Onpas Hercule Poirot - sarja hyvä - katsoin pitkästä aikaa
Ei mitään epäloogisuutta juonessa, vaan nimenomaan päinvastoin.
Usein sarjoissa ja leffoissa häiritsee epäloogisuudet.
Olipa ilo katsella noita sarjoja, joissa puvustus ja lavastus on hiottu täydelliseksi ajankuvaksi, näyttelijät erittäin hyviä, englannin kieli hyvin lausuttua ja selkeää ja juoni on mietitty pilkun tarkasti. Ja samalla voi pohtia murhaajakandidaattia.
Ei ihme, että näitä on katsottu YleAreenassa jo parisataa tuhatta kertaa alle viikossa.
Kommentit (678)
https://areena.yle.fi/1-2627597
"Elegantti belgialaissyntyinen Poirot ratkaisee rikoksia etenkin psykologian avulla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuva pikkutarkka etsivä on herättänyt ihastusta kirjoina ja tv-elokuvina jo vuosikymmenien ajan. Poirot-kirjat on kirjoittanut Agatha Christie."
Kannattaa katsoa myös vanhat sherlockit, ne missä on jeremy brett.
Ne on myös ihan mielettömän hyviä, paljon, paljon parempia kuin esim. uudet sherlockit.
Poirot-jaksoja on upea katsoa nimenomaan uskomattoman tarkasti tehdyn lavastuksen takia: pitäisi erikseen keskittyä jos haluaisi ajatella että kyseessä on x-kymmentäluvulle sijoittuva sarja joka on filmattu 60-80 vuotta ko. ajanjakson jälkeen.
Bonuksena väkivallalla ei herkutella oikeastaan lainkaan vaan jaksot keskittyvät ongelmanratkaisuun ja hauskan ja jännittävän erikoiseen päähenkilöön.
Ap:lle kiitos "vinkistä", tästä tuli nimittäin mieleen että voisinpa itsekin hakea ko. jaksot Areenasta! T. M38
Nimenomaan rauhallinen tarina ilman räiskintää ja toimintaa. On ihanaa vain laittaa jotain hyvää juomaa kuppiin ja käpertyä tämän sarjan äärelle.
Tässä sarja, tullu jo 5 osaa Areenassa ja lisää tulee joka päivä
Ihanaa on myös katsoa miten ennen vanhaan hoidettiin asiat, kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Erittäin hyvinhän ne kaikki asiat hoituu. On jopa sähkeitä käytössä jne.
Sarja sijoittuu siis 1920-1930 luvuille?
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa on myös katsoa miten ennen vanhaan hoidettiin asiat, kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Erittäin hyvinhän ne kaikki asiat hoituu. On jopa sähkeitä käytössä jne.
Nyt kun mainitsit, isoäitini sai muistaakseni 95-vuotispäivänään onnittelusähkeen mikä kuulosti jotenkin hurjan romanttiselta. Sähkeen määritelmä on epäilemättä muuttunut vuosikymmenten myötä mutta sellaisen hän aikanaan silti sai.
Samoin aidot kirjeet... Miettikääpä, miltä tuntuisi saada käsin kirjoitettu, kirjekuoreen suljettu ja siitä oman kunnan tai kaupungin postitoimistosta lähetetty kirje joltain elämänne tärkeältä ihmiseltä! Ei siis kosketusnäytölle (kirjoitusvirheineen) näppäiltyä tekstaria jonka hän hätäisesti näpytteli odottaessaan valojen vaihtuvan vihreäksi vaan aito paperinen kirje, josta tiedät että se paperinpala on ollut kirjoittajan käden alla ja hänen käsialansa on sinun tulkittavissasi, ja koko viesti on todennäköisesti kirjoitettu suhteellisen kiireettömässä tilanteessa.
M38.
Pyydän anteeksi, taisin sekoittaa termit "sähkösanoma" ja "sähke". T. vastaaja numero 9.
Onhan se todella hieno tv-sarja. Omaan makuuni brittiläiset sarjat toki ovat yleensä vähän "kliinisiä", ne eivät ole rosoisia ja elämänmakuisia samalla tavalla niin kuin pohjoismaiset sarjat ovat, mutta erittäin taidokkaasti ne on kyllä tehty. Poirot ihan erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän anteeksi, taisin sekoittaa termit "sähkösanoma" ja "sähke". T. vastaaja numero 9.
Mitä niillä on eroa?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se todella hieno tv-sarja. Omaan makuuni brittiläiset sarjat toki ovat yleensä vähän "kliinisiä", ne eivät ole rosoisia ja elämänmakuisia samalla tavalla niin kuin pohjoismaiset sarjat ovat, mutta erittäin taidokkaasti ne on kyllä tehty. Poirot ihan erityisesti.
Mun täytyy myöntää, että omaa elämääni brittisarjat on kyllä PALJON lähempänä kuin nordic noir. Vaikka siis brittidekkareihinin nähden on se huomattava ero, että ylipäätään mun lähipiirissä ei tapeta ihmisiä.
Vanhemmista sarjoista myös Jeeves on minusta hyvä, ei toki dekkari mutta toinen hyvin tehty, monta katsomiskertaa kestävä sarja.
Hienosti toteutettua ajankuvaa, mutta tarinat tunkkaisia. Christien maailmankuva on jo homeessa.
On se hieno. Pidän Poirot'n persoonasta. Hän on tinkimätön totuuden selvittäjä, mutta samanaikaisesti vähäeleisellä tavalla empaattinen. Neiti Marplestakin pidän. Agatha Christien tarinoissa on hieno tunnelma, joka välittyy filmatisointeihinkin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa on myös katsoa miten ennen vanhaan hoidettiin asiat, kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Erittäin hyvinhän ne kaikki asiat hoituu. On jopa sähkeitä käytössä jne.
Nyt kun mainitsit, isoäitini sai muistaakseni 95-vuotispäivänään onnittelusähkeen mikä kuulosti jotenkin hurjan romanttiselta. Sähkeen määritelmä on epäilemättä muuttunut vuosikymmenten myötä mutta sellaisen hän aikanaan silti sai.
Samoin aidot kirjeet... Miettikääpä, miltä tuntuisi saada käsin kirjoitettu, kirjekuoreen suljettu ja siitä oman kunnan tai kaupungin postitoimistosta lähetetty kirje joltain elämänne tärkeältä ihmiseltä! Ei siis kosketusnäytölle (kirjoitusvirheineen) näppäiltyä tekstaria jonka hän hätäisesti näpytteli odottaessaan valojen vaihtuvan vihreäksi vaan aito paperinen kirje, josta tiedät että se paperinpala on ollut kirjoittajan käden alla ja hänen käsialansa on sinun tulkittavissasi, ja koko viesti on todennäköisesti kirjoitettu suhteellisen kiireettömässä tilanteessa.
M38.
Tuli mieleen kirjeenvaihto 90-luvulla. Oli aina hirveän jännittävää avata kuorta. En tosin ole itse hyvä kirjeiden kirjoittaja, harmi kyllä.
Nämä on monta kertaa nähty ja luettu,mutta silti ei koskaan kyllästy katsomaan.Ja kuinka upeasti kaupunkimaisematkin on vanhoine autoineen ja rakennuksineen saatu toteutettua.Poirot´ta on moni muukin näyttelijä esittänyt,mutta kyllä David Suchet on ehdottomasti paras ja ainut oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa on myös katsoa miten ennen vanhaan hoidettiin asiat, kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Erittäin hyvinhän ne kaikki asiat hoituu. On jopa sähkeitä käytössä jne.
Nyt kun mainitsit, isoäitini sai muistaakseni 95-vuotispäivänään onnittelusähkeen mikä kuulosti jotenkin hurjan romanttiselta. Sähkeen määritelmä on epäilemättä muuttunut vuosikymmenten myötä mutta sellaisen hän aikanaan silti sai.
Samoin aidot kirjeet... Miettikääpä, miltä tuntuisi saada käsin kirjoitettu, kirjekuoreen suljettu ja siitä oman kunnan tai kaupungin postitoimistosta lähetetty kirje joltain elämänne tärkeältä ihmiseltä! Ei siis kosketusnäytölle (kirjoitusvirheineen) näppäiltyä tekstaria jonka hän hätäisesti näpytteli odottaessaan valojen vaihtuvan vihreäksi vaan aito paperinen kirje, josta tiedät että se paperinpala on ollut kirjoittajan käden alla ja hänen käsialansa on sinun tulkittavissasi, ja koko viesti on todennäköisesti kirjoitettu suhteellisen kiireettömässä tilanteessa.
M38.
Tuli mieleen kirjeenvaihto 90-luvulla. Oli aina hirveän jännittävää avata kuorta. En tosin ole itse hyvä kirjeiden kirjoittaja, harmi kyllä.
On niitä kirjekaveripalstoja edelleenkin. Lisäksi ulkomailla on kirjekerhoja, joissa kirjoittamisen ammattilaiset tai vapaaehtoistyöntekijät lähettävät kuukausittain kirjeen kerholaisille. En tiedä, millaisia nuo kuukausittaiset kirjeet ovat, kun niihinhän ei kai voi vastata.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa on myös katsoa miten ennen vanhaan hoidettiin asiat, kun ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Erittäin hyvinhän ne kaikki asiat hoituu. On jopa sähkeitä käytössä jne.
Posti jaettiin useamman kerran päivässä, nykyisin ei näin tiistaisin kertaakaan. Ennen jos sovittiin tapaamisesta keskiviikkona klo 18, niin se oli silloin. Nyt pitää kytätä toisten viestejä, että sopiiko se kuitenkaan, koska aina voi tulla muuta.
Olen vannoutunut Christie-fani. Huvittaa, että palapelidekkarille on povattu kuolemaa jo iät ajat (liian vanhanaikaisia, hitaita, ei jänniä...), mutta onneksi lukijat ja katsojat saavat päättää itse.
Mä olin nuorempana vähän ihastunut Poirotiin (Suchetiin siis). 💗
Eiköhän niissä ole vanhat katsomiskerrat mukana