Lue keskustelun säännöt.
Omat vai yhteiset rahat parisuhteessa?
26.10.2021 |
Ollaan avoliitossa ja meillä on kaksi pientä lasta. Mies maksaa isomman osan perheemme kuluista, koska hänellä on isompi palkkakin, mikään rikas hän ei ole vaan keskituloinen. Itse olen vielä kotihoidon tuella, mutta sen käytän yhteisiin menoihin, en itseeni. En ole mitenkään miehen rahojen perässä, en ole niitä vaatinut enkä pyytänyt. Ei erityisemmin riidellä rahasta eikä törsäilläkään, itse elän hyvin vähällä eli en juuri itselleni osta mitään.
Meillä ei ole mitään tarkkaa sopimusta siitä että onko omat vai yhteiset rahat. Varmaan molempien mielestä mieluummin erilliset rahat vaikka maksetaan sen mukaan kummalla on rahaa. Tämä kaikki varmaan ihan ok. Se mikä on nyt minulle ongelma on, että vaikka mies siis ihan riidatta maksaa isompituloisena isomman osan niin hän usein ottaa oikein asiakseen paasata siitä että hänen rahat on hänen rahojaan ja hän yksin päättää mitä niillä tekee. Tilanteissa joissa en ole itse puhunut rahasta mitään, hän saattaa yhtäkkiä alkaa paasaamaan tällaista. Ja että jos haluaa jonkun isomman hankinnan tehdä niin hän yksin siitä päättää koska hänen rahat on hänen rahoja. Joo niin onkin mutta miksi paasata siitä noin? Osaako joku selittää mistä tällainen voi kertoa? Itseäni tuollainen omien rahojen korostaminen harmittaa, vaikka en hänen rahoja haluaisikaan. Siitä paasaamisesta vaan tulee kumma olo.
Kommentit (97)
Aina omat rahat.Oli suhde mikä tahansa.Jos joku pyytää lainaa,sanon en ole sos.toimisto en pankki. leipä jonoon vaan ,kukan Suomi ei kuole nälkään edes rahatomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sinä ap olet turvannut selustasi kun ero tulee?
En minä ole mitään eroa suunnitellut enkä eroa varten jotain turvapuskureita rakentanut. Mutta minulla on koulutus, ammatti ja työ, olen itseni elättänyt ennen tätä liittoa enkä tosiaan miehen rahojen perässä ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Sinua ei hävetä vetää lonkkaa kotona vuosikausia miehen elättinä? ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat rahat ollut aina. Ei ole tullut riitaa rahasta.
Ei meilläkään riitaa ole vaan tulee vain jotenkin kumma olo kun mies yllättäen alkaa paasaamaan miten hän yksin päättää rahoistaan ja mihin ne käyttää. Ap
Kuppi alkaa mennä nurin? Monettako vuotta olet kotona?
Mies on toisaalta kyllä sanonut että häntä ei kiinnosta kuskata pieniä päiväkotiin eli olen kotona siksikin jottei mies joutuisi sitä tekemään. Ap
Miten jaloa! Entä jos nyt vain menisit töihin ja mies huomaisi, että voi varsin hyvin viedä lapset aamulla hoitoon, siihen ei kuole.
Ap:n mies kuulostaa tyypiltä, joka ei tule koskaan viemään lapsia hoitoon. Se jää ap:n tehtäväksi, työnteon ja kodinhoidon lisäksi.
Ja tämän päättelit mistä? Koska ap ei pääse miehen lompakolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat rahat ja yhteinen taloustili. Tämä malli toimii lähes kaikissa tapauksissa.
Avioliittoa suosittelen, se turvaa hyvin taloutta myös erotilanteessa.
Älkää jääkö liian pitkiksi ajoiksi kotiin lasten kanssa! Omaa uraa kannattaa vaalia niin pystyy elättämään itsensä eikä ole puolisosta riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä muistuttaa ketjua, missä lueteltiin miksi ei lapsia haluta. Yksi syistä oli se, että mies ei halua maksaa lapsista mitään ja yleensä kaatuu naisen niskaan maksaa lapsien vaatteet sun muut jutut pienemmästä palkasta...
Inhottavaa käytöstä mieheltä rehennellä tienatusta rahasta kun ei tietenkään hoida lapsia/ halua edes maksaa niistä... Mistä näitä helmiä löydätte :/
Miten sinäkään kuvittelet että ap elättää yhtään ketään, ei edes itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä muistuttaa ketjua, missä lueteltiin miksi ei lapsia haluta. Yksi syistä oli se, että mies ei halua maksaa lapsista mitään ja yleensä kaatuu naisen niskaan maksaa lapsien vaatteet sun muut jutut pienemmästä palkasta...
Inhottavaa käytöstä mieheltä rehennellä tienatusta rahasta kun ei tietenkään hoida lapsia/ halua edes maksaa niistä... Mistä näitä helmiä löydätte :/
Mistäkö löysin? Yhteisten tuttujen kautta aikoinaan tavattiin. Mistä minä olisin osannut ennen lapsia tietää että rahasta tulee lasten tultua tällainen numero? Kun ei olla koskaan riidelty rahasta. Juteltiin tietenkin etukäteen rahasta että kun on lasten kanssa kotona niin rahaa ei juuri tule jne ja ei silloin mies mitään siitä sanonut että olisi ongelma. Olen aina elänyt pihimmin enkä ole koskaan itseeni törsännyt. Ap
Ja silti piti toinenkin lapsi vääntää. Montakos vuotta olet nyt maannut kotona`
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Sinua ei hävetä vetää lonkkaa kotona vuosikausia miehen elättinä? ok.
Wtf?! Niillä on vauva. Sen miehen vauva jota ap hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen rahat ovat naisen rahat ja miehen rahat ovat molempien rahat.
Ystäväpariskunta oli viikonloppuna kylässä ja oli mielenkiintoinen keskustelu autoista. Miehen auto oli perheen auto ja naisen auto oli naisen auto.
Meillä on kolme autoa. Alunperin oli miehen auto, josta tuli yhteinen auto eli kaikki sen kulut maksetaan nykyisin puoliksi. Sitten tuli tarve hankkia minulle auto, koska täällä maalla ei pärjää ilman. Minä maksoin sen ja tietysti kaikki sen kulut. Mies puolestaan halusi farmarin, jotta on enemmän kuljetustilaa, joten hän hankki sen ja maksaa tietysti kaikki sen kulut.
Tietysti silloin, jos yhdessä käytetään farkkua (esimerkiksi kesällä tehdään telttareissuja kun on paljon tavaraa mukana) niin silloin maksetaan bensat ja tarvittavat huollot ennen lähtöä puoliksi.
Kannattaa avata suunsa eikä valittaa ystäville, jos kokee jonkin asian epäreiluksi.
Tarvittavat huollot ennen reissua puoliksi? Jos olisin miehesi, niin vuosihuolto olisi aina tarpeen juuri ennen kesälomaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
No mene töihin. Sitten on varaa ostaa kallis polkupyöräkin. Ihan oma ongelmasi.
Miksi sinulla ei muuten ole aikusena ihmisenä jo nyt sitä polkupyörää? Mutta nyt pitää saada, kun mieskin sellaisen ostaa? Ja varmaan vielä työmatkoihinsa, että sinä voit maata kotona elättinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Sinua ei hävetä vetää lonkkaa kotona vuosikausia miehen elättinä? ok.
Wtf?! Niillä on vauva. Sen miehen vauva jota ap hoitaa.
Missähän luki, että kyseessä on vauva? AP ihan itse voisi vastata montako vuotta siellä kotona on maattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat rahat ollut aina. Ei ole tullut riitaa rahasta.
Ei meilläkään riitaa ole vaan tulee vain jotenkin kumma olo kun mies yllättäen alkaa paasaamaan miten hän yksin päättää rahoistaan ja mihin ne käyttää. Ap
Kun teille tulee ero, sinä taasen yksin päätät otatko kaikki lapset vai et. Reilua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ärtynyt, kun ei tykkää siitä, miten omat rahat häviää.
Miehen luulisi ymmärtäneen tuon, kun kerta on lapsia ruvennut tekemään.
Ei se varmaan ole tajunnut siinä vaiheessa. Luullut vain, että vaipat maksaa x euroa, ja siinä on koko meno.
Tai nyt vasta asia on konretisoitunut hänelle. Ettei hänellä ikinä enää ole riittävästi rahaa.
Ei se niin ole, etteikö ikinä olisi riittävästi rahaa. Ja niin paljon on kyse vanhempien omasta harkinnasta ja aktiivisuudesta.
Lapsiperhe-elämässä tulee taloudellisesti tiukkoja kausia ja sitten taas helpompia kausia. Se vaihtelee niin paljon. Menee kausittain, jopa aalloittain.
Pitäisi asennoitua niin, että hyvinä aikoina on koottava rahaa säästöön, ja huonompina aikoina pitää hermostumatta malttaa käyttää niitä rahoja.
Esimerkiksi meillä vuoden vaihde on tiukempaa aikaa taloudellisesti. Joulu on vienyt rahaa, ja lämmityskustannukset ovat isoimmillaan, polttopuuta on ostettava, laskuja on maksettava, ja aina ostettava jokin puuttuva tai rikki mennyt talvivaate tai -varuste. Keväällä helpottaa.
Sitten kesällä on taas kesäloma, ja usein on pientä remontoitavaa ja kunnostettavaa - maalausta, nikkarointia, pihan laittoa. Ja taas rahaa menee, kunnes lapset ovat taas koulussa. Sitten syys-lokakuu on helpompaa aikaa, kunnes talvi tulee ja taas täytyy varautua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
No mene töihin. Sitten on varaa ostaa kallis polkupyöräkin. Ihan oma ongelmasi.
Miksi sinulla ei muuten ole aikusena ihmisenä jo nyt sitä polkupyörää? Mutta nyt pitää saada, kun mieskin sellaisen ostaa? Ja varmaan vielä työmatkoihinsa, että sinä voit maata kotona elättinä.
Miksi olet ilkeä. En minä mitään pyörää edes halua enkä ole yhdessäkään kommentissa väittänyt haluavani. Edellinen pyörä oli vanha ja meni lopulta korjauskelvottomaksi, mutta oli niin vähällä käytöllä että en halua uutta tilalle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin laittaa nettotuloista esim 10-30% yhteistilille ja siitä sitten maksetaan yhteiset menot. Brutto ei ole hyvä vertailukohta, koska sitä palkansaaja ei oikeasti saa.
Tämä on hyvä, mutta saa olla todella hyvät tulot (ja halpa asuminen) jos 10% nettotuloista riittää lapsiperheen elättämiseen. Useimmilla sopiva summa lienee joku vähintään 50% (meillä tällä hetkellä 60%).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että kerrot omista tunteistasi asian suhteen. Koska kyllähän tuo tilanne sinua kalvaa. Ja paras ensin selvittää itselleen, mikä siinä todella vaivaa ja sitten kertoa se miehelle. Ilman syyllistämistä, jos mahdollista. Tiedän, että minusta tuntuisi, kuin mies ei haluaisi pitää huolta minusta ja lapsista. Jotenkin surullinen kuvio. Ymmärrän hyvin, että se vaivaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
No mene töihin. Sitten on varaa ostaa kallis polkupyöräkin. Ihan oma ongelmasi.
Miksi sinulla ei muuten ole aikusena ihmisenä jo nyt sitä polkupyörää? Mutta nyt pitää saada, kun mieskin sellaisen ostaa? Ja varmaan vielä työmatkoihinsa, että sinä voit maata kotona elättinä.
Miksi olet ilkeä. En minä mitään pyörää edes halua enkä ole yhdessäkään kommentissa väittänyt haluavani. Edellinen pyörä oli vanha ja meni lopulta korjauskelvottomaksi, mutta oli niin vähällä käytöllä että en halua uutta tilalle. Ap
Vastaatko jo, montako vuotta olet lojunut kotona miehen rahoilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että kerrot omista tunteistasi asian suhteen. Koska kyllähän tuo tilanne sinua kalvaa. Ja paras ensin selvittää itselleen, mikä siinä todella vaivaa ja sitten kertoa se miehelle. Ilman syyllistämistä, jos mahdollista. Tiedän, että minusta tuntuisi, kuin mies ei haluaisi pitää huolta minusta ja lapsista. Jotenkin surullinen kuvio. Ymmärrän hyvin, että se vaivaa sinua.
Missä lukee että mies ei pidä aloittajasta huolta?
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Miten sinä ap olet turvannut selustasi kun ero tulee?