Painajaismainen treffimies, muiden kokemuksia vertaistueksi kaivataan!
Olin jutellut useamman viikon tinderissä ihan todella mukavalta, avarakatseiselta ja hauskalta vaikuttavan miehen kanssa. Päätimme tavata kävelyn merkeissä. Juttelu sujui ihan mukavasti mutta fyysistä vetovoimaa en häntä kohtaan tuntenut, kieltäydyinkin sitten kävelyn päätteeksi kahvikutsusta ja lähdin hipsimään kotiin. Tässä kohtaa oletin kaiken olevan hyvin, mutta mies laittoikin viestin perään että tavataanko uudestaan, johon rehellisesti vastasin että "En tuntenut välillämme fyysistä vetovoimaa, mutta mikäli haluat kaveripohjalta joskus lähteä kahville niin tottakai"
Sitten alkoi viestit paukkua, huorittelua, uhkailua siitä että etsii kyllä mun osoitteen ja tappaa mun kissan ja minut ja kun estin hänet niin alkoi tulla uudesta numerosta vastaavia. 😅 Note to self, ei koskaan omaa puhelinnumeroa tuntemattomalle, vaikka vaikuttaisi miten kivalta.
Kertokaa muutkin teidän sekopäisistä treffikumppaneista! Ps. Rikosilmoitus on jo tehty.
Kommentit (882)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kalsarikirurgi?
Tämän palstan miesten jatkuva ulina siitä, että naisille kelpaa vain alusvaatemalli-lentäjä-aivokirurgi -supermies, eikä tavallinen ”kiltti” mies kelpaa kenellekään.
Ai taas tämä tarinankertoja. Kannattaa vielä hioa, jossain vaiheessa herpaantuu, ja paljastat itsesi. Mutta alku oli melko hyvä, annan 3/5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no ihan itse seurasi valitset. oliko komea kalsarikirurgi?
Oli semmoinen ihan tavallisen näköinen, ei komea eikä ruma, amiskoulutus. Pitänee jatkossa katsella vain niitä kalsarikirurgeja, jospa sieltä löytyisi sivistyneempiä miehiä. -Ap
Yksi maisteri lähetteli puolen vuoden jälkeen itsesääliviestejä ja yritti saada lämpeämään. Pistin eston ja onneksi ei lähestynyt muista numeroista. Eli ei katso koulutustasoa.
Näin nelikymppisenä tätä jo kummastelee paheksuen, mutta muistan kyllä miten koville otti parikymppisenä. Itse olen yrittänyt omille pojilleni opettaa hieman rakentavampia tapoja sanoittaa omaa pahaa mieltään ja muutenkin puhua tunteistaan, jottei kenenkään ainakaan heidän taholtaan tarvitsisi tällaista paskaa sietää.
M41
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä yksi niistä avainkokemuksista, jotka tekevät elämisestä erilaista miehille ja naisille. Jos ei ole koskaan kokenut tuollaista, on varmaan ihan mahdoton käsittää, miksi joku nuori nainen on "koppava", tyly ja ei käyttäydy lämpimästi jonkin satunnaisen vastaantulijan seurassa. Tuo kun valitettavasti ei ole mikään harvinainen ihmistyyppi. Ensin ollaan mukavia ja normaalin oloisia, ja sitten kun vähän antaa positiivista signaalia, sitten onkin jo "luvannut" jotakin eikä ole oikeutta perääntyä. On hiton pelottavaa, kun tietää jonkun fyysisesti isomman aggressiivisen stalkkerin tietävän sinusta jotain - edes vaikka missä olet töissä ja mitä reittiä menet illalla kauppaan. Jos loukkaat tällaista sanomalla "ei", hänellä on mielestään oikeus kostaa se valitsemallaan tavalla. Kun olin nuori ja kaupassa töissä, olin normaali kohtelias asiakaspalvelija ja hymyilin asiakkaille, niin miehille kuin naisillekin. Pahimpina aikoina oli useampia stalkkereita odottelemassa, koska kauppa menee kiinni ja tulen takaovesta. Vaihdoin työtä osittain siitä syystä.
Joo, kaikki miehet eivät ole tuollaisia todellakaan. Mutta ne jotka ovat, vainoavat elämänsä aikana lukuisia naisia ja kylvävät ympärilleen pelkoa. Varmasti on tällaisia naisiakin, mutta ei ilmeisesti riittävästi että jokainen mies elämänsä aikana tulisi sellaisen ahdistelemaksi.
Jos kaikki miehet olisivat kuin minä, ei naisilla olisi hätäpäivää ja naureskelisivat vain miehille. Pelko olisi täysin vieras käsite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no ihan itse seurasi valitset. oliko komea kalsarikirurgi?
Oli semmoinen ihan tavallisen näköinen, ei komea eikä ruma, amiskoulutus. Pitänee jatkossa katsella vain niitä kalsarikirurgeja, jospa sieltä löytyisi sivistyneempiä miehiä. -Ap
Kalsarit eivät tarvitse kirurgia, ihan tiedoksi vaan.
Onneksi tyypin todellinen luonne kävi selväksi alkumetreillä.
Kokemukseni psykosta on vieläkin ikävämpiä. Sille määrättiin lähestymiskielto ja tuomio pahoinpitelystä. Vieläkin tekee skitsojaan, vaikka tuomioista vuosia aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Kun on yhdenkin kerran elämässään kohdannut tuollaisen uhkailijan, niin on helppo uskoa, että sitä tapahtuu muillekin. Ap:n kokemus voi olla totta tai sitten ei, mutta itse olen saanut aikoinaan myös uhkailuja osakseni ja olin tosi hyvilläni siitä, ettei mies ehtinyt saada selville, missä asun.
Ei onneksi ollut uhkaava tapaus vaan platoninen "kaveri", mutta tiesi nimeni ja että asun kirkon x lähettyvillä. Alueella kaikki alaovet lukossa mutta oli silti onnistunut kiertämään kaikki nimitaulut ja eräänä iltapäivänä soitti ovikelloa.
Puistattava kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on ap lukenut paskat naisille suunnatut kioskikirjat.
Tällaisia juttujako harlekiinikirjoissa on nykyään? Mä en oikein usko.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia tarinoita miesvihaajaintersektionaalifemakkolesbot sitten keksii 🤦🏻♂️
Pyysitkö kaikkia kavereitas yläpeukuttamaan?
Välitunti loppuu kohta ja niin myös puhelinaikasi.
Ei niin paha kuin AP:lla mutta kerran juttelin mukavan oloisen miehen kanssa kaikki meni hyvin siihen asti kunnes kerroin että olen menossa baariin sit tuli itkua että jos haluat että meidän välillä on jotakin et mee iskemään muita miehiä!!:D mä olin sillein et whaaaat!! Ja sit sanoin että eihän puhe ollut että meidän välillä jotakin ja saan mennä baariin jos haluan enkä edes välttämättä iske ketään,no Johan tuli kans huorettelua ja "eipä kukaan tuollaista rumaa ä""ää iskiskään" sitä ennen kehui ulkonäköä,, no estot laitoin sillekin,muistan vieläkin sen ukon nimimerkin: DJ_Bexi...
Minä ystävystyin miespuolisen ihmisen kanssa erään harrastuksen yhteydessä. Tulimme tosi hyvin juttuun, mutta ikäeroa meillä oli parikymmentä vuotta, enkä pitänyt miehestä ollenkaan parisuhdemielessä, vaan ystävänä. Luulin, että olimme samalla aaltopituudella, mieskin kehui minua hyväksi ystäväksi.
Kerran kurssin jälkeen päätimme lähteä kahville. Siinä kahvitellessa tuli puheeksi rakkaus luontoon, ja sovimme lähtevämme kävelylle metsään seuraavana viikonloppuna.
Kahvittelun jälkeen, kun olin päässyt jo kotiin, miehen viestit muuttuivat levottomiksi. ”Siinä kahvitellessa olisin niin kovasti halunnut ottaa sinua kädestä…” ja kehui miltä huuleni näyttävät, kun puhun. Vihjaili vahvoista tunteistaan, ja minä en tuntenut mitään. Päin vastoin ahdistuin hieman, koska mies oli itsekin koko ajan puhunut ystävyydestä.
Vastasin viimein, että en usko, että meidän kannattaa lähteä kävelylle, koska tunteemme toisiamme kohtaan ovat selvästikin erilaiset. Olin hyvin ystävällinen, mutta asiallinen.
Mies haukkui minut läpeensä. ”Kolmekymppinen ihminen ja silmät pussien alla!!” (luit oikein), sanoi minua pummiksi jonka ”poikaystävä” maksaa vuokran, ilkkui olettamaansa palkkaani ja esti yhteystietoni.
Tästä on pari vuotta, ja olen valitettavasti ollut hyvin varuillani siitä, kenen kanssa lähden kahville tai kenen kanssa suunnittelen tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on ap lukenut paskat naisille suunnatut kioskikirjat.
Kuten sinäkin, kun sieltä tuollaista tunnistit?
Tai jos todellisuus oli jälleen tarua ihmeellisempää, eikä kioskikirjoissa ole tuollaista? Miksi ihmeessä edes olisi, kuka tällaista haluaa kokea edes välillisesti?
Miten kukaan edes uskaltaa treffailla, kun näitä hulluja on liikkeellä.
Boomereille uppoaa tällainenkin satu, kun ei kerran ole koulussa opetettu mediakritiikkiä.
Naisvihaajahullut pesityy tähän ketjuun valitettavasti.
Yksi kysymys: Mitä te saavutatte näillä keksityillä tarinoillanne? Meinaatteko, että miehet hyväksyvät teidät paremmin?
Varmaan huumorilla sanoi tappavansa kissasi. Et voi tietää, mitä on päässään miettinyt.
Ihmisen koulutus on eri asia kuin sivistys.