Lastenkasvattaja"guru" Anna Wahlgren onkin ollut ihan sairas...

Olen lukenut tämän Näkymätön tytär -kirjan. Vähän jäi harmittamaan, että se on kirjallisessa mielessä aika huono. Tai siitä oli vähän hankala saada selvää ja seurata, mitä perheessä oli tapahtunut ja milloin.

Mutta tosiaan toi Anna Wahlgren on ollut naimisissa 7 kertaa. Mä en todellakaan vastusta avioeroja tai mitään, mutta kyllä se mun mielestä kertoo ihmisen persoonasta jotain todella erikoista, että onnistuu päätymään noin moneen avioeroon. Ruotsissa häntä on kai pidetty vähän sellaisena boheemina ja symppiksenä suurperheen äitinä. Oikein sellainen äitien Äiti. Kaiken lukemani perusteella itselleni tuli kuva juurikin vähän narsistisesta naisesta, joka jotenkin pönkittää itsetuntoaan ja kerää huomiota suunnattomalla lapsikatraallaan..

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 10:23"]

Oijoi, mamma suuttui, kun hänen suurta tietämystään epäiltiin! Kertoisitko, mikä hinku sinulla on toimia narsistinmetsästäjänä? Saatko siitä jotain henkistä ylemmyydentunnetta, ja onko sinulla työelämässäkin tarve päästä pätemään, vai toimitko ehkä huuhaaterapeuttina ja pidät "itsetuntemuskursseja"? Ettet vain olisi narsisti !!!!1111!! :D

[/quote]

En ole suuttunut. Eikä minulla ole tarvetta käydä keskustelua kaltaisesi henkisesti keskenkasvuisen kanssa joka ei osaa asiallisesti asioista keskustella, vaan keksii päästään jotain ihan omiaan ja projisoi omia tunteitaan ja ominaisuuksiaan minuun.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 10:51"]

Oi, tuo on niin totta! Tässäkin ketjussa on narsisteja, jotka naamioituvat narsistinpaljastajiksi, ettei heitä itseään kukaan epäilisi!

[/quote]

Lääkkeet.

[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 23:05"]

Minä olen joskus kauan sitten ennen palsta-ajanlaskun alkua lukenut sen lapsikirjan, enkä muista siitä mitään muuta kuin sen, että vaunuja piti vimmatusti ja rytmikkäästi lykkiä ees taas että saatiin vauva nukahtamaan... Ne ohjeet tuntuivat silloin tuoreen vauvan äidistä ihan hölmöiltä. Minä en omaa vauvaani saanut niillä ohjeilla nukkumaan.

[/quote]

Meille taas tuo neuvo oli mahavaivaisille lapsille pelastus. Vauva mahalleen vaunuihin ja sitten lykittiin ja avot, vauva alkoi nukkumaan ja aika nopsaan oppivat nukkumaan läpi yön parkumatta ja heräilemättä.

Tiedän yhden "boheemin" äidin joka kovin suositteli tuota Lapsikirjaa. Oma kasvatustyyli oli varsin välinpitämätön (lapsi reikäisissä vaatteissa, kaljanjuonti hiekkalaatikolla lapsen kanssa hauskaa kapinointia, huumekokeilut OK, aikuisiän abortit, juopot miehet OK). Ymmärrän nyt, miksi tuo äiti diggaili tuota kasvatusopasta.

Annalla oli tapana pitää ns simputuspäiviä lapsillensa. Sellainen oli mm aina lapsen syntymäpäivää edeltävä päivä jolloin kys lapsi joutui tekemään erityisen paljon kotihommia ja sai syödäksensä tuskin mitään. Kirjan kirjoittaja Felicia kertoi omasta simputuspäivästään näin: "pesin keittiön lattian ja kaikki keittiönkaappien ovet, puhdistin lieden ja uunin. Sen jälkeen olikin vuorossa kylpyhuoneen siivous. Sisarukset antoivat erilaisia lisänimeä tuona päivänä simputettavalle kuten orja ja mököttäjä, hekin antoivat tehtäviä tehtäväksi. Simputuspäivänä kaikki sellainen on sallittua, sanoo äiti. Ja illalla en saanut istua samaan päivällispöytään muiden kanssa vaan minun piti olla omassa huoneessani ja ruoka jota sain - tai niin, ruoka ja ruoka, sain nimittäin päivälliseksi keitetyn kalanpään, kylmänä".

Sitten toisessa kappaleessa vuodelta 1978 äiti paljastaa ettei Felicialla, Charlotella ja Jackilla on eri isä kuin kuolleella veljellä Simonilla. Äiti istuu hymyillen ja tupakkaansa imien ja paljastaa "isänne on sukua teille, isänne on setänne, isänne veli".

ap

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 10:23"]

Oijoi, mamma suuttui, kun hänen suurta tietämystään epäiltiin! Kertoisitko, mikä hinku sinulla on toimia narsistinmetsästäjänä? Saatko siitä jotain henkistä ylemmyydentunnetta, ja onko sinulla työelämässäkin tarve päästä pätemään, vai toimitko ehkä huuhaaterapeuttina ja pidät "itsetuntemuskursseja"? Ettet vain olisi narsisti !!!!1111!! :D

[/quote]

En ole suuttunut. Eikä minulla ole tarvetta käydä keskustelua kaltaisesi henkisesti keskenkasvuisen kanssa joka ei osaa asiallisesti asioista keskustella, vaan keksii päästään jotain ihan omiaan ja projisoi omia tunteitaan ja ominaisuuksiaan minuun.

[/quote]

Kyllä sinä suutuit, oikein puhkuit halveksuntaa ja närkästystä. Oletko muuten henkisesti kypsä ja hieno ihminen, kun tuomitset toisen henkisesti keskenkasvuiseksi projisoijaksi? Minkälainen psykologinen koulutus sinulla muuten olikaan, vai etkö olekaan psykologi, psykiatri tai terapeutti? Mamma kulta, sinulla on vielä paljon, paljon oppimista ihmisten kohtelusta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Näyttää siltä, että sinun matkasi ihmisyyteen tulee olemaan pitkä ja kivinen.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:35"]

Annalla oli tapana pitää ns simputuspäiviä lapsillensa. Sellainen oli mm aina lapsen syntymäpäivää edeltävä päivä jolloin kys lapsi joutui tekemään erityisen paljon kotihommia ja sai syödäksensä tuskin mitään. Kirjan kirjoittaja Felicia kertoi omasta simputuspäivästään näin: "pesin keittiön lattian ja kaikki keittiönkaappien ovet, puhdistin lieden ja uunin. Sen jälkeen olikin vuorossa kylpyhuoneen siivous. Sisarukset antoivat erilaisia lisänimeä tuona päivänä simputettavalle kuten orja ja mököttäjä, hekin antoivat tehtäviä tehtäväksi. Simputuspäivänä kaikki sellainen on sallittua, sanoo äiti. Ja illalla en saanut istua samaan päivällispöytään muiden kanssa vaan minun piti olla omassa huoneessani ja ruoka jota sain - tai niin, ruoka ja ruoka, sain nimittäin päivälliseksi keitetyn kalanpään, kylmänä".

[/quote]

Kuulostaapa todella henkisesti tasapainoisen ja normaalin ihmisen touhuilta. Not.

Se mikä tässä koko jutussa rassaa on se, että Wahlgren ei ole pahoillaan siitä mitä traumoja lapsilleen aiheutti tuolla sekoilullaan vaan siitä, että sekoilut tuli ilmi ja hän menetti tulonsa. 

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:35"]

Annalla oli tapana pitää ns simputuspäiviä lapsillensa. Sellainen oli mm aina lapsen syntymäpäivää edeltävä päivä jolloin kys lapsi joutui tekemään erityisen paljon kotihommia ja sai syödäksensä tuskin mitään. Kirjan kirjoittaja Felicia kertoi omasta simputuspäivästään näin: "pesin keittiön lattian ja kaikki keittiönkaappien ovet, puhdistin lieden ja uunin. Sen jälkeen olikin vuorossa kylpyhuoneen siivous. Sisarukset antoivat erilaisia lisänimeä tuona päivänä simputettavalle kuten orja ja mököttäjä, hekin antoivat tehtäviä tehtäväksi. Simputuspäivänä kaikki sellainen on sallittua, sanoo äiti. Ja illalla en saanut istua samaan päivällispöytään muiden kanssa vaan minun piti olla omassa huoneessani ja ruoka jota sain - tai niin, ruoka ja ruoka, sain nimittäin päivälliseksi keitetyn kalanpään, kylmänä".

[/quote]

Kuulostaapa todella henkisesti tasapainoisen ja normaalin ihmisen touhuilta. Not.

[/quote]

Mutta muistakaa. Emme saa omin päin edes kuvitella että joku olisi henkisesti sairas ja hänen sanomisiaan ei saa kyseenalaistaan. Ainoastaan koulutettu psykologi ym. pystyy ymmärtämään näitä asioita ja kertomaan meille, voimmeko luottaa tällaiseen ihmiseen vai emme. 

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:35"]

Annalla oli tapana pitää ns simputuspäiviä lapsillensa. Sellainen oli mm aina lapsen syntymäpäivää edeltävä päivä jolloin kys lapsi joutui tekemään erityisen paljon kotihommia ja sai syödäksensä tuskin mitään. Kirjan kirjoittaja Felicia kertoi omasta simputuspäivästään näin: "pesin keittiön lattian ja kaikki keittiönkaappien ovet, puhdistin lieden ja uunin. Sen jälkeen olikin vuorossa kylpyhuoneen siivous. Sisarukset antoivat erilaisia lisänimeä tuona päivänä simputettavalle kuten orja ja mököttäjä, hekin antoivat tehtäviä tehtäväksi. Simputuspäivänä kaikki sellainen on sallittua, sanoo äiti. Ja illalla en saanut istua samaan päivällispöytään muiden kanssa vaan minun piti olla omassa huoneessani ja ruoka jota sain - tai niin, ruoka ja ruoka, sain nimittäin päivälliseksi keitetyn kalanpään, kylmänä".

[/quote]

Kuulostaapa todella henkisesti tasapainoisen ja normaalin ihmisen touhuilta. Not.

[/quote]

Mutta muistakaa. Emme saa omin päin edes kuvitella että joku olisi henkisesti sairas ja hänen sanomisiaan ei saa kyseenalaistaan. Ainoastaan koulutettu psykologi ym. pystyy ymmärtämään näitä asioita ja kertomaan meille, voimmeko luottaa tällaiseen ihmiseen vai emme. 

[/quote]

Ai niin, unohtui!

Itse olen kasvanut pikkuveljen varjossa, ihan vaan siksi että hän oli poika.

Mulle jäi lapsikirjasta vähän sama fiilis, että tytöt nyt oli tyttöjä, mutta POIKA, se ainoa poika joka vielä meni kuolemaan, oli ainoa jolla oli merkitystä.

Muutoin Lapsikirjassa oli ihan maalaisjärkisiä asioita. Tai oli niitäkin. Ja sitten tuli taas lauseita, joissa huomasi, että äiti oli joutunut kilpailuasetelmaan tyttäriensä kanssa. Ei se ihan normaalia tekstiä ollut kaikkineen. Ja jos Wahlgrenin lapset nukkuivatkin kolmikuisista kaikki yöt, niin minun lapseni eivät sitä tehneet.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:35"]

Annalla oli tapana pitää ns simputuspäiviä lapsillensa. Sellainen oli mm aina lapsen syntymäpäivää edeltävä päivä jolloin kys lapsi joutui tekemään erityisen paljon kotihommia ja sai syödäksensä tuskin mitään. Kirjan kirjoittaja Felicia kertoi omasta simputuspäivästään näin: "pesin keittiön lattian ja kaikki keittiönkaappien ovet, puhdistin lieden ja uunin. Sen jälkeen olikin vuorossa kylpyhuoneen siivous. Sisarukset antoivat erilaisia lisänimeä tuona päivänä simputettavalle kuten orja ja mököttäjä, hekin antoivat tehtäviä tehtäväksi. Simputuspäivänä kaikki sellainen on sallittua, sanoo äiti. Ja illalla en saanut istua samaan päivällispöytään muiden kanssa vaan minun piti olla omassa huoneessani ja ruoka jota sain - tai niin, ruoka ja ruoka, sain nimittäin päivälliseksi keitetyn kalanpään, kylmänä".

Sitten toisessa kappaleessa vuodelta 1978 äiti paljastaa ettei Felicialla, Charlotella ja Jackilla on eri isä kuin kuolleella veljellä Simonilla. Äiti istuu hymyillen ja tupakkaansa imien ja paljastaa "isänne on sukua teille, isänne on setänne, isänne veli".

ap

[/quote]

En ole Feldtin kirjaa lukenut, mutta sen verran tarinaa tunnen, ettei kuolleen veljen nimi ollut Simon vaan Aron.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:41"]

Se mikä tässä koko jutussa rassaa on se, että Wahlgren ei ole pahoillaan siitä mitä traumoja lapsilleen aiheutti tuolla sekoilullaan vaan siitä, että sekoilut tuli ilmi ja hän menetti tulonsa. 

[/quote]

"Voin vain pahoitella, että epäonnistuin tehtävässäni vanhempana", kirjoitti Wahlgren avoimessa kirjeessään tyttärelleen. Sanoi myös rakastavansa tytärtään. Sanokaa nyt, ettei kumminkaan tarkoittanut sitä, kun on narsisti.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:27"]

Itse olen kasvanut pikkuveljen varjossa, ihan vaan siksi että hän oli poika.

Mulle jäi lapsikirjasta vähän sama fiilis, että tytöt nyt oli tyttöjä, mutta POIKA, se ainoa poika joka vielä meni kuolemaan, oli ainoa jolla oli merkitystä.

Muutoin Lapsikirjassa oli ihan maalaisjärkisiä asioita. Tai oli niitäkin. Ja sitten tuli taas lauseita, joissa huomasi, että äiti oli joutunut kilpailuasetelmaan tyttäriensä kanssa. Ei se ihan normaalia tekstiä ollut kaikkineen. Ja jos Wahlgrenin lapset nukkuivatkin kolmikuisista kaikki yöt, niin minun lapseni eivät sitä tehneet.

[/quote]

Ainoa poika? Te olette kyllä lukeneet ihan toista kirjaa. Kuolleella pojalla oli isoveli.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:41"]

Se mikä tässä koko jutussa rassaa on se, että Wahlgren ei ole pahoillaan siitä mitä traumoja lapsilleen aiheutti tuolla sekoilullaan vaan siitä, että sekoilut tuli ilmi ja hän menetti tulonsa. 

[/quote]

Aivan. Wahlgren näkee kaikki asiat itsestään käsin, kääntää kaiken minä-muotoon, kuten kuinka HÄN on pahoillaan, kuinka HÄN on joutunut kärsimään, kuinka HÄNEN perheensä on lyöty rikki, kuinka HÄN on vihainen, loukattu, hulluksi leimattu etc. ja jopa kuinka HÄNESTÄ on (marttyrimaisesti) hirveä lukea, kun HÄNEN tyttärensä kertoo voineensa huonosti...
Maapallo pyörii, ei suinkaan oman akselinsa, vaan Anna Wahlgrenin ympäri Annan ollessa myös oman aurinkokuntanasa aurinko. Huh, mikä tyyppi.

Anna Wahlgren on aikansa lapsi ja lisäksi monen lapsen äiti. Siihen aikaan oli normaalia opettaa lapset nukkumaan itsenäisesti läpi yön. Minunkin anoppini paasaa minulle miten väärin teen, koska 1,5 v lapseni nukkuu vierässäni ja imee rintaa. Lisäksi tuo tupakanpoltto sisällä oli yleistä ennen, jopa paremmissa perheissä. Minä en ole koskaan polttanut ja pidän itsestään selvänä ettei sisällä polteta.

Minäkin muistan kirjasta sen että vauvan kynnet pitäisi leikata pureskelemalla :D. Lisäksi siinä oli niitä nukutusohjeita, joku sellainen että vauva tuuditellaan uneen takapuolelle taputtamalla. Sille tekniikalle oli joku ihmeellinen termikin ja siinä oli tosi tarkat ohjeet miten se tehdään. Ei toiminut meillä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 11:41"]

Se mikä tässä koko jutussa rassaa on se, että Wahlgren ei ole pahoillaan siitä mitä traumoja lapsilleen aiheutti tuolla sekoilullaan vaan siitä, että sekoilut tuli ilmi ja hän menetti tulonsa. 

[/quote]

Aivan. Wahlgren näkee kaikki asiat itsestään käsin, kääntää kaiken minä-muotoon, kuten kuinka HÄN on pahoillaan, kuinka HÄN on joutunut kärsimään, kuinka HÄNEN perheensä on lyöty rikki, kuinka HÄN on vihainen, loukattu, hulluksi leimattu etc. ja jopa kuinka HÄNESTÄ on (marttyrimaisesti) hirveä lukea, kun HÄNEN tyttärensä kertoo voineensa huonosti...
Maapallo pyörii, ei suinkaan oman akselinsa, vaan Anna Wahlgrenin ympäri Annan ollessa myös oman aurinkokuntanasa aurinko. Huh, mikä tyyppi.

[/quote]

Eli pitäisikö hänen olla pahoillaan vai olla olematta pahoillaan, jottei hän olisi oman aurinkokuntansa aurinko?

Minä en olisi jaksanut ilman Wahlgrenin oppeja ja unikoulua, ja aivan täyspäisiä empaattisia lapsia minulla nyt on :)

Itse sovelsin hänen päivärytmi-ajatusta, sekä oivalsin miten paljon lapset haluavat osallistua aikuisten tekemisiin. Eli otin aikaisin jo muksut askareisiin avuksi. Ja iän mytä saivat lisää vastuuta. 

Unikoulun ansiosta nukkuvat hyvin ja rakastavat sänkyjään ja menevät mielellään nukkumaan. En koe, että nukkuminen omassa sängyssä olisi heitä mitenkään traumatisoinut.

Minua surettaa Wahlgrenin tapauksessa hänen tyttärensä mediahakuinen kirja ja tapa lynkata äitinsä julkisesti - sekä Wahlgrenin tapa vastata syytöksiin kuuntelematta tyttären surua. Metsään menivät kumpikin...