Lue keskustelun säännöt.
Muuttuko mies armeijassa?
30.12.2014 |
Ollaan siis asuttu yhdessä 5 kuukautta.
Oon jauhanut tästä poikaystävän laiskuudesta jo niin paljon, että kaikkea en millään jaksa kirjoittaa.
.
Tässä tiivistettynä kaikki: ei tee ikinä ruokaa (olettaa että mä teen) tai sitten tekee jotain itelleen mieluisaa, kuten leipää tai nugetteja. Ei siivoa oma-aloitteisesti, eikä nää edes sotkua, vaikka sitä selvästi on (pölyä, tavarat ja vaatteet lattialla). Ei tajua siivota edes jos vieraita on tulossa, koska "ei niitä nyt haittaa hei". Lakanat vaihdettais ehkä 6 kk välein jos en niitä tekisi.
.
Ei sisustus ole niin tärkeä kuin normaali siivoaminen, mutta mun mielestä on kiva kun tavarat on välillä jotenkin eri lailla tai eri paikoissa. Ei tajua, että ois ihan kiva jos ois vaikka pari taulua seinällä, ettei näytä vankilalta, vaan kotoisalta. Ihan sellasta peruskamaa.
Ei ota imuria kaapista, eikä tosiaan imuroi sillä yhtään mitään, paitsi vuoden pölyä kerännyttä tietokonettansa. Olettaa että joku muu siivoaa tai siivous tapahtuu itsestään. Ei kuitenkaan ikinä valita mulle sotkusta.
.
Äitinsä on tehnyt ilmeisesti kaiken hänen puolestaan, kun ei mitään voi tehdä itse.
Yksinkertaisia asioita ei vaan tajua tai osaa, esim. minkälaisella veitsellä kannattaa leikata tomaatti, ettei ne sisälmykset purskahda siihen leikkuulaudalle, tai kannattaisiko käyttää vaikka juuresveistä (eikä sahalaitaista isoa leipäveistä) perunoiden leikkaamiseen, jotta tämä pilkkominen helpottuisi ja nopeutuisi?!
.
Sitten tietysti vielä sellaiset erittäin yksinkertaiset asiat ärsyttävät, kuten tölkit lattioilla ja pöydillä, omien leivänmurujen pyyhkimisen jättäminen tai pyykkivuoren kasvatus/vaatteiden jättö märkinä koneeseen.
.
Eihän tuota voi sanoa edes mieheksi! Sanokaa mammat, että ne aikuistuu siellä intissä edes sen verran, että oman pedin saa pedattua itsenäisesti?! Älkää ikinä kasvattako poikianne (tai lapsienne) tällaisiksi laiskureiksi. Ei ole enää sitä, että nainen tekee kaiken kotona ja mies saa lorvailla miten sattuu. Sitä paitsi minä oon ollut se, joka on siellä töissä käynyt (nyt työtön).
Jos ei tästä tuu mitään niin minä lähden.
Ps: joku kuitenkin kysyy, niin ollaan 19 -vuotiaita.
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:35"]Muuttuu tappo- ja panokoneeksi, kun saa aseen käteen ja pussit täyttyy useamman kuukauden ajan. Odota vain, saat kunnolla kyytiä kun palaa takaisin!
[/quote]
Voi kuule, tätä odotellessa :D tällä hetkellä erästä kiinnostaa enemmän pelaaminen kuin jyystäminen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:38"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:28"]en jaksanut lukea koko aloitusta, mutta otsikon perusteella vastaan että muuttuu. huonompaan suuntaan nimittäin. juttujen taso laski toooodella pitkäksi aikaa, ei ollut enää mielipiteitä asioihin ja muutenkin oli laiskempi ja koitti lusmuilla. nyt pari vuotta intin jälkeen alkaa olla kuten ennen inttiä. [/quote] Ei sillä muutenkaan oo mitään mielipiteitä oikeastaan mihinkään. Tai no aina näitä perus amis vs. lukio, neekerit ja homot pitäs tappaa, mun ei tarvi siivota, koska oon mies jne. Eipä siis kuulosta kovin hyvältä. -ap
[/quote]
Oikeen "valioyksilön" olet valinnut.
[/quote]
No oikeastaan musta tuntuu, että esittää vaan kavereilleen, eikä oikeesti edes ajattele noin. Kuitenkin on toooosi kohtelias ja ystävällinen muille, eikä yleensä jauha noista muuta kuin pelatessaan koneella kavereiden kanssa. -ap
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:32"]Muuttuu. Juttujen taso taantuu, kaikenlainen idiotismi lisääntyy. [/quote] Eih, toivottavasti ei lisäänny enää entisestään.. Niin toivon, että aikaiset herätykset intissä kouluttavat tuota laiskuria! -ap
[/quote]mieti vaikka niitä youtube justimus poikia, ne oli enen ihan hulvattoman hauskoja ja sellaista "pilkettä" silmäkulmassa. Kun jätkät kävi intin niistä tuli tylsemmän/tympääntyneemmän olosia :/
ei se intti muuta mitään ainakaan parempaan suuntaan, yks mun kaveri pysy samanlaisena ja pari muuta taantui 15vuotiaan tasolle :0
intissä ei ole koskaan tehty miehiä, mutta joskus kait tehtiin taistelijoita sotavaltion reserviin ja kuulemani mukaan ei enää edes niitä.
Intti tappoi meikäläisestä kaiken halun ottaa mistään johtohommasta kiinni, niin pahasti kyrpiinnyin koksuaikana täysi-ikäisten paimentamiseen. muutenkin päätin että oli viimeinen paikka missä millään tavalla revittelen ylimääräistä, ei ole mitään hyötyä. ja vielä pyysivät jäämään va-kouluttajaksi, ruah.
ja se "mieheksi kasvaminen?" - kait joskus 26-27 ikäisenä kun valmistuminen häämötti ja työelämän vaatimukset alkoivat ottaa turhaa irroitteluhalua alas.
Aah, anteeksi onneni, mutta on todella ihanaa kun on 19v puoliso joka on oikeasti mies. Ja tekee kotityöt ilman vaatimuksia eikä odota kiitoksia. Tiedän että hän on saanut hyvän kasvatuksen ja opetettu pienestä asti kotitöihin ja muuhun tämmöiseen. Enemmän tuossa on miestä kuin monessa vanhemmassa miehessä jonka tunnen. Armeijaankin menee koska haluaa sitä kautta hyötyä tulevaisuudessa ja päästä unelma-ammattiinaa johon on ihan hyvät mahdollisuudetkin :)
Mutta tsemppiä ap, pistä se jätkä kuriin. Se saattaa muuttua, mutta kokemuksella voin sanoa että tuollaiset tapaukset vain pahenevat ja pitävät naista varamammana.
Terveisin
22v nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:32"]Muuttuu. Juttujen taso taantuu, kaikenlainen idiotismi lisääntyy. [/quote] Eih, toivottavasti ei lisäänny enää entisestään.. Niin toivon, että aikaiset herätykset intissä kouluttavat tuota laiskuria! -ap
[/quote]mieti vaikka niitä youtube justimus poikia, ne oli enen ihan hulvattoman hauskoja ja sellaista "pilkettä" silmäkulmassa. Kun jätkät kävi intin niistä tuli tylsemmän/tympääntyneemmän olosia :/
ei se intti muuta mitään ainakaan parempaan suuntaan, yks mun kaveri pysy samanlaisena ja pari muuta taantui 15vuotiaan tasolle :0
[/quote]
Voisko tuo mun poikkis ehkä päästä pois sieltä 15 -vuotiaan tasolta, vai taantuukohan siitä sitten intissä henkisesti 12 -vuotiaaksi? :D
Hän lähtee nyt viides päivä pois, tavallaan tuntuu ihanalta ettei ole enää sotkijaa! Tavallaan surettaa, kun on alussa sen 2 vk kiinni :/ -ap
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:46"]Aah, anteeksi onneni, mutta on todella ihanaa kun on 19v puoliso joka on oikeasti mies. Ja tekee kotityöt ilman vaatimuksia eikä odota kiitoksia. Tiedän että hän on saanut hyvän kasvatuksen ja opetettu pienestä asti kotitöihin ja muuhun tämmöiseen. Enemmän tuossa on miestä kuin monessa vanhemmassa miehessä jonka tunnen. Armeijaankin menee koska haluaa sitä kautta hyötyä tulevaisuudessa ja päästä unelma-ammattiinaa johon on ihan hyvät mahdollisuudetkin :)
Mutta tsemppiä ap, pistä se jätkä kuriin. Se saattaa muuttua, mutta kokemuksella voin sanoa että tuollaiset tapaukset vain pahenevat ja pitävät naista varamammana.
Terveisin
22v nainen
[/quote]
Oot onnekas :)
Mun isä on/oli samanlainen äidilleni kuin tää mun "mies" on nyt mulle, mutta oli silloin joskus ehkä jopa pahempi. Ovat eronneet, eikä isä vieläkään osaa siivota itse. Joskus lupasin itselleni, etten huoli sellaista "vätystä" ikinä.
Musta tuntuukin ihan varamammalta, mutta kiitos sulle tsempeistä. Katotaan miten tää kehittyy tästä. :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti.
Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi.
Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän.
Ei 19-vuotias ole mies vaan poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi arvon naiset, mutta ei se intti mikään kotitalouskoulu ole. Näin reservissä olevan aliupseerin kokemuksen syvällä rintaäänellä paljastan, että...
Ei siellä juuri muita tärkeitä siviilitaitoja opi, paitsi kuljetuskomppaniassa jotkut oppivat ajamaan rekkaa ja saavat siihen (kalliit) luvat ja leimat ajokorttiin ilmaiseksi. Huoltokomppaniassa jotkut oppivat laittamaan ruokaa. Kaikki muut, eli se 95 prosenttia porukasta oppivat toimimaan erilaisissa tilanteissa järjestäytyneenä joukkona tiukan kurin alla ryssien eliminointiin tähtäävissä tehtävissä. Siinä kaikki. Siivoajia ei sotaan kouluteta.
haha toivotaan ettei taannu 12-vuotiaan tasolle ;DD
Mä luulen ton lukemani perusteella että sit ku hän tulee lomille/ viikonloppusin himaan niin olettaa et ruoka on valmiina ja jääkaapissa kaikkia herkkuja, ei todellakaan siivoa mitään "mähä oon intis liian rankkaaa nyt haluun vaan rentoutua" että valmistaudu siihenkin että vetoaa armeijan rankkuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:54"]Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti.
Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi.
Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän.
[/quote]
Oot kasvattanu sun pojan hyvin. Tuollaisia kultakimpaleita on harvassa, oikeasti! Ottakaa mallia mammat!!
.
Tunnustan olevani jossain määrin samankaltainen kuin tämä tyttöystävä, mutta en tosiaan kanna roskiin mitään miehen juttuja ja varsinkaan kysymättä.
Meillä on kyllä sellainen ongelma, että poikaystävä laittaa jotain isoja kokoamiaan legoautoja (tai muuta yhtä outoa) yhteisen olohuoneen hyllylle "koristeeksi". Sitten vaan sanon, ettei ne kuulu sinne, koska ei ne mun mielestä kuulu. -ap
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:57"]
Anteeksi arvon naiset, mutta ei se intti mikään kotitalouskoulu ole. Näin reservissä olevan aliupseerin kokemuksen syvällä rintaäänellä paljastan, että...
Ei siellä juuri muita tärkeitä siviilitaitoja opi, paitsi kuljetuskomppaniassa jotkut oppivat ajamaan rekkaa ja saavat siihen (kalliit) luvat ja leimat ajokorttiin ilmaiseksi. Huoltokomppaniassa jotkut oppivat laittamaan ruokaa. Kaikki muut, eli se 95 prosenttia porukasta oppivat toimimaan erilaisissa tilanteissa järjestäytyneenä joukkona tiukan kurin alla ryssien eliminointiin tähtäävissä tehtävissä. Siinä kaikki. Siivoajia ei sotaan kouluteta.
[/quote]
Minun mielestäni siellä koulutettiin lusmuamaan mahdollisimman monesta tehtävästä. Sodan tullen suurin osa itähelsinkiläisistä varusmiehistä eksyisi alle 15 minuutissa, kun ei enää olisi katuja vaan metsä tai peltoa, yhtä pelottavia molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijassa valtaosa porukasta menee sieltä missä aita on matalin, eli kitisee, valittaa ja lusmuilee jatkuvasti. On totta, ettei siitä mitään hyötyä ole, jos oma asenne ja motivaatio on perseestä. Itse otin armeijan tosissani kun sinne olin kerran päättänyt mennä. Sain kuulla myös sitä typerää sotahullu-läppää, mitä tämä eräskin sankarikokelas jo tässä ketjussa alkoi viljelemään. Itselleni kuitenkaan armeijaan meno ei ollut missään määrin itsestäänselvyys, vaan mietin ihan vakavasti siviilipalvelusta
...koska pidän itseäni hyvinkin sodanvastaisena ihmisenä. Sellaisia terveisiä miehellesi ap, että kun kerran sinne menee
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:57"]
Kaikki muut, eli se 95 prosenttia porukasta oppivat toimimaan erilaisissa tilanteissa järjestäytyneenä joukkona tiukan kurin alla ryssien eliminointiin tähtäävissä tehtävissä. Siinä kaikki. Siivoajia ei sotaan kouluteta.
[/quote]
Kuulemma kun kaikki amitsuuni on ammuttu eikä heppuja nappaa enää edes paljain käsin teloa toisiaan, niin se osapuoli jolla on särmimmät pinkat ja punkat julistetaan sodan voittajaksi. Tosin kukaan ei ole kertonut vaikuttaako tulokseen mitenkään villakoirat nurkissa ja vähän väärinnysvätyn tupakaapin oven sisäpuolellemteipattujen pilukuvien määrä/laatu...
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:54"]Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti. Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi. Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän. [/quote] Oot kasvattanu sun pojan hyvin. Tuollaisia kultakimpaleita on harvassa, oikeasti! Ottakaa mallia mammat!! . Tunnustan olevani jossain määrin samankaltainen kuin tämä tyttöystävä, mutta en tosiaan kanna roskiin mitään miehen juttuja ja varsinkaan kysymättä. Meillä on kyllä sellainen ongelma, että poikaystävä laittaa jotain isoja kokoamiaan legoautoja (tai muuta yhtä outoa) yhteisen olohuoneen hyllylle "koristeeksi". Sitten vaan sanon, ettei ne kuulu sinne, koska ei ne mun mielestä kuulu. -ap
[/quote]
Eli koti ei ole miehen koti vaan sinun kotisi, jossa annat miehen olla, jos hän tottelee sinua?
...voi jeesus tätä mobiilia... Niin tekee hommat tosissaan ja viimesen päälle. Silloin siellä jotain oppii ja on hyötyä myöhemminkin elämässä. Kyllä monessa paikassa edelleen katsotaan hyvällä, että on käynyt rukin tai vähintään aukin.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:54"]Poikani osasi yksin asuessaan kaiken sen, miä ap luetteli. Kotinsa oli siisti, tavarat paikallaan. Muutto tyttöystävän luokse aiheutti huikean taantuman: enää ei voinut pitää kotia siistinä, koska tyttöystävä ryhtyi tehokkaaseen "minä tiedän, mitkä tavarat ovat turhia" -raivaukseen. Niinpä poika huomasi, että hänen tavaroillaan ei ole merkitystä, hänen tavoillaan ei ole merkitystä eikä hänen toiveillaan ole merkitystä. Tyttöystävä rakensi pesää niin, että sivustakatsojaa hirvitti. Joten poika taantui ja ryhtyi välinpitämättömäksi. Jos hänen sohvansa oli kamala ja se oli kannettu ulos heti yhteenmuutettaessa, niin miksi ihmeessä tyttöystävän valitsema sohva olisi jotenkin "pyhä", miksi sen päälle ei saa heittää vaatteita? Jos hänen lautasensa ja lasinsa kannettiin roskiin tyylittöminä, niin miksi ihmeessä hän arvostaisi tyttöystävän ostamaa iittalaa? Ei se ollut koskaan yhteinen koti, se oli tyttöystävän rakentama kulissi. Suhde päättyi armeijaan. Poika kasvoi aikuiseksi ja ilmoitti, että elää oman elämänsä eikä tyttöystävän poikakaverin elämän. [/quote] Oot kasvattanu sun pojan hyvin. Tuollaisia kultakimpaleita on harvassa, oikeasti! Ottakaa mallia mammat!! . Tunnustan olevani jossain määrin samankaltainen kuin tämä tyttöystävä, mutta en tosiaan kanna roskiin mitään miehen juttuja ja varsinkaan kysymättä. Meillä on kyllä sellainen ongelma, että poikaystävä laittaa jotain isoja kokoamiaan legoautoja (tai muuta yhtä outoa) yhteisen olohuoneen hyllylle "koristeeksi". Sitten vaan sanon, ettei ne kuulu sinne, koska ei ne mun mielestä kuulu. -ap
[/quote]
Eli koti ei ole miehen koti vaan sinun kotisi, jossa annat miehen olla, jos hän tottelee sinua?
[/quote]
Ei. Ottaisitko leluautoja olkkarin hyllyille koristeeksi, tai heinzin pestyä papupurkkia, koska se on siitä jostain tietsikkapelistä? Minä en ottaisi! En tosiaan ala laittamaan mitään barbeja istumaan olkkarin pöydälle, koska nää nyt vaan on mun näkösiä ja aaah tykkään barbeista! -ap
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:28"]en jaksanut lukea koko aloitusta, mutta otsikon perusteella vastaan että muuttuu. huonompaan suuntaan nimittäin. juttujen taso laski toooodella pitkäksi aikaa, ei ollut enää mielipiteitä asioihin ja muutenkin oli laiskempi ja koitti lusmuilla. nyt pari vuotta intin jälkeen alkaa olla kuten ennen inttiä. [/quote] Ei sillä muutenkaan oo mitään mielipiteitä oikeastaan mihinkään. Tai no aina näitä perus amis vs. lukio, neekerit ja homot pitäs tappaa, mun ei tarvi siivota, koska oon mies jne. Eipä siis kuulosta kovin hyvältä. -ap
[/quote]
Oikeen "valioyksilön" olet valinnut.