Lue keskustelun säännöt.
No nythän se myrkyn lykkäsi! Mies on jäänyt työttömäksi..
29.12.2014 |
Mä näen varmasti painajaista! Mies on siis jäänyt työttömäksi muttei ollut uskaltanut kertoa mulle siitä. On käynyt ihan normaalisti joka aamu työvaatteet yllä ovesta ulos, mutta pyörinyt sitten kaupungilla tai tehnyt mitä helvettiä sitä nyt sitten tehdäänkään silloin.
En voi uskoa tätä todeksi! En voi uskoa! Hajoan! En voi soittaa kellekään, auttakaa nyt joku kiltti mitä ihmettä mä nyt teen??!
Kommentit (65)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuin suoraan elokuvasta Tokyo Sonata (2008)...
Mies teki kaikenlaista epätoivoista huijatakseen vaimoaan, että oli vielä töissä.
Tais se vissiin loppua kuitenkin ihan hyvin.
Tässä vaiheessa ero on oikeasti parasta kummallekin. Tältä se nyt kuitenkin vaikuttaa.
Ei ole miehen elämä helppoa. Naisella on kuitenkin aina mahdollisuus olla heikko. Miestä lyödään vain enemmän, jos heikkoutensa tunnustaa.
En itsekään kertoisi, ainakaan sulle. Vieläkin salaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen ranskalainen elokuva, jossa mies esitti menevänsä töihin saatuaan potkut. Istui sen sijaan autossa, luki lehtiä ja poltti tupakkaa.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:30"]
Olen pettynyt ja vihainen, hän on siis valehdellut minulle joka päivä. Tietenkin hän vannoo rakastavansa minua (ja lapsia, niitäkin nimittäin on!) mutta en voi uskoa että kukaan voi valehdella näin kenellekään jota rakastaa. Voi ei, en kestä tätä tilannetta!
Minä olen se taloudellinen vastuunkantaja meillä. Olin onnellinen että mies oli vihdoin löytänyt itselleen työn josta pitää ja nyt - kaikki olikin pelkkää valhetta! En kestä, voisin antaa vaikka oikean käteni siitä että tämä olisikin vain pahaa unta!! Miten ihmeessä mä jaksan huomenna töissä, haluan vain itkeä!! Mies jää lasten kanssa kotiin, juuri nyt on olo niin kerta kaikkisen pettynyt etten edes usko hänen suoriutuvan isän velvollisuuksista!
Niin, hän kertoi minulle tämän äsken. Hän oli niin pettynyt itse ja tunsi olonsa epämiehekkääksi ja säälittäväksi työttömyyden vuoksi. Hän kokee että minä olen onnistunut hyvin ja että tuntee itsensä niin pieneksi minuun verrattuna.. Voiko tällainen olla rakkauttakaan edes!!!!
[/quote]
Häkellyttävää myötätunnon puutetta! Sinä et ainakaan taida rakastaa miestäsi kun et ollenkaan ymmärrä miksi hän on toiminut kuin on. Tuohan on säälittävää ja surullista. Mies on yrittänyt pitää kiinni itsekunnioituksen rippeistä edes sinun edessäsi ja on valinnut siihen väärät keinot. Etkö todella näe siinä mitään inhimillistä? Puhut vain itsestäsi. Mies ei ilmeisesti kiinnosta sinua ollenkaan? Ja kertoohan se liitostannekin että mies ei ole uskaltanut/ halunnut kertoa sinulle vaikeuksistaan.
Tietenkin valehteleminen on väärin eikä sitä pidä hyväksyä. Tämä on kuitenkin tilanne, jossa kumppania voisi edes yrittää ymmärtää.
Ja katso se Housut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se mies varsinaisesti valehdellut. Jätti vain aluksi kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, häpeä saa ihmisen tekemään selittämättömiä asioita. Tunnen ihmisiä, jotka valehtelevat asioistaan vanhemmilleen ja kavereilleen (esim. työttömyys, opintojen keskeneräisyys, gradun kesken jättäminen, tms), koska vitkastelun ja ajan kulumisen myötä häpeä ja kynnys kertoa kasvaa niin suureksi. Ole iloinen, että miehelläsi oli vihdoin rohkeutta kertoa sinulle. Se on varmasti ollut iso musta möykky rinnassa ja nyt helpottaa. Tue miestäsi. Ei työttömyys ole maailmanloppu. Keskity hyviin asioihin teidän elämässä ja anna salailu anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä tapauksia on joskus Suomessakin ollut, eli ihan uskottava tarina. Se työttömyyden häpeä on se isoin juttu.
Mun näkökulma asiasta on tämä. Mies haluaa aina tai ainakin lähes aina pohjimmiltaan olla perheen vahvin, suojelija, tukipilari, pää, mitä näitä nyt onkaan. Monet miehistä saavat vielä nykyäänkin kasvatuksen, jossa ajatusmalli on se, että "ei ole mies eikä mikään, joka ei perhettään elätä".... Tämä on varmaan ihan evoluutionkin sanelemaa ja ennen muinoin se vaan on mennyt niin, että äiti on työssä kotona, hoitaa lapsia ja karjaa. Nyky-yhteiskunnassa tällainen asettaa miehelle hurjia paineita ja niin on eittämättä käynyt sinunkin miehellesi. Nyt kun sitten kävi niin, että hänestä syystä tai toisesta tuli työtön, hän näki itse itsensä niin epäonnistuneena, että huonon uutisen kertominen sinulle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tai mahdotonta. Ehkäpä hän halusi hetken aikaa järjestellä itse asioita perheenne parhaaksi, sulatella tilannetta... On hyvin lyhytnäköistä sinulta tuossa tilanteessa syyttää valehtelusta, vaan sinun pitää ymmärtää. Ei ollut oikein jättää kertomatta, mutta kaikelle on aina syynsä, joita voi olla tosin vaikea siinä tunnepuolen vallassa ymmärtää. Tällähetkellä teidän on yhdessä otettava tilanne haltuun, perhe säästökuurille ja mies etsimään uutta työtä. Tarjoa ymmärrystä, olkapäätä ja ottakaa tilanne vastaan haasteena, josta te yhdessä selviydytte. Me oman mieheni kanssa ollaan otettu vastoinkäymiset yhdessä vastaan, seisottu aallon samalla puolella, eikä mikään ole meitä ainakaan toistaiseksi kaatanut. Ja muista, toi nyt oli vaan yks työpaikka.... Niitä tulee ja menee, teillä on kuitenkin terveys, toisenne ja yhteinen elämä. Antakaa vastoinkäymisten vahvistaa, ei niiden takia kannata lisätä draamaa. Yhdessä selviää mistä vaan ja kun aikaa on kulunut, sitä joskus nauraa reaktiolleen ja silloin voi ylpeänä todeta, että selvittiinpäs siitäkin. Ei muuta ku myötätuulta ja kaikkea hyvää sinne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:51"]No hohhoijaa, ei ole vitsi!
Miten olisit neuvonut ystävääsi? Olen todella pettynyt, vihainen ja olen niin raivon vallassa etten tiedä mitä tehdä!
[/quote]
No nyt ymmärrän miksi miehesi salasi asian sinulta. Kukaan jaksa tuollaisia draama queeniä.
Mä ymmärrän sun miestäsi.
Minut irtisanottiin yytee-menettelyn kautta, tästä kerroin kotona. Vastaanotto oli vähän merkillinen, ensimmäiseksi jouduin kuulusteluun, miksi minut, miksei muita, tai ketä muita irtisanottiin. (No, puolen vuoden päästä koko firma oli konkassa, joten ehkä se oli ihan sama kenet siinä vaiheessa pistettiin pihalle).
Sain kuitenkin nopeasti uuden työn, mutta se purettiin koeajalla (itsellä ei ollut ihan pää kasassa sen edellisen työpaikan takia ja uudelta työpaikalta ei löytynyt perehdytystä ja epäilen, että he olettivat minun tuovan vanhat asiakkaani mukanani).
En kertonut tästä enää. Lähdin aamuisin "töihin" ja latasin akkuja. Kaiken lisäksi mulla oli vielä voimassa olevia työhakemuksia, joista sitten sain noin viikon jälkeen seuraavan työpaikan.
Sen verran tuo kokemus kasvatti, että luottamus väliltämme oli mennyt. Olisin tarvinnut vähän ymmärrystä ja luottamusta siihen, että tulen saamaan töitä - mutta miehen käytös oli sellaista, kuin olisin saman tien heittäytynyt loppuelämäkseni hänen elätettäväkseen.
Minä pystyn elättämään itseni ja lapseni. Vaalikoon ukko ihan itse rahojaan ja valtion virkaansa.
Mitäkö teet? Jatkat elämää kuin ennenkin. Tietty sillä oletuksella, että teillä oin erilliset tilit ja mies tajuaa, että hänen elämässään tapahtuu muutoksia, kun tulot pienenevät.
Nukuin nyt yön yli ja mietin kaikkia pointteja mitä olette tuoneet tässä ketjussa. Olette siinä mielessä oikeassa, että mies on tuntenut häpeää ja se saa tekemään outoja asioita. Työttömyys sinänsä ei ole mitään uutta miehelleni - hän olisi vain kerrankin halunnut olla se joka tuo kotiin rahaa ja kun koeajalla irtisanottiin, niin se oli todella kova paikka.
Olen kuitenkin todella ihmeissäni niistä neuvoista joiden mukaan minun pitäisi olla heti mieheni tukena ja ymmärtää. Ne, joiden mielestä olen itsekäs kun sanon ääneen sen mitä tunnen. Tunnen pettymystä, olen loukkaantunut ja vihainenkin ja pääsen tästä varmasti yli. Olen täysin oikeutettu olemaan vihainen jos luottamukseni on petetty. Tosiaan, mies petti luottamukseni valehtelemalla ja se tuntuu todella pahalta! En ole surkea pääpä joka ottaa kaiken vastaan purematta tai edes vähääkään kyseenalaistamatta asiaa. Uskon, että puhumalla asiat selviää. Puhumisen aika on sitten kun olen rauhoittunut, nyt olen aivan liian tunnekuohussa tehdäkseni mitään kauaskantoista, kuten esim. "jättämällä sen sian".
Kuten sanoin, olen se perheen taloudellinen vastuunkantaja joten miehen palkka olisi ollut vain plussaa. Enemmän harmittaa se, että mieheltä loppui juuri mielekäs tekeminen ja että hänellä ei ollut kanttia kertoa minulle siitä ensi tilassa. Olen loukkaantuntu, ettemme voi keskustella kaikista asioista avoimesti, kuten tähän asti olemme tehneet.
No, nyt tunnen miestäni paremmin. On sittenkin olemassa asia jota hän häpeää syvästi.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 04:41"]
Tuli mieleen ranskalainen elokuva, jossa mies esitti menevänsä töihin saatuaan potkut. Istui sen sijaan autossa, luki lehtiä ja poltti tupakkaa.
[/quote]
Joo, perustui tositapahtumiin. Mies oli reputtanut lääkäriksi opiskellessaan, muttei kehdannut kertoa. Oli valehdellut valmistuneensa ja eli valheessa vuosia. Lopulta piti pistää perhe kylmäksi, kun salaisuus paljastui.
Jätä se sika