Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?
29.12.2014 |
Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia.
Kommentit (330)
The Pianist -elokuvan kohtaus, jossa pääosassa oleva juutalaisperhe katsoo ikkunasta, kun vastapäisessä talossa olevaan asuntoon hyökätään. Vastapäisen asunnon perhe istuu pöydän ääressä, ja gestapon miehet käskevät kaikkia nousemaan seisomaan. Pyörätuolissa istuva isoisä ei tähän kykene, joten gestapon miehet kärräävät pyörätuolin korkealla olevalle parvekkeelle, ja kippaavat vanhuksen siitä alas kadulle. Näin tuon kohtauksen vähän liian nuorena, mutta ymmärsin kuitenkin jo, mistä oli kyse, ja että tapahtumat perustuvat ihan tosijuttuihin. Oon myöhemmin nähnyt paljon muitakin holokaustielokuvia, mutta tuo kohtaus ei vaan jätä mua rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avomurtuma jalassani. Katsoin järkyttyneenä, kun verinen luu törrötti haavasta. Ja se kipu oli ihan omaa luokkaansa
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 17:27"]
Pieni poikani itkemässä isänsä arkulla ja isompi poika kappelin penkillä nojaamassa polviinsa itkien, ei kyennyt kävelemään arkulle :(
[/quote]
Eikö suomessa ole suorastaan kiellettyä nähdä vainaja arkussa paitsi tietty kylmiössä
[/quote] ortodoksit hautajaiset vietetään aina arkku auki.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 05:58"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:17"]Kun paras ystäväni oli tekemässä aborttia viikoilla 20. Olin hänen vieressään alusta loppuun. Ja ei, ei ollut hänen omasta valinnastaan vaan sikiö oli vaikeasti vammainen.
[/quote]
Tietysti oli hänen oma valinta. Ei vauvan abortoimiseen ketään pakoteta. Ei vaikka olisi minkälainen arvio vauvan terveydestä.
[/quote]
Kyllä "pakotetaan" jos se uhkaa äidin henkeä.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 19:26"][quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 01:00"]Puistotätini mies hirttäytyneenä leikkimökkiin. :/ [/quote] Tapiolassa? :/ [/quote] Kyllä! Tapiolassa!
[/quote]
Apua, missä ja milloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajelin kerran tammistoon pyörällä tuusulanväylän ali. Juuri kun satuin alikulkutunneliin, siinä oli ukolle tullut paskahätä. Juuri kun silmäni osuivat häneen hän kyykkäsi ja paska tursusi peräreiästä kuten kerma pursottimesta.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:47"]
Kissani verta vuotavana lattialla häntä puolen merrin pääsdä ruumiista. Kaveri tuli "kissoihin tottuneen koiransa" kanssa kylään ja seuraavaksi mun kissa makasi raadeltuna lattialla. Olin kysynyt monesti tuleeko se kissojen kanssa toimeen ja jos se ei ole tottunut niin jätä se koira kotiin. Kaveri vannoi ja vakuutti että tulee toimeen, on tottunut ja ei tämä tee mitään. Todellisuudessa se oli nähnyt kerran aiemmin kissan ollessaan hihassa kiinni. Silloin se näki mun kissani ja hyökkäsi suoraan päälle. Siinä oli 4kg kissa aika heikoilla kun noin 50 kiloa koiraa tapporavistaa.
[/quote]
Ai jumalauta mikä nautinto olisi ollut hakata se rakki hengiltä paistinpannulla!
[/quote]
Turhaan syytät koiraa, sen omistajahan tuossa idiootti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:51"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:13"]Tämä En ihan ilmaiseksi katso videota toiste. [/quote] Mitä videossa on?? Ei uskalla katsoa
[/quote]
älä katsokkaan,ellet ole jo ehtinyt.Kyseessä on ilmeisesti jokin uusi huume,jonka sivuvaikutuksena huumeen käyttäjältä sulaa lihat luiden ympäriltä pikkuhiljaa.Huumetta kutsutaan krokodils nimellä tai black salts nimellä,cannibals nimikin taidettiin mainita.Videon näyttäjä ilmeisesti laittoi meille katsottavaksi siedettävimmän videon,kiitos siitä.Jos olet heikkohermoinen en suosittele sinulle että tongit asiaa pintaa syvemmältä usko minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:26"]Nyt viikkoa ennen joulua äitini viimeiset hengenvedot. Nytkähtelevät, harvat ja nikotusmaiset. Aurinko, joka paistoi sairaalan ikkunasta sisälle ja sokaisi. Käsi, joka oli kädessäni, muttei koskaan puristaisi takaisin. Jouluaatto, ruokapöytä jossa äidin paikka tyhjänä.
Tätä en tule koskaan unohtamaan. Olimme yhdessä kun tulin maailmaan ja yhdessä kun toinen meistä poistui siitä yllättäen viikkoa ennen jouluaattoa.
[/quote]
Samantyyppinen kokemus minullakin, siitä on kohta jo 6 vuotta, mutta muistan sen kuin eilisen. Se kuoleman hetki oli oikeestaan kaunis, vaikka minua alkuun pelottikin. Rutistin äitiäni kuoleman hetkellä ja yritin lämmittää hänen haurasta kehoaan. Viimeisen hengenvedon jälkeen romahdin. Mummoni epätoivoisen rakastava katse, kun hän silitti kuolleen tyttärensä päätä ja yritti herättää häntä kutsumalla lapsuuden lempinimellä.
Raastavin hetki oli kuitenkin se, kun äiti lohdutti aivan lohduttomasti itkevää 10-vuotiasta siskoani, kun olimme juuri saaneet kuulla että äiti kuolee pian.
Olin pari vuotta sitten hakemassa lapsiani päiväkodista, kunnes huomasin, että tiellä oli ambulanssi takaovet auki ja n. 8-9-vuotias tyttö makasi tiellä ja polkupyörä oli hänen vieressään. Lohdullista oli, että tyttö oli tajuissaan, ilmeisesti vaan auto oli tönäissyt häntä. Jouduin siinä jonkin aikaa odottamaan autossani (onneksi yksi auto oli ennen minua) ja minulle nousi pala kurkkuun ja melkein alkoi itkettämään. :( Vielä päiväkodin parkkipaikalla jouduin nielemään kyyneleitä ja kasaamaan itseäni ennen kun hain lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 01:11"]
Sen näyn, kuinka kauniilta maailma näytti kun yritin itsemurhaa nuorena. Jalat ei enää yliannostuksen takia kantanu, kaaduin ties kuinka monennen kerran polvilleni yritettyäni nousta, päästä kävelemään kaukana olevalle tielle ja perua tekoani tajuttuani etten halua kuolla. Lopulta en jaksanut, jäin makaamaan siihen lumeen keskelle metsää. Katsoin taivasta, se oli ihan mielettömän kaunis. Sininen, pilvet lipui ylitseni. Lunta alkoi hiljakseen sataa päälleni. Tai sitten se putosi jostain läheisestä Kaikki oli niin kaunista. Sopivasti hypotermiakin alkoi jo vaikuttaa läpimärkänä ja kaikki alkoi tuntua lämpimältä.
Sitten pimeni. Mutta kaikki oli vain tosi kaunista siinä hetkessä. Taivas oli niin sininen. Se sinisyys ja pilvet on jääny niin terävänä mieleen.
[/quote]
Toivottavasti voit nykyään paremmin.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 16:02"]Sitä en unohda koskaan, kun kehitysvammaisille jaettiin lyömäsoittimia.
[/quote]
Saanko kysyä miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvikolari, kun olin ehkä 10. Edessä olevamme auto siis ajoi kolarin ja me heidän puskuriin. Siitä sitten, kun apu oli paikalla eikä meitä tarvittu ja ajoimme pois, näin edessä olevamme auton... Hirven kaviot (?) oli mennyt kuskin rinnasta läpi ja pelkääjän paikalla ollutta elvyytettiin maassa.
En kyllä ikinä unohda. Hitto oltiin onnekkaita, ja tietysti heillä ei niin paljon onnea.
Tämä valokuva, joka syöpyi verkkokalvoilleni:
se näky, ja ennenkaikkea tunne, kun sain kauan kaivatun (kärsimme lapsettomuudesta) vauvan syliini.
Olo oli epäuskoinen, mutta niin onnellinen. Kykenin vain katsomaan tuota ihanuutta, kyynelten virratessa vuolaasti poskilleni.
Tämä lapsi on nyt jo 6-vuotias, mutta tuo h-hetki ei haihdu mielestäni.
Esikoiseni syntymä sitä päivää en unohda se onnen itku
Isä teho-osastolla. Lääkäri kehoitti jättämään hyvästit. Ne koneiden piippaukset ja teho-osaston hajut ei poistu ikinä mun päästä. Arkussa makaava isä oli jotenkin helpompi näky.
Ikäviä muistoja paljonkin, mutten niitä kirjoita.
Joskus vuosituhannen vaihteessa oli iso myrsky tulossa heinäkuussa. Muistan, kun olin kiikkumassa ja yhtäkkiä tuli pimeää kuin yöllä. Muistan ne violetinmustat pilvet ja sen,miten epätodelliselta kaikki näytti.
Naapurinpojan säädytön kirjoitus minusta talonyhtiön roskakatoksen seinässä. Isoilla tikkukirjaimilla sukunimeä myöten. Muistin, miten itkien yritin sitä pestä ja kumittaa, eikä se lähtenyt pois. Muistan tussin värin ja kirjoitusvirheet.