Lue keskustelun säännöt.
Rattaissa istuvat 3+ -vuotiaat
24.10.2021 |
Oikeastaan vanhempansa. Miksi?
Rattaat natisee ja paukkuu liitoksistaan, kun tuupataan vankkureita eteenpäin. Lapsella jalat laahaa maata ja polvet hakkaa leukaa. Tosi hullun näköistä.
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
No ei ne kuule kulje. Kukaan terve lapsi ei kulje pakettina päivää, ei edes tuntia. Katsopas kun niillä lapsilla on luontainen tarve liikkua. Sä tietäisit sen, jos sä et siitä parista tunnista yhteistä aikaa käyttäisi tuntia lenkilläsi ja toista kaupassa. Ymmärrän, että sulla on hiono omatunto, mutta älä projisoi sitä muihin.
Kyllä parempi on olla uljas kotiäiti, joka trollaa av:lla aamusta iltaan! Siinä ei pääse huono omatunto yllättämään. Tosin ei välttämättä ole niitä lapsiakaan.
Kukahan tässä nyt trollaa? Sinä aloit kehuskella ja vit*uilla, sit, kun sulle vastataan samalla tavalla, menee tunteisiin. 🤡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
Täällä pk-seudulla ainakin vaan monen äidin realiteetti on se, että jos jonnekin vaikka lenkille tai kauppaan haluaa niin lapsi on pakko ottaa mukaan. On valtavasti yksinhuotajia tai niitä joiden puoliso on eriaikaan töissä ja tukiverkot asuu kaukana. Eli ei ole sitä jolle lykätä lapsi kun haluaa mennä lenkille tai kauppaan tai lääkäriin.
Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin hyvillä ja mielellään auttavilla tukiverkoilla varustetun ydinperheellisen ylemmyydentuntoinen jeesustelu siitä että miksi kaikki äidit ei lenkkeile yksin joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
Niin voi tehdä, ja niin tekeekin monet jotka tykkää viettää siellä ostarilla aikaa huvikseen. Silloin voi antaa lasten juoksennella. Mutta jos haluaa oikeasti saada ne ostokset hoidetuksi eikä vaan hengailla niin on se vaan eri näppärää kun lapsi on siinä rattaissa ja voi keskittyä niihin ostoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
Minne ”parkkiin”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun minä olin kotiäiti, käytiin usein huonolla säällä siellä ostarilla. Rattailla bussille, bussilla ostariin ja siellä kohteessa lapset sai sitten kulkea itse kevyemmissä vaatteissa ja leikkiä leikkipaikoilla. Jos halusin käydä joissain kaupoissa, laitoin lapset siksi aikaa rattaisiin, etteivät katoa tai lähmi kaikkea jos hetkeksi käännän selän hoitaessani niitä ostoksia. Sitten taas mentiin leikkipaikalle. Päivän päätteeksi lapset oli yleensä aika väsyneitä ja kotimatkalla bussissa tuli usein uni :)
Meillä ei ole autoa ja kuljetaan pitkiä matkoja kävellen. Samoin julkisiin mennessä on pienelle turvallisinta nousta kyytiin ja kyydistä pois rattaissa. Toki oma lapsi on just sen reilu 3 eikä esim 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
😅 Vai ihan somettaa. Eiköhän se somettajaäiti ole se, joka kaksi tuntia asettelee lapsensa leluja oikeaan asentoon, miettii yhteensopivia vaatteita itselleen ja lapselleen toiset kaksi tuntia ja raivoaa lapselleen, joka aina kuvanottohetkellä yrittää leikkiä leluillaan. #ihanapalleroleikkii #kotiäitiysonhuippus Ei sillä ole aikaa lapsen kanssa leikkiä tai edes käydä ostoksilla, ne hoidetaan sit, kun saa lapsen tyrkättyä isälleen. Sit käydään ostoksilla ja muka lenkillä ja taas sometetaan #äidinomaaaikaa #pidähuoltaitsestäsi #parasäitiikinä.
Minne ihmeeseen ne rattaat muka voi kauppakeskuksessa jättää "parkkiin"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
😅 Vai ihan somettaa. Eiköhän se somettajaäiti ole se, joka kaksi tuntia asettelee lapsensa leluja oikeaan asentoon, miettii yhteensopivia vaatteita itselleen ja lapselleen toiset kaksi tuntia ja raivoaa lapselleen, joka aina kuvanottohetkellä yrittää leikkiä leluillaan. #ihanapalleroleikkii #kotiäitiysonhuippus Ei sillä ole aikaa lapsen kanssa leikkiä tai edes käydä ostoksilla, ne hoidetaan sit, kun saa lapsen tyrkättyä isälleen. Sit käydään ostoksilla ja muka lenkillä ja taas sometetaan #äidinomaaaikaa #pidähuoltaitsestäsi #parasäitiikinä.
Sometathan sinäkin parasta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
😅 Vai ihan somettaa. Eiköhän se somettajaäiti ole se, joka kaksi tuntia asettelee lapsensa leluja oikeaan asentoon, miettii yhteensopivia vaatteita itselleen ja lapselleen toiset kaksi tuntia ja raivoaa lapselleen, joka aina kuvanottohetkellä yrittää leikkiä leluillaan. #ihanapalleroleikkii #kotiäitiysonhuippus Ei sillä ole aikaa lapsen kanssa leikkiä tai edes käydä ostoksilla, ne hoidetaan sit, kun saa lapsen tyrkättyä isälleen. Sit käydään ostoksilla ja muka lenkillä ja taas sometetaan #äidinomaaaikaa #pidähuoltaitsestäsi #parasäitiikinä.
Sometathan sinäkin parasta aikaa.
Ei mulla ole pieniä lapsia, kai mä saan tehdä just sitä mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
😅 Vai ihan somettaa. Eiköhän se somettajaäiti ole se, joka kaksi tuntia asettelee lapsensa leluja oikeaan asentoon, miettii yhteensopivia vaatteita itselleen ja lapselleen toiset kaksi tuntia ja raivoaa lapselleen, joka aina kuvanottohetkellä yrittää leikkiä leluillaan. #ihanapalleroleikkii #kotiäitiysonhuippus Ei sillä ole aikaa lapsen kanssa leikkiä tai edes käydä ostoksilla, ne hoidetaan sit, kun saa lapsen tyrkättyä isälleen. Sit käydään ostoksilla ja muka lenkillä ja taas sometetaan #äidinomaaaikaa #pidähuoltaitsestäsi #parasäitiikinä.
Sometathan sinäkin parasta aikaa.
Ei mulla ole pieniä lapsia, kai mä saan tehdä just sitä mitä haluan.
Et saa. Me ei hyväksytä. Pah pah.
Vierailija kirjoitti:
Minne ihmeeseen ne rattaat muka voi kauppakeskuksessa jättää "parkkiin"?
Ei minnekään. Mutta siellä ostarilla on usein semmoisia lainattavia rattaita niille, jotka tulee autolla tai kävellen. Kaupoissa on lasten mielestä joko tylsää, tai sitten hirveästi kaikkea kiinnostavaa johon koskea, joten reipaskin kävelijä kannattaa laittaa niihin rattaisiin että saa ostokset tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
😅 Vai ihan somettaa. Eiköhän se somettajaäiti ole se, joka kaksi tuntia asettelee lapsensa leluja oikeaan asentoon, miettii yhteensopivia vaatteita itselleen ja lapselleen toiset kaksi tuntia ja raivoaa lapselleen, joka aina kuvanottohetkellä yrittää leikkiä leluillaan. #ihanapalleroleikkii #kotiäitiysonhuippus Ei sillä ole aikaa lapsen kanssa leikkiä tai edes käydä ostoksilla, ne hoidetaan sit, kun saa lapsen tyrkättyä isälleen. Sit käydään ostoksilla ja muka lenkillä ja taas sometetaan #äidinomaaaikaa #pidähuoltaitsestäsi #parasäitiikinä.
Sometathan sinäkin parasta aikaa.
Ei mulla ole pieniä lapsia, kai mä saan tehdä just sitä mitä haluan.
Kyllä! Silloin on ehdottomasti hyvä arvostella pienten lasten vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
😅 Vai ihan somettaa. Eiköhän se somettajaäiti ole se, joka kaksi tuntia asettelee lapsensa leluja oikeaan asentoon, miettii yhteensopivia vaatteita itselleen ja lapselleen toiset kaksi tuntia ja raivoaa lapselleen, joka aina kuvanottohetkellä yrittää leikkiä leluillaan. #ihanapalleroleikkii #kotiäitiysonhuippus Ei sillä ole aikaa lapsen kanssa leikkiä tai edes käydä ostoksilla, ne hoidetaan sit, kun saa lapsen tyrkättyä isälleen. Sit käydään ostoksilla ja muka lenkillä ja taas sometetaan #äidinomaaaikaa #pidähuoltaitsestäsi #parasäitiikinä.
Sometathan sinäkin parasta aikaa.
Ei mulla ole pieniä lapsia, kai mä saan tehdä just sitä mitä haluan.
Kyllä! Silloin on ehdottomasti hyvä arvostella pienten lasten vanhempia.
On mun lapset joskus olleet pieniä.
Ap on varmaan niitä äippiä, jotka laittaa ikäsuositustaan aiemmin lapsensa katsomaan väkivaltaisia elokuvia, ottaa istuimet pois autosta, tunkee trendivaatteet, -puhelimet ja meikit käteen viimeistään tokalla, koska olisihan se noloa jos lapsi näyttäisi lapselta. Ja lastensa kuullen arvostelee lapsellisia lapsia. No joo. Meidän lapsi oli vielä 4-vuotiaana ikäistään pienempi, ja yli puolentoista kilometrin matkat vaan väsytti liikaa. Muutenkin uteliaan lapsen kanssa kävely on hyvin hidasta ja pyöräily vilkkaassa paikassa turhan hetkistä. Liikunnan puutteesta ei ole kyse, eikä laiskuudesta vaan käytännöllisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Kyllähän ne rattaatkin voisi jättää parkkiin ja antaa lapsen kävellä siellä ostarilla. Mutta ai niin, silloin sitä pitäisi vahtia. Parempi vaan työntää rattaita ja somettaa.
😅 Vai ihan somettaa. Eiköhän se somettajaäiti ole se, joka kaksi tuntia asettelee lapsensa leluja oikeaan asentoon, miettii yhteensopivia vaatteita itselleen ja lapselleen toiset kaksi tuntia ja raivoaa lapselleen, joka aina kuvanottohetkellä yrittää leikkiä leluillaan. #ihanapalleroleikkii #kotiäitiysonhuippus Ei sillä ole aikaa lapsen kanssa leikkiä tai edes käydä ostoksilla, ne hoidetaan sit, kun saa lapsen tyrkättyä isälleen. Sit käydään ostoksilla ja muka lenkillä ja taas sometetaan #äidinomaaaikaa #pidähuoltaitsestäsi #parasäitiikinä.
Sometathan sinäkin parasta aikaa.
Ei mulla ole pieniä lapsia, kai mä saan tehdä just sitä mitä haluan.
Kyllä! Silloin on ehdottomasti hyvä arvostella pienten lasten vanhempia.
Kyllä se arvostelija nyt oli kyllä ihan toinen henkilö.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan niitä äippiä, jotka laittaa ikäsuositustaan aiemmin lapsensa katsomaan väkivaltaisia elokuvia, ottaa istuimet pois autosta, tunkee trendivaatteet, -puhelimet ja meikit käteen viimeistään tokalla, koska olisihan se noloa jos lapsi näyttäisi lapselta. Ja lastensa kuullen arvostelee lapsellisia lapsia. No joo. Meidän lapsi oli vielä 4-vuotiaana ikäistään pienempi, ja yli puolentoista kilometrin matkat vaan väsytti liikaa. Muutenkin uteliaan lapsen kanssa kävely on hyvin hidasta ja pyöräily vilkkaassa paikassa turhan hetkistä. Liikunnan puutteesta ei ole kyse, eikä laiskuudesta vaan käytännöllisyydestä.
Elokuvissa ja autolla matkustaessa on ikä- ja painorajat lapsen suojelemiseksi. Rattailla kulkemisessa ei minun tietääkseni vastaavaa rajaa ole. Tai on, mutta aivan toisinpäin: rattaissa on enimmäispainorajat.
Sen sijaan on kyllä sellainen suositus, että alle kouluikäisen pitäisi saada vähintään kolme tuntia päivässä liikuntaa. Se on aika kova tavoite, hatunnosto kaikille, jotka siihen pystyvät kulkuneuvosta riippumatta.
Tuli vanha muisto mieleen pojastamme. Istuivat pikkusiskon kanssa yhdessä rattaissa, kun poika ei millään halunnut (viitsinyt) kävellä ja pikkusiskosta oli hauskaa, kun veljen kanssa ahtautuivat yhdessä rattaisiin (leveä malli). Ihan reipas poika hänestä kasvoi ja hyvin urheilullinenkin myöhemmin. Ja fiksu, on nyt korkeassa asemassa työelämässä. Vapaa-ajallaan on urheilullisia harrastuksia. Älkää naiset olko toisianne kohtaan niin ankaria!
Oishan se kauhean kiva, jos ei tarvitsisi huolehtia ruokaostoksista, ruuan laitosta, siibouksesta, lasten vaatteiden ostamisesta tai edes pitää kuntoaan yllä, vaan voisi kaiken ajan käyttää lasten kanssa touhuiluun. Totuus vaan on, että lähes kaikki joutuu tämmöiset tylsät arkiset realiteetit kohtamaan ja tekemään juttuja jotka ei ehkä ole sille lapselle kaikkein kivoimpia. Ja kun ne ostokset sujuu näppärästi lapsi rattaissa niin voi vaikka kotimatkalla pysähtyä puistoon leikkimään :)