Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ILTAVIRKUT – Miten sopeudutte tähän yhteiskuntaan?
TÄMÄ KESKUSTELU ON VERTAISTUKEA ILTAVIRKUILLE. Eli jos et kuulu iltavirkkuihin, olet esimerkiksi juuri tulossa kirjoittamaan "Aikainen lintu madon nappaa! Jokainen voi muuttua rehelliseksi ja reippaaksi aamuvirkuksi halutessaan"!!1 niin elä tee sitä, mene mieluummin vaikka nukkumaan.
Jakakaa iltavirkut, yökyöpelit ja aamuntorkut kokemuksenne! Mikä on vaikeinta, kun elämme aamuvirkkujen rytmin mukaan tehdyssä yhteiskunnassa? Oletko onnistunut löytämään alan, jossa iltavirkkuus on ok, ehkä jopa vahvuus? Oletko luova ja älykäs ihminen, jonka parhaat ideat tulevat öisin? Onko hyviä vinkkejä? Kiintoisia tarinoita?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt lähinnä iltavuoroja. Viimeisimmässä paikassa työt alkoivat yhdeksältä, se oli tuskaa :D
Ysiltä :D :D menep' kuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani erityisesti iltavirkku, mutta sen kanssa on ollut haasteita, kun päivässä tuntuu olevan liian vähän tunteja. Mielelläni nukkuisin 9 tuntia ja sitten valvoisin vaikka 16 niin siihen ei valitettavasti riitä vuorokaudessa tunnit... Kun elämässä oli vapaammat aikataulut niin rytmi sitten siirtyi niin, että menin aamuyöllä nukkumaan ja heräsin päivällä.
Mä teen iltavuoroa. En ole varmaan kymmeneen vuoteen käyttänyt herätyskelloa ja se on aika ihanaa.
Olen luonnostaan iltavirkku, olen aina ollut. Jo lapsena nukahtaminen oli vaikeaa ja kouluun herääminen nihkeää.
Aikuisena elin pitkään ns normaalia rytmiä, viimeistään puolilta öin nukkumaan ja aamuseiskalta ylös. Ajan kanssa totuin tähän niin että uni alkoi tulemaan ajoissa ja en enää kukkinut aamuyöhön sängyssä pyörien. Mutta uni ei ollut koskaan syvää ja levollista, heräilin paljon yöllä ja olin aamulla aina väsynyt.
Nyt saan elää paremmin oman rytmin mukaan työn sen salliessa. Uni tulee ongelmitta 2-4 aikaan, herään 9-11. Nukun hyvin ja sitkeästi, en herää koskaan kesken unien ja aamulla on levännyt olo.
Teen konsulttityötä it-firmassa. Saan päättää aikatauluni itsenäisesti kunhan työt tulee tehtyä. Rytmi onnistuu, koska pyrin sopimaan palaverit aikaisintaan kello 10, mielummin iltapäivään. Tuottelian olen illalla, jolloin hoidan työt valmiiksi aamua varten ja ajastan sähköpostit. Osa työkavereista on samanlaisia, joten tarvittaessa saattaa saada työkaverin kiinni vaikka iltakymmeneltä (ei toki soitella, vaan laitetaan viestiä keskusteluun jota jokainen seuraa työajallaan).
Asiakkaille selittelen että valitettavasti aamuni ovat jo täynnä palaveria. Jätän vain kertomatta että nämä palaverit ovat tyynyn ja peiton kanssa.
Ite oon muuttunut aamuvirkusta iltavirkuksi välivuosien aikana. Jos ei oo aamulla mitään menoa voin nukkua helposti yhteen asti (olen siis opiskeluja ja paljon etänä). Mutta ensi viikolla onkin shokkia kerrakseen kropalle, kun alkaa työt 08.00 :D No kyllä sitä sopeutuu kun on pakko ja onneksi on viikko vielä aikaa korjata rytmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään sovi yhteiskuntaan. Iltavirkusta vaihtelee yö virkkuun jne. Hukassa tunnun olevan. Tylsistyn myös nopeaan.
Vierailija kirjoitti:
En sopeudu. Työelämässä olen kohta 15 vuotta yrittänyt opetella, mutta olen vain aina se laiskuri joka ei pääse aamulla sängystä ylös, ja ylös päästessään tuijottaa työpaikalla silmät ristissä pari ensimmäistä tuntia seinää, kun aivot ei vaan suostu heräämän. Koska pari tuntia työajasta on hyvin tehotonta, käy niin etten ehdi tekemään kaikkea työtä työaikana ja joudun tekemään loput ylityönä.
Nyt etätöissä helpotti huomattavasti, tein työtä enemmän oman rytmin mukaisesti (9-17), enkä työpaikan rytmillä (7-15). Ei ole tarvinut tehdä ylitöitä, olen jaksanut viikonloppuna tehdä kaikkea kivaa, eikä viikonloput ole mennyt univelkojen nukkumisessa. Pahaksi takaiskuksi juuri nyt on meneillään työpaikalle paluu, jota vastaan olen sotinut viimeiseen asti.
Olen aika fiksu ja luova. Olen parhaimmillani 18-24 välisenä aikana, yhteiskunnalle ja työnantajalle melkoinen tappio, kun tämä hetki ei osu työaikaan.
Samat fiilikset. Tuo 9:kin tekee itselleni tiukkaa, mutta onneksi on edes tämä klo 7-9 liukuma. Olen myös illalla parhaimmillani ja siksi harrastankin politiikkaa, jossa saan istua kokouksissa ja kirjoittaa tekstejä, suunnitella, järjestää, ideoida... Yleensä n.klo 17-23 välillä.
Tällä hetkellä ajattelen niin että työ on vain pakollinen paha jonka suoritan aamulla väsyneenä ja iltapäivällä ihan mukavasti ja illalla sitten laitan aivokapasiteettini oikeasti käyttöön politiikkahommissa. Suosittelen siis iltavirkuille aktiivisia harrastuksia iltoihi ja työtä jossa pystyy ottamaan melko rennosti ja ok suoritus riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen töihin aikaisintaan ysiltä. En tiedä onko nykymaailma aamuvirkuille sopiva, treeneistäkin ehtii ysin jälkeen kotiin, ei siinä paljo aamukuuteen töihin jaksaisi mennä. Televisiostakin tulee alkuillasta pelkkää pskaa, sekin iltavirkuille suunniteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsin ammatin, jossa voin työllistää itse itseni ja päättää itse työajoistani.
Lapset jätin hankkimatta, tosin pääasiallisesti muista syistä.
Olen kuntoutustuella. Pari kertaa viikossa tarvitsee herätä puoli kahdeksan, mutta voin sitten ottaa päikyt.
Toivottavasti pääsisin työkyvyttömyyseläkkeelle ni hyvin ois asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa iltavirkut, että aikainen kala madon nappaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Valitsin ammatin, jossa voin työllistää itse itseni ja päättää itse työajoistani.
Lapset jätin hankkimatta, tosin pääasiallisesti muista syistä.
Minulla aika lailla samat ratkaisut. Joudun pari kertaa vuodessa heräämään aikaisin. Ne päivät menevät hukkaan, mutta muuten saan nukkua, kun nukuttaa ja työskennellä, kun aivot toimivat. Sinnittelin vuosia väärässä rytmissä, ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jolloin saan elää minulle sopivassa rytmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa palata lähityöhön, kun täytyy taas vääntäytyä töihin heti aamulla. Etätyö on mennyt loistavasti, kun voin suunnitella työpäivän oman jaksamisen perusteella.
Mietin työpaikan vaihtamista.
Tekemällä se mitä aikuisen ihmisen tulee tehdä, järjestän elämäni niin, että pystyn hoitamaan velvollisuuteni. Ihmisellä ei näet ole vain oikeuksia, on myös velvollisuuksia.
En lukenut koko ketjua (vielä) läpi, mutta oliko täällä konkreettisia vinkkejä mille alalle iltavirkkujen kannattaisi suuntautua, jotta saisi työskennellä itselleen parhaan vireystilan aikaan? Helposti tulee mieleen perinteiset vuorotyöt kuten hoitoala, ravintolat ym., mutta en ole yhtään käytännön ihminen... Joku toimistoduuni olisi minulle luonteenomaisin, mutta ei virastoaikaan! :( Työelämä on kyllä epäreilua iltavirkuille.
En sopeudu aamurytmiin lainkaan. Aamuvuoron saatan skarpata vaihtelevalla menestyksellä, mutta loppupäivänä ei jaksa yhtään mitään eikä uni aikaisesta herätyksestä huolimatta tule ennen puolta yötä. Iltavuoroon herään normaalisti oman kelloni mukaisesti klo 10 ja herään virkeänä ja koko päivän olen tuottava.
Viime vuonna tein pelkästään iltavuoroa, ja elämänlaatuni oli huomattavan hyvä. Nykyään minulla on kolme aamuvuoroa, ja olen aivan puhki. Yritän päästä takaisin entiseen, koska silloin sain jopa liikuntaa harrastetuksi. Vaikka pääsen aamuvuorosta klo 16, en kertakaikkiaan jaksa mitään sen jälkeen. Koko päivä menee pilalle kun joutuu heräämään liian aikaisin.
Minulla on liukuva työaika ja mahdollisuus etätöihin. Siitä syystä voin nukkua aamulla kello 8:30 saakka, jolloin tulee riittävästi unta, kun nukahdan unilääkkeen ansiosta ennen klo 24. Nyt lomalla on pysynyt tuo sama rytmi 😳 Aiemmin olin töissä jossa piti herätä klo 7 että pääsi työpaikalle klo 9 matkojen takia. Never again!!!
Olen myös iltavirkku ja elämä on yhtä helvettiä aamuvirkkujen maailmassa, joita on koko työpaikka täynnä. Olen joutunut vielä sellaiseen tilanteeseen, että pakotettiin valitsemaan työpaikka toiselta paikkakunnalta.
Tämä tarkoitti myös sitä, että joudun heräämään klo 05, jotta ehdin kävellä junalle. Juna menee työpaikan suuntaan vain kerran tunnissa ja sama takaisinpäin tultaessa.
Aamu menee hukkaan, kun epätoivoisesti sosiaalisena ihmisenä yritän olla tuottava ja aikataulussa pysyvä työntekijä. Ei onnistu.
Mutta iltapäivällä alkaa sitten sujua ajallisesti sekä työ että kirjaaminen. Juuri kun pääsen vauhtiin, loppuu työaika ja myöhästyn junasta ja muu seurakunta painelee koteihinsa.
Kun viimein pääsen kotiin, keitän kupposen kahvia ja syön. Seuraava sumuinen muistikuva on yleensä puolilta öin, kun herään kuppi kädessä sohvalta. Osaan toki nukahtaa myös pöydän ääreen.
Elimistö on sekaisin kuin seinäkello. Ollaan tilanteessa, etten jaksa mitään ja olen sentään ollut aikalailla aktiivinen ihminen. Ei kavereita, ei harrastuksia, ei mitään. Vain 30kg ylipainoa ja ääretön väsymys. Paino on kertynyt vuoden aikana ja tutkimukset ovat kesken.
Olen aiemmin ratkaissut iltavirkkuna elon niin, että olen kouluttautunut liikunnanohjaajaksi ja kruisaillut iltaisin muutamissa paikoissa ohjaamassa. Olen tällöin ollut normaalipainoinen ja hyväntuulinen oma itseni. Nukahtaminenkaan ei ole tuottanut vaikeuksia, vaikka kilpparin vajaatoiminta onkin. Ja kaikki nivelrikkokivut sekä migreeni on olleet hallinnassa.
Itse ajattelen tämän myös niin, että voisipa tehdä näitä nykyisiä töitä niin, että jäisi vielä työpaikalle kun muut lähtevät, terveydenhuollon palvelut vetäisivät paremmin.
Jos olisin nuori ja kyseessä olisi eka tai toka ammatti ja perhe perustamatta, niin alkaisin yrittäjäksi, mutta en enää.
Ne alat joilla tehdään vuorotöitä, eivät kaikille sovi. Ja jos joku saa aina olla haluamassaan vuorossa, kateelliset kanssaihmiset savustavat tämän oman kehonsa kuuntelijan kyllä ihan kiitettävästi joko aamuvuoroon tai kokonaan huuthittoon siitä työpaikasta.
Luova työ, liikunta, harrastusten ohjaaminen ja normityön jakaminen olisi hyvä ratkaisu kaikin puolin.
Ja nämä aikaisen madon syöjät saisivat lisää haluamiaan matosia, kun me saisimme tehdä työtä silloin, kun olemme parhaimmillamme.
Alue: Aihe vapaa
Itse tein ensin 3vuorotyötä mutta se ei sopinut mun kropalle ollenkaan, ei ollut mitään rytmiä ja koko ajan paha olo. Sitten siirryin yötyöhön ja tein sitä yli 10 vuotta mutta tuli burnout. Ei riittänyt huonolaatuinen päiväsaikaan nukuttu lepo. Nyt 3 vuotta yötyön lopettamisesta ja olen normaalirytmissä missä en uskonut aikasemmin voivani hyvin. Heräilen ilman kelloa 6-7 aikaan ja menen nukkumaan 21-22. En voisi kuvitellakaan enää tekeväni yötyötä tai mielellään en edes iltavuoroja. Niin se ihminen muuttuu.