Kuka myöntää, että on saanut mukavuussektion?

Miksei äiti saa valita sektiota, oli sitten äidin peruste valinnalle mikä tahansa?

Tarkoitan siis, mistä syistä mielestäsi tämä mahdollisuus tulisi kieltää? Taikka jos et ole kieltämisen kannalta, miksi mielestäsi sektion valitseminen 'heppoisin' perustein on väheksyttävää?

Mielestäni sektion vaatiminen siinä tilanteessa, jolloin estettä alatiesynnytykselle ei ole, on hölmöä ja typerää monestakin syystä:

- nainen on biologiselta kannalta katsottuna naaraseläin, jonka elimistö on luotu raskautta ja synnytystä varten. Lapsella on valmis reitti josta hän syntyy. Ja jos lapsen olisi tarkoitettu syntyvän vatsanpeitteiden läpi, siinä kohtaa olisi jonkinlainen reikä tms. josta lapsi otettaisiin ulos.

- Sektio on iso leikkaus. Ja verrattuna muihin saman kokoluokan leikkauksiin sektiossa on huomattavasti enemmän riskejä, koska raskaus aiheuttaa elimistölle muutoksia joiden seurauksena voi olla hallitsematon ketjureaktio. Nämä hallitsemattomat reaktiot voivat johtaa äidin kuolemaan, tai aiheuttavat ainakin huomattavaa sairastavuutta sektion jälkeen.

- Kaikki eivät myöskään toivu sektiosta ongelmitta, vaan toipumisvaiheeseenkin voi liittyä komplikaatioita, osa näistä suoraan sektion aiheuttamina (kuten keuhkoveritulppa, aivoinfarkti, sepsis jne.)

Tässä nyt muutamia syitä. Lääketieteellisestä näkökulmasta mitään toimenpidettä ei pitäisi tehdä ilman pakottavaa syytä. En rehellisesti sanottuna voi ymmärtää ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti riskeeraavat henkensä ja terveytensä. Siksi minusta sektion vaatiminen siinä tilanteessa, jossa estettä alatiesynnytykselle ei ole, on typerää ja hölmöä.

Muuten en aseta kumpaakaan synnytystapaa paremmuusjärjestykseen, sektio tulee tehdä aina kun se on tarpeen. En kyllä myöskään hyväksy joidenkin synnytyslääkäreiden tapaa ajatella "kokeillaan jos se nyt kuitenkin syntyis alakautta". Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikkien tulee synnyttää alakautta vaan kaikkien synnyttäjien pitää saada synnyttää tavalla joka on hänelle ja lapselle turvallisin.

Se hoidetaan terapiassa. Ei muihinkaan pelkoihin tarjota vaihtoehtoista tapaa kohdata niitä. Tästä faktasta joku voi provosoitua jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.

Synnytyspelko on hirmu erilainen pelko kuin vaikka joku lentopelko tai aukeitten paikkojen kammo tai mikä pelko vaan. Koska synnytyksessä ihmiselle oikeasti mitä suurimmalla todennäköisyydellä tapahtuu se, mitä pelätään ihan faktisella, fyysisellä tasolla. Kyllähän hammaslääkärissäkin puudutetaan. Että siinä on ihan yleisessä käytössä oleva vaihtoehtoinen tapa kohda hampaan poraamisesta aiheutuva pelko.

Tiedän yhden tapauksen, jossa lääkäri suositteli vauvan virhetarjonnan vuoksi äidille sektiota. Niin ei äiti suostunut. Kun oli jo kolme lasta, kyllä alatiesynnytys onnistuu.

No, tokihan se lapsi alateitse ulos saatiin, mutta saman tien voitiin laittaa lapsi kipsiin, kun jalka oli vääntynyt pahasti, lantioon lihaksiin oli tullut lihasrepeämiä jne, kun lapsi oli tullut yksi jalka edellä spaagatilla ulos.

Ai että pistää VIHAKSI tällaiset äidit joille alatiesynnyttäminen on tärkeämpää kuin lapsen terveys. Tässäkin ihan hyvin oli tiedossa, että synnytyksestä tulee vaikea. Lääkäri vielä suositteli lämpimästi sektiota, mutta ei. Kun se on niin tärkeää, että saa synnyttää alateitse.

Niinpä saikin, mutta eipä saanut tervettä lasta.

Minusta ainakin on ihan perusteltua sanoa, että tällainen äiti on erittäin itsekäs. Riskit olivat tiedossa ja ei niistä välittänyt.

Toisessa raskaudessani halusin ehdottomasti etta lapsi syntyy ennen kuin muutamme toiselle puolelle maapalloa. Niinpa katilon ja laakarin kanssa sovimme etta synnytys kaynnistetaan viikolla 37. Nain myos lapsen isa voisi olla kanssa paikalla.

Valitettavasti lapsi ei lahtenyt syntymaan lainkaan, vaikka kaynnistys muilta osin toimin ihan hyvin. Meilla ei myoskaan ollut aikaa odotella synnytyksen alkua, tassa vaiheessa olin ollut sairaalassa jo yli 14 tuntia. Neuvottelimme laakarin kanssa ja sovimme etta leikataan. Nain isakin paasi osallistumaan vauvan maailman tuloon jne.



Hetkeakaan en ole katunut. En ymmarra miksi minun edes pitaisi. Ensimmainen lapsi syntyi ns. perinteisella tavalla. Toivuin molemmista hyvaan tahtiin ja nyt mietimme, etta pitaisiko saada kolmas lapsi. En viela tieda, miten se sitten mahdollisesti tulevaisuudessa syntyisi.

Nainen on luotu synnyttämään, mutta jokin siinä luonnissa meni pahasti pieleen. Minä en oikeasti ymmärrä, miksi synnyttämisen pitää olla niin vaarallista ja kivuliasta puuhaa. Mutta mitään tälle faktalle ei voi. Paitsi olla synnyttämättä.

- nainen on biologiselta kannalta katsottuna naaraseläin, jonka elimistö on luotu raskautta ja synnytystä varten. Lapsella on valmis reitti josta hän syntyy. Ja jos lapsen olisi tarkoitettu syntyvän vatsanpeitteiden läpi, siinä kohtaa olisi jonkinlainen reikä tms. josta lapsi otettaisiin ulos.

tässäkin ketjussa taas harrastetaan. Kuinka ihmiset viitsii leimata jonkun äidin epäonnistuneeksi tai huonoksi äidiksi synnytystavan takia? Surullista!



Tämän ketjun ihmisten logiikan mukaan me naiset olemme toisillemme kateellisia, jopa siitä miten lapsemme ovat tulleet maailmaan.



Mutta niinhän se on, että kun naiset alkaa puhua synnytyksistä, niin heti alkaa kilpailu siitä kenellä on ollut karmein ja pisimpään kestävä synnytys. Ilman kauheita kokemuksia ei ilmeisesti voi sanoa synnyttäneensä, vaan vähintään pitää paikat revetä pahasti tai joutua hätäsektioon, että kehtaa itseään äidiksi kutsua. Puhumattakaan siitä, että jos otat jotain kipulääkitystä et ole "oikeasti synnyttänyt"...



Itse tunnen monta äitiä, jotka ovat joutuneet sektioon ja kukaan heistä ei ole saanut "mukavuussektiota", vaan tilanne on sitä vaatinut. Minä ajattelen niin, että tätäkään mahdollisuutta ei vieläkään kaikilla maailman naisilla ole, joten turhia kuolemia tulee edelleen. Sellainen helposti unohtuu maassa, jossa sektio tehdään, jos tarvetta on.



Siihen en ota kantaa, että äiti (riskit tietäen) haluaa lääkärin ja hoitohenkilökunnan vastakkaisesta mielipiteestä huolimatta valitsee sektion tai alatiesynnytyksen. Se on se äidin valinta, mutta on tietysti surullista jos lapselle tapahtuu tämän seurauksena jotain ikävää.



Toisten äitien arvostelu ei jää pelkkään synnytystapaan, vaan sitten alkaa vertailus siitä miten lasta ruokitaan, mitä vaippoja käytät, miten kasvatat jne.



Eikös me kaikki voitaisi yrittää tulla toimeen ja keskittyä omaan elämään ja lasten hyvinvointiin positiivisella tavalla?

Nainen on luotu synnyttämään, mutta jokin siinä luonnissa meni pahasti pieleen. Minä en oikeasti ymmärrä, miksi synnyttämisen pitää olla niin vaarallista ja kivuliasta puuhaa. Mutta mitään tälle faktalle ei voi. Paitsi olla synnyttämättä.

Käsittääkseni se on tuo aivojen koko mikä aiheuttaa ongelmia. Muutenkin ihmiset kuvittelee että luonnollisuus on jotekin ylin mahdollinen arvo. Noh, luontoa ei kiinnosta mitkään mammojen tuntemukset tai se miten peräsuolirepeämän kanssa pärjää. Luontoa kiinnostaa vaan tuottaa mahdollisimman suuri määrä jälkeläisiä ja älykkyys on siinä touhussa kovempaa valuttaa kuin helppo synnytys. Viis siitä mitä henkisiä tai fyysisiä vaurioita tämä "luonnollisuus" äidille aiheuttaa. Merikilpikonnan poikasistakin kuolee ties miten kammottava prosentti matkalla munasta syvempään veteen. Luonnollista sekin.

Esikoinen syntyi kuolleena. Halusin synnyttää hänet, koska halusin lisää lapsia. Kakkonen syntyi perätilaisena pikkukeskosena kiireellisellä sektiolla. Hänen jälkeensä en ole enempää lapsia saanut...

Niin paljon eläimiä kuolee ties mihin ja ihmisiäkin kuolisi, mikäli annettaisiin luonnollisesti kuolla ilman leikkauksia antibiootteja jne

Se hoidetaan terapiassa. Ei muihinkaan pelkoihin tarjota vaihtoehtoista tapaa kohdata niitä. Tästä faktasta joku voi provosoitua jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.

Ongelmana vain on se, että pelkopolille ei pääse heti, vaan melko myöhäisessä vaiheessa raskautta. Siltikin suurin osa pelkopolilaisista valitsee alatiesynnytyksen. Pelkotiloihin voidaan käyttää kyllä ahdistuslääkkeitä, jotta pelon kohtaaminen olisi helpompaa. Se ei vain raskauden aikana oikein onnistu.

Musta oli tosi mukavaa, että minä ja lapseni pysyttiin hengissä eikä kuoltu istukan repeämiseen ja massiiviseen verenvuotoon. =DD

Minun mielestäni on omituista haluta lapsia ja kuvitella, ettei niitä sitten synnytetä millään tavoin.

Mitäs omituista siinä on. Juuri tämä tilannehan on kaikilla isäksi haluavilla miehillä - sitä synnytysosastoa ei tarvitse omalta osalta juuri kelailla.

Mulla itselläni neljä normisynnytystä takana, ja viidennen kohdalla halusin sektion. Syyt.



- neljäs vauva meinasi kuolla synnytyksessä. Juuttui hartioista kiinni, joten jäi pleko.

-kokoarvioissa vauva painoi 4600g, ja viimeisessä ultrassa todettiin perätila.



Lääkärit ehdottivat kyllä synnytystä, mutta vaadiin sektion. Tämä varmaankin usean mielestä mukavuus sektio...mitä se ei todellakaan ollut. Ja syyt miksei mielestäni ollut mukava.



- Puudutus petti, ja tunsin tarkalleen lääkärin leikkaavan.

- Vuosin verta, ja meinasin itse kuolla verenhukkaan. Sain neljä yksikköä verta leikkauksen aikana, eikä vuoto meinannut tyrehtyä.

- Leikkauksen jälkeen en päässyyt liikkeelle ollenkaan kolmeen päivään, ja sain veritulpan jalkaan.

Kaikesta tästä selvittyäni pääsin kotiin, mutten voinut vahvan lääkityksen taka imettää vauvaa. Haavakin vielä tulehtui ja söin parisen antibioottikuuria.

Tämä sitten oli kait mukavuus sektio. Enkä ollut eka joka tällaisen sektion koki, lähipiirissä pari vastaavaa tapausta. Pitäisiköhän mukavuus sektio kokea vielä uudestaan?

Tuttavallani tuota vaakaviiltoa tuskin huomaa. Itselleni olin vaatimassa sektion koska pelkäsin repeämistä, siihen ei suostuttu ja minä en suostunut ponnistamaan täysillä ja lapsi avitettiin imukupilla ulos.

Mulle tehtiin hätäsektio vaakaan!! Varmaan riippuu tilanteesta! Mukavuussektiosta kun puhuu niin mukavuus on lähinnä siinä että reikä ei voi revetä niin pahasti. Mutta mitä mukavaa on siinä leikkausarvessa ja tulevien raskauksien ylimääräisissä riskeissä???

sitten joskus kun olen aina pelännyt kuolemaa?

Harkitsin ihan tosissani pelkosektiota. Vain ja ainoastaan siitä syystä että uskoin kaikki "sotajutut" hirvittävistä synnytyksistä joissa häntäluut poksahtelee poikki, paikat repeytyy pieniksi riekaleiksi kun lasta revittään väkisin ulos, alapää on kuukausia silpoutuneena kuin pommin jäljiltä.

Yhtään iisiä synnytystä en kuullut kaikilla oli mitä hirvittävimpiä fyysisiä tai henkisiä arpia.

Kas kummaa totuus oli toisenlainen. Taisin tokaista jopa ähkäistyäni muksut pihalle että tässäkö se nyt oli? Lievästi sanottuna pettynyt kun en pääse kahvipöydässä kehumaan 3 maailmansotaa joka käytiin synnytyssalissa.

Mulla takana yksi alatiesynnytys ja yksi sektio. Valitsisin alatiesynnytyksen koska vain uudelleen, vaikka oli huomattavasti rankempi kokemus fyysisesti ja toipuminen kesti kauemmin.

tällaista näkökulmaa. Jos joku repeää pahasti, ja itse et repeäkään, ajattelet, että toinen olisi puhunut palturia. Et revennyt, joten voit olla onnellinen ja huokaista helpotuksesta. Minusta on tärkeää tietää, mitä riskejä synnytykseen liittyy, alakautta tai sektiossa. Riskit eivät tarkoita, että ne toteutuisivat kaikilla, mutta joillakin käy huono tuuri. Siksi haluan tietää etukäteen mitä saattaa tapahtua. Ja totuus on, että lapset ovat tosi isoja, koska ihmislajilla aivot ovat niin kehittyneet ja isot jo vauvan syntyessä. Se johtaa moniin ongelmiin.



Minä en ole kuullut kenenkään kehuvan kärsimyksillään, vaan yleensä niistä enemmänkin vaietaan. Varsinkin synnytyksestä aiheutuneista ongelmista ei ole ollut tapana puhua häpeän tai nolouden takia. Onneksi viime aikoina on asiasta päästy puhumaan.



Jos sinä olet synnyttänyt ongelmitta, puhu siitä avoimesti. Minulle on ainakin tullut kuva, että kaikki sanovat "kaiken sujuneen hyvin", vaikka taustalla olisi mitä tahansa pidätys- ym. ongelmaa, eli en oikein usko, tai en tiedä kuka puhuu tosissaan. Mielelläni otan vastaan kaiken positiivisen synnyttämiseen liittyen, kunhan puhutaan totta eikä kaunistella.

kaduttaa koska



- sain hermovaurion mahaan, osa mahasta loppuelämän tunnoton



- sain kohtutulehduksen



- haavakivut jatkuivat yli vuoden



- uusi raskaus kohdun arven takia voi viivästyä, kohtu on leikattu pilalle



- toinen raskaus voi reväyttää sektiohaavan kohdussa auki kesken raskauden ja alatiesynnytyksessä -> hengenvaara

Itse olen sillä tavoin ollut onnekas, että olen toipunut sektioistani nopeasti, koska olen nuorehko ja perusterve, sekä liikunnallinen. Mutta kyllä alatiesynnyttäneet ystäväni ovat toipuneet luonnollisesti vielä nopeammin. Ei se ole mukavaa, kokemuksella voin sanoa.



t. ap