Lue keskustelun säännöt.
Miksi se kipinä hiipuu parisuhteissa?
25.10.2021 |
Ideoita? Etenkin tilanteessa, jossa alkuun on ollut esimerkiksi aktiivista seksirintamalla, ja sitten se lopahtaa muutamassa vuodessa.
Onko tähän hoitokeinoja?
Kommentit (78)
Yhdessä asuminen.
Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.
"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.
Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaan naamaan kyllästyy, kun se ihminen ei olekaan enää uusi ja mielenkiintoinen. Arkiminä tulee esiin ja kaikki on samaa tylsää toistoa.
Mutta eikö elämästä saa kuitenkin mielenkiintoista, jos niitä kivoja asioita jakaa sen kumppanin kanssa? Innostuu samoista jutuista uudestaan, ja siitä ihmisestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuminen.
Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.
"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.
Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.
NÄKEKÄÄ?!
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuminen.
Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.
"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.
Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.
Miksi miehet tuntuu kyllästyvän vähemmän?
Meillä ei ole kipinä hiipunut ja 10v yhdessä. Rakastetaan toisiamme ja teemme suhteen eteen töitä. Parisuhde iltoja, lenkkejä, puhutaan paljon ja etenkin petipuuhat ovat osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariutumisen tarkoituksena on saada lapsia. Kun lapsia ei synny alkuhuuman aikana, tunteet alkavat hiipumana koska aivot ajattelevat, että ei lapsia -> jompi kumpi on hedelmätön.
Näin siinä ikävä kyllä käy. Tulee ruuhkavuodet ja muita "kiireitä".
Me ollaan miehen kanssa oltu 12 vuotta naimisissa ja 15 yhdessä ja kyllä se on ihan aikataulutettava ne seksikerrat. Jos nyt ei ihan kalenteriin, niin ainakin pääkoppaan. Ja jos ei ole ollut seksiä pariin viikkoon, niin sitten asian ottaa jompikumpi puheeksi. Pyritään kerran viikkoon, mutta aina ei jaksa eikä onnistu. Toistaiseksi molemmat olleet ihan tyytyväisiä. Vaikka ei aina olisikaan oikea tunnelma ja väsyttää, niin kyllä se into nousee kun hommaan ryhtyy. Pari kolme kertaa kuukaudessa on ihan riittävästi. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mutta kyllä siihen pitää ihan ryhtyä, jos ei asia tule mieleen muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonit. Siinä parin vuoden kieppeillä seksi hiipuu ja toinen alkaa kyllästyttää. Toisille käy niin että alun hullaantuminen ja ihastus muuttaa muotoaan rakkaudeksi.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/04/07/rakastuminen-on-aivoissa-kuin-…
Yksi pointti on, ettei anna itsen rupsahtaa parisuhteen alettua. Enkä nyt tarkoita tällä pelkkää ulkonäöstä ja elämäntavoista huolehtimista, vaan myös sitä, että omat ystävät ja mielenkiinnonkohteet tulisi pitää yhtä tärkeinä kun suhteen alettua. Toinen pysyy huomattavasti mielenkiintoisempana, kun molemmilla on oma elämä ja omat menot yhteisen elämän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N43 kirjoitti:
Meillä ei ole kipinä hiipunut ja 10v yhdessä. Rakastetaan toisiamme ja teemme suhteen eteen töitä. Parisuhde iltoja, lenkkejä, puhutaan paljon ja etenkin petipuuhat ovat osa elämää.
Onko aamupalakin aina niitä samoja muroja? On mullakin lempimuroni, joista en luovu, mutta välillä pitää maistella vähän muitakin muroja, vaihtelun vuoksi. Toki en sitä kerro lempimuroilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika arkistuminen ja oman elämän puute ainakin vähentävät kipinää. On hyvä että molemmilla on omat juttunsa ja elämää kodin ulkopuolella, se tuo tuoreutta suhteeseen. Mikään pakko ei ole myöskään asua yhdessä, jos ei ole perheenperustamissuunnitelmia.
Pitää muistaa hoitaa suhdetta ja arvostaa kumppania, eikä niin että asiat muuttuvat itsestäänselvyyksiksi ja arjesta tulee pelkkää harmaata suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuminen.
Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.
"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.
Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.
NÄKEKÄÄ?!
Tavatkaa harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N43 kirjoitti:
Meillä ei ole kipinä hiipunut ja 10v yhdessä. Rakastetaan toisiamme ja teemme suhteen eteen töitä. Parisuhde iltoja, lenkkejä, puhutaan paljon ja etenkin petipuuhat ovat osa elämää.
Meillä sama, mutta olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Kipinä löytyy ja rakkautta riittää. Mekin juttelemme paljon ja kaikesta, arvostamme toista ja teemme kaikkea yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Pariutumisen tarkoituksena on saada lapsia. Kun lapsia ei synny alkuhuuman aikana, tunteet alkavat hiipumana koska aivot ajattelevat, että ei lapsia -> jompi kumpi on hedelmätön.
Eikä tarvi olla edes hedelmätön, sillä joillakin ei vain geenit sovi yhteen, ja siksi lapsia ei tule. Mutta jonkun toisen kanssa kumpikin voi saada lapsia. Luonto on fiksu, mutta kaikki eivät vain kuuntele sen antamia vihjeitä!
Väärä ihminen, jos häneen kyllästyy alkuinnostuksen jälkeen. Monesti sinkkukauden jälkeen innostus nousee jo siitä, että vihdoin on joku, jonka kanssa harrastaa seksiä. Jos ei ole oikeasti kiinnostava kumppani, ei alkuinnostuksen jälkeen ole jäljellä mitään.
Minulla on kokemusta suhteesta, jossa toiseen ei kyllästynyt, eikä arki tuntunut tylsältä - kipinä ei siis hiipunut. Ja sitten minulla on kokemusta suhteesta, jossa kipinä hiipui, ja kiinnostus toiseen lopahti.
Mikä tahansa aina samana toistuva asia kyllästyttää.
Sama ruoka joka päivä
Samat rutiinit
Samat naamat
Ette olekaan oikeita toisillenne. Ei se sen kummempaa ole.
Samaan naamaan kyllästyy, kun se ihminen ei olekaan enää uusi ja mielenkiintoinen. Arkiminä tulee esiin ja kaikki on samaa tylsää toistoa.