Lue keskustelun säännöt.
Muuttuko mies armeijassa?
30.12.2014 |
Ollaan siis asuttu yhdessä 5 kuukautta.
Oon jauhanut tästä poikaystävän laiskuudesta jo niin paljon, että kaikkea en millään jaksa kirjoittaa.
.
Tässä tiivistettynä kaikki: ei tee ikinä ruokaa (olettaa että mä teen) tai sitten tekee jotain itelleen mieluisaa, kuten leipää tai nugetteja. Ei siivoa oma-aloitteisesti, eikä nää edes sotkua, vaikka sitä selvästi on (pölyä, tavarat ja vaatteet lattialla). Ei tajua siivota edes jos vieraita on tulossa, koska "ei niitä nyt haittaa hei". Lakanat vaihdettais ehkä 6 kk välein jos en niitä tekisi.
.
Ei sisustus ole niin tärkeä kuin normaali siivoaminen, mutta mun mielestä on kiva kun tavarat on välillä jotenkin eri lailla tai eri paikoissa. Ei tajua, että ois ihan kiva jos ois vaikka pari taulua seinällä, ettei näytä vankilalta, vaan kotoisalta. Ihan sellasta peruskamaa.
Ei ota imuria kaapista, eikä tosiaan imuroi sillä yhtään mitään, paitsi vuoden pölyä kerännyttä tietokonettansa. Olettaa että joku muu siivoaa tai siivous tapahtuu itsestään. Ei kuitenkaan ikinä valita mulle sotkusta.
.
Äitinsä on tehnyt ilmeisesti kaiken hänen puolestaan, kun ei mitään voi tehdä itse.
Yksinkertaisia asioita ei vaan tajua tai osaa, esim. minkälaisella veitsellä kannattaa leikata tomaatti, ettei ne sisälmykset purskahda siihen leikkuulaudalle, tai kannattaisiko käyttää vaikka juuresveistä (eikä sahalaitaista isoa leipäveistä) perunoiden leikkaamiseen, jotta tämä pilkkominen helpottuisi ja nopeutuisi?!
.
Sitten tietysti vielä sellaiset erittäin yksinkertaiset asiat ärsyttävät, kuten tölkit lattioilla ja pöydillä, omien leivänmurujen pyyhkimisen jättäminen tai pyykkivuoren kasvatus/vaatteiden jättö märkinä koneeseen.
.
Eihän tuota voi sanoa edes mieheksi! Sanokaa mammat, että ne aikuistuu siellä intissä edes sen verran, että oman pedin saa pedattua itsenäisesti?! Älkää ikinä kasvattako poikianne (tai lapsienne) tällaisiksi laiskureiksi. Ei ole enää sitä, että nainen tekee kaiken kotona ja mies saa lorvailla miten sattuu. Sitä paitsi minä oon ollut se, joka on siellä töissä käynyt (nyt työtön).
Jos ei tästä tuu mitään niin minä lähden.
Ps: joku kuitenkin kysyy, niin ollaan 19 -vuotiaita.
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:02"] [quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:54"]Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti. Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi. Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän. [/quote] Oot kasvattanu sun pojan hyvin. Tuollaisia kultakimpaleita on harvassa, oikeasti! Ottakaa mallia mammat!! . Tunnustan olevani jossain määrin samankaltainen kuin tämä tyttöystävä, mutta en tosiaan kanna roskiin mitään miehen juttuja ja varsinkaan kysymättä. Meillä on kyllä sellainen ongelma, että poikaystävä laittaa jotain isoja kokoamiaan legoautoja (tai muuta yhtä outoa) yhteisen olohuoneen hyllylle "koristeeksi". Sitten vaan sanon, ettei ne kuulu sinne, koska ei ne mun mielestä kuulu. -ap [/quote] Eli koti ei ole miehen koti vaan sinun kotisi, jossa annat miehen olla, jos hän tottelee sinua? [/quote] Ei. Ottaisitko leluautoja olkkarin hyllyille koristeeksi, tai heinzin pestyä papupurkkia, koska se on siitä jostain tietsikkapelistä? Minä en ottaisi! En tosiaan ala laittamaan mitään barbeja istumaan olkkarin pöydälle, koska nää nyt vaan on mun näkösiä ja aaah tykkään barbeista! -ap
[/quote]
Kyllä ottaisin, jos mies niin haluaa. Meillä koti on miehenkin koti, ei vain minun. Ymmärrän hyvin, että poikakaverisi ei tee siellä mitään, koska sinä et anna hänen pitää sitä kotinaan vaan se on sinun valtakuntasi. Miksi ihmeessä siivota, jos miehen omat tavarat pitää piilottaa ja sinä sanelet, mitä on missäkin.
Toivon, että poikakaverisi löytää naisen, jonka kanssa voi elää yhdessä eikä kuten sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:10"]
...voi jeesus tätä mobiilia... Niin tekee hommat tosissaan ja viimesen päälle. Silloin siellä jotain oppii ja on hyötyä myöhemminkin elämässä. Kyllä monessa paikassa edelleen katsotaan hyvällä, että on käynyt rukin tai vähintään aukin.
[/quote]
Eipä tuolla ole nykyisin merkitystä, koska armeijan johtamisopit on aikansa eläneitä eikä niillä saada tulosta aikaan siviilissä. Ei tosin armeijassakaan. Kun sota syttyy, äijät ei tee edes käskystä mitään.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:02"] [quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:54"]Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti. Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi. Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän. [/quote] Oot kasvattanu sun pojan hyvin. Tuollaisia kultakimpaleita on harvassa, oikeasti! Ottakaa mallia mammat!! . Tunnustan olevani jossain määrin samankaltainen kuin tämä tyttöystävä, mutta en tosiaan kanna roskiin mitään miehen juttuja ja varsinkaan kysymättä. Meillä on kyllä sellainen ongelma, että poikaystävä laittaa jotain isoja kokoamiaan legoautoja (tai muuta yhtä outoa) yhteisen olohuoneen hyllylle "koristeeksi". Sitten vaan sanon, ettei ne kuulu sinne, koska ei ne mun mielestä kuulu. -ap [/quote] Eli koti ei ole miehen koti vaan sinun kotisi, jossa annat miehen olla, jos hän tottelee sinua? [/quote] Ei. Ottaisitko leluautoja olkkarin hyllyille koristeeksi, tai heinzin pestyä papupurkkia, koska se on siitä jostain tietsikkapelistä? Minä en ottaisi! En tosiaan ala laittamaan mitään barbeja istumaan olkkarin pöydälle, koska nää nyt vaan on mun näkösiä ja aaah tykkään barbeista! -ap
[/quote]
Miksi asutte yhdessä? Mies saa helppoa pinppaa?
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:02"] [quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:54"]Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti. Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi. Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän. [/quote] Oot kasvattanu sun pojan hyvin. Tuollaisia kultakimpaleita on harvassa, oikeasti! Ottakaa mallia mammat!! . Tunnustan olevani jossain määrin samankaltainen kuin tämä tyttöystävä, mutta en tosiaan kanna roskiin mitään miehen juttuja ja varsinkaan kysymättä. Meillä on kyllä sellainen ongelma, että poikaystävä laittaa jotain isoja kokoamiaan legoautoja (tai muuta yhtä outoa) yhteisen olohuoneen hyllylle "koristeeksi". Sitten vaan sanon, ettei ne kuulu sinne, koska ei ne mun mielestä kuulu. -ap [/quote] Eli koti ei ole miehen koti vaan sinun kotisi, jossa annat miehen olla, jos hän tottelee sinua? [/quote] Ei. Ottaisitko leluautoja olkkarin hyllyille koristeeksi, tai heinzin pestyä papupurkkia, koska se on siitä jostain tietsikkapelistä? Minä en ottaisi! En tosiaan ala laittamaan mitään barbeja istumaan olkkarin pöydälle, koska nää nyt vaan on mun näkösiä ja aaah tykkään barbeista! -ap
[/quote]
Kyllä ottaisin, jos mies niin haluaa. Meillä koti on miehenkin koti, ei vain minun. Ymmärrän hyvin, että poikakaverisi ei tee siellä mitään, koska sinä et anna hänen pitää sitä kotinaan vaan se on sinun valtakuntasi. Miksi ihmeessä siivota, jos miehen omat tavarat pitää piilottaa ja sinä sanelet, mitä on missäkin.
Toivon, että poikakaverisi löytää naisen, jonka kanssa voi elää yhdessä eikä kuten sinun kanssasi.
[/quote]
No siinäpäs ilkeä av -mamma :) ei poikaystävä mistään oo valittanu mulle, vaikka mun puolesta sais jos vaan haluais. Ja meillä menee muuten hyvin.
Ei tää mun valtakunta oo, koska päätetään kuitenkin melkeinpä aina yhdessä asioista. Viimeksi valittiin ikeasta olkkarin pöytää, mattoa ja sen semmosta tänne, mutta mä tiedän enemmän tauluista niin valitsin sitten niitä ihan yksikseni (samalla kun hän pyöri eri osastoilla etsimässä pattereita ja lamppuja). -ap
Tässä ketjussa kun on paljon mainittu noita lusmuamisväitteitä, niin kyllä voin yhtyä noihin väitteisiin. Valtaosalla motivaatio on täysin nollassa, puheenaiheet ja jutut sellaisia, että ennemmin voisi niiden puheenaiheiden olevan joistakin varhaisteinien suusta. Lisäksi lusmutaan kaikesta mahdollisesta. "Movettaminen" joka on sama asia kuin siviilimaailmassa saikuttaminen, on armeijassa yleistä.
Hyvin tyypillinen tapaus on, että kun on tulossa leiri, marssi tai jotain muuta raskaampaa palvelusta, niin osa varusmiehistä alkaa aamulla ilmoittamaan "mulla on nyt huono olo, musta tuntuu, että mulla on nyt kuumetta..." tai vastaavasti "Kaaduin ja mursin käteni/jalkani viikonloppulomalla". Sitten lähdetään noilla perusteilla varuskuntasairaalaan vastaanotolle. Selitykset ovat usein menneet läpi ja ovat saaneet hoitajalta tai lääkäriltä vapautuksen. Sitten ovat kasarmilla ilmoittaneet toisille, kun koko muu yksikkö on jo leirillä, että "Ei mulla oikeesti ollut mitään, mutta kun ei huvittanut lähteä leirille".
Noin sitä saikkua huijataan armeijan tyyliin. Lusmujat jakavat siellä myös lusmuiluvinkkejä toisilleen, että miten onnistuu movettamaan parhaiten. Tuolla oppii jo hyvin perusteet siihen, miten pystyy sitten jatkossa saikuttamaan työelämässä.
Paitsi että armeijassa lusmuajat oppivat saikuttamaan, siellä esiintyy varusmiesten kesken myös lahjontaa. Jotkut varusmiehet mm. maksoivat toisille siitä hyvästä ihan oikeaa rahaa, että toinen henkilö ampuisi esimerkiksi ampumataitotestissä tämän maksajan tauluun ja maksaja saisi "hyvästä ampumasuorituksestaan" kuntoisuusloman. Taulut kun olivat maalialueella aivan vieressä ja ampumamatkaa tauluille 50-150 metriä tilanteesta riippuen. Siinä ei tarvi tuolta etäisyydeltä kuin muutama sentti suunnata asetta eri suuntaan, niin osumat ovat viereisessä taulussa ja huijaus on lähes täysin mahdotonta todistaa.
Omanakin palvelusaikanani osa tyypeistä maksoi kerran alikersantille rahaa, jotta alikersantti antaisi paremmat pisteet eräässä sotilaan testissä ja voisi saada sillä perusteella kuntoisuusloman.
Sitä, että muuttuuko mies armeijassa, on vaikea sanoa. Osa voi muuttua, mutta kun siellä kokoontuu myös valtava määrä muita laiskimuksia ja lusmuja, niin heidän yhteisvaikutus voi olla sellainen, että armeijasta palattuaan lusmuilee entistä enemmmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:10"]
...voi jeesus tätä mobiilia... Niin tekee hommat tosissaan ja viimesen päälle. Silloin siellä jotain oppii ja on hyötyä myöhemminkin elämässä. Kyllä monessa paikassa edelleen katsotaan hyvällä, että on käynyt rukin tai vähintään aukin.
[/quote]
Eipä tuolla ole nykyisin merkitystä, koska armeijan johtamisopit on aikansa eläneitä eikä niillä saada tulosta aikaan siviilissä. Ei tosin armeijassakaan. Kun sota syttyy, äijät ei tee edes käskystä mitään.
[/quote]
Aivan järjetön väite. Samalla logiikalla millään mitä opit jossain koulussa ei ole merkitystä
...koska työelämässä tehdään asiat kuitenkin eri tavalla ja moni oppimasi asia on jo vanhentunutta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies asunu 15-vuotiaasta omassa kämpässä ja kävi armeijankin justiin ennenkö mut tapas. Mutta inttijuttuka oon saanu kuunnella 4 vuotta, eikä ne varmaan ikinä lopu.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 00:08"]Mun mies asunu 15-vuotiaasta omassa kämpässä ja kävi armeijankin justiin ennenkö mut tapas. Mutta inttijuttuka oon saanu kuunnella 4 vuotta, eikä ne varmaan ikinä lopu.
[/quote]
Kyllä ne ainakin vähenee huomattavasti ennen kolmeakymppiä ja sitten voitkin iskeä takas ja alkaa kertoa synnytystarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, kurja sanoa mutta tämä ketju avasi silmäni että meillähän on asiat hienosti :D ollaan myös 19 v. ja meillä molemmat tiskaa ja siivoaa :p minä tosin useammin, mutta olenkin ehkä jopa turhan tarkka siisteydestä..
Muuttui joo. Pahempaan suuntaan. Siivosi kyllä mut käytös muuttu ala-arvoseksi ja lapselliseksi (armeijahan on ku joku lastentarha tänäpäivänä), kuukausi kotiutumisen jälkeen pistin hanskat tiskiin ja lähdettiin eri teille.
Toivottavasti sulla onnistuu paremmin! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 00:23"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 00:08"]Mun mies asunu 15-vuotiaasta omassa kämpässä ja kävi armeijankin justiin ennenkö mut tapas. Mutta inttijuttuka oon saanu kuunnella 4 vuotta, eikä ne varmaan ikinä lopu.
[/quote]
Kyllä ne ainakin vähenee huomattavasti ennen kolmeakymppiä ja sitten voitkin iskeä takas ja alkaa kertoa synnytystarinoita.
[/quote]
XD tätä odotan myös innolla. Jos jaksan siihen asti katsella laiskuria -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:02"] [quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:54"]Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti. Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi. Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän. [/quote] Oot kasvattanu sun pojan hyvin. Tuollaisia kultakimpaleita on harvassa, oikeasti! Ottakaa mallia mammat!! . Tunnustan olevani jossain määrin samankaltainen kuin tämä tyttöystävä, mutta en tosiaan kanna roskiin mitään miehen juttuja ja varsinkaan kysymättä. Meillä on kyllä sellainen ongelma, että poikaystävä laittaa jotain isoja kokoamiaan legoautoja (tai muuta yhtä outoa) yhteisen olohuoneen hyllylle "koristeeksi". Sitten vaan sanon, ettei ne kuulu sinne, koska ei ne mun mielestä kuulu. -ap [/quote] Eli koti ei ole miehen koti vaan sinun kotisi, jossa annat miehen olla, jos hän tottelee sinua? [/quote] Ei. Ottaisitko leluautoja olkkarin hyllyille koristeeksi, tai heinzin pestyä papupurkkia, koska se on siitä jostain tietsikkapelistä? Minä en ottaisi! En tosiaan ala laittamaan mitään barbeja istumaan olkkarin pöydälle, koska nää nyt vaan on mun näkösiä ja aaah tykkään barbeista! -ap
[/quote]
Miksi asutte yhdessä? Mies saa helppoa pinppaa?
[/quote]
Joo, juurikin siksi! Miten onnistuitkin osumaan asian ytimeen noin hyvin? -ap
[quote author="Vierailija" time="01.01.2015 klo 17:39"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:43"]
Intti ei nykyään ole mikä oli ennen. Ehkä oppii petaamaan sängyn, muttei välttämättä tee sitä sit kotona kuitenkaan.
toisaalta kuulostaa kyllä, että aika paljon sulla on vaatimuksia 19-vuotiaalle pojalle.
[/quote]
Koulutus on sinun tehtävä, rauhallinen ja pitkäjännitteinen sekä johdonmukainen. Hänestä voi kuoriutua vielä helmi.
[/quote]
Mitä jos tämä "koulutus" ei tehoa? Alkaa vaan mököttämään jos jotain pitää tehdä -ap
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:59"]
haha toivotaan ettei taannu 12-vuotiaan tasolle ;DD
Mä luulen ton lukemani perusteella että sit ku hän tulee lomille/ viikonloppusin himaan niin olettaa et ruoka on valmiina ja jääkaapissa kaikkia herkkuja, ei todellakaan siivoa mitään "mähä oon intis liian rankkaaa nyt haluun vaan rentoutua" että valmistaudu siihenkin että vetoaa armeijan rankkuuteen.
[/quote]
Juuri näin. Mun poika on nyt ollut puoli vuotta intissä ja lomilla ollessaan ei pane kotona tikkua ristiin. Tämä on selvä taantuma entisestä nuorukaisesta, joka laittoi kotona itselleen ruokaa, tiskasi ym. Kyllähän ne laitostuvat siellä. Vapaalla ollessaan ei nykyisin tee mitään "järkevää", ei harrasta kuin baareja, musiikkia ja leffoja. :( Toivon saavani poikani vielä takaisin... entisellään.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:10"] ...voi jeesus tätä mobiilia... Niin tekee hommat tosissaan ja viimesen päälle. Silloin siellä jotain oppii ja on hyötyä myöhemminkin elämässä. Kyllä monessa paikassa edelleen katsotaan hyvällä, että on käynyt rukin tai vähintään aukin. [/quote] Eipä tuolla ole nykyisin merkitystä, koska armeijan johtamisopit on aikansa eläneitä eikä niillä saada tulosta aikaan siviilissä. Ei tosin armeijassakaan. Kun sota syttyy, äijät ei tee edes käskystä mitään. [/quote] Aivan järjetön väite. Samalla logiikalla millään mitä opit jossain koulussa ei ole merkitystä
[/quote]
Miten kukaan voi rinnastaa matematiikan (kohtalaisen eksakti tiede vielä kouluopetuksena) ja johtamisopin (äärettömän ihmiskäsitys- ja kulttuurisidonnainen asia) toisiinsa? Armeijan johtamismalli ei onnistu esim. etätyössä.
Lähipiirissä, vänrikkinä tuli ja jatkoi yliopisto opiskeluja.