Lue keskustelun säännöt.
Omat vai yhteiset rahat parisuhteessa?
26.10.2021 |
Ollaan avoliitossa ja meillä on kaksi pientä lasta. Mies maksaa isomman osan perheemme kuluista, koska hänellä on isompi palkkakin, mikään rikas hän ei ole vaan keskituloinen. Itse olen vielä kotihoidon tuella, mutta sen käytän yhteisiin menoihin, en itseeni. En ole mitenkään miehen rahojen perässä, en ole niitä vaatinut enkä pyytänyt. Ei erityisemmin riidellä rahasta eikä törsäilläkään, itse elän hyvin vähällä eli en juuri itselleni osta mitään.
Meillä ei ole mitään tarkkaa sopimusta siitä että onko omat vai yhteiset rahat. Varmaan molempien mielestä mieluummin erilliset rahat vaikka maksetaan sen mukaan kummalla on rahaa. Tämä kaikki varmaan ihan ok. Se mikä on nyt minulle ongelma on, että vaikka mies siis ihan riidatta maksaa isompituloisena isomman osan niin hän usein ottaa oikein asiakseen paasata siitä että hänen rahat on hänen rahojaan ja hän yksin päättää mitä niillä tekee. Tilanteissa joissa en ole itse puhunut rahasta mitään, hän saattaa yhtäkkiä alkaa paasaamaan tällaista. Ja että jos haluaa jonkun isomman hankinnan tehdä niin hän yksin siitä päättää koska hänen rahat on hänen rahoja. Joo niin onkin mutta miksi paasata siitä noin? Osaako joku selittää mistä tällainen voi kertoa? Itseäni tuollainen omien rahojen korostaminen harmittaa, vaikka en hänen rahoja haluaisikaan. Siitä paasaamisesta vaan tulee kumma olo.
Kommentit (97)
Miestä hieman ärsyttää toimia elättäjänä ja että melkein kaikki rahat menee perheeseen, mutta toisaalta haluaa puolustella omia ostoksiaan tuolla paasauksella. Omalla miehellä oli vähän samaa (ja semmoista teen näin paljon töitä enkä silti voi ostaa mitä haluan-valitusta). Se loppui kyllä, kun palasin töihin. Sinuna ehkä alkaisin miettiä töihin paluuta ja ehdottaa miehelle jäisikö hän vuorostaan kotiin jos sinulla kuitenkin koulutus ja työpaikka. Jos rahatilanne on pitkän aikaa tosi epätasapainoinen niin se voi alkaa vaikuttaa puolison arvostukseen ja tasa-arvoon suhteessa, lisäksi olisi hyvä että mieskin saisi viettää aikaa lastensa kanssa ja teillä olisi sitten molemmilla paremmin kokemusta siitä mitä toisen arki on.
Itse kysymykseen, parasta on olla omat rahat joista tulojen suhteessa laitetaan rahaa yhteisiin. Ensin lasketaan paljonko kuussa tarvitaan pakollisiin, sovitaan mitkä asiat on yhteisiä ja loput saa hupeltaa niinkuin mieli tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että kerrot omista tunteistasi asian suhteen. Koska kyllähän tuo tilanne sinua kalvaa. Ja paras ensin selvittää itselleen, mikä siinä todella vaivaa ja sitten kertoa se miehelle. Ilman syyllistämistä, jos mahdollista. Tiedän, että minusta tuntuisi, kuin mies ei haluaisi pitää huolta minusta ja lapsista. Jotenkin surullinen kuvio. Ymmärrän hyvin, että se vaivaa sinua.
Missä lukee että mies ei pidä aloittajasta huolta?
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Ap on valittanut vain siitä, että mies tekee suuren numeron omista rahoistaan. Ja ihan yhteisellä sopimuksella on kotona. Oikeastaan voisi olla reilua sopia paljonko hyvitystä mies maksaa ap:lle tulonmenetyksistä yhteisten lasten takia, sitten voisi loput rahat pitää ominaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että kerrot omista tunteistasi asian suhteen. Koska kyllähän tuo tilanne sinua kalvaa. Ja paras ensin selvittää itselleen, mikä siinä todella vaivaa ja sitten kertoa se miehelle. Ilman syyllistämistä, jos mahdollista. Tiedän, että minusta tuntuisi, kuin mies ei haluaisi pitää huolta minusta ja lapsista. Jotenkin surullinen kuvio. Ymmärrän hyvin, että se vaivaa sinua.
Missä lukee että mies ei pidä aloittajasta huolta?
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Ap on valittanut vain siitä, että mies tekee suuren numeron omista rahoistaan. Ja ihan yhteisellä sopimuksella on kotona. Oikeastaan voisi olla reilua sopia paljonko hyvitystä mies maksaa ap:lle tulonmenetyksistä yhteisten lasten takia, sitten voisi loput rahat pitää ominaan.
Ap voi oikein hyvin mennä töihin. Miksi miehen pitäisi maksaa elättämisen lisäksi naiselle vielä jotain korvausta? Eikö naisilla ole mitään rajaa ahneudessaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että kerrot omista tunteistasi asian suhteen. Koska kyllähän tuo tilanne sinua kalvaa. Ja paras ensin selvittää itselleen, mikä siinä todella vaivaa ja sitten kertoa se miehelle. Ilman syyllistämistä, jos mahdollista. Tiedän, että minusta tuntuisi, kuin mies ei haluaisi pitää huolta minusta ja lapsista. Jotenkin surullinen kuvio. Ymmärrän hyvin, että se vaivaa sinua.
Missä lukee että mies ei pidä aloittajasta huolta?
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Ap on valittanut vain siitä, että mies tekee suuren numeron omista rahoistaan. Ja ihan yhteisellä sopimuksella on kotona. Oikeastaan voisi olla reilua sopia paljonko hyvitystä mies maksaa ap:lle tulonmenetyksistä yhteisten lasten takia, sitten voisi loput rahat pitää ominaan.
Ap voi oikein hyvin mennä töihin. Miksi miehen pitäisi maksaa elättämisen lisäksi naiselle vielä jotain korvausta? Eikö naisilla ole mitään rajaa ahneudessaan?
Onko tullut mieleesi, että kun kuvioissa on kaksi pientä lasta, (toinen vielä vauva) voi olla, että mieskin haluaa, että lapset voivat vielä toistaiseksi olla kotona? Vaikka sinä et ajattelisi pienten lastesi ja vaimosi parasta, voi olla että joku muu ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen rahat ovat naisen rahat ja miehen rahat ovat molempien rahat.
Ystäväpariskunta oli viikonloppuna kylässä ja oli mielenkiintoinen keskustelu autoista. Miehen auto oli perheen auto ja naisen auto oli naisen auto.
Meillä on kolme autoa. Alunperin oli miehen auto, josta tuli yhteinen auto eli kaikki sen kulut maksetaan nykyisin puoliksi. Sitten tuli tarve hankkia minulle auto, koska täällä maalla ei pärjää ilman. Minä maksoin sen ja tietysti kaikki sen kulut. Mies puolestaan halusi farmarin, jotta on enemmän kuljetustilaa, joten hän hankki sen ja maksaa tietysti kaikki sen kulut.
Tietysti silloin, jos yhdessä käytetään farkkua (esimerkiksi kesällä tehdään telttareissuja kun on paljon tavaraa mukana) niin silloin maksetaan bensat ja tarvittavat huollot ennen lähtöä puoliksi.
Kannattaa avata suunsa eikä valittaa ystäville, jos kokee jonkin asian epäreiluksi.
Tarvittavat huollot ennen reissua puoliksi? Jos olisin miehesi, niin vuosihuolto olisi aina tarpeen juuri ennen kesälomaa :)
Kertoo paljon sinusta. Et vaikuta ihmiseltä, jolle parisuhde on rakkaussuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän aiheen keskusteluja on viihdyttävää seurata näin miehenä. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa taloudellisista syistä töihin liian pian palanneista naisista on vaan kateellisia niitä äitejä kohtaan joiden miehillä riittää pinkka perheen kulujen hoitamiseen. Sen verran kitkeriä ja läpinäkyviä kommentteja näihin ketjuihin tulee.
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen keskusteluja on viihdyttävää seurata näin miehenä. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa taloudellisista syistä töihin liian pian palanneista naisista on vaan kateellisia niitä äitejä kohtaan joiden miehillä riittää pinkka perheen kulujen hoitamiseen. Sen verran kitkeriä ja läpinäkyviä kommentteja näihin ketjuihin tulee.
Hyvä! Koska silloin palstan miesten väninä siitä, että naiset pariutuvat ylöspäin ja naisille kelpaavat vain rikkaat miehet, ei pidä paikkaansa. Muistan tuon seuraavan kerran kun luen väninää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteiset rahat olleet aina.
Mies tienaa tällä hetkellä neljä kertaa enemmän, edelleen on yhteiset rahat. Olisi melko erikoista, että meillä olisi saman perheen sisällä useampi eri elintaso.
Matkustelemme perheenä paljon, syömme hyvin, käymme ravintoloissa, hotelleissa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että kerrot omista tunteistasi asian suhteen. Koska kyllähän tuo tilanne sinua kalvaa. Ja paras ensin selvittää itselleen, mikä siinä todella vaivaa ja sitten kertoa se miehelle. Ilman syyllistämistä, jos mahdollista. Tiedän, että minusta tuntuisi, kuin mies ei haluaisi pitää huolta minusta ja lapsista. Jotenkin surullinen kuvio. Ymmärrän hyvin, että se vaivaa sinua.
Missä lukee että mies ei pidä aloittajasta huolta?
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Ap on valittanut vain siitä, että mies tekee suuren numeron omista rahoistaan. Ja ihan yhteisellä sopimuksella on kotona. Oikeastaan voisi olla reilua sopia paljonko hyvitystä mies maksaa ap:lle tulonmenetyksistä yhteisten lasten takia, sitten voisi loput rahat pitää ominaan.
Ap voi oikein hyvin mennä töihin. Miksi miehen pitäisi maksaa elättämisen lisäksi naiselle vielä jotain korvausta? Eikö naisilla ole mitään rajaa ahneudessaan?
Niin voi, mutta sitten mieskin joutuisi osallistumaan lastensa hoitoon (päiväkoti viennit ja haut, sairaan lapsen hoito). Ja mies oli sanonut ettei haluaisi. Että kuka tässä sitten on ahne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Ap on valittanut vain siitä, että mies tekee suuren numeron omista rahoistaan. Ja ihan yhteisellä sopimuksella on kotona. Oikeastaan voisi olla reilua sopia paljonko hyvitystä mies maksaa ap:lle tulonmenetyksistä yhteisten lasten takia, sitten voisi loput rahat pitää ominaan.
Ap voi oikein hyvin mennä töihin. Miksi miehen pitäisi maksaa elättämisen lisäksi naiselle vielä jotain korvausta? Eikö naisilla ole mitään rajaa ahneudessaan?
AP sitä ja AP tätä. Mies ei halua viedä lapsia hoitoon (tietäisit tämän jos lukisit viestit, taidat olla katkeroitunut jätetty äijänkäppänä joku ulisee nyt vauva-palstalla kun nainen otti ja lähti ulinamiehen luota) ja ei pitäisikään kun on kyse alle 1v. Alle 3v ei hoitoon, se on ihan normaalin ihmisen tapa hoitaa lapsia. Ei ole tervettä viedä lapsia hoitoon vieraalle, se on kova paikka lapsille. Ja yhdessä kai ovat lapsensa päättäneet hankkia.
Ap:n asemassa ehdottaisin seuraavan kerran miehelle, että herra on hyvä ja alkaa valmistella itse kotihoidontuelle jääntiä, jos noin paljon harmittaa perheen elättäminen. Ja jos (kun) ei kelpaa, niin turha valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Ap on valittanut vain siitä, että mies tekee suuren numeron omista rahoistaan. Ja ihan yhteisellä sopimuksella on kotona. Oikeastaan voisi olla reilua sopia paljonko hyvitystä mies maksaa ap:lle tulonmenetyksistä yhteisten lasten takia, sitten voisi loput rahat pitää ominaan.
Ap voi oikein hyvin mennä töihin. Miksi miehen pitäisi maksaa elättämisen lisäksi naiselle vielä jotain korvausta? Eikö naisilla ole mitään rajaa ahneudessaan?
AP sitä ja AP tätä. Mies ei halua viedä lapsia hoitoon (tietäisit tämän jos lukisit viestit, taidat olla katkeroitunut jätetty äijänkäppänä joku ulisee nyt vauva-palstalla kun nainen otti ja lähti ulinamiehen luota) ja ei pitäisikään kun on kyse alle 1v. Alle 3v ei hoitoon, se on ihan normaalin ihmisen tapa hoitaa lapsia. Ei ole tervettä viedä lapsia hoitoon vieraalle, se on kova paikka lapsille. Ja yhdessä kai ovat lapsensa päättäneet hankkia.
Kyllä ihan normaalit ihmiset vie jo aika paljon alle 3-vuotiaan hoitoon, siis suurin osa. Mutta ei alle 1-vuotiasta vauvaa, jos ei ihan pakko ole, eli joku puoli vuotta-vuosi olisi hyvä ainakin hoitaa kotona.. Näistä asioista kyllä kannattaisi keskustella ihan kunnolla ja kuulla toisen mielipidettä. Ei mies ole välttämättä kunnolla tajunnut mitä oikeasti taloudellisesti tarkoittaa vuosien kotihoito, ennen kuin tilanne realisoituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen keskusteluja on viihdyttävää seurata näin miehenä. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa taloudellisista syistä töihin liian pian palanneista naisista on vaan kateellisia niitä äitejä kohtaan joiden miehillä riittää pinkka perheen kulujen hoitamiseen. Sen verran kitkeriä ja läpinäkyviä kommentteja näihin ketjuihin tulee.
Hyvä! Koska silloin palstan miesten väninä siitä, että naiset pariutuvat ylöspäin ja naisille kelpaavat vain rikkaat miehet, ei pidä paikkaansa. Muistan tuon seuraavan kerran kun luen väninää.
En nyt hahmota tämän asian yhteyttä, mutta onhan se selvää että nainen hyötyy itseään parempituloisesta kumppanista. Lapset voidaan hoitaa kotona kahteen tai kolmeen ikävuoteen saakka, mikä on omasta mielestäni tavoiteltavaa ja lapsen kannalta oikeudenmukaista. Silti elintaso ei juuri laske, säästöön jäävä rahamäärä vaan pienenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tosiaan se joka omiin juttuihinsa käyttää paljon vähemmän rahaa. En osta itselleni juuri koskaan mitään. Mies ostelee välillä itselleen. Ei hänkään törsäile mutta saattaa välillä tehdä itselleen joitain isojakin hankintoja, joihin menee sitten kerralla aika paljon rahaa. En ole asiasta hänelle valittanut, vaikka en ehkä niin pidä siitä että meillä on käytännössä eri elintaso. Toisaalta itsekin haluan olla pienten kanssa kotona, eli oman matalan elintason olen ihan hyväksynyt. Mutta tulee kumma olo niistä miehen "mun omat rahat on mun omia ja päätän niistä yksin" paasaamisista kun ne käytännössä liittyy sitten aina siihen että suunnittelee itselleen jotain isoja hankintoja. Ap
Voisit olla vähän rehellisempi miehellesi. Ensin mietit itse, mitä oikeasti haluat ja sitten sanot sen miehellesi. Tuo teidän tilanne on aika kestämätön ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan katkeruutta. Joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Nuo "molemmilla on omat rahat"-kuviot on teoriassa hyviä, mutta käytännössä ihmisillä on työttömyyttä, kotiäitiyttä, opiskelua ja sairasteluja. Tiedän, että palstan kontrollifriikit osaavat nämä kaikki etukäteen ennustaa ja varautua niihin, mutta tavalliselle ihmiselle ne saattavat tulla joskus yllätyksenä. Sellaisissa tilanteissa on hyvä, jos oma puoliso on se, johon voi luottaa. Teillä ei tuollaista näytä nyt olevan.
En minä kai hänelle epärehellinen ole, minulle käy tämä matala elintaso nyt kun pienempi on vielä niin pieni. Enkä minä siitä suutu jos mies vaikka ostaa itselleen kalliin polkupyörän vaikka minulla ei ole pyörää eikä rahaa kalliiseen pyörään. Minua kuitenkin haittaa nuo paasaamiset siitä miten hän yksin päättää rahoistaan. Päättäköön vaan mutta miksi se pitää jotenkin hieroa minun silmille paasaamalla siitä :( . Ap
Tarkoitin rehellisyydellä sitä, että kerrot omista tunteistasi asian suhteen. Koska kyllähän tuo tilanne sinua kalvaa. Ja paras ensin selvittää itselleen, mikä siinä todella vaivaa ja sitten kertoa se miehelle. Ilman syyllistämistä, jos mahdollista. Tiedän, että minusta tuntuisi, kuin mies ei haluaisi pitää huolta minusta ja lapsista. Jotenkin surullinen kuvio. Ymmärrän hyvin, että se vaivaa sinua.
Missä lukee että mies ei pidä aloittajasta huolta?
AP vinkuu vain siitä, kun mies ei anna rahojaan aloittajan vapaaseen käyttöön
Ap on valittanut vain siitä, että mies tekee suuren numeron omista rahoistaan. Ja ihan yhteisellä sopimuksella on kotona. Oikeastaan voisi olla reilua sopia paljonko hyvitystä mies maksaa ap:lle tulonmenetyksistä yhteisten lasten takia, sitten voisi loput rahat pitää ominaan.
Ap voi oikein hyvin mennä töihin. Miksi miehen pitäisi maksaa elättämisen lisäksi naiselle vielä jotain korvausta? Eikö naisilla ole mitään rajaa ahneudessaan?
Koska nainen uhraa tulonsa ja urakehityksensä ja eläkekertymänsä hoitaakseen _yhteisiä_ lapsia. Siis myös sen miehen lapsia. Jos vaimo ei hoida, miehen pitää hoitaa. Tai ehkä päiväkodin, mutta suurin osa ihmisistä tajuaa ettei se ole sopiva paikka vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän aiheen keskusteluja on viihdyttävää seurata näin miehenä. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin osa taloudellisista syistä töihin liian pian palanneista naisista on vaan kateellisia niitä äitejä kohtaan joiden miehillä riittää pinkka perheen kulujen hoitamiseen. Sen verran kitkeriä ja läpinäkyviä kommentteja näihin ketjuihin tulee.
Hyvä! Koska silloin palstan miesten väninä siitä, että naiset pariutuvat ylöspäin ja naisille kelpaavat vain rikkaat miehet, ei pidä paikkaansa. Muistan tuon seuraavan kerran kun luen väninää.
En nyt hahmota tämän asian yhteyttä, mutta onhan se selvää että nainen hyötyy itseään parempituloisesta kumppanista. Lapset voidaan hoitaa kotona kahteen tai kolmeen ikävuoteen saakka, mikä on omasta mielestäni tavoiteltavaa ja lapsen kannalta oikeudenmukaista. Silti elintaso ei juuri laske, säästöön jäävä rahamäärä vaan pienenee.
- tällä palstalla on miesporukka, joka vänisee vuodesta toiseen, kuinka naisille ei kelpaa kuin rikkaat miehet
- tuossa edellä mies kirjoitti kommentin, jonka keskeinen ydin oli, että me palstan naiset olemme kateellisia naisille, joilla on varakas mies ELI hän myönsi, että naiset pariutuvat myös köyhien miesten kanssa
Itse en olisi jäänyt töistä pois yhtään pitemmäksi aikaa kuin jäin (1,5 vuotta ja sen jälkeen lapsi perhepäivähoitoon osa-aikaisesti niin, että minä vein kun itse lähdin töihin ja isänsä haki kun palasi töistä; minä sain viettää lapsen kanssa aamut ja isä illat).
Hienoa, jos joku kotona viihtyvä äiti löytää miehen, joka on halukas siitä maksamaan ja tietää, että kiitoksena saa vain lapsen tapaamisoikeuden jos/kun ero tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on omat rahat ollut aina. Ei ole tullut riitaa rahasta.
Ei meilläkään riitaa ole vaan tulee vain jotenkin kumma olo kun mies yllättäen alkaa paasaamaan miten hän yksin päättää rahoistaan ja mihin ne käyttää. Ap
Kuppi alkaa mennä nurin? Monettako vuotta olet kotona?
Mies on toisaalta kyllä sanonut että häntä ei kiinnosta kuskata pieniä päiväkotiin eli olen kotona siksikin jottei mies joutuisi sitä tekemään. Ap
Miten jaloa! Entä jos nyt vain menisit töihin ja mies huomaisi, että voi varsin hyvin viedä lapset aamulla hoitoon, siihen ei kuole.
Osa miehistä ilmeisesti kuvittelee, että lasten hoitoon vieminen tarkoittaa sitä, että mies ottaa lähtövalmiit lapset mukaansa eteisestä ja käy viemässä heidät päiväkodin eteiseen. Ehei, se tarkoittaa ihan kaikkea lasten herättämisestä, vessattamisesta, pukemisesta ja tarvaroiden huolehtimisesta alkaen. Hyvänä päivänä tuosta selviää puolessa tunnissa, huonompana siihen menee tunti. Eipä sitten muuta kuin aamulla kello tuntia aikaisemmin soimaan, vai mitä, isukit?
Sen naisen vauva. Katso vaikka kumpi sen erossa saa.