Lue keskustelun säännöt.
Olitteko koskaan kinkereissä?
26.10.2021 |
90-luvulla maaseudulla oli tapana, että vuosi ennen rippikoulua piti mennä vaikka naapuriin kuuntelemaan virren veisaamista. Siellä sitten pappi tai kanttori pelotteli sinua teini-ikäistä kadotuksella ja piti opetella rukouksia. Näitä kutsuttiin kinkereiksi. Yhdet kinkerit olivat opettajan kotona ja löysin sieltä biologian kokeen oikeat vastaukset. Opettaja ei uskonut, että voin kirjoittaa bilsasta 10-.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pidettiin rippileirillä kinkerit.
Kyllä täällä maaseudulla on pidetty kinkereitä ihan viime vuosiin asti. Joskus oli joka kylällä omat, mutta asukkaiden vähentyessä kylät pitävät yhteisiä kinkereitä.
80- luvulla täällä Pohjois-Pohjanmaalla järjestivät uskovaiset mummot kotonaan kinkereitä pappi ja kanttori vastasivat ohjelmasta, talo kestityksestä, pullakahvit ainakin tarjottiin.
Kävin yksillä keräämässä rippikouluvihkoon pisteet.
Nämä olivat ns. kirkkouskovaisten kemuja, lestadiolaisilla oli omat seuransa, vaikka pitäjämme pappi lestadiolainen olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran vuonna 1989 olin naapurissa jotta sain rippikoulupassiin merkinnän.
Onneksi sain viettää nuoruuteni kaupungissa. Aika outoa toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli aikoinaan tarkoitus mennä, just että olisi saanut rippikoulua varten merkin korttiin, mutta jostain syystä en sinne sitten mennytkään, taisin hakea senkin merkinnän sitten jumalanpalveluksesta.
Asuin osan lapsuudestani maalla ja siellä oli koulussa kinkereitä 80-90-luvulla. Naurettavaa. Ne ketkä väittää kivenkovaa, että uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista, voisi lukea tämän ketjun ja tajuta, miten paljon näitäkin vielä järjestetään kouluaikana. Laitontahan se on, mutta maalla ei uskalleta valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
80- luvulla täällä Pohjois-Pohjanmaalla järjestivät uskovaiset mummot kotonaan kinkereitä pappi ja kanttori vastasivat ohjelmasta, talo kestityksestä, pullakahvit ainakin tarjottiin.
Kävin yksillä keräämässä rippikouluvihkoon pisteet.
Nämä olivat ns. kirkkouskovaisten kemuja, lestadiolaisilla oli omat seuransa, vaikka pitäjämme pappi lestadiolainen olikin.
Meidän pitäjässä, Pohjois-Pohjanmaalla, kinkerit kiersivät vuosittain talosta taloon. Tietysti niistä sai kieltäytyä, mutta aika harva kieltäytyi, koska se oli tavallaan kyläläisille tilaisuus kokoontua yhteen. Joka kylällä oli omat kinkerit. Lapsuudenkodissanikin pidettiin muutaman kerran, eikä oltu mitään "uskovaisia". Yleensä kinkerit oli ihan leppoisa tapahtuma, illanvietto. Riippui tietysti papista, millainen tunnelma oli, mutta yleensä tosiaan ihan mukava tilaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvulla täällä Pohjois-Pohjanmaalla järjestivät uskovaiset mummot kotonaan kinkereitä pappi ja kanttori vastasivat ohjelmasta, talo kestityksestä, pullakahvit ainakin tarjottiin.
Kävin yksillä keräämässä rippikouluvihkoon pisteet.
Nämä olivat ns. kirkkouskovaisten kemuja, lestadiolaisilla oli omat seuransa, vaikka pitäjämme pappi lestadiolainen olikin.
Meidän pitäjässä, Pohjois-Pohjanmaalla, kinkerit kiersivät vuosittain talosta taloon. Tietysti niistä sai kieltäytyä, mutta aika harva kieltäytyi, koska se oli tavallaan kyläläisille tilaisuus kokoontua yhteen. Joka kylällä oli omat kinkerit. Lapsuudenkodissanikin pidettiin muutaman kerran, eikä oltu mitään "uskovaisia". Yleensä kinkerit oli ihan leppoisa tapahtuma, illanvietto. Riippui tietysti papista, millainen tunnelma oli, mutta yleensä tosiaan ihan mukava tilaisuus.
Meillä oli kiertävä kinkerivuoro korona-aikaan asti. Mäkin olen pitänyt kinkerit, ihan 2010-luvulla, kun lapsi oli rippikoulussa, ja kinkerivuoro osui meille. Lapsi sai merkin, mä pääsin eroon kinkereistä ainakin seuraavaksi 20 vuodeksi :)
Ja en ole uskovainen, kirkkoon kuulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvulla täällä Pohjois-Pohjanmaalla järjestivät uskovaiset mummot kotonaan kinkereitä pappi ja kanttori vastasivat ohjelmasta, talo kestityksestä, pullakahvit ainakin tarjottiin.
Kävin yksillä keräämässä rippikouluvihkoon pisteet.
Nämä olivat ns. kirkkouskovaisten kemuja, lestadiolaisilla oli omat seuransa, vaikka pitäjämme pappi lestadiolainen olikin.
Meidän pitäjässä, Pohjois-Pohjanmaalla, kinkerit kiersivät vuosittain talosta taloon. Tietysti niistä sai kieltäytyä, mutta aika harva kieltäytyi, koska se oli tavallaan kyläläisille tilaisuus kokoontua yhteen. Joka kylällä oli omat kinkerit. Lapsuudenkodissanikin pidettiin muutaman kerran, eikä oltu mitään "uskovaisia". Yleensä kinkerit oli ihan leppoisa tapahtuma, illanvietto. Riippui tietysti papista, millainen tunnelma oli, mutta yleensä tosiaan ihan mukava tilaisuus.
Meillä oli kiertävä kinkerivuoro korona-aikaan asti. Mäkin olen pitänyt kinkerit, ihan 2010-luvulla, kun lapsi oli rippikoulussa, ja kinkerivuoro osui meille. Lapsi sai merkin, mä pääsin eroon kinkereistä ainakin seuraavaksi 20 vuodeksi :)
Ja en ole uskovainen, kirkkoon kuulun.
En jaksa ymmärtää, miksi ei-uskovat osallistuu uskonnollisen yhteisön tapahtumiin, tässä tapauksessa vielä omassa kodissa. Saati miksi on uskonnollisen yhteisön jäsen ja pakottaa lapsensakin siihen! Vähän selkärankaa nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
80- luvulla täällä Pohjois-Pohjanmaalla järjestivät uskovaiset mummot kotonaan kinkereitä pappi ja kanttori vastasivat ohjelmasta, talo kestityksestä, pullakahvit ainakin tarjottiin.
Kävin yksillä keräämässä rippikouluvihkoon pisteet.
Nämä olivat ns. kirkkouskovaisten kemuja, lestadiolaisilla oli omat seuransa, vaikka pitäjämme pappi lestadiolainen olikin.
Meidän pitäjässä, Pohjois-Pohjanmaalla, kinkerit kiersivät vuosittain talosta taloon. Tietysti niistä sai kieltäytyä, mutta aika harva kieltäytyi, koska se oli tavallaan kyläläisille tilaisuus kokoontua yhteen. Joka kylällä oli omat kinkerit. Lapsuudenkodissanikin pidettiin muutaman kerran, eikä oltu mitään "uskovaisia". Yleensä kinkerit oli ihan leppoisa tapahtuma, illanvietto. Riippui tietysti papista, millainen tunnelma oli, mutta yleensä tosiaan ihan mukava tilaisuus.
Meillä oli kiertävä kinkerivuoro korona-aikaan asti. Mäkin olen pitänyt kinkerit, ihan 2010-luvulla, kun lapsi oli rippikoulussa, ja kinkerivuoro osui meille. Lapsi sai merkin, mä pääsin eroon kinkereistä ainakin seuraavaksi 20 vuodeksi :)
Ja en ole uskovainen, kirkkoon kuulun.
En jaksa ymmärtää, miksi ei-uskovat osallistuu uskonnollisen yhteisön tapahtumiin, tässä tapauksessa vielä omassa kodissa. Saati miksi on uskonnollisen yhteisön jäsen ja pakottaa lapsensakin siihen! Vähän selkärankaa nyt!
Ilmeisesti et ole asunut maalla etkä ikinä käynyt kinkereillä. Ei ne kinkerit ole mitään kiihkouskovaisten saarnajuhlia, ainakaan täällä meillä päin. Ihan tavalliset ihmiset niitä pitää kotonaan, kukin vuorollaan. Jos haluaa. Ei niissä yritetä käännyttää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kyllä ihan kinkereille menijän kintereillä, mutta en koskaan päässyt perille.
olen ollut pienenä joskus 80-luvun alussa. Muistan että virsiä laulettiin ja joku puhui. Pääosin mukana olleet tenavat leikkivät omiaan jossain.
Oon joskus 60 - 70-luvulla ollut kinkereillä, meillä kotonakin pidettiin. Olivat vuorovuosin eri taloissa. Pääsin ripille 78 ja silloin niitä muistaakseni ei enää ollut.
Kauan sitten kirjoitti:
olen ollut pienenä joskus 80-luvun alussa. Muistan että virsiä laulettiin ja joku puhui. Pääosin mukana olleet tenavat leikkivät omiaan jossain.
Voi kuinka ihanaa! Kuulostaa niin kotoisalta. En tiennyt, että kinkereitä on pidetty näinkin myöhään, luulin, että niitä oli pidetty viimeksi 1800- luvulla (anteeksi kaupunkilaisuuteni). Minäkin haluan kinkereille! Jos joku aikoo pitää, niin kertokaa, minä tulen!
Meillä oli 2000-luvulla peruskoulussa aina kerran vuodessa kinkerit.