poissa jopa urheilukisan tai -harrastuksen vuoksi! Ja voihan sitä hakea palkatonta vapaata vaikka minkä syyn vuoksi. Koiran kuoleman voisi rinnastaa ehkä palkalliseen oma-ilmoitukselliseen sairauslomapäivään, eli ei ole työkunnossa. Omaisen kuolemaksi sitä ei tietenkään kukaan voi laittaa, vaan eipä kukaan niin hassua yrittäisikään. Onpa joskus joku työntekijä ollut poissa koiran takia puoli päivää senkin takia, että koira on karannut eikä ole saanut sitä kiinni. [/quote] Tulipa tästä mieleeni, kerran töissä ollessani poliisit soitti että koirani on rappukäytävässä ja naapurit ei uskalla mennä ulos(!!) Sanoin pomolleni että voisinko käydä laittamassa koiran takaisin sisään, niin sainvastaukseksi "ruokatunti alkaa tunnin päästä" .... hohhoijaa. Soitin huoltoyhtiöön ja pyysin heitä avaamaan oven.

[/quote]

En minäkään uskaltaisi mennä ulos jos rappukäytävässä liikkuisi vapaana koira. Pelkään koiria.

Työkaverini todisti keväällä työmatkallaan onnettomuuden jossa kouluikäinen lapsi jäi auton alle. Työkaveri ei siis itse ollut osallisena onnettomuudessa eikä tuntenut sen osapuolia. Hän oli näkemästään kuitenkin niin järkyttynyt että ei pystynyt enää tulemaan töihin sinä päivänä. Kaikki suhtautuivat asiaan hyvin ymmärtäväisesti eikä kukaan alkanut urputtamaan että olisi pitänyt vaan töihin tulla vaikka miten oli järkyttynyt. No, meidän työpaikalla kyllä ymmärrettäisiin oman koirankin kuolemasta johtuva poissaolo. Voisin itse kuvitella että koiran menetys olisi vielä järkyttävämpää kuin auto-onnettomuuden näkeminen, vaikka minulla ei koiraa olekaan.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:55"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"] No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.   [/quote] Näin ajattelen minäkin. Lemmikkejä inhimillistetään aivan liikaa. [/quote] Miten se on lemmikin inhimillistämistä että suree sen kuolemaa? Meidän kissan kuollessa saatiin onneksi valita aika lopetukseen. Varattiin perjantai jotta voitiin viikonloppu rauhassa surra sen jälkeen. Yllättäen jos olisi kuolema tullut, olisin varmasti ollut niin järkyttynyt, etten sinä päivänä olisi työkunnossa ollut.

[/quote]

Se on eläin, niitä kuolee. Kuuluu elämään. Vai pitäiskö mun saada olla kerran kuussa töistä veks, kun perheen hiiriä kuolee aika usein (kasvatamme niitä, niitä on meillä kymmeniä ja keskimääräinen elinikä 1,5-2 vuotta)...

oikeus olla perheenjäsenen kuoleman takia poissa koskee ihmisiä, ei elikoita. Ei lehmiä, ei hevosia, ei koiria, ei kissoja, ei hiiriä, ei kultakaloka.... Joku raja tollekin.
[/quote]
Sama koskee ihmistä. Kai tiesit että niitä kuolee? Olet muuten hirveä ihminen.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 15:50"]

Mistä hemmetistä te tuon palkallisen saikun keksitte??? Ei ap ainakaan sellaisesta ole puhunut ja työnantajahan sen viimekädessä päättää myöntääkö poissaolon palkallisena vai palkattomana! Tää on ko. työntekijän ja pomon välinen asia. Aloittajahan paheksui sitä että koiran kuoleman takia ylipäätään on edes yhdenkään päivän poissa, oli poissaolo palkallista tai palkatonta.

[/quote]

Mistä hemmetistä sinä sitten sait päähäsi, että ap:ta hermostuttaisi asia yhtään, jos joku ottaa loma tai palkatonta??? Kun se ei tosiaan muille kuulu.

Sä lähdet siitä oletuksesta aina, että muut on saatanan tyhmiä, eikä tiedä mistään mitään? Totta kai tässä lähdetään siitä oletuksesta, että ap:lla oli joku SYY olla katkera, eikä vaan lämpimikseen aloitusta tehnyt!

[/quote]

Ketjun otsikosta päätellen aloittajaa harmitti se, että ihminen on koiran kuoleman takia poissa töistä. Sanaakaan hän ei puhunut sen enempää sairauslomasta kuin palkallisestakan sellaisesta. Häntä tuntui harmittavan eniten se poissaolo, ei se oliko se palkallinen vaiko ei.

En pidä ketään tyhmänä, ihmetelen vain, että mistä se oletus palkallisesta saikusta on syntynyt, kun aloittaja ei sellaisesta puhunut. Ja toisaalta, jos aloittajaa olisi harmittanut nimenomaan palkallinen aikku tuollaisesta syystä, niin esimiehelleenhän hänen silloin pitäisi valittaa eikä täällä kysellä muiden arvomaailman perään. Omaisenkaan kuoleman takia ei muuten automaattisesti palkallista sairauslomaa saa. Itse sain esimieheltäni kehotuksen mennä lääkäriin sairauslomaa hakemaan isäni kuoltua, jotta saisin palkan poissaololtani.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:42"] Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä. [/quote] Milläköhän kuvittelisit työnantajien valvovan näitä omia vapaita, jos suru sallittaisiin suoraan poissaolon syyksi? Mihin vedetään raja? Toinen voi tulla töihin vaikka oma äiti makaisi sairaalassa henkihieverissä, joku muu taas olla muka surun murtama siitä kun kynsi on katkennut. Sairaslomaa haetaan ihan syystä lääkärin kautta, jos hän arvioi ihmisen olevan surun takia työkyvytön, se lienee esimiehellekin hyväksyttävä syy poissaoloon. [/quote] Ei esimies valvo muitakaan omalla ilmoituksilla, ts. alle kolme päivää kestäviä sairauspoissaoloja. Yhtä hyvin työntekijä voi valehdella olevansa flunssassa, vaikka oikeasti ei huvita mennä töihin.

[/quote]

Kyllä muuten valvoo. Työntekijä on velvollinen tarvittaessa toimittamaan sairaslomatodistuksen jopa päivän poissaolosta.

Ja jos poissaoloja on runsaasti, työntekijä voidaan passittaa työkykyarviointiin. Joissain firmoissa se on jopa automaattista tietyn poissaolomäärän täytyttyä.

ja jos työnantaja katsoo, että työntekijän poissaolon syy ei oikeuta palkalliseen poissaoloon, saikku voikin olla palkatonta. Kaikista sairauslomista ei myöskään makseta palkkaa, esim. burn out on sellainen koodi, ettei palkkaa. Eikä tapaturmista, jotka on itse kännissä sekoilemalla aiheutettu, näin esimerkkeinä mainitakseni.

esimies
[/quote]

Ei tämä mitenkään kumoa aiemmin esittämääni. Joku jo kommentoikin, että kaikilla aloilla tai työpaikoilla ei ole sellaista käytäntöä, että omalla ilmoituksella voisi olla pois. Tämä kertoo jotain työntekijöiden työmoraalista ja ehkä myös luottamuksen puutteesta esimiesten ja alaisten välillä. Totta kai esimiehellä on oikeus vaatia halutessaan todistusta ja toisaalta poissaolojen ylittäessä tietyn määrän ottaa puheeksi asia työntekijän kanssa. On kuitenkin aloja ja paikkoja, jossa oma ilmoitus riittää aivan hyvin, eikä käytäntö aiheuta mitään joukkolintsailua. Meillä tämä käytäntö on, eikä noin 50 henkilön yksikössäni ole noin kymmenen työvuoteni aikana noussut esille yhtään tällaista epäilyä. Kuten jo aiemmassa kommentissani ilmoitin, jäävät alani sairauspoissaolopäivät reilusti alle suomalaisen keskiarvon.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 15:15"]

Se on eläin, niitä kuolee. Kuuluu elämään. Vai pitäiskö mun saada olla kerran kuussa töistä veks, kun perheen hiiriä kuolee aika usein (kasvatamme niitä, niitä on meillä kymmeniä ja keskimääräinen elinikä 1,5-2 vuotta)...

oikeus olla perheenjäsenen kuoleman takia poissa koskee ihmisiä, ei elikoita. Ei lehmiä, ei hevosia, ei koiria, ei kissoja, ei hiiriä, ei kultakaloka.... Joku raja tollekin.

[/quote]

Juu, eläimiä kuolee. Ihmisiäkin kuolee ja sekin kuuluu elämään. Kuoleminen kuuluu kaikkien elollisten elämään. Minun elämässäni tosin sen enempää oman perheen eläimiä kuin ihmisiäkään ei kuole kuukausittain, ei edes vuosittain. Siksi varmaan perheenjäsenen, oli se sitten ihminen tai eläin, kuolema minua järkyttää. Sinä kai olet sitten jo niin tottunut perheenne lemmikkien kuolemiseen, ettei se sinua enää juuri sureta tai järkytä, jos teillä kerran kerran kuussa lemmikki kuolee. Silloin ei tietenkään ole syytä poissa töistä ollakaan, jos lemmikin kuolema ei enää niin kovasti kosketa.

Minä en olisi kissani äkillisen ja yllättävän kuoleman jälkeen poissa töistä siksi, että kissa kuoli, van siksi että en olisi järkytyksen vuoksi työkuntoinen. Tuntuuko sinusta samalta aina kun teillä hiiri kuolee, siis kerran kuukaudessa? Jos tuntuu, miksi kasvatat hiiriä ja suostut elämään olosuhteissa, joissa joudut suremaan lemmikkieläimesi kuolemaa joka kuukausi?

Sitä en tiedä, pitääkö minun esimieheni lemmikkieläimiä perheenjäseninä. Minä pidän ja siksi omiani sellaisiksi kutsun. Jos kissani äkillisesti kuolisi tilanteessa, jossa mun pitäisi mennä töihin, soittaisin esimiehelleni ja selvittäisin tilanteen, sanoisin etten voi tulla töihin sinä päivänä ja soittelen iltapäivällä vielä uudestaan. Esimies saisi sitten päättää, anonko sen päivän poissaolon palkattomana vapaana vai millä nimikkeellä. Töihin en menisi, jollen työkuntoinen olisi.