"Sittenhän se on ilmainen"

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:20"]mikä hiton ENARI?
[/quote]
Se on kato meidän ammattilaisten slangia :)

2

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:20"]mikä hiton ENARI?
[/quote]

EN-koodi eli se vitun pitkä litania viivakoodin alla.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:18"]Tämä tapaus ei välttämättä kuulu tähän, mutta kerronpa kuitenkin. Löysin kirppikseltä tavaran, jonka olisin ostanut, mutta hintalappu puuttui enkä nähnyt sitä irrallisenakaan pöydällä. Tavara oli suht vähäarvoinen ja tarjosin kassalle umpimähkään 2 euroa. Kassa kieltäytyi myymästä, niinkuin kai oikein olikin, tavarahan oli asiakkaan. Palasin pöydän luo ja aloin uudellen ja tarmokkaammin etsiä lappua, joka löytyikin pöydän alta kengästä, lapussa oli hinta 20 centtiä...
[/quote]

Mulla vähän sama kokemus. Löysin kivan hameen joka ois ollu sopiva tytölleni, mutta kassa ei voinut myydä sitä millään hinnalla koska lappua ei löytynyt. Kyllä tollasesasa tilanteessa kassalla voisi olla valtuudet arvioida tuotteen hinta.

Tai:

Minä: Kuitti olkaa hyvä!

Asiakas: Ei taida mennä verotukseen HEHEHEEHHEEHEHE!!!!!!!

Minä: Heh..he..ehh..

2

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:32"]

Jokainen kaupan alalla työskennellyt tietää sanan enari = ean-koodi = viivakoodi. Ihan yleinen nimitys.

[/quote]

Kaikki eivät ole työskennelleet kaupan alalla.

Kuulostaa siltä, että aika moni myyjä on väärällä alalla asiakaspalvelussa, kun ei osaa olla ottamatta kaikkia idioottimaisuuksia henkilökohtaisesti. Antakaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tai palatte loppuun alta aikayksikön!

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:20"]mikä hiton ENARI?
[/quote] ean -koodi eli viivakoodi.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:32"]

Jokainen kaupan alalla työskennellyt tietää sanan enari = ean-koodi = viivakoodi. Ihan yleinen nimitys.

[/quote]

Kaikki eivät ole työskennelleet kaupan alalla.
[/quote]
Totta. Tarkoitukseni oli vastata sille, joka alkoi inttää, ettei ean-koodi voisi vääntyä muotoon enari.

Minä kassana ollessani noihin vastaukseksi huonona päivänä hymähdin vähän ja jatkoin tavalliseen tapaan, hyvänä päivänä vähän naurahdin ja hymyilin. Mitä sen väliä, että vitsi oli sataan kertaan kuultu, mä nauroin sitten sille ja asiakas vitsilleen, ja kaikilla on mukavaa. Tuohon "ilmainen"-läppään vastasin yleensä "olisikin" tai "se olisikin mukavaa", kerran kai "niinkö luulet/luuletkos". Siis hyvänä päivänä. ;) Hei, ne oikeasti eivät tule ajatelleeksi, miten usein kassat ne kuulevat.
/
Josta muuten tajusin, että olen kuvitellut keksineeni hyvänkin sutkautuksen irtokarkkikaupassa, kun tarjotaan kuittia. " Tästä ei haluta todisteita." En taidakaan olla niin hauska kuin kuvittelin...

Meillä oli vanhassa työpaikassa taukohuoneen seinässä lappu, jossa ympyrä ja teksti "hakkaa päätäsi tähän, jos siltä tuntuu". Ja monesti tuntui! Silti ihan tykkäsin olla sekatavarakaupan kassalla vaikka oli hyvinkin paljon tuotteita, joissa ei ollut enaria. Joko se puuttui kokonaan tai piti etsiä kansiosta, joka oli myös usein hukassa... Oi niitä aikoja!

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 22:18"]Tämä tapaus ei välttämättä kuulu tähän, mutta kerronpa kuitenkin. Löysin kirppikseltä tavaran, jonka olisin ostanut, mutta hintalappu puuttui enkä nähnyt sitä irrallisenakaan pöydällä. Tavara oli suht vähäarvoinen ja tarjosin kassalle umpimähkään 2 euroa. Kassa kieltäytyi myymästä, niinkuin kai oikein olikin, tavarahan oli asiakkaan. Palasin pöydän luo ja aloin uudellen ja tarmokkaammin etsiä lappua, joka löytyikin pöydän alta kengästä, lapussa oli hinta 20 centtiä...
[/quote]

Wau vähänkö olet ovela!

Olen ihan jonpttaessa todistanut tilanteen jossa aasiakas piti vitsiään totena. Alkoi vaatimaan 100€ ulkoilupukua ilmaiseksi kun hintaa ei löytynyt nopeasti. Hävetti.

Nyt ainakin selvisi, että kaikki palstan tuplamaisterit ja sijoitusgurut ovat kassaneitejä.

Tuliko nyt kaikille selväks et se on EAN-KOODI ?

Tinkiminen, se on rasittavaa ja jotenkin junttia. Mutta ihan yleinen tapa joillakin paikkakunnilla.

Mitä tuohon väkivallan ja uhkailun kokemiseen tulee, niin ikävä kyllä se on läsnä myös kaupan alalla. Työskentelin muutama vuosi sitten ennen valmistumistani yötä myöten auki olevalla huoltoasemalla, jossa me nuorehkot naistyöntekijät, nuorehko tässä yhteydessä kuka tahansa alle 40-vuotias, saimme erittäin sitkeän "ihailijan". Homma alkoi sinänsä vaarattomasti tosi inhottavilla seksuaalissävytteisillä vitseillä. Luonnossa maksamisen ehdottaminen oli siltä tyypiltä vielä kevyttä. Koko juttu kulminoitui siihen, ettei kukaan meistä naisista voinut lähteä yksin kotiin, kun tyyppi jäi autoonsa sinne parkkipaikalle vaanimaan. Lopulta hommaa selviteltiinkin sitten poliisin kanssa.

Myös väkivallan uhka oli tuossa työssä läsnä - huoltoasema sijaitsi aika kauhean lähiön lähettyvillä, ollen niiden ihmisten viikonloppuisin ja iltaisin ainoa lähikauppa. Ei ole haettu ihan yksiä tai kaksia juoksukaljoja, aseella ei onneksi kukaan minun aikanani ketään uhannut. 

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:41"]

Tinkiminen, se on rasittavaa ja jotenkin junttia. Mutta ihan yleinen tapa joillakin paikkakunnilla.

[/quote]

Mikä tekee tinkimisestä junttia? Tinkimiseen pätee samat säännöt ja tekniikat kuin myymiseenkin. Joka paikassa ei aleta tinkimään, mutta silloin kun asiakaspalvelija on kokonaan käytettävissä ja samansuuntainen yhteys löytyy niin kyllä minä keskustelen hinnasta myyjän kanssa. Viimeksi joulukuussa neuvottelin ovh 260 euron kengät 170 euron hintaan, vaikka liikkeen alet alkoivat vasta neljä päivää minun käynnin jälkeen. Myyjä morjesti iloisesti kun pari päivää sitten kuljin liikkeen ohi. Samasta liikkeestä olen ostanut aikaisemminkin ja täydellä hintaa. 

Yhden liikken myyjän kanssa aina välillä saan hintaa alemmaksi (kun heidän isossa verkkokaupaan saa alekoodin jonkin blogin kautta tmv.) ja välillä maksan täyden hinnan kyselemättä. Iloisena tulee aina palvelemaan minua viivyttelemättä kun käyn liikkeessä. Yhden reklamaation jouduin tekemään ja se puoli vuotta vanha ostotapahtuma löydettiin heti koneelta kun oli ainut -20% ale kyseisestä tuotteesta koko myyntiaikana. :D 

Oikeaoppinen tinkiminen on hauskaa keskustelua myyjän ja asiakkaan välillä ja siinä ei saa loukata myyjää tai liikettä.. se pitää tehdä pilke silmäkulmassa ilman säälipisteiden keräystä. Tätä ei kaikki osaa. Junttia on tinkiä vaan toteamalla, että: "Kait tästä nyt jotain alennustakin saa kun on niin kauhean hintainen / muualta saa edullisemmin.". 

Olen itse koko työhistoriani ollut asiakaspalvelija ja myyntityössä. Arvostan asiakasta, joka osaa käyttäytyä ja teen kaikkeni sellaisen asiakkaan eteen, vaikka myymilleni tuotteille en voi antaa alennusta. Pyrin antamaan lisäarvoa ihanalle asiakkaalle muilla tavoin. Voin sanoa, että junttia on kohdella asiakaspalvelijaa aliarvioiden ja tylysti. Aina jos asiakas yrittää heittää edes pientä huumoria ja kohtaa työntekijän samalla tasolla itsensä kanssa niin silloin se 1000 kertaa kuultukin vitsi ansaitsee hymyn tai pienen lohkaisun takaisin. Se vaatii sitten pelisilmää millaisen lohkaisun voi heittää ilmaan loukkaamatta asiakasta.  

Luulisi jokaisen täysijärkisen tajuavan asiayhteydestä mikä on enari. No minä varmaan tajusin siksi, että olen työskennellyt kaupan alalla hamassa nuoruudessani 80-luvun puolivälissä. Tosin silloin ei ollut vielä enareita vaan tuotteissa oli hintalaput tai edessä oli lista, josta hinta etsittiin. Ja jos tuotteessa ei ollut hintaa, kassan piti joko käydä katsomassa se hyllystä muista tuotteista tai arvioida hinta. Sen ajan kassat olivat kärryllä tuotteiden hinnoista, joten hinnan pystyi arvioimaan. Yksikään tavara ei jäänyt myymättä.