koiran takia poissa töistä

Lemmikit on meillä perheenjäseniä. Ne ovat meille kuin lapsia, koska meillä ei ole ihmislapsia. Toivottavasti teillä kylmillä ihmisillä ei ole lemmikeitä, kun ei saisi edes surra niitä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:55"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:48"] No, komppaan ap:tä. On aika elämästä vieraantunutta, jos lemmikin kuolema suistaa aikuisen ihmisen noin raiteiltaan. Eri juttu, jos lemmikkiä piti kuskata vaikkapa piikille kauemmas,  mutta noin muuten elämään kuuluu ilot ja surut ja aikuinen ihminen kykenee työnteon ohella käsittelemään tuollaiset jutut. Sorry nyt, kyllä meilläkin on rakkaita lemmikkejä, mutta silti koen, ettei työnantajan ja työtovereiden tarvitse kantaa vastuuta minun lemmikeistäni.   [/quote] Näin ajattelen minäkin. Lemmikkejä inhimillistetään aivan liikaa. [/quote]Mutta taas jos sinun pitäisi lähteä lomamatkalle päivää ennen loman alkua, pyydät sen pvän vapaaksi ja lähdet lomalle. Mutta jos lemmikkiä varten pyytää vapaata niin onhan se törkeää. Aha. [/quote] Otan lomapäivän tai palkattoman. En tietenkään sairaspäivää.

[/quote]

No eikös lemmikin takia voi ottaa palkattoman tai lomapäivän ? Mistä te aina tiedätte mitä päiviä kukin pitää, jos on pois töistä ?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:42"] Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä. [/quote] Milläköhän kuvittelisit työnantajien valvovan näitä omia vapaita, jos suru sallittaisiin suoraan poissaolon syyksi? Mihin vedetään raja? Toinen voi tulla töihin vaikka oma äiti makaisi sairaalassa henkihieverissä, joku muu taas olla muka surun murtama siitä kun kynsi on katkennut. Sairaslomaa haetaan ihan syystä lääkärin kautta, jos hän arvioi ihmisen olevan surun takia työkyvytön, se lienee esimiehellekin hyväksyttävä syy poissaoloon. [/quote] Ei esimies valvo muitakaan omalla ilmoituksilla, ts. alle kolme päivää kestäviä sairauspoissaoloja. Yhtä hyvin työntekijä voi valehdella olevansa flunssassa, vaikka oikeasti ei huvita mennä töihin. [/quote] Ja lisäisin vielä, että sairauden tunto vaihtelee yksilöittäin ihan samalla tavalla fyysisen kuin henkisenkin olotilan suhteen. Veikkaisin, että nämä kynnen katkeamista surevat ovat aika herkkiä jäämään kotiin myös pikku yskän ja nuhan vuoksi. Mielestäni on kuitenkin turha lähteä kuormittamaan muutenkin ruuhkaista työterveyshuoltoa vaatimalla todistusta jokaisesta poissaolosta. Kyllä lintsari kiinni jää ilmankin, eikä kaikkia tarvitse rangaista kyttäämällä muutaman järjestelmän väärinkäyttäjän vuoksi. Toistaiseksi Suomi on valtio, jossa lähtökohtana on luottamus ihmisten välillä.

[/quote]

Sehän on ihan työnantajasta kiinni vaaditaanko heti ensimmäisestä sairaspäivästä todistusta vai ei, Suomi valtiona ei ole tuota luottamuksen tasoa määritellyt millään tavalla. Tiedän firmoja, joissa on jouduttu tuosta omailmoitus-käytännöstä luopumaan sairaslomien lisäännyttyä huomattavasti esimerkiksi maanantaille osuvien aamuvuorojen kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:20"]

Itse en saanut edes palkatonta hautajaisia varten kun itselle tärkeä ihminen kuoli... Minua ei henkilökohtaisesti haittaisi jos joku olisi tuon takia poissa.

[/quote]

En mä kyllä ymmärrä tuollaistakaan. Eihän se työpaikka mikään vankila ole! Mulle ei kyllä työpaikka estä minulle tärkeää menoa, eikä ole kyllä ikinä potkuja vielä tullut vaikka hautajaisia ollut monet ja koiriakin kuollut muutama. Ehkä vielä on tulossa; esimies tossa vihjaili että kesäksi ei sijaista saada ottaa ja lomat pidetään kun pystytään. Mulla on kyllä kahden viikon matka varattuna heinäkuulle että mä kyllä pidän loman silloin, sopi muille tai ei. Jos ei sovi niin se on niiden ongelma, ei mun. Matkani kyllä toteutan, kuten kaikki aiemmatkin.

2

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:42"] Muutenkin ihmetyttää asenne, ettei suru ole syy jäädä sairauslomalle. Kävin kaksi vuotta sitten läpi todella vaikean avioeron, ja koska työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa ja esimiehellä on ikävä tapa puhua työntekijöiden yksityisasioista heidän selkänsä takana, en edes harkinnut sairausloman pyytämistä eron aiheuttaman surun ja ahdistuksen vuoksi. Työni on kuitenkin sellaista, että joudun esiintymään paljon, ja pari päivää miehen lähdön jälkeen olivat kyllä sellaisia, ettei olisi pitänyt mennä töihin. Vieläkin hävettää tuolloinen itkuinen olemukseni ja sanoissa takeltelu ym. yhteistyökumppaneiden edessä. [/quote] Milläköhän kuvittelisit työnantajien valvovan näitä omia vapaita, jos suru sallittaisiin suoraan poissaolon syyksi? Mihin vedetään raja? Toinen voi tulla töihin vaikka oma äiti makaisi sairaalassa henkihieverissä, joku muu taas olla muka surun murtama siitä kun kynsi on katkennut. Sairaslomaa haetaan ihan syystä lääkärin kautta, jos hän arvioi ihmisen olevan surun takia työkyvytön, se lienee esimiehellekin hyväksyttävä syy poissaoloon. [/quote] Ei esimies valvo muitakaan omalla ilmoituksilla, ts. alle kolme päivää kestäviä sairauspoissaoloja. Yhtä hyvin työntekijä voi valehdella olevansa flunssassa, vaikka oikeasti ei huvita mennä töihin. [/quote] Ja lisäisin vielä, että sairauden tunto vaihtelee yksilöittäin ihan samalla tavalla fyysisen kuin henkisenkin olotilan suhteen. Veikkaisin, että nämä kynnen katkeamista surevat ovat aika herkkiä jäämään kotiin myös pikku yskän ja nuhan vuoksi. Mielestäni on kuitenkin turha lähteä kuormittamaan muutenkin ruuhkaista työterveyshuoltoa vaatimalla todistusta jokaisesta poissaolosta. Kyllä lintsari kiinni jää ilmankin, eikä kaikkia tarvitse rangaista kyttäämällä muutaman järjestelmän väärinkäyttäjän vuoksi. Toistaiseksi Suomi on valtio, jossa lähtökohtana on luottamus ihmisten välillä.

[/quote]

Sehän on ihan työnantajasta kiinni vaaditaanko heti ensimmäisestä sairaspäivästä todistusta vai ei, Suomi valtiona ei ole tuota luottamuksen tasoa määritellyt millään tavalla. Tiedän firmoja, joissa on jouduttu tuosta omailmoitus-käytännöstä luopumaan sairaslomien lisäännyttyä huomattavasti esimerkiksi maanantaille osuvien aamuvuorojen kohdalla.
[/quote]

Ilmaisin itseäni huonosti käyttäessäni sanaa valtio. Olisi pitänyt sanoa yhteiskunta. Suomi on, ainakin verrattain, yhteiskunta, jossa ihmisiin luotetaan. Riippuu sitten varmaan alasta, millaista porukkaa töihin hakeutuu. Omalla alallani on yleinen käytäntö (kyseessä on julkisen sektorin työpaikka), että oma ilmoitus riittää. Silti sairauspoissaolot ovat reilusti alle keskiarvon.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 08:08"]No se on kuin menettäisi oman lapsen niin kyllä
[/quote]

Aika loukkaavaa puhetta sellaiselle joka on menettänyt lapsensa.
[/quote]

Mikä tuossa oli loukkaavaa? Olen menettänyt vauvan, mutta surin yhtä paljon myös kissani kuolemaa. Ehkä jopa enemmän, koska kissa oli kuulunut elämääni lähes kahdeksantoista vuotta, vauva vain hetken

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:55"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:46"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 08:08"]No se on kuin menettäisi oman lapsen niin kyllä [/quote] Aika loukkaavaa puhetta sellaiselle joka on menettänyt lapsensa. [/quote] Mikä tuossa oli loukkaavaa? Olen menettänyt vauvan, mutta surin yhtä paljon myös kissani kuolemaa. Ehkä jopa enemmän, koska kissa oli kuulunut elämääni lähes kahdeksantoista vuotta, vauva vain hetken [/quote] Itse surin abortoimaani sikiötä (rv18) kyllä kuukausia mielenterveyteni rajoilla kun yhtäkään menettämääni kissaa. Kaikista ei ole äidiksi. [/quote] Minulla on kuitenkin kolme lasta ja olen jo isoäitikin ja ihan hyvä äiti olenkin. Harmi, ettei sinusta ollut äidiksi ja jouduit turvautumaan aborttiin. Miksi et harkinnut antavasi lasta adoptioon, jos abortti oli sinulle noin kova paikka?

[/quote] Minusta tosiaan ei ollut vammaisen äidiksi, onneksi on neljä muuta. Toivottavasti olet isoäitinä lämpimämpi kuin äitinä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:40"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:55"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:46"] [quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:59"][quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 08:08"]No se on kuin menettäisi oman lapsen niin kyllä [/quote] Aika loukkaavaa puhetta sellaiselle joka on menettänyt lapsensa. [/quote] Mikä tuossa oli loukkaavaa? Olen menettänyt vauvan, mutta surin yhtä paljon myös kissani kuolemaa. Ehkä jopa enemmän, koska kissa oli kuulunut elämääni lähes kahdeksantoista vuotta, vauva vain hetken [/quote] Itse surin abortoimaani sikiötä (rv18) kyllä kuukausia mielenterveyteni rajoilla kun yhtäkään menettämääni kissaa. Kaikista ei ole äidiksi. [/quote] Minulla on kuitenkin kolme lasta ja olen jo isoäitikin ja ihan hyvä äiti olenkin. Harmi, ettei sinusta ollut äidiksi ja jouduit turvautumaan aborttiin. Miksi et harkinnut antavasi lasta adoptioon, jos abortti oli sinulle noin kova paikka?

[/quote] Minusta tosiaan ei ollut vammaisen äidiksi, onneksi on neljä muuta. Toivottavasti olet isoäitinä lämpimämpi kuin äitinä.
[/quote]

Niinpä, lämmin äiti voi toki tappaa vammaisen lapsensa, mutta jos äiti suree paitsi lapsensa, myös lemmikkinsä kuolemaa, on kylmä äiti.