Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rattaissa istuvat 3+ -vuotiaat
24.10.2021 |
Oikeastaan vanhempansa. Miksi?
Rattaat natisee ja paukkuu liitoksistaan, kun tuupataan vankkureita eteenpäin. Lapsella jalat laahaa maata ja polvet hakkaa leukaa. Tosi hullun näköistä.
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokinen tietää omass elämässään parhaimman ratkaisun. Jos ne on rattaat oli ne vanhemman tai lapsen helpotukseksi, niin se on ainoastaan henkilöiden oma asia. Itse ainakin hoidin aamuisin päiväkotiin menon siten miten se parhaiten sujui itseni kannalta. Esim lumisateen jälkeen en yrittänytkään rattaita vaan pulkaa. Meiltä oli 2,5 km päiväkotiin, niin en tosiaan ala aamuisin lähtemään klo 7.00, että miellyttäisin ulkopuolisia henkilöitä. Klo 8.00 ja vauhdilla päiväkotiin. Oli kulkuväline rattaat tai joku mihin lapsen saa pakattua. Usein pyörän lastenistuin. Ei varmasti eroa sattaistalapsen kannalta katsottuna. Ehkä vähän epämiellytyävämpi.
Lapsi on hoikka kilpaurheilija nykyään, vaikka olen hänet lapsuudessa pakannut siihen mikä helpoin minulle on ollut.Moni saattaisi yrittää lumisateenkin jälkeen rattaita, koska joko ei tulisi ajatelleeksi pulkkaa tai pitäisi pulkan käyttöä nolona ("koska eihän kukaan muukaan mene pulkalla paitsi pulkkamäessä").
Tai sitten ne rattaat on vain turvallisemmat nimenomaan lumisateen jälkeen. Niistä saa työntäjäkin tukea.
Ja kaikkialla se pulkka ei todellakaan ole turvallinen menopeli.
Eikä myöskään järkevä, koska päivän aikana kadut on aurattu ja hieikoitettu eikä pulkka kulje enää hoitopäivän jälkeen.
Meillä käytetään sitä menopeliä mikä milloinkin tuntuu parhaalle. Pulkka ja rattikelkka lumisina päivinä, rattaat silloin kun on hiekotettu, pyörät kesällä, lapsi kävelee jos matka on lyhyt ja aikaa runsaasti. Ei näiden liikkumismuotojen käyttö mitenkään sulje toisiaan pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni säntäilee kävelyllä moneen suuntaan, lähtee juoksentelemaan. Meidän matka kauppaan on vajaa kilsa autotien vieressä jalkakäytävällä, jossa polkupyörät ja sähköpotkulaudat suhaa kovaa vauhtia, autotie pitää ylittää seitsemän kertaa. Minun kaikki energia ja huomiokyky menee lapsen suojelemiseen pyöriltä ja autoilta ja pakko pitää lasta kädestä kiinni koko ajan. Siis jos olemme ilman rattaita. Lapsi ei ole tottelematon vaan hän vain innostuu ihan täysillä kaikesta mitä näkee ja säntää sekunnissa sinne unohtaen kaikki ohjeet.
Rattaita vastustavat: olisiko neuvoa miten selviäisin kotiin ruokakaupasta kahden kauppakassin kanssa ilman rattaita?
Lue ketjua taaksepäin. Siellä on monta vinkkiä.
Siellä on tasan valjaat-vinkki. Sä voit laittaa vaikka kuonokopan lapsellesi, mutta älä jaa neuvojasi muille.
Miksi keksit näitä tarinoita missä on kauppakassit ym? Ja sitten kun joku sanoo vaikka selkäreppu tai valjaat niin pääset provoamaan lisää.
Koska kauppareissut on juuri se tilanne, jossa rattaat on vaan erityisen käytännölliset ja usein jopa välttämättömät. Repussa voi joo kantaa jotain ja toivoa, että se lapsi suostuu kävelemään, mutta jos matkaa ja kannettavaa on enemmän niin on vaan _paljon_ helpompi lastata osa sinne rattaisiin. Isommat ostokset olisi oikeastaan näppärämpi kuskata rattailla kuin kantamalla, vaikka ei olisi lastakaan mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni säntäilee kävelyllä moneen suuntaan, lähtee juoksentelemaan. Meidän matka kauppaan on vajaa kilsa autotien vieressä jalkakäytävällä, jossa polkupyörät ja sähköpotkulaudat suhaa kovaa vauhtia, autotie pitää ylittää seitsemän kertaa. Minun kaikki energia ja huomiokyky menee lapsen suojelemiseen pyöriltä ja autoilta ja pakko pitää lasta kädestä kiinni koko ajan. Siis jos olemme ilman rattaita. Lapsi ei ole tottelematon vaan hän vain innostuu ihan täysillä kaikesta mitä näkee ja säntää sekunnissa sinne unohtaen kaikki ohjeet.
Rattaita vastustavat: olisiko neuvoa miten selviäisin kotiin ruokakaupasta kahden kauppakassin kanssa ilman rattaita?
Lue ketjua taaksepäin. Siellä on monta vinkkiä.
Siellä on tasan valjaat-vinkki. Sä voit laittaa vaikka kuonokopan lapsellesi, mutta älä jaa neuvojasi muille.
Miksi keksit näitä tarinoita missä on kauppakassit ym? Ja sitten kun joku sanoo vaikka selkäreppu tai valjaat niin pääset provoamaan lisää.
En ole puhunut kauppakasseista mitään. Sitä paitsi reppu ja valjaat-”vinkit” ovat edelleen täysin naurettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme Helsingin keskustassa. Tarhaan matkaa n. 1 km suuntaansa. Kaupat vielä lähempänä.
Lapsi halusi kävellä itse n. kolmevuotiaasta, joten tarhamatkalle emme enää ottaneet rattaita. Pidemmille, koko päivän retkille kyllä, koska
- varavaatteita piti olla aina mukana, pahimmassa tapauksessa sadevarusteet, hellevaatteet ja pitkähihaiset ja -lahkeiset TUPLANA
- ruokaa aina mukana
- talvella sisätiloissa haalarit yms. (myös oman takin) sai rattaiden alaosaan
- lapsi nukkui päikkärit
- pääsimme ilmaiseksi bussissa.
Reilu neljävuotiaana rattaat jäivät kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokainen 3-vuotias nukkuu vielä päikyt, myös 5-vuotias nukkuu päiväunia. Rattaat on vaan eri kätevät tähän hommaan. Oma vika, jos sä ostat liian pienet rattaat lapsellesi.
Ei todellakaan nuku. Meillä kaikki lopettivat jo ennen 3v ikää.
t. kolmen lapsen äiti
Lapsi ei lopeta päiväunia, jos äiti antaa niihin mahdollisuuden. Eskarilaisistakin moni tarvitsee päikyt.
Väärin. Lapsi joka ei nukahda, ei tarvitse päiväunia. Usein vähäuniset lapset kehittyvät muutenkin nopeammin, kun saavat enemmän virikkeitä.
Omani lopettivat päiväunet kaksivuotiaana, eikä siinä auttanut edes päiväkodin pakkopötkötys.
Vähäuniset lapset eivät kehity samoin kuin päikyt nukkuvat lapset. Lasten aivot tarvitsevat unta. Ja ne päikyt poisjättävät nimenomaan ovat saaneet liian vähän virikkeitä, ei päinvastoin. Lapsi nukkuu päiväunet kyllä, jos häntä ei pakoteta suorittamaan ja naamaan lyödä iPadia joka käänteessä vaan retkeillään ja pyöräillään jne. ja sen jälkeen levätään.
Vähäuniset lapset ovat tutkitusti keskimäärin hieman älykkäämpiä kuin enemmän nukkuvat. En kerro tätä faktaa rehvastellakseni, vaan siksi että tuo urbaanilegenda siitä, kuinka vähäunisen lasten aivot eivät kehittyisi, alkaa pursuta korvista ulos.
Tutkijat ovat arvioineet älykkyyden johtuvan siitä, että vähäuniset ehtivät olla enemmän hereillä ja saada enemmän virikkeitä. Ja korostetaan nyt vielä kerran, että tässä ei puhuta univajeesta kärsivistä vaan luontaisesti vähäunisista lapsista. Sellaiset lapset eivät nuku päiväunia kotona eivätkä päiväkodissa, riippumatta siitä mitä päivän aikana on tehty.
On totta että autisteilla on nukkumisongelmia jo lapsena. Monella on myös huomattavan vähäinen unen tarve.
Sekin on totta, että osa autisteista on hyvin älykkäitä.
Oma lapseni kuuluu tähän ryhmään. Hän sai autismidiagnoosin 15-vuotiaana. Siihen asti häntä pidettiin vain älykkäänä, rauhallisena lapsena.
On totta, että autisteilla on paljon uniongelmia. Mutta autistit keskimäärin eivät ole älykkäämpiä kuin muut, joten autismilla tuota korrelaatiota ei voida selittää.
Totta, autismi on älyllinen kehitysvamma. Se, että joukossa on autistisia savanteja, ei muuta asiaa miksikään. He ovat superlahjakkaita jossain hyvin kapeassa osaamisessa, mutta älykkyysosamäärä on alhainen. Autismin vakavuus vaihtelee ja sen lievin pää on Asperger, jossa älykkyys voi olla normaali mutta vuorovaikutus ei.
Autismi ei ole älyllinen kehitysvamma. Opettele ihan perusasiat ennen kuin yrität päteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
Toiset lapset taas saa liikunnasta huonoja kokemuksia, kun mammat pakottaa kävelemään kilometritolkulla vaikka ei jaksaisi, jalkoihin sattuu, nälkä, väsyttää. Kumpi sitten on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Aika usein ne on muuten isit, jotka kuskaa lapsen juoksulenkille rattaissa tai vaikka pitkälle pyörälenkille (pyörän kyydissä) tai ottaa muuten mukaan omaan harrastukseen. Ehkä antaakseen lasten kanssa muuten enemmän olevalle äidille hengähdystauon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokainen 3-vuotias nukkuu vielä päikyt, myös 5-vuotias nukkuu päiväunia. Rattaat on vaan eri kätevät tähän hommaan. Oma vika, jos sä ostat liian pienet rattaat lapsellesi.
Ei todellakaan nuku. Meillä kaikki lopettivat jo ennen 3v ikää.
t. kolmen lapsen äiti
Lapsi ei lopeta päiväunia, jos äiti antaa niihin mahdollisuuden. Eskarilaisistakin moni tarvitsee päikyt.
Väärin. Lapsi joka ei nukahda, ei tarvitse päiväunia. Usein vähäuniset lapset kehittyvät muutenkin nopeammin, kun saavat enemmän virikkeitä.
Omani lopettivat päiväunet kaksivuotiaana, eikä siinä auttanut edes päiväkodin pakkopötkötys.
Vähäuniset lapset eivät kehity samoin kuin päikyt nukkuvat lapset. Lasten aivot tarvitsevat unta. Ja ne päikyt poisjättävät nimenomaan ovat saaneet liian vähän virikkeitä, ei päinvastoin. Lapsi nukkuu päiväunet kyllä, jos häntä ei pakoteta suorittamaan ja naamaan lyödä iPadia joka käänteessä vaan retkeillään ja pyöräillään jne. ja sen jälkeen levätään.
Vähäuniset lapset ovat tutkitusti keskimäärin hieman älykkäämpiä kuin enemmän nukkuvat. En kerro tätä faktaa rehvastellakseni, vaan siksi että tuo urbaanilegenda siitä, kuinka vähäunisen lasten aivot eivät kehittyisi, alkaa pursuta korvista ulos.
Tutkijat ovat arvioineet älykkyyden johtuvan siitä, että vähäuniset ehtivät olla enemmän hereillä ja saada enemmän virikkeitä. Ja korostetaan nyt vielä kerran, että tässä ei puhuta univajeesta kärsivistä vaan luontaisesti vähäunisista lapsista. Sellaiset lapset eivät nuku päiväunia kotona eivätkä päiväkodissa, riippumatta siitä mitä päivän aikana on tehty.
On totta että autisteilla on nukkumisongelmia jo lapsena. Monella on myös huomattavan vähäinen unen tarve.
Sekin on totta, että osa autisteista on hyvin älykkäitä.
Oma lapseni kuuluu tähän ryhmään. Hän sai autismidiagnoosin 15-vuotiaana. Siihen asti häntä pidettiin vain älykkäänä, rauhallisena lapsena.
On totta, että autisteilla on paljon uniongelmia. Mutta autistit keskimäärin eivät ole älykkäämpiä kuin muut, joten autismilla tuota korrelaatiota ei voida selittää.
Totta, autismi on älyllinen kehitysvamma. Se, että joukossa on autistisia savanteja, ei muuta asiaa miksikään. He ovat superlahjakkaita jossain hyvin kapeassa osaamisessa, mutta älykkyysosamäärä on alhainen. Autismin vakavuus vaihtelee ja sen lievin pää on Asperger, jossa älykkyys voi olla normaali mutta vuorovaikutus ei.
Autismi ei ole älyllinen kehitysvamma. Opettele ihan perusasiat ennen kuin yrität päteä.
Aiemmin puhuttiin Kannerin ja Aspergerin oireyhtymistä. Kanneriin liittyi älyllinen kehitysvamma, Aspergeriin ei. Nykyään nämä molemmat kuuluvat autismin kirjon häiriön alle.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
No ei ne kuule kulje. Kukaan terve lapsi ei kulje pakettina päivää, ei edes tuntia. Katsopas kun niillä lapsilla on luontainen tarve liikkua. Sä tietäisit sen, jos sä et siitä parista tunnista yhteistä aikaa käyttäisi tuntia lenkilläsi ja toista kaupassa. Ymmärrän, että sulla on hiono omatunto, mutta älä projisoi sitä muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
Miksei se saisi istua rattaissa? Miksi se ulkoilu pitää tapahtua just kauppareissun yhteydessä?
Ja kukahan kotiäiti käyttää noihin koko päivän ja jatkuvasti? No ehkä joku käyttääkin, onhan sitä kaikenlaisia pöljiä vanhempia olemassa, mutta suurin osa niistä lapsista jotka näät ostarilla rattaissa, ehtii kyllä liikkua ihan riittämiin muina päivinä tai myöhemmin samana päivänä. Tai vaikka siellä ostarin leikkipaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Ai nyt se lenkille mukaan ottaminen on raahaamista ja pakottamista, se lapsen pyörällä ajo ei ole pakottamista. Koita jo päättää, että pitääkö sen äidin pitää huolta kunnostaan vai ei. Kun se lapsi on mukana omalla pyörällään, lenkki ei ole 15 km. Ei edes puolta siitä. Lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan vanhemmiltaan tai sit ei.
En osaa sikäli eläytyä tähän tilanteeseen, että meillä kotona on ollut kaksi vanhempaa, ja juoksulenkille omasta kunnosta huolta pitämään on päässyt pari kertaa viikossa ihan yksin. Sitten on levänneenä ollut helppoa ulkoilla lapsilähtöisesti ja antaa tämän juosta omaa tahtiaan.
Sama juttu kauppakäyntien kanssa. Kun on kaksi aikuista, voi lapsen ottaa levänneenä kauppaan ja harjoitella ostosten tekoa pikkukärryjen kanssa.
Tietysti yksinhuoltajilla tai muuten voimiensa äärirajoilla olevilla on toinen juttu. Jos on epävarma oman lapsen käyttäytymisestä, on varmasti kätevää kun pääsee kauppaan ja kaupasta pois, hissiin, bussiin ja ostarille lapsi koko ajan istuen.
😅 Voi taivas sua ja sun ylemmyyttäsi. Olet naurettava. Jotkut kuule on sen lapsen kanssa kotona vaikka olisi kaksi vanhempaa. Voitko uskoa, että jotkut äidit on lastensa kanssa enemmän kuin sen klo 17-20?! Eikähän he ole varmempia lastensa kanssa kuin mamma, joka miettii mitä muut ajattelee musta ja mun rattaista tai liikkumisistani.
Siinä on vielä vähemmän aihetta ylemmyydentuntoon, jos ollaan mukamas niin kotiäitejä, ja sitten se lapsi kulkee lenkillä ja ostarilla päivän rattaissa kuin jokin paketti.
No ei ne kuule kulje. Kukaan terve lapsi ei kulje pakettina päivää, ei edes tuntia. Katsopas kun niillä lapsilla on luontainen tarve liikkua. Sä tietäisit sen, jos sä et siitä parista tunnista yhteistä aikaa käyttäisi tuntia lenkilläsi ja toista kaupassa. Ymmärrän, että sulla on hiono omatunto, mutta älä projisoi sitä muihin.
Kyllä parempi on olla uljas kotiäiti, joka trollaa av:lla aamusta iltaan! Siinä ei pääse huono omatunto yllättämään. Tosin ei välttämättä ole niitä lapsiakaan.
No onpas ratashenkilöillä menny tunteisiin
Alue: Aihe vapaa
Miksi keksit näitä tarinoita missä on kauppakassit ym? Ja sitten kun joku sanoo vaikka selkäreppu tai valjaat niin pääset provoamaan lisää.