Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu ettei mies halua mua mihinkään mukaan
01.01.2015 |
Varsinkin juhlapäivinä harmittaa. Tuntuu, että mies ei oikein halua mua mukaan hauskaa pitämään tai viettämään mitään kivoja juhlahetkiä. Parin hänen kaverinsa kanssa voin välillä tulla jonnekin mukaan mutta jos siellä on joku näiden parin tyypin ulkopuolelta niin ei missään nimessä pyydä mukaan. En tarkoita, että tahtoisinkaan joka kerta tuppautua tai elää vain yhteistä elämää, mutta olisi joskus kiva olla rakkaimpansa kanssa ilon hetkinä ja juhla-aikoina :) Ei pelkästään arkiaskareissa. Olen tavallaan kateellinen siitä, että muut saavat aina nauttia kaikista kivoista illoista mieheni kanssa ja minä en. Mun kanssa kahdestaan hän ei syty millekään juhlistamiselle ainakaan kodin ulkopuolella, kun "pian on se ja se" tai "juuri oli se ja se".
Kommentit (28)
Niin ja tarkoituksena oli siis kysyä, että kokeeko joku muu samoin ja mitä on tehnyt tilanteessa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kaverit siis menevät systemaattisesti edellesi, en ihmettele yhtään että olet näreissäsi. Olette ilmeisesti ihan aikuisia jo?
Ollaan aikuisia, lähemmäs 30v kumpikin. Mulla on kyllä omat kaverini ja voin heidän kanssaan viettää aikaa mutta kyllä sitä oman rakkaansa kanssa myös tahtoisi olla muutoin kuin telkkarin äärellä.
Kyllä minä pistäisin miehen tuossa tilanteessa keskustelun eteen, mitä oikeasti haluaa. Varsinkin jos olette suunnitelleet lasten hankintaa. Jostainhan kenkä hiertää.
Helpottavaa kuulla, etten ole teidän mielestänne turhaan pettynyt. Alkoi nyt vituttaa sen verran kun asiaa rupes oikein miettimään, että päätin huomenna ehdottaa että nyt mennään yhdessä pitämään kiva ilta ravintolaan ja jos ei nappaa niin puhutteluun. Illan aikana saisi myös ehkä positiivisen kautta asiani ilmaistua.
Alkoi muuten huvittaa tämä oma aloitukseni, kun etusivulla on pirun monta miehistä valittavaa keskustelua pinnalla :D Uusi vuosi näköjään saa mietteliääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan sama homma. Nytkin mies kaverinsa kanssa viettämässä uuttavuotta ja itse olen yksin kotona.. Lähetti sentään vähän yli puolen yön uudenvuoden toivotuksen tekstarilla.. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä
Täällä ollaan samassa tilanteessa. Olemme seurustelleet 1.5v. mies ei ole kertaakaan osallistunut minun ystävien juhliin enkä minä hänen. Tuntuu tosi ikävältä ja tuntuu ettei mies ymmärrä sitä. Olisi ihana juhlia esimerkiksi juuri uutta vuotta yhdessä mutta arvatenkin saattaa erikseen meni tämäkin vuosi niinkuin edellinenkin. On myös tosi vaikea saada miestä esimerkiksi kahdestaan ulos muutamalle aina erikseen. Mitä tässä pitäs tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 00:49"]
Meillä on ihan sama homma. Nytkin mies kaverinsa kanssa viettämässä uuttavuotta ja itse olen yksin kotona.. Lähetti sentään vähän yli puolen yön uudenvuoden toivotuksen tekstarilla.. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä
[/quote]
Ymmärrykset ja sympatiat sulle! Tismalleen niin meni täälläkin päässä :/ Nyt pistät säkin tehtävien listalle tuon puhuttelun! t.ap
Ja numero ysi, nyt pistät säkin kapuloita rattaisiin! :) Kurjinta on nimenomaan tuo, ettei toinen edes tajua mitä hakee takaa eikä itse kaipaa sitä. Mä ainakin sain nyt mitan täyteen, huomenna pyydän että mennään yhdessä ulos viikonloppuna tai sitten sanon sanottavani..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mylla oli tuollaista vuosia. Nyt lapsiperheenä onneksi ei mene, mutta ei myöskään edelleenkään jotenkin viihdy vain mun kanssani jossain mukavassa. Onko vaimo vain arkea varten. Välttämätön paha, joka täyttää sen kodin hengettären ja lastenhoitajan roolin.
Ollaan oltu 25 vuotta yhdessä ja sama akateeminen tutkinto. Silti mies ei nauti henkisestä seurastani ja hauskanpodosta vain minun kanssani.
Olen 12. Olen alkanut miettiä, että miehen valinnassa olisi ollut tärkeää miettiä miehen lapsuudenperheen dynamiikkaa. Sieltähän juontaa paljon. Ei tullut mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä teitä "sivuunjätettyjä" pidetään itsestäänselvyyksinä?
Miten paljon miehenne kavereista on parisuhteessa? Ei näytä siltä että miehen puolelta olisi syntymässä mitään erityistä kaveripiiriä tai muuta ekosysteemiä. Kuinka sitten jos olisi perhettä?
Ehkä mies pelkää ettei teillä vaan ole mitään puhuttavaa tai edes hauskaa tai jos lähdette kahdestaan johonkin? Ilman että on jotain muuta tekemistä kuin puhua toistenne kanssa.
Meneekö teillä muuten hyvin?
T. Yksi mies myös
Olin tuollaisessa suhteessa n. 2,5 vuotta. Mies ei koskaan osallistunut yksiinkään minun ystävieni järjestämiin pippaloihin, itse taisin päästä hurjat kaksi kertaa hänen kaveriporukoidensa vapaa-ajan aktiviteetteihin. Ei koskaan käyty yhdessä missään reissussa tai matkalla, edes tyyliin mökillä kotimaassa. Kerran sain raahattua syömään ja leffaan. Miehen mielestä en vain ymmärtänyt, että sellaista se arki on. Just. Mun mielestä on ihan normaalia viettää aikaa yhdessä muuallakin, kuin neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:02"]
Olen 12. Olen alkanut miettiä, että miehen valinnassa olisi ollut tärkeää miettiä miehen lapsuudenperheen dynamiikkaa. Sieltähän juontaa paljon. Ei tullut mieleen.
[/quote]
Aika paljonkin olisi syytä miettiä, useamman suhteen kokemuksella sanoisin. Mutta tietääkö siitä kovin paljon siinä vaiheessa kun kaikki on uutta ja ihanaa. Kaiken voi selittää niin monella tavalla parhain päin ja rakastuneena toinen uskoo.
Onpa teillä outoja ukkoja! Ei tuo ole normaalia mielestäni. Miksi sitten ollaan yhdessä, jos elämä on tuollaista? Minä kyllä kysyisin partneriltani, että häpeätkö minua seurassa vai mistä kiikastaa. Luulisi yhteiselämänne olevan aika tylsää, jos siinä on yhdessä vain arkea.
Hyviä kysymyksiä nuo kaikki. Omalla kohdallani kai voisi arvella tuota ensimmäistä, että pitää itsestäänselvyytenä. Tai pelkää, että joutuisi "viihdyttämään" minua kun liityn porukkaan, vaikka niinä kertoina kun olen mukaan päässyt niin osaan varsin hyvin itse liittyä keskusteluun ja pitää huolen etten ole ulkopuolinen tai nyrpeänä sivussa.
Kaikkein älyttömintä tässä varmaan onkin nimenomaan se, että mies itsekin sanoo että oli tosi kivaa niinä harvoina kertoina kun yhdessä jossain ollaan. Näköjään unohtuu häneltä nopeasti.. Noh, katsotaan mitä vastaa huomenna! t.ap
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 01:23"]
Olin tuollaisessa suhteessa n. 2,5 vuotta. Mies ei koskaan osallistunut yksiinkään minun ystävieni järjestämiin pippaloihin, itse taisin päästä hurjat kaksi kertaa hänen kaveriporukoidensa vapaa-ajan aktiviteetteihin. Ei koskaan käyty yhdessä missään reissussa tai matkalla, edes tyyliin mökillä kotimaassa. Kerran sain raahattua syömään ja leffaan. Miehen mielestä en vain ymmärtänyt, että sellaista se arki on. Just. Mun mielestä on ihan normaalia viettää aikaa yhdessä muuallakin, kuin neljän seinän sisällä.
[/quote]
Siis just tämä, tää arkiselitys! Argggh!
Heinäkuussa syntyneitä nää oudot ukkelit? Tai nousumerkkinä rapu?
T:nimim. vaihtamalla paranee
En tarkoita juhlistamisella/juhlimisella mitään baaritouhuja vaan ihan vaikka kivoja illanistujaisia jossain, ravintolailtaa tai sitä että kävisi jossain muutamilla. :) Tai nauttisi kotona parit hyvän ruoan kanssa.