Lue keskustelun säännöt.
Rattaissa istuvat 3+ -vuotiaat
24.10.2021 |
Oikeastaan vanhempansa. Miksi?
Rattaat natisee ja paukkuu liitoksistaan, kun tuupataan vankkureita eteenpäin. Lapsella jalat laahaa maata ja polvet hakkaa leukaa. Tosi hullun näköistä.
Kommentit (506)
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Tämä on jännä, kun mun kokemukseni mukaan rattailla liikkuvat ovat juuri niitä, jotka kävelevät ja liikkuvat paljon. Kun monella ne rattaat ovat mukana siltä varalta, että lapsi ei lenkillä jaksakaan kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istuminen laiskistaa lapsen, jos lapsi toasiaan istuu rattaissa vuosikausia. Onhan noita 4-vuotiaita, ketkä eivät yksinkertaisesti jaksa tai osaa kävellä esimerkiksi päiväkodin kirjastoretkellä lähikirjastoon, mihin matkaa alle 2 km. Heittäytyvät vaan maahan ihan veteläksi ja ruikuttavat.
Monilla ketkä sanoo rattaiden olevan varmuuden vuoksi mukana, tuntuu se lapsi silti istuvan rattaissa kuin liimattuna koko ajan. Ehkä kerran nousevat potkimaan katukiviä tai jahtaamaan jonkun ohikulkijan koiraa.
Mihin sä perustat tän kokemuksen? Jos nää on sun ystäviäsi, varmaan huomautat? Jos nää on random tyyppejä, stalkkaatko sä niitä? Mä en ole tavannut koskaan tällaista lasta. Aina, jos mennään perhekerhoon, kauemmas puistoon, retkelle tai muskariin tms., ne lapset on rattaissa matkasta ja iästä riippuen, 10-40 min. Pienimmät toki nukkuu sen 1-2h.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Lasten liikkumattomuus on ongelma, se ei liity rattaisiin tai niiden käyttämättömyyteen.
Sitten se ei varmaankaan myöskään liity autoon tai sen käyttämättömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan niitä äippiä, jotka laittaa ikäsuositustaan aiemmin lapsensa katsomaan väkivaltaisia elokuvia, ottaa istuimet pois autosta, tunkee trendivaatteet, -puhelimet ja meikit käteen viimeistään tokalla, koska olisihan se noloa jos lapsi näyttäisi lapselta. Ja lastensa kuullen arvostelee lapsellisia lapsia. No joo. Meidän lapsi oli vielä 4-vuotiaana ikäistään pienempi, ja yli puolentoista kilometrin matkat vaan väsytti liikaa. Muutenkin uteliaan lapsen kanssa kävely on hyvin hidasta ja pyöräily vilkkaassa paikassa turhan hetkistä. Liikunnan puutteesta ei ole kyse, eikä laiskuudesta vaan käytännöllisyydestä.
Elokuvissa ja autolla matkustaessa on ikä- ja painorajat lapsen suojelemiseksi. Rattailla kulkemisessa ei minun tietääkseni vastaavaa rajaa ole. Tai on, mutta aivan toisinpäin: rattaissa on enimmäispainorajat.
Sen sijaan on kyllä sellainen suositus, että alle kouluikäisen pitäisi saada vähintään kolme tuntia päivässä liikuntaa. Se on aika kova tavoite, hatunnosto kaikille, jotka siihen pystyvät kulkuneuvosta riippumatta.
Tiedän toki. Veikkaan että painorajat tietää ja niitä noudattaa kaikki ne ketkä lapsiaan rattaissa kuskaa. Ja rattaista huolimatta varmasti useimmat antavat lastensa liikkua mahdollisimman paljon.
Aloituksen ahdasmielinen näköalattomuus vain pisti miettimään, että millainen ihminen ei pysty kuvittelemaan, että tilanteita on vaikka minkälaisia. Tilanteet ovat myös muuttuvaisia, se että näet naapurin lapsen ohimennen vaikka joka päivä rattaissa ei tarkoita sitä että ne olisi koko päivän rattaissa. Mutta sen nyt normaalijärkiset toki tajuaa.
Aivan yhtä lailla täällä on ahdasmielisyyttä niitä kohtaan, joiden lapset hyvin pienestä haluavat kävellä omin jaloin ja kiukkuavat rattaissa.
Itselleni on sattunut molemman sortin lapsia, joten tiedän ettei kumpikaan ole vanhemman oman erinomaisuuden ansiota.
No ei kyllä ole. Tai siis, olen lukenut melkein koko ketjun, enkä huomaa yhtään kommenttia jossa sanottaisiin ettei lapsen saa antaa kävellä jos lapsi haluaa ja pystyy? Ennemminkin on kehuttu että hieno homma jos jonkun lapset kävelee, mutta turha olettaa että kaikki siihen pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Tämä on jännä, kun mun kokemukseni mukaan rattailla liikkuvat ovat juuri niitä, jotka kävelevät ja liikkuvat paljon. Kun monella ne rattaat ovat mukana siltä varalta, että lapsi ei lenkillä jaksakaan kävellä.
Ylipäätään lenkki ei ole lasten liikuntamuoto, vaan aikuisten. Lapset pyrähtelevät, kiipeilevät, tutkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Lasten liikkumattomuus on ongelma, se ei liity rattaisiin tai niiden käyttämättömyyteen.
Sitten se ei varmaankaan myöskään liity autoon tai sen käyttämättömyyteen.
Ei siihenkään. Todennäköisemmin toki niistä rattaista nousee välillä kävelemään kuin autosta, mutta pääasia on se liikunta ja motoriset touhut kuin se millä välineellä matkat siirrytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istuminen laiskistaa lapsen, jos lapsi toasiaan istuu rattaissa vuosikausia. Onhan noita 4-vuotiaita, ketkä eivät yksinkertaisesti jaksa tai osaa kävellä esimerkiksi päiväkodin kirjastoretkellä lähikirjastoon, mihin matkaa alle 2 km. Heittäytyvät vaan maahan ihan veteläksi ja ruikuttavat.
Monilla ketkä sanoo rattaiden olevan varmuuden vuoksi mukana, tuntuu se lapsi silti istuvan rattaissa kuin liimattuna koko ajan. Ehkä kerran nousevat potkimaan katukiviä tai jahtaamaan jonkun ohikulkijan koiraa.
Mihin sä perustat tän kokemuksen? Jos nää on sun ystäviäsi, varmaan huomautat? Jos nää on random tyyppejä, stalkkaatko sä niitä? Mä en ole tavannut koskaan tällaista lasta. Aina, jos mennään perhekerhoon, kauemmas puistoon, retkelle tai muskariin tms., ne lapset on rattaissa matkasta ja iästä riippuen, 10-40 min. Pienimmät toki nukkuu sen 1-2h.
Kumpikohan on syy ja kumpi seuraus. Jos lapsella on tapana heittäytyä maahan kesken kävelyn niin ehkäpä vanhempia ei huvita taistella ja kuskaavat rattailla, liikunta hoidetaan sitten muuten.
En minä saanut omaa 4-vuotiastani kävelemään edes kahta kilometriä mitenkään järkevästi. Kulki seisomalaudalla, pulkassa tai pyörällä. Päiväkodissa ei ollut joten en tiedä miten olisi siellä liikkunut. Motorisesti lahjakas lapsi, jota ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut kävellä. 5-vuotiaana keksi että lähdetään juoksulenkille ja juosten tuo 2km matka taittuikin ihan kevyesti, samoin metsäpoluilla ja kallioilla ihan huomaamatta ja paljon pidemmästikin, pyörällä kulkee pitkiä lenkkejä ja puistossa jaksaa juosta ja kiipeillä miten kauan vaan. Mutta tylsää tien laitaa talsiminen ei vaan kiinnosta. Enkä moiti siitä, tylsää se minustakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Lasten liikkumattomuus on ongelma, se ei liity rattaisiin tai niiden käyttämättömyyteen.
Sitten se ei varmaankaan myöskään liity autoon tai sen käyttämättömyyteen.
Ei siihenkään. Todennäköisemmin toki niistä rattaista nousee välillä kävelemään kuin autosta, mutta pääasia on se liikunta ja motoriset touhut kuin se millä välineellä matkat siirrytään.
Siksi tuntuukin niin oudolta tämä vastakkainasettelu rattaiden ja auton käyttäjien välillä. Todellisuudessa rattaat ja auto ruokkivat toistensa tarvetta, ja molemmat liittyvät elämäntavan muutokseen: etäisyydet kasvavat, lähikauppoja ja lähikouluja on yhä vähemmän, arjessa on yhä kiireisempää. Lasten liikunnalle ei ole enää luontevaa tilaa arjessa, vaan se tapahtuu harrastuksissa, joihin sitten taas kuskataan ja luodaan lisää kiirettä.
Moni väittää, että rattaat on mukana vain varmuuden vuoksi. Miksiköhän sitten kuitenkin se lapsi lähes poikkeuksetta istuu niisssä rattaissa? Superharvoin näkee tyhjiä rattaita verrattuna siihen, miten usein iso lapsi niissä röhnöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Taas joku mamma keksinyt hyvän syyn olla harrastamatta liikuntaa.
Lapset passivoituu!!
Kyllä ne alkaa itse sitten urheilemaan kunhan ei vaan näytetä esimerkkiä. Mielellään vielä nauretaan sille naapurin rouvalle joka taas itseään kiduttaa juoksemalla .Kyllähän se kieltämättä vähän hymyilytti, kun naapurin rouva puuskutti lenkillään kaksi lasta rattaissa aina kun itse olin saman ikäisten kanssa futista potkimassa. Mutta jokainen tavallaan, eikös juu?
Mulla oli aikanaan tapana juosta lapsi rattaissa johonkin kauempaan leikkipuistoon. Siellä sitten touhuttiin lapsen kanssa ja sitten taas juoksin lapsi kyydissä kotiin, etttä mistäpä sä tiedät mistä se mamma oli tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko esim joku sellainen, että pitää kävellä 1-5 km, eikä ole aikaa 3-4-vuotiaan vauhtiin?
Sinä menisit autolla, eikö?
1 km?
:D
Onneksi aina voi lähteä aikaisemmin kävelymatkaa varten.
Onneksi voi lyhentää oman vuorokausittaisen nukkuma-ajan viiteen tuntiin.
Hieno idea, hermanni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Lasten liikkumattomuus on ongelma, se ei liity rattaisiin tai niiden käyttämättömyyteen.
Sitten se ei varmaankaan myöskään liity autoon tai sen käyttämättömyyteen.
Kun ei tuhlaa aikaansa lasten tahtiin taapertamiseen niin ehtii opettaa sen lapsen hiihtämään ja luistelemaan jo pienenä :) jos aikaa ulkoiluun on vaikkapa 2 tuntia ja matkaa luistelukentälle 2 kilometriä, ei lasten tahtiin kävelijä ehdi luistella ollenkaan mutta rattailla tai autolla menijä ehtii.
Kerran olin sukulaisperheen kanssa Helsingissä yleisötapahtumassa ja heillä oli mukana rattaat taaperoa varten, mutta vanhempi alle kouluikäinen lapsi, jota monet luulivat aina pari vuotta vanhemmaksi, väsähti ja työnsin häntä sitten rattaissa kun taapero juoksi edellä äitinsä perässään. Kylläpä kaikki vastaantulijat tuijottivat! Se vasta oli hullua. Ilmeistä näki kaikkien kuvittelevan lapsen olevan erityislapsi, koska hän istui rattaissa. Koska lapsi ei ollut omani, huomasin asenteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kahdenkymmenen vuoden äitikokemuksen myötä (esikoinen 22v, kuopus 1v ja siinä välissä 8v ja 14v) sanoisin, että niillä joilla käytössä auto on rattaat vähemmän aikaa käytössä. Niillä joilla ei ole autoa, istuvat lapset enemmän rattaissa.
Mikä on hullua, koska istuuhan ne muksut myös autossakin. Rattaissa olevat hengittävät ainakin raitista ulkoilmaa ja kenties siinä samalla kävelevätkin osan ajasta.
Myöskin mukana olevat tavarat on helppo kuljettaa autolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Lasten liikkumattomuus on ongelma, se ei liity rattaisiin tai niiden käyttämättömyyteen.
Sitten se ei varmaankaan myöskään liity autoon tai sen käyttämättömyyteen.
Kun ei tuhlaa aikaansa lasten tahtiin taapertamiseen niin ehtii opettaa sen lapsen hiihtämään ja luistelemaan jo pienenä :) jos aikaa ulkoiluun on vaikkapa 2 tuntia ja matkaa luistelukentälle 2 kilometriä, ei lasten tahtiin kävelijä ehdi luistella ollenkaan mutta rattailla tai autolla menijä ehtii.
Siirtymissä ymmärrän kyllä sekä rattaat että auton käytön, mutta jos tarkoituksena on huolehtia lapsen ulkoilusta, 10 km rataslenkki palvelee sitä tasan yhtä hyvin kuin 50 km autolenkki. Uni voi tulla, mutta siinäpä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Tämä on jännä, kun mun kokemukseni mukaan rattailla liikkuvat ovat juuri niitä, jotka kävelevät ja liikkuvat paljon. Kun monella ne rattaat ovat mukana siltä varalta, että lapsi ei lenkillä jaksakaan kävellä.
Ylipäätään lenkki ei ole lasten liikuntamuoto, vaan aikuisten. Lapset pyrähtelevät, kiipeilevät, tutkivat.
Jep. Siksi en ihmettele että lapset laitetaan rattaisiin niissä paikoissa joissa ei ole turvallista kiipeillä ja pyrähdellä. Pääsee nopeammin niille paikoille joissa lapsi saa olla lapsi. Ei ole kovin lapsentahtista kuvitella, että kaikki 3-vuotiaat osaisi kävellä reippaasti tien laitaa vaikkapa puolta tuntia. Jos saa juosta, hyppiä ja kiipeillä niin lapsi saa monipuolisempaa ja mielekkäämpää liikuntaa, ja positiivisempia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rattaissa istumisen ohella muu liikkumattomuus on hyvin huolestuttavaa. Moni lapsi luistelee ja hiihtää tai leikkii mitään ulkoiluleikkejä ekan kerran vasta eskarissa tai koulussa.
Onneksi on vielä niitäkin lapsia, keiden kanssa on ulkoiltu myös kotona ja lapsen ei kammoa kaikkea liikkumista.
Lasten liikkumattomuus on ongelma, se ei liity rattaisiin tai niiden käyttämättömyyteen.
Sitten se ei varmaankaan myöskään liity autoon tai sen käyttämättömyyteen.
Kun ei tuhlaa aikaansa lasten tahtiin taapertamiseen niin ehtii opettaa sen lapsen hiihtämään ja luistelemaan jo pienenä :) jos aikaa ulkoiluun on vaikkapa 2 tuntia ja matkaa luistelukentälle 2 kilometriä, ei lasten tahtiin kävelijä ehdi luistella ollenkaan mutta rattailla tai autolla menijä ehtii.
Siirtymissä ymmärrän kyllä sekä rattaat että auton käytön, mutta jos tarkoituksena on huolehtia lapsen ulkoilusta, 10 km rataslenkki palvelee sitä tasan yhtä hyvin kuin 50 km autolenkki. Uni voi tulla, mutta siinäpä se.
10km rataslenkki onkin vanhemman ulkoilua, ei lapsen. Ihan hyvä on jos vanhemmatkin pitää kunnostaan huolta niin jaksaa paremmin olla lasten kanssa. Siihen, miksi lasta ei voi jättää kotiin toiselle vanhemmalle lenkin ajaksi voi taas olla monta ihan hyvää syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Taas joku mamma keksinyt hyvän syyn olla harrastamatta liikuntaa.
Lapset passivoituu!!
Kyllä ne alkaa itse sitten urheilemaan kunhan ei vaan näytetä esimerkkiä. Mielellään vielä nauretaan sille naapurin rouvalle joka taas itseään kiduttaa juoksemalla .Kyllähän se kieltämättä vähän hymyilytti, kun naapurin rouva puuskutti lenkillään kaksi lasta rattaissa aina kun itse olin saman ikäisten kanssa futista potkimassa. Mutta jokainen tavallaan, eikös juu?
Harmittaako, kun naapurin rouva pysyy hyvässä kunnossa ja oma kunto riittää vain taaperofutikseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaille on ihan normaalia istua rattaissa tietyissä tilanteissa. Harva sen ikäinen enää koko aikaa kyydissä istuu, mutta toisinaan kyllä. Aika huterot rattaat saa olla, jos ei keskikokoinen 3v niihin mahdu. 4-vuotiaista sitä vanhemmista harvemmat enää tarvii rattaita, kun he yleensä osaa jo käyttäytyä liikenteessä paremmin. Mutta lapsissa on eroja, molempiin suuntiin. Joku kävelee reippaasti jo 2-vuotiaana, joku taas tarvitsee vielä neljän vanhanakin rattaita. Koiraperheissä rattaita tarvitaan yleensä enemmän kun ne koirat pitää saada lenkitettyä, samoin kovin urheilulliset vanhemmat usein hankkii jotkut juoksukärryt että voi ottaa lapset mukaan lenkille. Autolla joka paikkaan ajavat taas ei välttämättä tarvitse rattaita. Joillain on ehkä myös niin lehmän hermot, että jaksaa seisoa tien poskessa odottamassa että taapero suostuu jatkamaan matkaa, kaikilla ei ole. Ihmisillä on siis erilaisia tarpeita ja suurin osa kyllä mieluusti valitsee ne ratkaisut jotka tuntuu omaan arkeen helpommilta, joillekin se on rattaiden käyttö. Joku toinen käyttää muuta helpotusta arkeensa, ihan normaalia.
Mä tunnen ainakin yhden tällaisen urheilullisen useamman lapsen mamman, joka vetää tosiaan 15 km juoksulenkkejä lapsi rattaissa. Siinä vaiheessa kun lapset eivät enää suostu tai mahdu istumaan rattaissa, jäävät he kotiin pelaamaan pleikkaa.
Jep. Todennäköisesti lapset ovat rattaissa istumisesta ja pleikan peluusta huolimatta urheilullisia, kun vanhempi näyttää esimerkkiä liikunnallisesta elämäntavasta.
Nimenomaan lapset eivät ole urheilullisia, kun urheilu on aina meinannut heille sitä, että mamma raahaa väkipakolla 15 km rataslenkille.
Jos oma urheilullisuus on tärkeintä, ei siinä oikein lapsilähtöisyydelle ole tilaa.
Taas joku mamma keksinyt hyvän syyn olla harrastamatta liikuntaa.
Lapset passivoituu!!
Kyllä ne alkaa itse sitten urheilemaan kunhan ei vaan näytetä esimerkkiä. Mielellään vielä nauretaan sille naapurin rouvalle joka taas itseään kiduttaa juoksemalla .Kyllähän se kieltämättä vähän hymyilytti, kun naapurin rouva puuskutti lenkillään kaksi lasta rattaissa aina kun itse olin saman ikäisten kanssa futista potkimassa. Mutta jokainen tavallaan, eikös juu?
Harmittaako, kun naapurin rouva pysyy hyvässä kunnossa ja oma kunto riittää vain taaperofutikseen?
Harmittaa lähinnä naapurin lasten puolesta, kun perustaitojen herkkyyskaudet menevät ohi.
Alkumatka on yksityinen autotie, jossa vain osittainen valaistus. Vieressä syvä vesi-oja. Lapsella lisäksi rasituksesta ärtyvä jalkavamma sekä päiväkotimatkaa monta kilometriä. Niinpä nelivuotias istuu kärryssä jos joutuu kärryllä viemään. Kaupassa yms puistoissa kävelee itse. En jaksa ymmärtää kaikenmaailman ihmettelyä.